Videonlataustesti

...ja Tuulian blonditesti.

Mua niin huvitti tämä video, jonka kuvasin helmikuussa Teneriffalla, että halusin ladata sen tänne. :'D On se tekniikka ihmeellistä.

Puolet mun vuodestani

Moikka!

Tulossa kuvasaldo tammi-toukokuulta.


Tässä kesäkuu.

Normipäivä. Kaikkia kiinnostaa mun tiskipöytä. xD

Kannoin polkupyöräni vessaan ja pesin sen. Kyllä tiesi tehneensä, kun tuli todella mustaa vettä!

Juhannuspäivänä nautin aamiaisen parvekkeella, jonne olin edellisenä päivänä kerännyt kukkakimpun. Lautasella kuppikakkumunakasta ja kurkunsiivuja. Pöydällä lisäksi saippuakuplapullo, Ohovia, mittakippo ja Muumi-teemuki.

Ja selfiee. Ilmeeni on ku väsyneellä sammakolla. :D

Lähdin käymään Pyykösjärvessä uimassa.

Ja taas selfiee... mihinkä sitä tiikeri raidoistaan pääsee. B)

Parvekkeella juuri meikit pesseenä.

Parvekselfie vol. 2

...ja vol. 3, au natural.

Mymme se siellä parvekeaidalla.

Parvekekissakuva vol. 2.

Kirkkahasti läpi!

Moikka moi! Mulla menee tällä hetkellä oikein hyvin. Antakaapa kun kerron jälleen kuulumisistani.

TYÖSSÄOPPIMISJAKSO

En oo jussiaaton jälkeen juuri ehtinyt blogata, sillä mulla on ollut paljon asioita hoidettavana. Halusin muun muassa keskittyä viimeisiin näyttöpäiviini, jotka olivat sunnuntaina ja maanantaina. Hyvinhän niistä meni kumpainenkin. Ohjasin sunnuntaina tuolijumpan, josta sain hyvää palautetta. Soitin myös pianoa ja mulle alettiin esittää jo kappaletoiveita. Eilettäin käytin muuan asiakasta kaupassa asioilla. Muuten tein samoja hommia kuin yleensä eli tarjolin, nostin, syötin, juotin

ja suihkutin.

Eilettäin hieman ennen kotiinlähtöä työkaverini kysyi, pääsisinkö huomenna töihin. Hän oli soitellut kaikki läpi muttei ilmeisesti ollut saanut sijaista. Niinpä minä suostuin, sillä oisin joka tapauksessa tullut, kun mulla oli tännään se arviointi. Sama se on olla töissä, vieläpä kun saa palkkaa. Tänään siis oli minun ensimmäinen palkallinen työpäiväni.

Opettajani kävi tänään aamupäivällä työpaikalla, sillä meillä oli arviointikeskustelu. Tuli pelkkää hyvvää palautetta ja sain parhaan mahdollisen arvosanan. Kiitettävä 5 ropsahti. Jotta kyllä se meni kirkkahasti läpi. Työharjoittelujakso meni todella hyvin, siispä paremmin kuin osasin odottaa. Mahtavaa! =) Nyt saa tuulettaa! JEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!

♫ Kuka kiittää sua / kun sä kaikkesi teet? ♪

Oon saanut paljon kehuja: ”reipas”, ”oma-aloitteinen”, ”tarkka”, ”monitaituri”, ”lahjakas”, ”aktiivinen”, ”avoin uudelle”, ”huolellinen”, ”kohtelias”, ”huomaavainen”, ”viehättävä vetäjä”, ”sää oot ihana ihminen”, ”osaa huomioida asiakkaan toimintakyvyn”, ”uskaltaa mennä lähelle asiakasta”, ”ei pelkää koskettaa”, ”ei ryntää avustamaan vaan kuulostelee ja antaa asiakkaan tehdä itse niin paljon kuin kykenee”, ”suunnitelmallinen”, ”noudattaa työaikoja”, ”tekee asiat alusta loppuun asti”. Tämä palaute on tullut niin opettajalta, työkavereilta kuin asiakkailtakin.

Kiitos! =) Ootta tekin ihania.

Vaikka toisinaan tuntuu, etten oo ansainnut kehuja, niin kyllä niiden kuuleminen aivan oikeasti hyvältä tuntuu. ♥ Onhan se ammattitaidon kehittymisen kannalta erittäin tärkeää, suorastaan välttämätöntä, että saa myönteistä palautetta. En todellakaan ylpeile osaamisellani vaan oon tätä nykyä hyvinkin nöyrää tyttöä. (Nuorempana saatoin olla ylimielisempi ja kalastella kehuja ja huomiota, mutta en enää.) Ossaan kyllä ottaa vastaan kehuja. :)

En olisi uskonut, että menestyn näin hyvin. Joko mulla on juuri nyt poikkeuksellisen hyvä kausi tai sitten vain olen vihdoin löytänyt oman paikkani. Hetkeäkään en väheksy lähiavustajan työtä – tämä jos mikä on tosi elämää.

Mää ja mun monet roolit

Opettajalle tänään kehuinkin, että vanhustenhoitotyö on erittäin monipuolista. Milloin olen hoitaja, milloin tarjoilija, milloin vaikkapa pianisti. Työssäni saan olla useassa eri roolissa. Olen saanut toimia niin kosmetologina, fysioterapeuttina, saattajana kuin viihdyttäjänäkin. Työssäoppiminen on vain vahavistanut ajatusta siitä, että minusta on moneksi. Onhan mulla näitä rooleja ollut elämäni varrella vaikka kuinka: myyjä, hieroja, siivooja, ohjaaja, ”ope” (oppilaat kutsuneet), ”hoitaja!” (tottelen tätäkin nimikettä, kiitos ylennyksestä ;)), ”uimari” (muuan oppilas kutsui nauraen), esiintyjä, avustaja, puhuja, kirjoittaja, kokemusasiantuntija, selviytyjä, ”neiti kehonrakentaja” (näin sanoi ex-työpaikan työsuojeluvaltuutettu), ”kissa”, kissanomistaja, vapaaehtoistyöntekijä, kodin hengetär, hifistelijä, matkustaja, maailmanparantaja……..

Minulla on paljon ominaisuuksia. Olen mitä milloikin, mutta sen verran vielä siteeraan, että ”Mussa aina riehuu mun Pohjanmaan Tuulia”. Vaikka minä lähtisin Pohjanmaalta, Pohojanmaa ei lähäre minusta! Se näkyy ja tuloo näkymähän kaikessa mitä teen, milloin vähemmän, milloin enemmän, mutta se on aina osa minua.

Monilahjakkaana ihmisenä ♪ multa löytyy kädentaitoa...♫ Saada tilkka kahvimaitoa, ehee. Voisin lypsää sen lehmän utareista. Olisikin mukavaa päästä joskus töihin maatilalle. I ♥ farm.

TYÖ

Se on kuulkaa niin, että minä olen nyt yksi meistä – osa hoivakodin työyhteisöä. Tein eilen työsopimuksen ja toimitin tänään verokortin. Saan L3-tason mukaista hoiva-avustajan palkkaa. Tänään oli ensimmäinen palkallinen työpäivä ja huomenna toinen. Pitkäaikaishoito-osastolla tarvitaan muun muassa syöttöapua, ja sitähän minä osaan antaa. Lusikointia ja läsnäoloa, ei se sen vaikeampaa ole.

Kerroin, että oon tämän viikon vielä käytettävissä. Oon silti vakaasti päättänyt pittää koko heinäkuun lommaa. Mulla tulee ystäviä Tampereelta kylään ja loppukuusta en olisi Oulussa muutenkaan. Opiskelijalla on talous valmiiksi tiukalla, joten lisäraha tulee tarpeeseen. En tiiä tarkalleen tuntipalkkani määrää, mutta uskoisin, että jo näiltä kahdelta päivältä jääpi jo satanen kätteen.

Luin taannoin (muistaakseni) Me Naiset -lehdestä jutun Maisa Torpasta, joka on Jari-Matti Latvalan avovaimo, ex-bikinimissi ja tv:stä tuttu julkisuuden henkilö. Haastattelussa hän kertoi, kuinka hänet nuorempana leimattiin bimboblondiksi. Hänen silloinen roolinsa oli tv-julkkis, jonka ei tarvinnut osata juuri muuta kuin ”keikistellä” ja olla esillä. Nykyisin hän tekee lähihoitajan töitä ja opiskelee samalla sairaanhoitajaksi. Tiiättäkö mitä? Minä samastun Maisaan aivan täysin. Ajattelin itsekin joitakin vuosia sitten, ettei mulla oo tässä elämässä juuri muuta virkaa kuin seksikkäiden selfieiden ottaminen ja esille laittaminen. Ja mitä vielä! Nykypäivänä autan ihmisiä työkseni ja olen sinut hoitajan vaatteissa. Maisa kertoi lehtihaastattelussa mitä työkaverit olivat sanoneet hänelle helsinkiläisessä sairaalassa: ”Sinä olet nyt yksi meistä.” Näin se on, niin minä kuin Maisa Torppa olemme tärkeä osa yhteiskuntaa. Maisa kertoi vielä: ”On ihme, että minusta tuli näinkin tasapainoinen.” Yhdyn lauseeseen täysin. Viis niistä vanhoista tissivakoherutuskuvista! xD Ne ovat aivan toisarvoisia. Minä ja Maisa ollaan suunnilleen samanikäisiä naisia, joiden elämässä on paljon samaa: hoitotyö, pianonsoitto, kokemukset, elämänarvot jne. Nostan hattua sulle, Maisa Torppa!

KAVERIT

Kerrotaanpa muista elämän osa-alueista vähän karkeammin, ettei aivan romaaniksi mene, kuten mulla tahtoo mennä. :D

Well well, friends and burgers (no ehkei sitä jälkimmäistä). Kovasti ne kyselöö milloin tuun Tampereelle ja kovasti niillä tuntuu olevan asiaa – en tiiä mutta musta tuntuu että erityisesti manselaisilla on asiaa. Aina tuntikaan ei riitä puhelimessa puhumiseen. :’D Nii-in, mikäpä minä olen sanomaan, kun itsekin olen Nääsvillestä kotoisin (valitettavasti vai onneksi?). Pata kattilaa soimaa. ;)

Mulla on paljon kavereita ja heitä assuu joka puolella Suomea. Oon luonnostani seurallinen ja ulospäin suuntautunut ihminen, joka saa uusia ystäviä tuosta vain. Mulla on kavereta niin paljon, että jo yhteydenpito heihin kaikkiin käy toisinaan työstä. :’D SEN MÄ VAIN SANON eritoten teille tamperelaiset, että älkää loukkaantuko, jos en tämän kahden vaivaisen viikon aikana ennätä tavata teistä jokaista. En oo vielä uskaltanut lupailla liikoja enkä lyyä lukkoon tiettyjä päiviä, jotten ylikuormitu. Mulla on alustavia suunnitelmia mielessä jo niin paljon, että kokemuksesta tiedän kalenterini täyttyvän hyvinkin äkkiä. Jos haluatta ehdottomasti nähdä, tulukee tänne Ouluun mua moikkaamaan. Tekin tuutta joskus minun perässä enkä minä teirän perässä, pitäkää mielessä se! ♥

SEN MÄ VAIN SANON, että aina mä en ehdi vastata What’s App -viesteihin edes saman päivän aikana. Sori vaan kaverit, mutta niin paljon kuin mä haluaisinkin pitää yhteyttä teihin kaikkiin, mulla ei aika riitä. Mulla ei What’s App hiljaista päivää näe tai sitten se on todella harvinaista. Mikäs siinä, mukavaa se on porista, vaikka vähempikin riittäisi. Jos ystäviä kaipaatta, minulta voi kysyä, sillä minulla heitä on vaikka muille jakaa.

KESÄSUUNNITELMAT

26.6. aamuvuoro, syöttö yms. (ei sentään yösyöttö :P)

27.-30.6. töitä/ kavereita/joogaa, Oulussa oon anyway

1.-4.7. Milla tulee mun luo Ouluun

13.7. Mira tulee mun luo Ouluun ja tarkoitus ois tuona päivänä hypätä benji

14.7. Mira lähtee Tampereelle...

15.7. ...minä tulen Mymmen kanssa perässä

16.-25.7. välillä teen ajoreissun Pohjanmaalle, jossa viivyn noin neljä yötä → Nivala, Haapajärvi and Närpes, here I come!

Tampereella aion jonain päivänä käydä Om Yoga -koululla, ajaa Nokialle äidin serkkua tapaamaan, uida, siivota pari kaappia ym…

26.7. alustavasti näen Jesseä

27.7. sovittua menoa kaveriporukalla

28.7. paluu Ouluun

29.7. koulu jatkuu EA1 -kurssin merkeissä

♪ Kun sä hyppäät korkealta / kuka ottaa kiinni? ♫

Voisin viimeistään huomenissa meilata sinne Xon-puistolle ja kysyä, pääsenkö hyppäämään benjin ilman, että mun tarvii ostaa lippua Suomipop-festareille (uskon onnistuvan), ja saako serkkuni tulla mukaan hypyn kuvaajaksi. Kysyn myös, voinko ostaa ennakkoon lahjakortin, jolloin hyppy maksaisi 50€ (paikan päällä se olisi 80€).

RAHA

Mulla on saatavia enää yhteensä 88,05€. Lisäksi yks kaveri maksaa mulle 10€ kun näemme, mutta sitten joskus. Eikä se rahojen maksu tai maksamattomuus mun hapensaantiini vaikuta, mutta tympäsee vaan joutua odottamaan kauan sitä mikä on aikaa sitten luvattu maksaa. Velanmaksun tahallinen viivyttely, se kiukuttaa eniten. No, kannattee ajatella niin, että mieluummin saatavia kuin velkaa. Velallisiltahan se raha on pois eikä minulta. :)

RAKKAUS

Ei mitään uutta auringon alla. Tällä hetkellä rakkauteni kohdistuu kissaan, työhön, harrastuksiin, kesään ja elämään. Oon miettinyt, että jos mulla olisi ollut opiskeluaikana ihmissuhdehuolia, tuskin olisin näin tolpillani. Mulle on tehnyt hyvää olla itsekseni. Tiedän nykyisin entistä paremmin, mitä haluan ja mitä en ja alan hahmottaa, millaisen miehen sitten joskus oikeasti haluan. Siteerataan Juha Tapiota vielä loppuun: ♫ Sä oot valmis rakkauteen ♪ Minähän olen, kunnes aika on sopiva. ♪ Kuka näkee sut? ♫ Se näkee joka niin päättää ja haluaa.

Se ei oo raha eikä rakkaus / vaan tunne tää / jonka ympärillä maailma meillä pyörähtää...

ASUMINEN

Tässä heti kun muilta hommiltani joudan, alan laittaa asuntohakemuksia. Haluan ehdottomasti muuttaa Tuiraan ja aion tehdä sen niin pian kuin mahdollista, vielä tämän vuoden puolella. Jos joku löytää mulle Itä-Tuirasta parvekkeellisen yksiön tai kaksion, jonne saa ottaa kissan, saapi vinkata! Oon aivan kypsä asumaan täällä Koskelassa, jonne kesälläkin puhalteloo kylmää ilmaa tupaan. Toisekseen, tämä on liian kaukana kaikesta. Tuira on kuin Rooma – täynnä leipää ja sirkushuveja. Se on kaupungionsa, jonne kaikki Koskilinjat vievät. Siellä on niin rakas kylmäuintipaikkani kuin tarvittavat palvelutkin: ruokakauppa, pankkiautomaatti, kahvilat ja ravintolat. Lisäksi sieltä on lyhyt matka keskustaan. Tuiraa kohti siis.

TERVEYS

Minua on kehotettu ottamaan ferritiinikoe, joten varaan sinnekin ajan tässä kun ennätän. Vaikken usko että väsymykseni raudan imeytymättömyydestä johtuu, ainakin sen voi pois sulkea. Muuten olen viime aikoina voinut olosuhteisiin nähden oikein hyvin ja jaksanut töissä mainiosti.

Siispä: Näillä mennään! =)

Koticity-juhannus

Hyvää juhannusaattoiltaa! Minä oon ollut tähän asti koko jussin vain kotona. Eilen oli eka vappaa sitten kuuen päivän työputken. Pesin eilenaamulla pyykkiä ja otin selvää benjihypyistä. Oulussa pääsee pomppaamaan 11.-13.7. välisenä aikana Kuusisaaressa Suomipop-festarialueella. Sinne siis! Päivemmällä kävin uimassa ja kaupassa ja kotiin päästyäni lähdin salille. Illlalla rustailin vielä tietokoneella vähän oppimispäiväkirjaa. Menin klo 20 nukkumaan. Johan oli päivä! Nopeasti meni ja loppui melkeinpä kesken. Luulenpa, että tännään käy sammoin, jos ja kun kirjoittamisen makkuun pääsee.

Oon tänäkin aamuna pessyt pyykkiä ja tehnyt tavallisia aamuaskareita. Normaalisti mulla alkaa vapaa-aamu tiskaamisella. Pyykinpesun lomassa tein hengitysharjoitukset, meditaation ja jooga-asanat. Petasin sängyn ja söin aamupalan. Sitten olin puhelimella ja vastailin What’s App -viesteihin oikein ajan kanssa, kun kerrankin ennätin. Saatuani viimeisetkin pyykit narulle, aloin laittaa ruokaa: broilerijauhelihaa ja tummaa makaronia. Ilma alkoi hiostaa ja seinät kaatua päälle, joten polkaisin Tuiranrantaan uimaan. Siellä aikani polskutin menemään, minkä jälkeen tulin kotiin. Hain pyykit ja söin. Sitten pistin hösseliksi, pyyhin pölyjä ja imuroin koko kämpän. Vein kaikki matotkin ulos pitkästä aikaa.

Tämän päivän ohjelmassa oli jalkahoito. Olin jo pitkään halunnut poimia ulkoa kukkia. Tehdessäni pesuvettä totesin, että haluan luonnon flooraa myös jalkakylvyn mausteeksi. Silloin päätin, että nyt mä käyn ulkona poimimassa ne kukat. Osan nypin kylpyveteen ja osan asettelin maljakkoon, jonka vein parvekkeelle. Kun vesi oli sopivan lämmintä (omalla kohdallani se saa olla oikeasti kuumaa, I love it!), asettelin jalat ja aloin liplatella. Samalla puhuin tunnin puhelun serkkuni kanssa. Hän oli ainoa, joka vastasi. Yritin soittaa parille muullekin kaverille, mutta kaippa mää toivotan heille ihan vain viestillä hyvät jussit ja kokkeilen pirauttaa toisena päivänä.

Nyt istun tässä parvekkeella kirjoittamassa uutta blogitekstiä. Mymme lähti rimpsalle, ylläri. Sää on vaihdellut mutta tällä hetkellä ilma on kaunis, joten en ihmettele että kissa viihtyy pihalla. Olokoot ulukona, kyllä se sielä kottiin jossain vaiheessa saapuu. Mulla oli tälle päivälle suunnitelmissa, että oisin mennyt kaverin luo grillaamaan, vaan enpä taija ennää lähtä. Siivous ja jalkakylpy veivät voiton ja toisekseen, kaveri ei voi lähteä ajamaan tänne. Enkä minä sinne asti mene, sillä en ole edes varma, kulkevatko bussit. Myös Tuiran lauttasauna kävi mielessä, mutta mulle riitti se, että sain päivällä uida. Huomenna sitten jos silloinkaan. Niin, ja oisin mie halutessani päässyt Ylläkselle maksutta mökkeilemmään, mutta päätin jättää tuon huikean tarjouksen tällä kertaa välliin. (Psst! Sama ukko, jota tapailin alkuvuodesta, kysyi haluanko mukaan. Nyttemmin moomma kavereita.) Varmasti hienoa, mutta ei nyt, ei nyt. Ensin työ, sitten huvi.

Miettii millainen olin ennen… kymmenkunta vuotta sitten mun oli ehtottomasti päästävä juhannuksena Kalajoelle. Sittemmin oon halunnut mökkeillä tai ylipäätään tehdä jotakin jonkun kaverin kanssa. Aina on pitänyt olla jossakin. En muista milloin viimeksi olisin ollut jussina kotona. Varmaan joskus varhaisteini-iässä. Silloin jussit oli lähinnä sitä, että mentiin koko perheen voimin Nokian Edeniin kahtoon kokkoa. Jännää miten mielenkiinnon kohteet muuttuu kun tulee aikuiseksi. Sitä ei ennää kaipaa ohojelmaa samalla lailla ku nuorempana. Sitä ajattelee juhlapyhät ylimääräisinä vapaapäivinä, jolloin ehtii tehdä omia juttuja. Toisekseen, oon elämäni varrella viettänyt niin paljon aikaa ihmisten kanssa, ettei mulle tee ollenkaan huonoa olla välillä itsekseni – ja onhan mulla kissa – ja puhelin, jolla voin pitää yhteyttä keihin haluan.

Ehkä myös nykyinen rytmini saa aikaan sen, etten kaipaa juhlintaa. Olen todennut, että mitä aikaisemmin menen nukkumaan, sitä virkeämpi olen seuraavana päivänä. Kello ei ole vielä iltaseitsemää ja silti tiedän haluavani tunnin päästä unten maille. Oishan mulla vaikka mitä hauskaa tekemistä, jolla saisin aikani kulumaan pitkälle puoleen yöhön, vaan ei… Mieluummin herään aikaisin ja jatkan aamutoimien jälkeen siitä mihin jäin kuin pakerran silmät ristissä ”tappiin asti”.

Huomenaamulla luultavasti taas tiskaan, hengitän ja joogaan, teen aamiaista ja käyn uimassa. Sitten ajattelin taas mennä salille ja tulla kotiin jatkamaan kirjoittamista. Ehkä menen lauttasaunaan, ehkä en. Ehkä teen kaverin kanssa jotain, ehkä en. Ehkä otan, ehkä en. Hehee, no mitäpä veikkaatta, kiinnostaako mua tätä nykyä juua muuta ku vettä? :P Lisäksi haluaisin vähän opiskella 65+ lakeja ja palveluja, joista sitten kerron näytössä. Suunnittelen myös tuolijumppaa, jonka musiikiksi sain tänään koottua YouTube -soittolistan. Sunnuntaina ja maanantaina on viimeiset työvuorot, joihin haluan käyttää paukkuni ennen kesälomaa.

Kuten huomaatte, mulla on omasta takaa mielekästä puuhaa niin paljon, etten juuri jouda juhlimalla juhlia jussia. Jusseja tulee ja menee ja vielä on kesää jäljellä. Nautin tästä rauhasta ja hiljaisuudesta, joka täällä pohjoisoululaisessa lähiössä vallitsee, kun ihmiset ovat mökeillään ja ties missä. Tässä juhannuksessa on ainakin se hyvä puoli, että saa nauttia siististä kodista jalat pehmeinä, hyvin syöneenä ja antaumuksella bloganneena. :)

Oikein ihanaa juhannusta kaikille, miten ikinä sen vietättekin! ♥

Näyttöpäätteellä ennen näyttöä

Hei ja hyvää sunnunta-iltaa!

Meillä töissä hoitajat harrastavat työkseen loppuraporttien kirjoittamista. Tarvii se minunkin jälleen jonkinlainen viikkoraportti antaa, vaikken virallisesti hoitaja olekaan. Omien asioideni hoitaja kylläkin, ja mikäs sen parempi tapa hoitaa niitä kuin kirjoittaminen.

TYÖSSÄOPPIMINEN

Mulla on tähän mennessä ollut oikein hyvä neliviikkoinen. Oon paljon saanut nähdä, tehdä ja harjoitella monenlaista ja lisäksi tutustua asiakkaisiin. Eilen sain houkuteltua asukkaan iltapalalle lupaamalla soittaa pianolla Kesäillan valssin - ja niinhän minä teinkin. Tänään lakkailin seniorirouvien kynsiä ja juttelin mukavia. Kovin tuntuivat pitävän manikyyristä á la Tuulia.

Huomenna mulla alkaa näyttö. Se kestävi viikon, aina maanantaihin 24.6. asti. Sitä seuraavana päivänä on opettajan kanssa loppuarviointi. Sitten pääsee kesälomalle, jihuu. B-)

Perjantaina iloitsin työpaikalla, kun opettaja oli hyväksynyt näyttösuunnitelmani. "Näyttösuunnitelmasi on oikein hyvä ja huolella tehty! Se on nyt hyväksytty ja merkitty Wilmaan." Kyllä mää siihen useita päiviä tuntitolkulla aikaa käytinkin. Sain myös ohjaajilta kehuja, että on oikein monipuolinen.

Mitäpä tässä siis hötkyilemmään, huomenna töihin aivan kuten ennenkin. Teen kaiken aivan kuten tähänkin asti, tosin nyt vain selostan tavallista enemmän. Ainahan mää höpisen tehdessäni, mutta nyt vain edellistä tietoisemmin. Kun noin kuukausi sitten mietin, piisaako minulla itseluottamus, vastaan kuukautta kauemmin eläneenä, että kyllä piisaa! Teen parhaani ja se riittää. Näillä mennään!

VIIKONLOPPU

Mulla oli harvinaisen hyvä viikonloppu. Perjantaina olin ammattiliitton kesäpäivillä. Kokoonnuimme Värtönrannassa, juttelimme ja pelailimme vähän odotellessamme laivaa. Pääsimme lauttasaunaan. Sauna sijaitsee lautassa, joka tuona päivänä risteili pitkin Oulujokea Muhoksen suuntaan. Matka kesti kaikkiaan kolme tuntia. Sinä aikana ehti ottaa hyvät löylyt, uida moneen otteeseen, syödä, juoda Siti-vichyä ja tutustua ihmisiin. Mä en juonut alkomahoolia ollenkaan ja mulla oli todella mukavaa! Muut joivat omia juomia ja ottivat skumppaa, jota tarjottiin jo rannassa liiton piikkiin ja. Itselleni riitti oma vichypullo ja vesi.

Paras hetki oli, kun juttelin muuan mukavan miehen ja kanssa. Ammatiltaan vartija ja ihan hyvännäköinen. Saunassa hän sanoi minua vesipedoksi. Mielessäni tuumin, että mmmm, oonhan mä aika peto... vedessäkin. Mutta päätin olla hiljaa. ;) "Sulla on hienot vaatteet", mies sanoi lautalta maihin noustuamme. Minä varmistin hetkeä myöhemmin: "Oliko tuo kommentti mulle tarkoitettu?" "Oli. Näytät tosi  hyvältä niissä", mies sanoi ja jatkoi: "Ihan kun sää et muuten näyttäis hyvältä". Olin onnesta hämilläni. Kiitin ja hymyilin. Juttelimme hetken lempiväreistämme. (Minulla oli yllättäen turkoosit vaatteet.) Hyvästellessämme sanoin: "Oli mukava tutustua ja kiva että jaksoit kuunnella meikäläisen tylsiä juttuja". Mies vastasi: "Ei ne olleet ollenkaan tylsiä. On sulla hyvä mielikuvitus jos luulet että juttusi olisivat tylsiä." Loppuun hän toivotti kaikkea hyvää ja "toivottavasti joskus tavataan". "Kiitos", vastasin jälleen ja jatkoin matkaa. Siinä oli harvinaisen järkevä mies. Mies, joka ei tehnyt tätä minulle liian helpoksi. Kumpikaan ei kysynyt puhelinnumeroa, ei edes sukunimeä - muutenhan kaikki olisi ollut liian helppoa. Me tapaamme uudelleen, jos sen on tarkoitettu menevän niin. Kuten oon sanonut, omalla painollaan. Kerrassaan ihana kohtaaminen. ♥

Pyöräni nostettiin ryhmänvetäjän henkilöauton taakse telineeseen. Minä selväpäisenä ajoin auton Torinrantaan, jossa jatkoimme iltaa hetken. Hyvästelin porukan halausten kera ja poljin kottiin. Loppuillan hymyilin, sillä mulla oli pitkästä aikaa oikeasti hauskaa. :)

KEVÄÄN KUVASATOA

Profiilikuvana What's Appissa oli tuossa kevättalavella tämä

Mymmeli 2.4.2019

Tämäki ollu Wha's Appin profiilissa

Minä lähdin kouluun ja Mymme vaan jäi autuaana makaamaan sohvalle auringonpaisteeseen mun vaatteiden keskelle

Vapunaattona halusin piristää itseäni poseeraamalla koulun vessassa...

...ku oli niin hienoa olla pinkki. xP

Tämä on mulla vieläki What'sApp -profiilissa. Vois vaikka laitella uuen ku joutaa. 

Lissää kuvia ja tarinoita ootellessa...

Mutta nyt nukkumaan, jotta jaksaa tehdä tulevan näytön kunnialla läpi ja saattaa hyvin menneen työssäoppimisen loppuun asti.


 

Kesäkuun kuulumisia näin yleisesti

Moikka ja hyvää lauantai-iltaa!

Päivä on ollut helteisen lämmin, kuten myös eilinen. Yksi yksittäinen sadekuuro tuli ja yhdesti tännään jyrähti, mutta muuten on ollut poutaista.

Mie en tässä kovin kauaa joua turista sillä kello on seitsemän ja menen tunnin päästä nukkumaan. Mulla oli tännään aamuvuoro ja samoin on huomenna.

*välissä käytti Mymmeliä pihalla ja tuli takas*

Jeps. Eilen ja toissapäivänä olin vappailla ja nyt ekaa kertaa viikonloppuna työssäoppimassa. Kahtoo milloin oisin valmis näyttöön. Kirjoitin torstaina näyttösuunnitelmaa Wilmaan. Se on nyt mulla se juttu. Oon vissiin maininnu esseestä, mutta homma on niin, että äikänope ei oo sitä vielä arvioinut. Taitaa olla lähtenyt kesälaitumille... Ainakin ryhmänohjaajan sanojen mukaan lomalla jo, kun soittelimme ja mainitsin esseestä. No, mennee syksyyn jos mennee, eipä tuolla kiire oo. Voi kökkö se suunnitelma... ei jaksais... nytkin mulla on vajjaat 10 min. aikaa ennen maatemenoa ja haluan käyttää sen bloggaamiseen, koska mulla on asiaa (milloin mulla ei olis?). :D No, lähipäivinä kun naputtelee sen valmiiksi, voi lähettää opelle arvioitavaksi. Tarkoitus olis juhannusviikon aikana aloittaa näyttö.

Kaikenlaista on saanut nähdä ja tehdä ja joka päivä oppii uutta. Tännään ulkoiltiin ja hetken kun olimme ennättäneet olla sisällä, tuli sade- ja ukkoskuuro. Autoin ruokailussaja syöttämisessä tuttuun tapaan. Huomenna saattaa olla yks suihkutus sekä huoneiden siivousta, kun muutama asukas lähtee. Joskus tuntuu ettei jaksa, mutta sitten taas ymmärtää, kuinka tärkeää työtä tuo on. En mä silti täyspäiväisenä ja palkollisena välttämättä tuota tekis. Mieluummin henkilökohtaisen avustajan keikkaa. On mulla muutakin elämää kun opiskelu ja työt.

Kesälomalle haluan jo. Välillä tuntuu, etten ossaa relata. Ajattelen, etten oo ansainnu mitään hauskaa. Ajattelen, että mun pitäis tehä kaikkea kouluun liittyvää. Vaikka eihän kukaan hyvänen aika istu 24/7 koulutehtävien kimpussa. Nytkin mä vaan mietin huomista työpäivää... ja että kohta nukkumaan, jotta ehtii nukkua yli 9 h. (Se on mulle elinehto.) Just tän takii en haluais olla töissä... kun niiden lomassa ei pysty relata, varsinkin jos ja kun on kouluhommia siihen päälle. Kaiken joutuu itte suunnitteleen ja räätälöimään. Ja ottamaan vastuun arjestaan. Kertokaa mulle mitä mä voisin tehdä toisin? Vai onko se vain itte löyettävä oma tapa ellää ja tehä elämästä mielekästä niin, että tasapaino säilyy?

Ei se auta ku ajatella myönteisesti. Oon huomannut, miten paljon kielteinen ajattelu stressaa ja syö voimia. Ehkä mä oon liian pessimistinen, ja tunnustan, että joitakin asioita kohtaan mulla on valmiiksi kielteinen asenne, just sellainen että "ei kiinnosta". Jännä homma miten asenne ratkaisee.

Nyt asenne on että nukkumaan. Tästä asiasta olen tinkimätön.

Turistaan taas paremmalla aikaa. Joillekin ilta on vasta nuori, mutta itse olen tämän päivän osalta ehtoon puolella. Vaan eipä synkistellä. Se on valintakysymys ja se, millaisen rytmin omaksuu. Nonii Tuulia, vähän hymyä niin kyllä se taas siitä. :)

Hyvvää yötä.

Päivitystä...

Moikka ja hyvää kesäkuuta!

Kuten saatatta huomata, järjestelin vähän tekstejä aihealueittain. Lisäsin alle päivityksiä siitä, mitä millekin alueelle kuuluu nyt. OPISKELUn alle tuli ylivoimaisesti eniten tekstiä. Asiaan vaikuttanee se, että pian mun on alettava kirjoittaa näyttösuunnitelmaa. Se on nyt se juttu. Muuten seuraavat nelisen viikkoa on työssäoppimista. Siinä sivussa hoidan kotia, uin, liikun, nukun, syön ja... no mitäpä näitä raportoimaan, kyllähän te tiiättä miten mulla vapaa-aika kuluu. :D

Kirjoittaminen on mulle elämän suola! Nytkin oon istunut tässä koneella yliaikaa, vaikka lounas piti syödä ja työevväät pakata. Kello on 12.45. Oon tänään jo tiskannut megamäärän astioita käsin, pessyt 5 koneellista pyykkiä ja naputtanut tekstiä. Seuraavaksi alan siivota vessaa ja pestä polkupyörää. Lisäksi ois kirjoittamista ja ja... *tarvii listasta lunttia kun on sen verran ylityöllistetty* Kaverille synttärikorttia, esseen viimeistelyä (katson myös joko ope on antanut siitä palautteen ja arvosanan), pyykkien hakemista kuivaushuoneesta, uimakassin ja eväiden pakkaamista huomisaamua varten ja... huhheijaa mitä mää tässä enhää mithään luettelen. :''''D

Tierän, jotta työ ei tekemällä lopu, saati luettelemalla.

Mihinä välissä sitä hengähtää????? :''''''D

Nyt syömään ja jatkamaan. Tuloo hyvä mieli kun saa aikaaseks.

Moido! 

KESÄSUUNNITELMAT (Osa-alue 5)

Kirjoitettu 19.5.2019:

Nyt kun on puitu raha ja rakkaus, päästään parhaaseen osa-alueeseen: kesään! ♥ B-)

Viimeinen työssäoppimisviikkoni on viikko 26 eli 24.-28.6. Viimeistään sillä viikolla tulee olla näytöt ja itsearvioinnit tehtyinä. Välissä on juhannus, mutta tokkopa juhlin sitä mitenkään. Yleensähän olen töiden ym. loputtua tullut Manseen, mutta tänä suvena haluan olla Oulussa. Mulla on lomaa 29.6.-28.7. eli käytännössä koko heinäkuu. En halua juhlistaa (toivottavasti) läpi mennyttä näyttöäni mitenkään. Haluan vain olla mielipuuhieni parissa eli uida, joogata ja ehkä pikkuisen kirjoittaa. Ainoa ”erikoisempi” mitä voisin, on lähteä Mymmen ja hyvän ystäväni kanssa Nallikariin taikka mennä kahden hyvän ystävän kanssa ravintolaan syömään. Ei kesäloman alkua tarvitse rajusti juhlia. En juhli rajusti muutenkaan.

Minulla on täällä Oulussa tekemistä niin paljon, etten edes tiedä miksi minun pitäisi viettää se aika Tampereella. Toisekseen, kerrankin mulla on mahdollisuus olla kesällä nykyisessä rakkaassa kotikaupungissani. Ajattelin lähteä reissuun vasta heinäkuun 15. päivän paikkeilla.

Mitä sitten haluaisin tehdä: Haluaisin viikolla 29 eli juurikin 15.7. aikoihin tulla sinne etelään. Aluksi tulen ainoastaan sen verran, että haen auton ja lähden Pohjanmaalle. Olisi mukava käydä Närpiössä eräällä pariskunnalla, johon tutustuin paluumatkalla lentokoneessa tullessani Teneriffalta. Sieltä haluan ajella Nivalaan. En entisiä ukkojani moikkaamaan, vaan ystäviäni tapaamaan. (Oikeastaan kaveriperhe, jonka luona ajattelin käydä, asuu Haapajärvellä mutta Nivalan rajalla kuitenkin.) Mietin, lisäänkö Powerparkin tähän reissuun, mutta tulin siihen tulokseen, että sinne ehtii myöhemminkin kesällä. Ajeleminen pitkin kesäisiä maanteitä on minulle viihdettä itsessään. Tällä reissulla menisi noin neljä yötä. Ajelisin takaisin porukoiden luo Kalkkuun 21.7. paikkeilla.

Olen päättänyt viettää Tampereella tällä kertaa vain reilun viikon. Ei ole mitään, mitä aivan erityisesti haluaisin siellä tehdä. Mikäli tamperelainen ystäväni minut haluaa ”varata”, on tapaaminen ajoitettava mieluusti viikolle 30. Heinäkuun viimeiselle viikonlopulle on menoja, ainakin lauantaille. Ouluun on palattava viimeistään 28.7, sillä seuraavana päivänä jatkuu lähiopetus ja koittaa paluu koulunpenkille.

Tältä näyttää alustavasti Tuulian kesä. Tarvii alkaa kysellä eritoten Pohjanmaalla asuvilta ihmisiltä heidän kesäsuunnitelmistaan. Muuten olen kesäkuun lopun ja heinäkuun alun Oulussa. Pakkaan tavaroita muuttoa varten, uin Tuirassa ja Nallikarissa, näen joitakin kavereitani ja toivottavasti hyppään sen benjin! Tiedän, että benjihyppyjä järjestetään Torinrannassa vuosittain heinäkuun puolivälin paikkeilla. Kymmenen vuoden jälkeen haluaisin taas uskaltaa!


Tilannepäivitys 2.6.2019: Ei suuria muutoksia.

Kesäkuun lopun ja heinäkuun alun olen ilomielin Oulussa. Uin, lähetän asuntohakemuksia ja siivoan kotia muuttokuntoon. Tamperelainen serkkuni saattaa tulla käymään, mutta siitä sovitahan lähemmin. Selvitän, missä päin Suomea ja milloin järjestetään benjihyppyjä.

Näillä näkymin lähden 15.7. Manseen Mymmen kanssa junalla. Mitä Pohjanmaahan tulee, Haapajärvellä asuvalle kaveriperheelle sopii, että majoitun heidän luonaan. Varmistelen asian vielä närpiöläiseltä pariskunnalta sekä muutamalta muulta ystävältä.

Siihen mitä teen Tampereella, milloin ja kenen kanssa, mulla ei ole vielä tarkkoja suunnitelmia. 27.7. on sovittua menoa ja 28.7. palaan Ouluun. Muuten haluan vähintään kerran käydä Rauhaniemessä ja Om Yoga -koululla. Ajattelin myös käydä äidin serkun luona Nokialla, nyt kun kerrankin ennätän. 

IHMISSUHTEET (Osa-alue 4)

Kirjoitettu 19.5.2019:

Varoitus: Tuulia lataa suoraa tekstiä! Jos yhtään mua tunnetta, tiiättä jotta minoon suorasanaanen!

En oo varmaan mitään muuta viime aikoina niin paljoa toitottanut kuin sitä, että juuri nyt en huoli kettään. Mulla on siihen perusteltuja syitä:

1. Multa ei liikene aikaa parisuhteelle. Mulla on mun kissa, mun ystävät, mun luvut, mun koti, mun harrastukset, kaikki mitä tarvitsen. Mulla on hyvänen aika MUN OMA ELÄMÄ! ...joka on omasta toimestani niin täyteen buukattu, ettei siihen juuri nyt mahdu miestä. Paljon mielekkäämpää on olla omissa oloissaan. Ei tarvitse selitellä. Saa tulla ja mennä miten tykkää. Saman ajan jonka nysväisin sunnuntaiaamuna jonkun ukon kanssa sängyssä puoleen päivään saakka nukkuen ja naiden, voin käyttää kirjoittamiseen, joka on mulle moninverroin terapeuttisempaa.

2. Edes mun fyysinen energia ei riitä. Enkä tarkoita että väsyisin kesken seksin, vaan sitä, että kaikki tapaamiset saa suunnitella ja järjestää ja niiden perässä mennä viipottaa pitkin maita ja mantuja. Kaukosuhdetapailusta olen saanut niin tarpeekseni, että olen henkisesti lopen uupunut. Juna-aikataulut, niska jumissa kun suudellessa joutuu kurottelemaan, univajeen paikkailu edellisöistä, mitä vielä... Enkä mä raahautuisi edes Rotuaarin pallolle treffejä tekemään. Jalat maitohapoilla ei jaksa ja jalat terveinä seison mieluummin vaikka aurinkosoturiasennossa joogamatolla.

3. Liikaa valinnanvaraa. Tiedän, että mulla olisi ottajia. Siitä on seurannut voimakas vastareaktio: Miehet! Jättäkää mut rauhaan! Olen sitä mieltä, että jos ei osaa päättää, kenen kanssa haluaa olla, on viisaampaa, ettei ole kenenkään kanssa. (Tiedän mistä puhun, kokemusta on.) Elämä on epäreilua ja aina ei mee nallekarkit tasan. Mitä tällä tarkoitan? Sitä, että olen hyvin valikoiva miesten suhteen. En ole kiinnostunut heistä, jotka ovat kiinnostuneita minusta. He eivät saa minua. Vastaavasti tuskailen sitä, että miksi aina rakastun miehiin, jotka eivät halua alkaa seurustella kanssani. Juuri nyt mulle ei kelpaa kukaan.

4. Tätä nykyä haluan vakiintua, en säätää. Tässä on syy, miksi suhteeni eivät ole kestäneet. Pelkkä ajatus sitoutumisesta ahdistaa, suorastaan oksettaa. Oon tähän mennessä ajatellut, että helpommalla pääsee, kun vain tarttuu hetkeen, kokeilee ja ottaa kevyesti, vailla suunnitelmia ja sitoumuksia. Ei enää! Alan saavuttaa sen vaiheen, että haluan pysyvyyttä ja vakavuutta. Ajattelen alitajuisesti jokaisesta miespuolisesta tuttavasta, olisiko hänesssä potentiaalia, mutten lupaa mitään, jos olen vähääkään epävarma. Enää en halua särkeä kenenkään sydäntä! En edes omaani. Tähän väliin siteeraan Zen Cafén kappaletta Älä tee, joka sopii hyvin aiheeseen:

”Älä tee minun kanssani mitään sellaista / jonka voisit säästää siihen /kun sinulla on mies jonka todella tahdot”

Sanan mies paikalle voisi kirjoittaa nainen. (Notta ihan vaan tieroksi teille miehillekki!) Molemmat osapuolet kantavat vastuun, molemmilla on peiliin katsominen. Kiitos Samuli Putro, että olet tietämättäsi antanut minulle näin arvokkaan ihmissuhdeneuvon. Parempi katsoa kuin katua. Parempi säästää kuin säätää.

Summa summarum: Miehet, älkää tehkö tätä minulle liian helpoksi. Monella olisi minulle maailma pedattuna, selvääkin selvemmät sävelet. Vaan minä en taivu. Kyllä mä kerron sitten, kun olen valmis pariutumaan. Kyllä se näkyy ja kuuluu kauas. Vasta, kun olen lopen kyllästynyt yksinoloon. Siihen voi mennä kuukausia, vuosia, kuka tietää. Vasta, kun voin olla varma, että hetki on oikea ja ukko sopiva. Vasta, kun voin luottaa omiin tunteisiini. Ei kiirettä. Omalla painollaan. Nyt ei ole sen aika. Haluan saaha enste koulun käytyä ja nykyisestä asunnosta muutettua.

Sen sijaan ystävät ovat tällä hetkellä ihmissuhteiden parasta antia. Toki myös Mymmeli. Eläin on ystävä. Olen sitä mieltä, ihmisen ja eläimen välinen suhde voi olla jopa tärkeämpi kuin yksikään ihmisen ja ihmisen välinen. Kiitos, että ootta olemassa, Mymme and friends. ♥

Tilannepäivitys 2.6.2019: Ei mitään uutta auringon alla. Näin on oikein hyvä kunnes toisin sanotaan. :)

RAHA (Osa-alue 3)

Kirjoitettu 19.5.2019:

Olen minä vaan avoin kun pystyn raha-asioistani puhumaan. Tilini tämänhetkistä saldoani en paljasta, sillä tarkkaaa summaa en tiedä itsekään. Matematiikkani on yläastetasolla ja monesti putoan laskuista, rahan lisäksi monessa muussakin asiassa. Velkaa ei ole ja olen aina pitänyt huolen, että vuokra tulee maksetuksi ja kaksi suuta (=Tuulia ja Mymme) ruokituksi. Välillä tekee hyvinkin tiukkaa, mutta sitten vain eletähän niukemmin ja orotetahan seuraavaa tilipäivää. Lohdullista on, että aina sitä tulloo uutta rahhoo. Kuulun PAMiin, jonka työttömyyskassasta saan ansiosidonnaista päivärahaa. Koska opiskelen, saan päivärahani korotettuna, kulukorvauksen kera. Pitäis ehkä kysyä liitolta tässä kun joutaa, ehtii ja muistaa, että miksi mulla menee ay-jäsenmaksu, vaikka olen opiskelija. Vaikuttaako se, että olen yhä Staffpointilla kirjoilla, vaikken ole 1.3. jälkeen tehnyt yhtäkään keikkaa?

En ole mikään taloudenhallinnan mestari ja joskus jos vain tarvitsen jotakin, esimerkiksi uuden joogakortin, siirrän toiselta tililtäni rahaa tai pyydän porukoilta. He onneksi jeesaavat mua tiukan paikan tullen. Vaikka pyrin olemaan järkevä ja käytän rahaa vain pakollisiin kuukausittaisiin menoihin sekä harrastuksiin, on massilla tapana loppua aina kesken. Loppukuukausi on kituuttelua. Mutta mutta… avasin VASTA tällä viikolla Verohallinnon kirjeen, ja ilokseni huomasin, että palautuksia tulloo! Ja niitä tulloo jo elokuussa! Ja niitä tulloo kunnolla!

Tunnustan, että mulla nuo terveystuotteet vie aika ison loven lompakosta. Oon käyttänyt jo liki seitsemän vuotta säännöllisesti Aloe vera -tuotteita, lähinnä juomaa. Yksi pullo maksaa 32€ ja kestää yhden kuukauden. Ostan joogaohjaajaltani lähes kuukausittain pussillisen pergaa (googlettakaa ”perga” jos kiinnostaa), joka maksaa suunnilleen saman verran. Näiden lisäksi oon helemikuusta asti käyttäny Fit Line -tuotteita, joihin menee… hirvittää tunnustaa… 88€/kk! Ne ajattelin kyllä lopettaa. Hyviä tuotteita, mutta kallita kalliita!

Aina rahaa saa taiottua jostakin, jotenkin. Jos on oikein tiukkaa, leikin pullomummoa ja kerään kaikki vastahan tulevat pantilliset. Mulla on myös se onni ja lohtu, että voin myydä vanhoja tavaroita. Sitä olen paljon tehnytkin, mm. laittamalla ilimootuksia tori.fi:fih. Juuri nyt ei ole mitään, sillä koulun takia en ole ehtinyt, mutta aina sekin vaihtoehto on.

Niin paljon kuin kaikesta muusta ressaankin, rahan kulumisesta viis veisaan. Toisaalta, en mä myöskään haaveile mistään kalliista. Urheiluvälineet ovat ehkä kallein investointini. En halua omistaa mitään ja voisin aivan hyvin asua loppuelämäni vuokralla.


Tilannepäivitys 2.6.2019: 

Ei mitään uutta. Seuraavat päivärahat tulee vajaan kolmen viikon päästä. Siihen nähden talouteni on ihan hyvällä pohjalla. Rahaa ei mene oikeastaan mihinkään ruokaa tähdellisempään, mitä nyt maanantain kuntonyrkkeily maksaa 8€, salijäsenyys 19,90€ ja CMore 12,95€ (kaksi viimestä mainittua menee suoraveloituksena).

Uudet kesäsandaalit voisin hankkia Ecco-kaupasta, jossa on muutenkin loppuunmyynti. Mulla on niin pieni jalka, että koko 35 saattaa mahtua. Kyllä, lapsenkengissä astellaan. :D Vanhat sandaalini on kolme vuotta vanhat ja toisekseen, käytän niitä työkenkinä.

Mulla on to ja pe vappaa. Mietin, että perjantaina ennen joogaa voisin mennä kenkäkauppaan. (En oikeastaan koskaan lähde spontaanisti minnekään, vaan suunnittelen kaiken etukäteen.)

Velkaa mulla ei ole mutta saatavia kylläkin. Pari kaveria on jo piiiiitkän piiiiitkän aikaa olleet mulle auki, yhteensä 98,05€. Vanhoja juttuja, älkää kyselkö enempää. Milloinkohan hyö makselisivat... Ei sillä, että olisi kiire, mutta periaatteesta haluan takaisin sen, mikä minulle kuuluu. Aina vain en itsekään osaa olla tarpeeksi jämäkkä ja vaatia. Ei kait se auta kun kysyä missä mennään, niin saa mielenrauhan.

HARRASTUKSET (Osa-alue 2)

Kirjoitettu 19.5.2019:

Kaikkihan sen tietävät, että olen ikiliikkuja. Kaikki harrastukseni ovat liikunnallisia. Mielenkiinnon kohteitani ovat uiminen, jooga, kuntosali, pyöräily, kuntonyrkkeily, venyttely ja pilates. Näitä kaikkia olen tämän kevään aikana harrastanut. Kävin myös pari kuukautta showtanssitunneilla, mutta jouduin jättämään sen kesken, sillä samaan aikaan torstaisin oli Tyttöjen Talolla opiskelijoiden ilta. Se oli ilmainen (toisin kuin tanssi: 14€/kerta), Oulun keskustassa (toisin kuin tanssi: Limingantullissa) ja loppui aikaisemmin, klo 18.30 (toisin kuin tanssi: klo 19.30). Valitsin opiskelijoiden illan, sillä mulla oli siihen ainutkertainen tilaisuus. Tanssimista voi jatkaa syksylläkin.

Liikunnan lisäksi käyn Tyttöjen Talolla, niin opiskelijoiden illassa kuin joskus avoimissa aukioloissakin. Harmittaa, että jouduin jättämään viimeisen kokoontumisen väliin, mutta mun oli suorastaan pakko, sillä olin kuolemanväsynyt. ”Tyttiksen” lisäksi näen kavereita ja kirjoitan. Viimeksi mainittua teen juuri nyt. Jonkinlaista liiikuntaa kai tämäkin. Ainakin mielen liikuntaa ja samalla käsien ja sormien liikettä.

Harrastukset ovat ihania ja tärkeitä, suorastaan henkireikä. Ilman joka-aamuista uintia ennen koulua taikka töitä vuotaisin tuskahikeä ja olisin luultavasti entistä uupuneempi. Lisäksi tarvitsen palauttavaa liikuntaa sekä paljon lepoa hurjan menemisen vastapainoksi. Vaikka kuinka opiskelu veisi aikaa ja vaikka mitä tulisi etehen, kaikken rakkaimmista puuhistani en luovu (=uinti, jooga ja yli 9 h yöunet).

En oo yli viikkoon pystyny treenaamaan. Viime viikolla poljin itseni aivan piippuun. Oli vähällä, etten mennyt ylikuntoon. Oon käynyt niin kovilla kierroksilla, että kehoni on alkanut oireilla. Oon ollut todella väsynyt ja tuntuu, kuin muhun olisi iskenyt jokin unitauti. Silloin ei auta kuin kuunnella itseään. Väsymys paranee nukkumalla. Se ei ole sen tähtitieteellisempää. Nukkuminen on nyt se mun ensisijainen urheilulajini. Oon mä lisäksi pystynyt uimaan, venyttelemään, tekemään pilatesta ja joogaamaan. Juuri nyt haluan pelkkää rentoa ja palauttavaa liikuntaa. Salille menen vasta sitten, kun koen siihen oikeasti taas pystyväni. Varaan piakkoin ajan hierojalle, sillä olen tästä hullusta menemisestä aivan totaalisen jumissa.


Tilannepäivitys 2.6.2019: Viimeviikkoinen hierojalla käynti tuli todella tarpeeseen. Lisäksi olen joogannut, mikä tekee hyvää sekin. Kaveri huolsi pyöräni kevätkuntoon. Mun olisi tänään tarkoitus vielä pestä pyöräni. Toistaiseksi en ole uuvuttanut itseäni totaalisesti. Tyttöjen Talolla oli keskiviikkona viimeinen aukiolo. Kesä menee perinteiseen tapaan uidessa, pyöräillessä, joogatessa, vähän saunoessa ja jaksamisen mukaan treenatessa.

OPISKELU (Osa-alue 1)

Kirjoitettu 19.5.2019:

Homma on niin, että mulla alkaa huomenna noin kuuden viikon mittainen työssäoppimisjakso. Huomisesta alakaen oisi siis tarkoitus olla porskuttaa työelämässä juhannukseen saakka. Nämä ovat aina näitä hetkiä, kun kirjassa kääntyy uusi sivu. Samalla lailla muistan kipuilleeni ja pohtineeni, mikä mua edessä odottaa, kun aloitin puolisentoista vuotta sitten työkokeilun. Kuinka arki muuttuu? Opinko nopeasti ”talon tavoille”? Väsynkö muutoksista? Riittääkö mulla itsevarmuus ja -luottamus? Missä kulkee oman jaksamisen raja?

Olen äärettömän helpottunut, ettei mun tarvitse mennä enää koululle asti oppimaan. Loppuupa se mahdoton ravaaminen ja itsesä uuvuttaminen, josta hyvin kattavasti kerroin Kouluallergia-tekstissäni. Totta puhuen en hetkeen halua pieraistakaan kouluun päin! (Oulussa haisee jo muutenkin, tai niin ne väittää.) Jääköön se laitos taakse seuraavat reilut 2kk, kun meikäläinen menee oikeisiin töihin oppimaan, minkä jälkeen lommailemmaan aina heinäkuun 28. päivään asti.

Aivan kuten aikanaan työkokeilussa, myös nyt on hyvä saada tuntumaa siihen, mitä työ oikeasti on. Eipähän tarvitse enää vain kuvitella ja elää mielikuvien varassa. Alakoululle menin ”lennosta”, vailla teoriapohjaa, minkä vuoksi aloin kaivata opiskelua. Tällä kertaa mulla on turvana kolmessa kuukaudessa hankittu oppi. Eipähän tarvitse tuumata, että ”en mää lähiavustamisesta mittään tiedä, mutta tuun tänne vähän kokeilemmaan ja kattelemmaan”. Nyt en todellakaan vain kokeile ja katsele, vaan myös osallistun ja teen, kaiken saamani tietotaidon perusteella. Toki kaiken aikaa opin uutta, sillä olenhan käytännön hommissa.

Asenteessani ei siis ole vikaa – teenhän tärkeää työtä. Tarkkoja koordinaatteja tai tunnistetietoja en voi antaa, mutta sen verran voin paljastaa, että työskentelen vanhusten parissa. Sikälikin mietityttää, että ikäihmiset on mulle työnteon osalta täysin tuntematon kohderyhmä. Olen ollut reippaiden alakouluikäisten ”ihmistaimien” parissa, joten seniorityöhön ”hyppääminen” on aivan uusi kokemus. Helpolla en varmasti tule pääsemään, koskaan, missään työyhteisössä. Ongelmien sijaan puhun mieluummin haasteista. Kaikessa on omat haasteensa. Toivon, silti, että haasteita olisi edes pikkuriikkisen vähemmän kuin mitä on ollut aiemmissa työpaikoissa sekä varsinkin koulussa. Pelkkä sanan ”haaste” ajatteleminen alkaa jo allergisoida, joten keventyköön taakkani. Toivon edes pikkuusen vähemmän haastetta kuin yleensä.

Kaipa se hyvin menee. En halua kuulla muilta ihmisiltä enkä varsinkaan omilta aivoiltani: ”Kyllä sää pärjäät.” Inhoan sanaa ”pärjääminen”. (Kyllä, sanat ovat henkisen ahdistukseni verbaalinen ilmentymä.) Selviäminen kuulostaa kauniimmalta. No tottahan minä ny selevijän! Elekee hulluja luulko! (*Tuulia käy kiivaaksi ja osoittaa tekstissään omaa temperamenttisuuttaan*) ”Oot vaan oma ittes niin hyvin menee”. Niin klisee. Aivan kuin nytkin muka esittäisin. Ehei, mulla vaan ruukaa mieli käydä kierroksilla, siinä ei ole mitään uutta. No, nöyrällä, myönteisellä ja kunnioittavalla asenteella ja ”oppia ikä kaikki” -mentaliteetilla kun mennään, niin hyvä tulee.


Tilannepäivitys 20.5.2019: Iltaa. Tänään oli harjoittelun eka päivä, joka sujui hyvin. :)
Alussa jännitti, mutta kun vain alkoi jutella asiakkaille ja toimi ohjeiden mukaan niin hyvin meni.
Huomenna taas, tällä kertaa aamuvuoro. Mukava mennä nukkumaan kun on eka työvuoro takana.
Öitä. :)


Tilannepäivitys 2.6.2019: Jepsjee. Nyt on kaksi viikkoa työssäoppimista takana. Edelleen voin sanoa, että kaikki on tähän asti sujunut hyvin.

Aika on kulunut asiakkaisiin tutustuessa ja heille seuraa pitäessä mm. jutellen, tuolijumppaa työkaverin kanssa ohjaten ja Kalevaa lukien. Keittiöhommat alkaa käydä jo tutuiksi: ruuan jakaminen, kahvin keittäminen ja tarjoilu sujuu. Olen hyvin sisäistänyt, mihin aikaan alkaa aamiainen, lounas ja päivällinen ja toimin vaistomaisesti niiden mukaan, esim. otan tarvikkeet esille, voitelen leivät ja katson että kaikkea on riittävästi. Kysyn, mitä asiakas haluaa.

Lisäksi oon saanut olla mukana avustamassa. Suurin osa asiakkaista siirretään nostoliinan avulla. Nostokoneen käyttöä oon saanut treenata. Nostovyötä en ole nähnyt käytettävän, kuten en myöskään liukulautaa. Oon suihkuttanut asiakkaita, auttanut wc-asoinnissa, lykännyt pyörätuolia ja siistinyt,  mm. kampaamalla hiuksia. Asiakkaat ovat vuorohoitojaksoissa, joten kotiinpaluupäivänä hoitajat huolehtivat, että kaikki tavarat tulee matkaan. Asiakkailla on lista, johon on merkattu heijän henk.koht. tavarat. Itsekin oon avustanut pakkaamisessa käyden läpi listaa. Saatan myös vastata hoitajakutsuun, sammuttaa soittokellon ja kysyä mikä on hätänä.

Viime viikolla näin elämäni ensimmäisen katetroinnin. Avustin pitelemällä kuikkaa. Opin vasta tänä keväänä koulussa, mikä on kuikka. Olin aina luullu että se on lintu. :D On se sitäkin, mutta myös hoitajan työväline.

Olen tiennyt alusta asti, että en aio jatkaa lähihoitajaksi. Työssäoppimisjakson myötä ajatus on vahavistunut entisestään. Kuten koulukaverini hyvin sanoi, hoitaminen on kutsumusammatti. En missään nimessä väheksy hoitajan työtä. Päinvastoin, se on äärimmäisen tärkeää, sillä onhan jonkun huolehdittava heistä, jotka eivät kykene täysillä huolehtimaan itsestään. Siitä huolimatta minulle riittää avustaminen. Mulle on OK olla hoitajan apukäsi sekä ohjata ja avustaa asiakasta. En halua tämän tästä puhdistella intiimialueita, vaihdella vaippoja, olla eritteiden kanssa tekemisissä, huolehtia lääkityksestä, mittailla sokeriarvoja jne.

Haluan hyödyntää ammattitaitoani henkilökohtaisena avustajana. Mulla voi olla vaikka vain yksi asiakas, jonka kanssa kemiat toimivat ja jonka opin työni kautta tuntemaan hyvin. Haluan olla ennemmin asiakkaan kotona kuin laitoksessa. Haluan myös käydä kodin ulkopuolella asiakkaan kanssa: kaupassa, harrastuksissa, kävelyllä jne. Ajattelen hyvin perinteisesti, että työ on lähimmäisen palvelua, jota voi toteuttaa ruohonjuuritasolla. On ihmisiä, joille edes sängystä omin avuin nouseminen ei ole itsestäänselvyys, saati liikkuminen ym.

Meillä tulee syksymmällä HYTO eli HYvinvoinnin ja TOimintakyvyn tukeminen. En tiiä kuuluuko siihen sammaan, vai onko omanaan Kotona asumisen ja elämänhallinnan tukeminen. Niin tai näin, sittenpä niitä pääsee oppimaan. Itselläkään ei aina tämä elämänhallinta suju, tai sanotaanko, että saan tehdä sen eteen valtavasti töitä. No, vaikken olisi oman elämähallintani mestari, osaan (ehkä) vastaisuudessa opettaa sitä muille. Syyskuussa on vielä toinen työssäoppiminen, johon kuuluu näyttö.

Koulun loppumisen jälkeen aion vaan hengähtää. Koulutaival on ollut todella raskas ja haastava - onhan edellisestä aikaa liki kahdeksan vuotta. Haluan edistää omaa hyvinvointiani ja toimintakykyäni niin täysipäiväisesti, että tuskin teen hetkeen mittään töitä. Oma koti työllistää jo sen verran paljon, että siinä riittää savottaa, jos ja kun aion viimeistään loppuvuodesta muuttaa Tuiraan.