Hellou!
Tämä on tällainen pehemeä lasku koulun alakuun. Meitä on täällä OSAO:lla vain reilu puolet ryhmästä, he, joilla on EA1 mennyt umpeen. Tässä taukoa pidetään.
Eilen, jos en nyt haukkunut niin vähintäänkin riivasin kaverit, niin tänään mielessäni arvostelen koulukaverit.
Joo kerron kohta miksi, nyt jatkuu opetus.
Niin, ketään en halua ihmisenä moittia, vaan tiettyjä ominaisuuksia arvostella. Mua vähän ihmetytti, kun koulukaverit alkoi heti puhua keskenään touko-kesäkuun aikana olleista työssäoppimisjaksoista. Niin kuin ei pitkän tauon jälkeen muuta puhuttavaa olisi. Itsellä ei ole edes mielessä koko jakso, mitä nyt tietysti hyvät muistot. Eniten ihmetytti, kun jotkut kysyivät toisiltaan, minkä arvosanan sai. Ihan kuin sillä olisi väliä! Ihan kuin siitä haluaisi puhua. Itse en ole arvosanakeskeinen ja minusta se on henkilökohtainen asia. Mitä sitten vaikka toinen ois saanu ykkösen ja toinen vitosen? Ketä se liikuttaa? Luulis, että sitä olis loman jälkeen muutakin puhuttavaa kuin koulusuoritukset.
Jotenki yksinäinen olo tuolla koulussa. Onhan ne kivoja ja hyviä ihmisiä, ei siinä mitään, mutta mää en osaa oikein luoda sellaista nautinnon tunnetta itselleni heidän seurassaan. Kai mulla on koulussa ku koulussa aina ollut jotenkin ulkopuolinen olo, aina tuntenu itteni erilaiseksi. Ihan mainstreamia kun en ole... on mulla yks hyvä kaveri meijän ryhmästä, mutta hän ei ole ea-kurssilla. Mä oon kyllä seuraihminen ja tulen toimeen kaikkien kanssa, mutten ole mikään laumasielu. En tykkää välttämättä mennä samaan tahtiin muiden kanssa vaan oon enemmän oman tien kulkija. Ei mulla mittään oo kettään vastaan ja tiedän että omalla asenteella voi paljon vaikuttaa, mutta tämä on vain oma tämänhetkinen kokemukseni. Mää en tykkää samalla lailla kailottaa arvosanoista, puhua hoitotyön huonoista puolista (sillä hoitajat tekevät myös paljon hyvää) tai metsästää kahvia, kun koulun kahvio on remontissa. En vaan tykkää, that's it.
Nyt jään busssista ja meen kaupan kautta kotiin. Ehee kaikkia kiinnostaa mun arkipuuhat.
Kai mä oon vaan väsynyt reissusta ja kai ne on hormonit jotka saa vähän möksmökstuulelle. Nainen voi laittaa kaiken menkkojen tai ovulaation piikkiin. ;)
Annan itselleni sellaista ensiapua, että menen kotiin päiväunille, teen pilateksen, syön ja mietin sitten asioita uudelta kantilta.
Huomenna jatkuu EA 1 ja loppuviikko on vapaata! Meille on merkitty opetusta seuraavan kerran 7.8. Jihuu!
maanantai 29. heinäkuuta 2019
sunnuntai 28. heinäkuuta 2019
Kun sä lähdit Tampereelta
Hei! Monetkin talot tyhjenee, kun lähtee Tampereelle ja takaisin. Zen Cafén Talo on hyvä edelleen.
Moikka! Reissu on takana päin ja ehdin vasta nyt hyvänen aika blogata!
Oottelen junaa asemalla seuranani kissa ja matkalaukku.
Kohta lissää ku junnaan pääsöö.
Dodii. Piti ottaa tunnin tirsat aina Seinäjoelle asti. Juna viilettää lakeuksilla ja sivusilmällä katselen milloin Powerpark menee ohi. Se on aina hauska bongata junan ikkunasta. Paitsi että se meni jo. No, ens kerralla sitten.
Pari viikkoa kului todella nopeasti. Laskin, että näin taas ainakin 20 kaveria matkan aikana. Kirjoitanpa pienen raportin jokaiselta päivältä.
15.7. Maanantai. Saavuin junalla Tampereelle.
16.7. Kävin Kalkussa kaverillani ja sain vesisateen niskaan.
17.7. Ilma lämpeni. Aivan ihana aamujooga Om Yoga-koulun uusissa tiloissa. Kävin Caritan kanssa kirpparilla. Kaksi sähkönmyyjää pysäytti mut keskustassa. Ensin tein sopimuksen Kotimaan energialle ja sitten Nordic Green Energylle. Jälkimmäistä pidän parempana valintana, sillä ei hiili- eikä ydinvoimaa ja 40e ilmaista sähköä. Poikkesin Mältinrannassa uimassa ja näin Millaa.
18.7. panssarilasi puhelimeen ja ajomatka Haapajärvelle
19.7. Siljan kyydissä kauppaan, uintia Karvoskylällä, ulkona oloa Jarnon ja Kapun kanssa, juoksulenkki Oksavalla, uintia, saunomista
20.7. uintia, lasten kanssa trampalla, frisbeegolfia, uintia, hurjaa autolla ajoa, ajelua ja tankkaus Nivalassa, käynti Sarjankylällä koulukaverin luona, niin väsynyt että rojahdin sänkyyn
21.7. autolenkki Karvoskylällä, pakkaamista, kunnon tälli paimenpojasta (oli pakko testata, lähinnä nauratti), hetki lasten kanssa trampalla, tankki täyteen ja kotimatkalle, nelostietä Tamperelle, uimahalli Äänekosken SEO:lla, käynti serkulla Linnainmaalla, Kalkussa noin klo 21
22.7. Hannalle ja uimaan. Illansuussa ajoin äidin serkulle Nokialle. Olivat hienoksi laittaneet edesmenneen mummuni kotitalon.
23.7. Hurrrrja päivä. Näin neljää kaveria. Aamulla Tohlopin uimarannalla Sofia, Pyynikillä Juhana, keskustassa Taru, illalla Tammelantorilla Antti
24.7. Kiva saada nukkua! Keskustassa Rita ja luonnonkauniissa Arboretumissa Mika.
25.7. Näin Hannaa. Sain kyydin keskustaan, jossa astangajooga. Illalla Jessen kanssa Sky bar ja Tiikerihai. Mua alkoi 21 jälkeen väsyttää, ylläri, joten lähdimme yhtä matkaa koteihimme.
26.7. Ei enää keskustaan, jes! Ruokaostokset Westerissä, mokkapalat ja hieronta Hannalle
27.7. lahjojen ja kortin väsäämistä, Karitan baby shower, uinti Saarenkärjessä jossa oo ikinä nähäny niin paljoa väkeä ja autoja parkkipaikalla (ihmekös tuo kun +30 ulkona), hetkeksi Tiinan luo Kalkunvuoreen, porukoille lepäämään ja pakkaamaan
28.7. Kotiinlähtö. Junassa on tilaa hengittää. Ilmastointi toimii.
Oon vielä vähän unessa reissusta. Voisin kohta alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kouluvihkoon, joka on mulla mukana. Yhtään ehtiny sitäkään vilkaista matkan aikana. Ei mulla mitään tehtäviä, vaan haluan vanhasta vihkosta siirtää tekstit uuteen. Huomenna meillä alkaa EA1 -kurssi ja kestää kolme päivää. En oo yhtään vielä katsonut edes Wilmaa, että miltä meijän ensi viikko näyttää. Mutta kuten sanottu, takana on hyvä loma, jonka aikana ei oo pahemmin haluttanu korvaa lotkauttaa koululle.
VÄLIAVAUTUMINEN
Loma oli siis todella hyvä, erityisesti Pohjanmaa-reissu (harvoin mulla huonoja reissuja sinne onkaan). Tampereella sen sijaan oli ja ei ollut kivaa. Yleensä oon kesäisin viettänyt Mansessa vähintään kuukauden, joten kaksiviikkoinen meni tuplavauhtia. Elämä tuntui pikakelaukselta. Mistään ei ehtinyt kunnolla nauttia. Tekemistä oli liikaa ja jatkuva meneminen uuvutti. Mulla on paljon kavereita, mutten millään ehdi saman reissun aikana tavata heistä jokaista. Heitä on mukava nähdä, mutta tuntuu, että Trella ollessani elän vain heille. En jaksa enää nähdä näin montaa yhdellä kertaa. Ja toisaalta miks tarvis? Parempi ettei alkuunkaan sovi näkemistä niiden kanssa, joiden osalta tietää ettei ehdi nähdä.
Määki oon siitä jännä persoona, että haluan pitää sovitusta kiinni enkä mielelläni sano, että "sori nyt ei pysty, tuli pari muuttujjaa". Sitten sitä on jo valmiiksi väsynyt ja pelkkä ajatuskin menoista saa ärtyneeksi ja levottomaksi. Mietin torstaina Jessen kanssa tärkeää kysymystä: "Onko mulla vaihtoehtoja?"
Kaiken järjen mukaan mulla on oikeus päättää omasta elämästäni ja siitä, missä ja miten aikaa vietän. Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, tätä painotetaan meille sote-alaa opiskeleville. Millä ihmeellä saan sen myös Tampereella ollessani pätemään?
Nyt kun mietin, oon Ouluun muuttoni jälkeen oikeastaan aina tullut Tampereelle silkasta velvollisuudentunteesta. Ajattelen, että kaverit, "ne haluu ne haluu ne haluu nähdä mua". Tiedän, että ratkaisevampaa on se, haluanko mä itse. No ku emmä aina haluu. Tai ei se näkeminen, vaan ne resurssit. Kaikessa on oma järkkäämisensä ja kun yrittää lyhyeen ajanjaksoon puristaa mahdollisimman monta tapaamista, katoaa lomasta kaikki ilo ja nautinto. Siitä on rento lomafiilis kaukana, kun saa kelloa kytäten mennä paikasta A paikkaan B.
En suotta oo sanonut, että tulukaa tekin välillä mun luo Ouluun tai edes Kalkkuun. En minä oo mikään velvollinen ravaamaan kaverien perässä hiki hatussa ympäri ämpäri kaupunkia! Kylläpäs mää kuulostan tuohtuneelta ja varmaan karkotan tällä palopuheella kaverit tiehensä. Mutta, ne jää jotka jää. Välillä tekis mieli sanoa että ostakaa multa kaverit. Pitäiskö perustaa kavereiden huutokauppa? Huutonettiin vaan ilmoitus, jokaisesta oikein myyvä kuvaus ja mulle enemmän massii ja vähemmän ressii. Ehee :''D
Ei vaan, ensi kertaa ajatellen mietin, miksi tulen Tampereelle ja mitä oikeasti haluan siellä tehdä ILMAN tunnetta siitä, että koko ajan on jatkuva kiire. Se on siitä jännä tunne, että se ei aina näy ulkoisesti, vaan mielen sisäisenä liikkeenä. Sitä koko ajan ajattelee, että "mun ei pidä olla tässä, mun on mentävä eteenpäin, koko ajan, vauhtia, vauhtia..." Sille tulee stoppi! Mää päätin sen. Enköhän minä keinot keksi, kun alan käyttää tätä tarmoani tositoimiin tämän vuodattamisen sijaan.
Toivottavasti tasapaino löytyy. Ja uskokaa tai älkää, aina on vaihtoehtoja, vaikkei sitä aina uskoisikaan. Aina voi tulla toisiin ajatuksiin. Aina voi muuttaa mieltään ja ilmaista sen.
Joo-o... Juna kohta Ylivieskassa. Vaunussa on koirien tuoksua.
Jee kotiin! Kirjoittelemisiin!
Moikka! Reissu on takana päin ja ehdin vasta nyt hyvänen aika blogata!
Oottelen junaa asemalla seuranani kissa ja matkalaukku.
Kohta lissää ku junnaan pääsöö.
Dodii. Piti ottaa tunnin tirsat aina Seinäjoelle asti. Juna viilettää lakeuksilla ja sivusilmällä katselen milloin Powerpark menee ohi. Se on aina hauska bongata junan ikkunasta. Paitsi että se meni jo. No, ens kerralla sitten.
Pari viikkoa kului todella nopeasti. Laskin, että näin taas ainakin 20 kaveria matkan aikana. Kirjoitanpa pienen raportin jokaiselta päivältä.
15.7. Maanantai. Saavuin junalla Tampereelle.
16.7. Kävin Kalkussa kaverillani ja sain vesisateen niskaan.
17.7. Ilma lämpeni. Aivan ihana aamujooga Om Yoga-koulun uusissa tiloissa. Kävin Caritan kanssa kirpparilla. Kaksi sähkönmyyjää pysäytti mut keskustassa. Ensin tein sopimuksen Kotimaan energialle ja sitten Nordic Green Energylle. Jälkimmäistä pidän parempana valintana, sillä ei hiili- eikä ydinvoimaa ja 40e ilmaista sähköä. Poikkesin Mältinrannassa uimassa ja näin Millaa.
18.7. panssarilasi puhelimeen ja ajomatka Haapajärvelle
19.7. Siljan kyydissä kauppaan, uintia Karvoskylällä, ulkona oloa Jarnon ja Kapun kanssa, juoksulenkki Oksavalla, uintia, saunomista
20.7. uintia, lasten kanssa trampalla, frisbeegolfia, uintia, hurjaa autolla ajoa, ajelua ja tankkaus Nivalassa, käynti Sarjankylällä koulukaverin luona, niin väsynyt että rojahdin sänkyyn
21.7. autolenkki Karvoskylällä, pakkaamista, kunnon tälli paimenpojasta (oli pakko testata, lähinnä nauratti), hetki lasten kanssa trampalla, tankki täyteen ja kotimatkalle, nelostietä Tamperelle, uimahalli Äänekosken SEO:lla, käynti serkulla Linnainmaalla, Kalkussa noin klo 21
22.7. Hannalle ja uimaan. Illansuussa ajoin äidin serkulle Nokialle. Olivat hienoksi laittaneet edesmenneen mummuni kotitalon.
23.7. Hurrrrja päivä. Näin neljää kaveria. Aamulla Tohlopin uimarannalla Sofia, Pyynikillä Juhana, keskustassa Taru, illalla Tammelantorilla Antti
24.7. Kiva saada nukkua! Keskustassa Rita ja luonnonkauniissa Arboretumissa Mika.
25.7. Näin Hannaa. Sain kyydin keskustaan, jossa astangajooga. Illalla Jessen kanssa Sky bar ja Tiikerihai. Mua alkoi 21 jälkeen väsyttää, ylläri, joten lähdimme yhtä matkaa koteihimme.
26.7. Ei enää keskustaan, jes! Ruokaostokset Westerissä, mokkapalat ja hieronta Hannalle
27.7. lahjojen ja kortin väsäämistä, Karitan baby shower, uinti Saarenkärjessä jossa oo ikinä nähäny niin paljoa väkeä ja autoja parkkipaikalla (ihmekös tuo kun +30 ulkona), hetkeksi Tiinan luo Kalkunvuoreen, porukoille lepäämään ja pakkaamaan
28.7. Kotiinlähtö. Junassa on tilaa hengittää. Ilmastointi toimii.
Oon vielä vähän unessa reissusta. Voisin kohta alkaa kirjoittaa muistiinpanoja kouluvihkoon, joka on mulla mukana. Yhtään ehtiny sitäkään vilkaista matkan aikana. Ei mulla mitään tehtäviä, vaan haluan vanhasta vihkosta siirtää tekstit uuteen. Huomenna meillä alkaa EA1 -kurssi ja kestää kolme päivää. En oo yhtään vielä katsonut edes Wilmaa, että miltä meijän ensi viikko näyttää. Mutta kuten sanottu, takana on hyvä loma, jonka aikana ei oo pahemmin haluttanu korvaa lotkauttaa koululle.
VÄLIAVAUTUMINEN
Loma oli siis todella hyvä, erityisesti Pohjanmaa-reissu (harvoin mulla huonoja reissuja sinne onkaan). Tampereella sen sijaan oli ja ei ollut kivaa. Yleensä oon kesäisin viettänyt Mansessa vähintään kuukauden, joten kaksiviikkoinen meni tuplavauhtia. Elämä tuntui pikakelaukselta. Mistään ei ehtinyt kunnolla nauttia. Tekemistä oli liikaa ja jatkuva meneminen uuvutti. Mulla on paljon kavereita, mutten millään ehdi saman reissun aikana tavata heistä jokaista. Heitä on mukava nähdä, mutta tuntuu, että Trella ollessani elän vain heille. En jaksa enää nähdä näin montaa yhdellä kertaa. Ja toisaalta miks tarvis? Parempi ettei alkuunkaan sovi näkemistä niiden kanssa, joiden osalta tietää ettei ehdi nähdä.
Määki oon siitä jännä persoona, että haluan pitää sovitusta kiinni enkä mielelläni sano, että "sori nyt ei pysty, tuli pari muuttujjaa". Sitten sitä on jo valmiiksi väsynyt ja pelkkä ajatuskin menoista saa ärtyneeksi ja levottomaksi. Mietin torstaina Jessen kanssa tärkeää kysymystä: "Onko mulla vaihtoehtoja?"
Kaiken järjen mukaan mulla on oikeus päättää omasta elämästäni ja siitä, missä ja miten aikaa vietän. Jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus, tätä painotetaan meille sote-alaa opiskeleville. Millä ihmeellä saan sen myös Tampereella ollessani pätemään?
Nyt kun mietin, oon Ouluun muuttoni jälkeen oikeastaan aina tullut Tampereelle silkasta velvollisuudentunteesta. Ajattelen, että kaverit, "ne haluu ne haluu ne haluu nähdä mua". Tiedän, että ratkaisevampaa on se, haluanko mä itse. No ku emmä aina haluu. Tai ei se näkeminen, vaan ne resurssit. Kaikessa on oma järkkäämisensä ja kun yrittää lyhyeen ajanjaksoon puristaa mahdollisimman monta tapaamista, katoaa lomasta kaikki ilo ja nautinto. Siitä on rento lomafiilis kaukana, kun saa kelloa kytäten mennä paikasta A paikkaan B.
En suotta oo sanonut, että tulukaa tekin välillä mun luo Ouluun tai edes Kalkkuun. En minä oo mikään velvollinen ravaamaan kaverien perässä hiki hatussa ympäri ämpäri kaupunkia! Kylläpäs mää kuulostan tuohtuneelta ja varmaan karkotan tällä palopuheella kaverit tiehensä. Mutta, ne jää jotka jää. Välillä tekis mieli sanoa että ostakaa multa kaverit. Pitäiskö perustaa kavereiden huutokauppa? Huutonettiin vaan ilmoitus, jokaisesta oikein myyvä kuvaus ja mulle enemmän massii ja vähemmän ressii. Ehee :''D
Ei vaan, ensi kertaa ajatellen mietin, miksi tulen Tampereelle ja mitä oikeasti haluan siellä tehdä ILMAN tunnetta siitä, että koko ajan on jatkuva kiire. Se on siitä jännä tunne, että se ei aina näy ulkoisesti, vaan mielen sisäisenä liikkeenä. Sitä koko ajan ajattelee, että "mun ei pidä olla tässä, mun on mentävä eteenpäin, koko ajan, vauhtia, vauhtia..." Sille tulee stoppi! Mää päätin sen. Enköhän minä keinot keksi, kun alan käyttää tätä tarmoani tositoimiin tämän vuodattamisen sijaan.
Toivottavasti tasapaino löytyy. Ja uskokaa tai älkää, aina on vaihtoehtoja, vaikkei sitä aina uskoisikaan. Aina voi tulla toisiin ajatuksiin. Aina voi muuttaa mieltään ja ilmaista sen.
Joo-o... Juna kohta Ylivieskassa. Vaunussa on koirien tuoksua.
Jee kotiin! Kirjoittelemisiin!
maanantai 15. heinäkuuta 2019
Mä tein sen!
Kaikki meni putkeen!
Kiitos kuvaamisesta Mira! ♡
Kommentit:
"Ääntä lähti ainaki!" -hyppyyttäjä
"Terveisiä rohkealle tytölle!" -serkun äiti
"Hullu!" -serkun poikaystävä
"Itellä ois jääny hyppäämättä." -pari kaveria
"Oliko toi kirkuminen nyt kuitenkaan ihan 100% välttämätöntä?" -veli
"Mieki oon halunnut" -Janina
"Apua!" -Saara
"Oot sää hurija!" -Joni
"Vau! Kova mimmi B) :)" -Matti
lauantai 13. heinäkuuta 2019
Huhhei
Moikka!
Sitä on monta viikkoa elänyt tavallaan sellaisessa odotustilassa. Tässä välissä en oo oikein muuta kummoista tekemistä keksinyt itselleni kuin asioiden hoitaminen, jotta niitä olisi reissusta palattua vähemmän vastassa.
Oon tiedustellut yhdestä muuttofirmasta asioita ja muuttopäivänkin olen jo melkein sopinut. Valitettavasti kuvaputki-televisioita ei voitu hakea kotoani silloin keskiviikkona. :/ Kuulemma eivät ota enää vastaan. Laitoin Toriin ilmoituksen, että jos sen joku nyt sattumoisin huolii, saa tulla hakemaan. Muussa tapauksess se on vietävä Ruskon jäteasemalle. Sinne tosin joutaisi samassa kyydissä vanhan blenderini moottori. No, annoin mää yhden tuolin kuitenkin kirppispakun kyytiin. Ja kaverini saa vanhan pyykkikorini. Hyvä päästä joututavarasta eroon.
Kertokaa, jos ootta kiinnostunut Muumi-astioista. Nämä mulla on kaikki myynnissä lukuun ottamatta Siesta- ja Seikkailu-kulhoa, jotka tullaan vissiin tänään hakemaan.
Niin tai näin, tänään on päivä, jolloin mun olisi tarkoitus hypätä benjihyppy. Aina kun puhun jostain tulevasta tapahtumasta, käytän mieluiten sanontaa "olisi tarkoitus", sillä sen tietää miten voi käydä, jos menee ennenaikaisesti liikaa kehumaan asioita. Aiheeseen liittyy paljon sanontoja, kuten vannomatta paras tai ylpeys käy lankeemuksen edellä. Paras jonka olen kuullut, on ei pirä nuolaasta ennenku tipahtaa. Senpä tietää sitten, tipahtaako Tuulia nosturin nokasta köyden ja turvavaljaiden varassa ja miltä se näyttää videolla, jonka serkkuni toivottavasti kuvaa onnistuneesti. Hyppäsin 18-kesäisenä benjin Kalajoella, joten ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Korkealla oleminen ei niinkään tuntunut hurjalta. Muistan kymmenen vuoden takaa, että pelottavin vaihe oli se, kun piti hypätä. Seisoin varmaan 5 minuuttia, kunnes lopulta uskalsin. En vanno, mutta pyrin siihen, että tällä kertaa en jäisi yhtä pitkäksi aikaa miettimään. Oli miten oli, toivotaan että kaikki menee hyvin. :)
Odotan jo Tampere-reissua ja erityisesti ajelua Pohjanmaalle. Odotan myös muuttoa. Ja koulun alku...no, miksipä sitä suotta odottaa. Nyt on elämässä muutakin jännempää. :P
Pääasia että selviän tästä päivästä elossa!
Sitä on monta viikkoa elänyt tavallaan sellaisessa odotustilassa. Tässä välissä en oo oikein muuta kummoista tekemistä keksinyt itselleni kuin asioiden hoitaminen, jotta niitä olisi reissusta palattua vähemmän vastassa.
Oon tiedustellut yhdestä muuttofirmasta asioita ja muuttopäivänkin olen jo melkein sopinut. Valitettavasti kuvaputki-televisioita ei voitu hakea kotoani silloin keskiviikkona. :/ Kuulemma eivät ota enää vastaan. Laitoin Toriin ilmoituksen, että jos sen joku nyt sattumoisin huolii, saa tulla hakemaan. Muussa tapauksess se on vietävä Ruskon jäteasemalle. Sinne tosin joutaisi samassa kyydissä vanhan blenderini moottori. No, annoin mää yhden tuolin kuitenkin kirppispakun kyytiin. Ja kaverini saa vanhan pyykkikorini. Hyvä päästä joututavarasta eroon.
Kertokaa, jos ootta kiinnostunut Muumi-astioista. Nämä mulla on kaikki myynnissä lukuun ottamatta Siesta- ja Seikkailu-kulhoa, jotka tullaan vissiin tänään hakemaan.
 |
| Kaikki myynnissä! Saa tarjota! |
Niin tai näin, tänään on päivä, jolloin mun olisi tarkoitus hypätä benjihyppy. Aina kun puhun jostain tulevasta tapahtumasta, käytän mieluiten sanontaa "olisi tarkoitus", sillä sen tietää miten voi käydä, jos menee ennenaikaisesti liikaa kehumaan asioita. Aiheeseen liittyy paljon sanontoja, kuten vannomatta paras tai ylpeys käy lankeemuksen edellä. Paras jonka olen kuullut, on ei pirä nuolaasta ennenku tipahtaa. Senpä tietää sitten, tipahtaako Tuulia nosturin nokasta köyden ja turvavaljaiden varassa ja miltä se näyttää videolla, jonka serkkuni toivottavasti kuvaa onnistuneesti. Hyppäsin 18-kesäisenä benjin Kalajoella, joten ei olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Korkealla oleminen ei niinkään tuntunut hurjalta. Muistan kymmenen vuoden takaa, että pelottavin vaihe oli se, kun piti hypätä. Seisoin varmaan 5 minuuttia, kunnes lopulta uskalsin. En vanno, mutta pyrin siihen, että tällä kertaa en jäisi yhtä pitkäksi aikaa miettimään. Oli miten oli, toivotaan että kaikki menee hyvin. :)
Suljen silmät / kuvittelen et lennän / mun täytyy luottaa / ja antaa vaan mennä
-Cheek: Äärirajoille
Odotan jo Tampere-reissua ja erityisesti ajelua Pohjanmaalle. Odotan myös muuttoa. Ja koulun alku...no, miksipä sitä suotta odottaa. Nyt on elämässä muutakin jännempää. :P
Pääasia että selviän tästä päivästä elossa!
tiistai 9. heinäkuuta 2019
Muuttosten kuulumispäivitys ft. Hector - Asfalttiprinssi
Hei ja hyvää alkuiltaa! Paljon on elämässä muuttujia, joten se
on jälleen kuulumispäivityksen paikka.
ASUMINEN
Tein eilen netissä irtisanomisilmoituksen. Kävin kylässä
entisellä työkaverillani, joka lupasi tarjota muuttoapua. Hänellä
on henkilöauto, jolla saa vietyä kevyimmät tavarat. Tultuani
kotiin huomasin, että remonttimies oli käynyt poissa ollessani –
jo oli aikakin, sillä olin jättänyt vikailmoituksen parisen
viikkoa sitten. Kotioveni tiiviste oli vihdoin korjattu. (Mymme oli
sitä raapinut.) Myös vuotavaa keittiön hanaa oli fiksattu, mutta
nyt se vuoti kahta kauheammin. Ajattelin, että työ on jäänyt
kesken. Wc-pönttö vuotaa vetämisen jälkeen, joten sitäkin oli
katsottu. Vuoto oli vähäisempää, muttei ollut lakannut kokonaan.
Pettymyksekseni huomasin, ettei peilikaapin lamppua ollut vaihdettu.
Lavuaari oli työn jäljiltä sotkuinen. Pöydälle ei ollut jätetty
lappua, mikä olisi kuulunut hyviin tapoihin. Oli kyllä huonoa
palvelua. En haluaisi haukkua, mutta ajattelin mielessäni, että
kuka lie kesätunari ollut asialla.
Tänään aamuyhdelsältä ovikello soi. Oven takana oli
isännöitsijä, joka tuli tekemään muuttokatselmusta. Mainitsin
remonttimiehen käynnistä ja isännöitsijä totesikin, että hana
tullaan vaihtamaan myöhemmin. Loisteputken vaihto kuuluu kuulemma
asukkaalle itselleen. Wc-pönttöä hänkin ihmetteli. Myös hän
oli sitä mieltä, että asioidessa pitäisi jättää pöydälle
lappu ja lupasi antaa asiasta palautetta.
Myöhemmin tännään minnuun otettiin yhteyttä huoltofirmasta.
Putkimies tuli vaihtamaan vesihanan ja sovimme, että ensi viikolla
operoidaan vessanpönttö. Sanoin, että saavat tehdä kaikessa
rauhassa, sillä olen kaksi viikkoa reissussa. Myös repsottavat
ikkunan- ja parvekelattiantiivisteet uusitaan. Eipä sinä, hyvä että asiat menevät
eteenpäin.
♪ Mitä nyt? / Duunimiehet nurkissamme häärii ♫
Täällä on kyllä
porukkaa käynyt viime aikoina ja tulee käymään. Minulle tuli
keskipäivällä soitto ihmiseltä, joka olisi kiinnostunut
asunnostani. Sovimme, että hän tulee huomenna. Huomenissa myös
televisioni tullaan hakemaan pois. Sovin viime viikolla lähikirpputorin
myyjän kanssa, että lahjoitan ianakaiken vanahan
kuvaputkitelevisioni. Sain sen aikanaan kämppikseltäni ilmaiseksi.
Mulla on jo kauan ollut litteänäyttöinen tv, joten Thomsonin
kuvaputkitöllöllä en tee yhtikäs mittään. En rupea sitä uuteen
asuntooni roudaamaan. Ajattelin antaa samaan kyytiin myös
kirjoituspöydän tuolin. Hyvä se on saaha vähän tillaa, niin on
helepompi muuttaa.
Hella ja jääkaappi
tarvii isännöitsijän mukaan pestä sisältä ja ulkoa, taustoineen
päivineen. Vapaahtoisia ilmoittautumisia otetaan vastaan –
apuvoimat ovat tervetulleita! Lisäksi aion myydä Muumi-astioita
tori.fi:ssä, lahjoittaa vanhoja vaatteita Pelastusarmeijalle yms
yms. Kannatan kiertotaloutta ja vastuullista lajittelua. Tavara kuin
tavara; mieluummin annan hyvään tarkoitukseen kuin heitän roskiin.
TEKNIIKKA
Hyviä uutisia: nettini toimii! En tiedä mitä se oikein
viikonloppuna herjasi. Ehkäpä se auttoi, kun käytin koneeni ja
modeemini insinöörikaverilla ja sen jälkeen vielä Gigantissa
resetoitavana. Kotiin tultuani ja laitteistot kytkettyäni huomasin
ilokseni, että WLAN-yhteyes oli muodostunut. Jippii! =) Se jääköön
mysteeriksi, että mikä tilapäinen häiriö nettiin tuli. Niin tai
näin, pääasia että jälleen toimii. En tiedä miten asia
loppuviimein korjaantui, mutta kaverilleni ja Gigantin työntekijälle
kuuluu kiitos – vähintäänkin kärsivällisyydestä. :)
Viime päivät ovat menneet uuden puhelimen toimintoja opetellessa –
pikku hiljaa ne alkavat hahmottua. Harmittaa hiukan, etteivät vanhat
What’s App -keskustelut siirtyneetkään uuteen puhelimeeni.
Veikkaan sen johtuvan siitä, että vanhassa puhelimessani oli
lukenut jo pitkään: ”Varmuuskopiointi tauolla - odotetaan
Wifiä”. Se oli sen verran tukossa, ettei se jaksanut ladata isoja
tiedostoja tai sovelluksia. Tarvii perehtyä Google Driven saloihin,
sillä sinnehän lähes kaikki tallentuu. Itselläni kun sattuu
olemaan Google-tili, jota käytän myös blogiin kirjautuessa. :D Ja
ainahan vanhaa puhelinta voi pitää matkassa ja selata ilman
SIM-korttia. Panssarilasi ja suojakuoret tarvii seuraavaksi hommata,
kunhan rahhoo tulloo.
Seuraava tekninen operaatio on tiedostojen varmuuskopiointi. Mulla on
jo 2,5 vuotta ollut ostettuna yhden teratavun ulkoinen kovalevy.
Milloinhan tiedostot saisi aikaiseksi siirtää…? Kunhan tämän viikon
aikana tekee, se riittää. En halua käyvän samoin kuin vanhan
koneen kanssa. Vanhan Acerini kovalevy jouduttiin helmikuussa 2016 irrottamaan ja
siirtämään tiedot uudelle Acerille. Luojan kiitos Gigantin
ihmenerot osasivat sen!
LOMAFIILIKSIÄ JA
AATOKSIA
♫
Kaupat meidän leivän
rahaa käärii ♪
Siteeraan
Hectorin kappaletta
Asfalttiprinssi,
josta hieman muuttelin lyriikoita tilanteeseeni sopivaksi: Täällä
vaan työmiehet kulkevat pitkin viikkoa tuomassa, viemässä ja
uudistamassa. Hyvä juttu, ei sen puoleen. Kun puhun meistä,
tarkoitan minua ja Mymmeliä. Ovathan nämä hänenkin nurkkansa
ja onhan hänen pääasiallinen ravintonsa minun leipärahastani
riippuvaista. Rahat
menevät tällä hetkellä lähinnä kauppoihin, mikä on omien
valintojen tulos (hieronta, puhelin, benjihyppy jne).
Se vielä puuttuisi, että olisin kamalasti velkaa pankille ja
kodistamme
ulosmitattaisiin tavaraa – siitähän
Asfalttiprinssi
kertoo.
♪ Voi mikä hullu mä oon ♫
Soitin
tänään benjihyppyjen yhteyshenkilölle. Kyllä ilman festarilippua
hyppääminen onnistuu, kunhan soittaa Xon-puiston henkilölle 30-60
min. ennen hyppyä, niin hän tullee päästämmään pääportilta
sissään. Serkkuni saa tulla kuvaajaksi. Hyvä juttu. Mira tulee
muutenkin tänne lauantaina.
♫ Voi kuinka pieni mä oon ♫
Juuri
nyt tuntuu, että kaikki asiat tulevat päällekkäin: tekniset
haasteet, ihmisten käynnit, muuttopuuhat, extreme-tempaukset, reissut,
kaverit, koulut. Kaikki. Joskus vain tapahtuu paljon lyhyessä
ajassa. Eipä se auta: silloin on taottava, kun rauta on kuumaa. Olen kaikesta
huolimatta onnellinen, että asiat menevät hyvään suuntaan. Pääsen
vihdoin eroon asioista,
jotka
piinasivat minua vuosikaudet:
vetoisasta asunnosta ja monien kymppien saatavista. Muutto lähestyy ja lisäksi kaverini lyhensi velkaansa jälleen viime viikolla. On
helpottavaa, että pitkään vaivanneille
asioille tulee lopultakin muutos!
Juuri
nyt avainsanoja ovat itseluottamus
ja kärsivällisyys.
Otan muutosta päävastuun yksin ja itse myös pakkaan suurimman osan
tavaroista. Ei tarvitse heikkona hetkenä lähteä Sipoon kirkolle
asti kilpaa nyyhkimään Laineen Pirkon kanssa. :D
♪
Siinä
Laineen Pirkon itkevän myöskin mä nään ♫
Toisinaan
tekisi mieli huutaa:
♫
Batman ethän auttaa
voooooo-o-ooo-o-ooooo-o-ooo-o-oooois ♫
Mutta
ei, en tarvitse supersankaria. Ei
tarvitse kutsua
lepakkomiestä apuun.
Mie
hoijan huomenna tavarat kantajien matkaan ja esittelen asunnon
puutteineen (kylmyys, huonot bussiyhteydet) ja ansioineen
(rauhallinen taloyhtiö, luonto lähellä).
Jo on tullut taas
joristua. :D
P.S.
Tänään varmistui Pohjanmaa-reissuni aikataulu ja kuvio: Ajelen to
18.7. Haapajärvelle, jossa olen kolmisen yötä. Samalla näen
nivalalaista koulukaveria. Närpiön reissu peruuntuu, sillä
tuttavallani on omien sanojensa mukaan ”melkoista hulabaloota koko
heinäkuu”. Ymmärrän kyllä. Jonain toisena ajankohtana sitten.
:)
Illanjatkoja!
sunnuntai 7. heinäkuuta 2019
Muuttosten kuulumiset
Iltaa. On muuttoja, on muuttujia, ja on Oulun murtteella muuttoksia. Tiedossa on pian muuttonen.
ASUMINEN
Se on kuulkaa niin, että minusta tulee itätuiralainen! Jätin viikko sitten asuntohakemuksen ja minuun otettiin yhteyttä vain paria päivää myöhemmin. Sovimme keskiviikolle näytön, jolloin kävin Milla matkassani katsomassa kotia ja päädyin valitsemaan sen. Asuntoni on 35,5m2 yksiö, jossa on lasitettu parveke. Siellä on makuualkovi, nykyistä asuntoa tilavampi keittiö ja ikkunoissa sälekaihtimet - jälkimmäistä minulla ei ole ollut yhdessäsään aiemmassa asunnossa, lukuun ottamatta Maikkulaa, jossa kaihtimet olivat keittiön pikkuikkunassa.
Muutan elokuun loppupuolella. Saan avaimet reilua viikkoa aiemmin, joten mulla on valinnanvaraa sen suhteen, vienkö tavarat 23.-25.8. vai vasta seuraavalla viikolla. Koska edellisen asunnon irtisanomisaika on 31.8. asti, maksan vuokraa vasta 1.9. alkaen. On se hyvä, ettei tarvitse maksaa päällekkäin. Muuttoauto ja -apuri mun tarvisi löytää. Kaveri vinkkasi Pakua ja reipasta kuskia sekä Sinistä pysäkkiä. Tiedän, että Niemi tekee avaimet käteen -muuttoja, mutta paljonkohan niille tulisi hintaa? Kyllä mää itse pakkaan, ei sen puoleen. Lähinnä huolenkalujen kantamisessa, kattolampun irrottamisessa ja tyyliin hellan ja jääkaapin pesussa/siirrossa tarvitsen apua. Oli miten oli, minäpä alan katsella, vertailla ja tiedustella.
Voitta kuvitella kuinka hyvältä tuntuu päästä muuttamaan. Enhän mää puhunut ku 2,5 vuotta että asunto on kylmä ja sijaitsee liian kaukana palveluista. Loppuu se veto-ongelma ja matkustamisesta johtuva tuska ja rasitus! Tuiranrantaan on lyhyt matka ja keskustaan reilu kilometri. Ylittää vain patosillan ja kulkee Ainolanpuiston halki niin sitä on jo keskustassa. Jes!
Yhtä kaikki, en tarvinnutkaan kavereiden apua asunnon löytämiseen (toisin kuin aluksi meinasin, että "jos löydättä mulle kämpän Itä-Tuirasta, vinkatkaa") vaan löysin sen itse! Tämä on osoitus siitä, että joskus asiat tapahtuvat hyvinkin nopeasti, kun vain laittaan pyörän pyörimään.
MYMME
Olen onnellinen kissasta ja Mymme on mulle kaikki kaikessa. En kiistä, etteikö siitä välillä olisi ollut huolta ja tuskaa, etenkin kun sitä odottaa ulkoa sisälle. Viisas kissa se on ja aina löytänyt kotioven. Vaikka se osaa olla vaativa neiti, niin en mä sitä vaihtaisi mihinkään. Aion lähiaikoina käyttää sen eläinlääkärissä, perustarkastuksessa ja mahdollisesti madotuksessa ja rokotuksessa, mutta ennen kaikkea sirutuksessa. Mulle olisi kova paikka, jos kissani katoaisi enkä tietäisi missä se on. En muuta kovin korkealle, joten kauhiaa olis, jos Mymme karkaisi rappukäytävään, alaovi olisi auki ja kissa pääsisi livahtamaan. Saapa nähdä, raapiiko se ovea. Mun ei auta kuin totuttaa se fleksiin ja valjaisiin.
Mymme tulee kanssani Tampereelle ja asuu sen ajan porukoilla. Siellä sen on hyvä, kun on iso talo ja paljon tilaa, myös ulkoiluun. Mymme täyttää/täytti näinä päivinä 9 vuotta. Hän on syntynyt heinäkuussa 2010. Tarkkaa päivää ei tiedetä, mutta alkukuuta se on. Milla toi sille leluja ja kaveri antoi sille eilen tonnikalaa, joten olkoon ne lahja minun kissaneidilleni.
RAHA
Raha-asiat ovat jotakuinkin hallussa. Viime aikoina mulla on ollut menoja, sillä tiistaina tilasin uuden puhelimen ja eilen kävin hierojalla. Olen myös käynyt ravintolassa syömässä, kirpparilla ja ruokakaupassa. Mikäli pääsen ensi viikolla hyppäämään benjin, menee siihen vielä 80€. Saan lähettää seuraavan hakemuksen liiton työttömyyskassaan 15.7. Tiukilla eletään loppukuu, mutta onneksi raha (yleensä) on uusiutuva luonnonvara. Tullee mulle palkkaakin heinäkuun lopulla.
Lohdullisinta tässä pienen budjetin keskellä on, että 6.8. tullee veronpalautukset. Niillä rahoitan muuttoni ja ensimmäisen vuokrani.
ELÄMÄNHALLINTA
Toisinaan mua kiukuttaa se, että rahaa menee, joskin se on väistämätöntä. Sitä haluaisi ennakoida ja suunnitella etukäteen niin paljon kuin pystyy. Eniten harmittaa ne hetket, jolloin oma hajamielisyys tulee kalliiksi. Onneksi minulta ei ole hävinnyt mitään arvokasta ja olen aina muistanut avaimet jne, mutta olen lyhyen ajan sisällä hukannut kaksi sheikkeriäni, joista toisen sisällä oli lusikka. Toisen tiskasin ja unohdin työpaikan kuivauskaappiin, josta se oli hävinnyt eikä enää löytynyt. Toinen hävisi mystisesti torstaina, jossa muistan viimeisen kerran lusikoineeni smoothietani Raksilan markettien Subwayssa. Vasta seuraavana päivänä hoksasin, etten löydä sitä mistään. Joko olin ajatuksissani laskenut sheikkerin kädestäni tai sitten se oli pudonnut reppuni sivutaskusta. Tiedusteluista huolimatta vaaleanvihreää ravistintani ei ollut otettu talteen.
Joskus arvoltaan vähäistenkin tavaroiden katoaminen harmittaa. Hetken sitä on vihainen itselleen ja tuumii: Että mun pitikin olla näin huolimaton. Tähän ikään mennessä sen tietää, että elämässä tulee pettymyksiä. Parin sheikkerin katoaminen on pientä siihen nähden, että ihmisiä ryöstetään ja ties mitä muuta kamalaa, jota ei edes halua ajatella. Kaikki on suhteellista. Mitä tulee tavaroihin, ajattelen, että se on vain materiaa. Minulle opetettiin jo lapsena, että kaikkea saa uutta, mutta uutta ihmistä ei saa.
Olen järjestelmällinen ja haluan hallita elämääni: rahaa, aikatauluja, omia valintoja, kaikkea. Pyrin säännöllisyyteen, joten pienetkin poikkeukset saattavat stressata minua valtavasti. Tiedän, että jos huteloin, unohtelen ja sählään monena päivänä peräkkäin, taustalla on ylikuormitus. Se voi johtua väsymyksestä, hormoneista, asioiden paljoudesta tai kaikista näistä sekaisin. Silloin on osattava lyödä hetkeksi jarrut pohjaan ja sanottava EI, vaikkei se aina hauskalta tuntuisi. Ettei käy niin, että tulee itku pitkästä ilosta.
Mulla on selkeä visio kaikkeen ja pidän huolen siitä, että teen aloittamani asiat loppuun asti. Jos olen kaverin kanssa jomman kumman luona kylässä ja olemme sopineet jotakin, pidän huolen siitä, että asiat toteutuvat. Välillä musta tuntuu, että minä olen se vastuunkantaja, mikä ajoittain stressaa. Omat heikot olotilat ja liika tekeminen pahentavat oloa. Ehkä mää vaan tiedostamatta otan sellaisen roolin, että ole sinä vain, kyllä minä hoidan, minä palvelen, minä pidän huolen, vaikka samanaikaisesti uuvutan itseni. Ei se auta kuin oppia tiedostamaan asia ja kertomaan kaverille, jos alkaa piiputtaa. Kyllä he ymmärtävät eivätkä väkisin vaadi. Kaikki on itsestä kiinni.
TEKNIIKKA
Perjantaina sain Internet-yhteyteni tilttiin. Käynnistin ADSL-modeemin tavalliseen tapaan, mutta koska kone ei yhdistänyt mua nettiin, painoin useamman kerran modeemin päälle ja pois. Yhtäkkiä WLAN-AP -yhteyteni olikin suljettu ja alla luki teksti: "Osa tiedoista on muuttunut edellisen yhteyden jälkeen. Tarvitsemme lisätietoja yhteyden muodostamiseen. Anna verkon suojausavain". Syötin moneen kertaan modeemin pohjassa olevan WLAN defaul encryption key:n, mutta siltikään en päässyt eteenpäin. Ilmoitin asiasta insinöörikaverilleni, joka antoi ohjeita. Virran katkaisu ja reset-napin painaminen eivät auttaneet, joten en mä tiedä mitä teen! Olen nyt kaverillani kylässä. Toivottavasti hän osaisi auttaa.
Nämä ovat siitä haastellisia tilanteita, että en tiiä kehen tai mihin mun tulisi ottaa yhteyttä. Inhoan teknisiä vikoja, mur! Ärsyttävintä on oma osaamisen puute. Kyse tuskin on siitä, että taloyhtiön 10 Mt:n DNA-netissä olisi vikaa, tai että olisin syöttänyt salasanan väärin. Mikä ihme se suojausavain sitten on? Vai onko modeemi vain alkanut vanhuuttaan reistailla? Tero sen mulle toi ja asensi aikanaan jo Maikkulan asuntoon, ja silloin pohjassa oleva salasana kyllä toimi. Jos ei tuo ala toimia, pitäiskö mennä Giganttiin ja kysyä, onko vika läppärini asetuksissa vai missä, tarviinko uuden modeemin tai reitittimen vai mitä hitsiä mä teen?
Pystyn kyllä jakamaan Internet-yhteyden puhelimeni kautta. Nettiin pääsen aina, ei sen puoleen. Mietityttää vain, mikä häikkä WLANiin yhtäkkiä tuli. Eikä tuo maata kaatava ongelma ole, sillä enhän mää kauaa enää nykyisessä kämpässä asu. Myös uuden kotini vuokraan sisältyy netti, mutta muistelin että sitä varten tarvii mobiilireitittimen, jos haluaa langattomasti surffailla. Modeemista ei siis ehkä ole apua...
Voi kauhia oonko mää liian vanhanaikainen kun käytän modeemia? Kaveri nauroi mulle eilen. Tiedän, etten ole kaikessa nykyaikainen. Hihitelkää vaan, kyllä minä teknisen blondiuteni tiedostan. Joskus oma vajavaisuus näissä asioissa kiukuttaa. Ei kait asia muutu kuin opettelemalla. On se osin myös kiinnostuksen puutetta. Kyllä ne asiat siitä ratkiaa, vaikka alakuun kiukuttaa. Onneksi ympärilläni on osaavien ihmisten verkosto.
...JA UUSI TELEFOONI
Mainitsin myös, että tilasin uuden puhelimen. Telialla oli tarjouksessa Samsung Galaxy A10, jonka kävin toissapäivänä noutamassa myymälästä. En ole vielä avannut pakettia, mutta tarkoitus olisi tänään se tehdä ja katsoa insinöörikaverin kanssa asetukset kuntoon, jollen itse ossaa kaikkea. Ei mulla edellinen puhelin, Huawei Ascend G620S, ollutkaan kuin 4,5 vuotta! Se alkaa vedellä viimeisiään (esim. ei suostu lataamaan uusia sovelluksia) mutta toimii yhä. Hidas se on ku mikä, minkä vuoksi ajattelin, että Pohjanmaalle ajaessa GoogleMapsin nopeasta toimivuudesta on hyötyä. Otetaan uusi puhelin hetimmiten käyttöön, mutta olokoot vanha luuri kakkospuhelimena.
Sen verran tekniikan päälle ymmärrän, että sekä vanhassa että nykyisessä on Android-käyttöjärjestelmä ja suunnilleen samat ominaisuudet. Mulle on vasta alkanut selvitä myös What's Appin käyttöön liittyviä faktoja: Vaikka vaihtaisin puhelinta, kaikki keskustelut mediasisältöineen pysyvät, sillä ne tallentuvat SIM-kortille. Tiedän myös, että puhelin ei mene tukkoon, kun poistaa What's Appin Kesksutelut-asetuksista kohdan "tallenna kameran rullaan". Viime viikolla poistin sadoittain yli puolen vuoden takaa kuvia, joista suurin osa oli vähemmän tai enemmän joutavaa What's Appin kautta tullutta matskua.
Olen ajatellut vaihtaa muuttoni yhteydessä puhelinnumeroa, jolloin uuden SIM-kortin myötä vanhat What's App -keskustelut häviävät. Ilmoitan asiasta osoitteenmuutoskortin yhteydessä, joten ottakee iisisti. Toistaiseksi minut tavoittaa nykyisestä numerosta.
Niin tai näin, toivottavasti uusi puhelin toimii sovelluksineen päivineen!
TAMPERE-REISSU
Puhutaanpa näiden valtavien puintien jälkeen vaihteeksi tulevista käytännön asioista. Lihavoidaan vielä, että olen Tampereella 15.-28.7. välisen ajan. Eipä tarvitse teitin enää kysellä. :D Olen ajatellut käyttää aikani seuraavasti:
15.7. matkustaminen, olen illansuussa perillä
16.7. ?
17.7. näen Caritaa + ?
18.-22.7. Pohjanmaalla
23.7. ?
24.7. ehkä näen Tiinaa Kalkussa + ?
25.7. ? + näen Jesseä
26.7. ? + saatan mennä Rauhaniemeen
27.7. sovittua menoa
28.7. lähtö
Jos hoksaatta lukia miun blogia, huomatkaa, että voitta varata minut niiden päivien kohdalle, joissa on kysymysmerkki. Päivät, joiden kohdalla ei ole ?-merkkiä, ovat täynnä.
LOPPULÖPINÄT
Reissun jälkeen mulla jatkuu koulu heti seuraavana päivänä. Myös muuttopuuhat alkavat, joskin pyrin käynnistelemään niitä ensi viikon aikana - sen ainoan, jolloin olen vielä lomani aikana Oulussa. Osaa Oulu-kavereistani näen ensi viikolla ja tamperelainen serkkuni tulee luokseni 13.-14.7.
Niin paljon kuin mulla suunnitelmia ja pohdintoja on, haluan myös yrittää rentoutua. Se on paras ja samalla huonoin puoleni, että hoidan asiat huolellisesti. Niin huolellisesti, etten aina muista ottaa iisisti. Mulla on joku pakkomielle tehdä koko ajan kaikkea järkevää. Miks pitäis heittää aivot narikkaan? Oonks mä liian vastuuntuntoinen?
Tiiättäkö, mä en vaan ossaa omassa kodissani rentoutua. Kylmyys vetää lihakset lukkoon ja saa mut varautuneeksi ihan fyysisesti. Ehkä pakenen kylmyyttä touhuamalla menemään aamusta iltaan. En ole koskaan osannut asettua tuohon kämppään. Vastaavasti jos olen liian kauan poissa kotoa, alan kaivata tuttua ympäristöä ja suunnittelen jo tulevia siivouksia - vain siksi, että alitajuisesti haluan kaiken aikaa muualle. Mulla on vain tämän kahden ja puolen vuoden aikana ollut koko ajan jotakin. Kokonaan toimettomana en ole pitkiä aikoja ollut. Silloin sitä on vain ajatellut, että mä hoidan tämän loppuun asti ja alan sitten miettiä muuttoa. Kesäloma se ompi paras aika hoitaa muuttoasiat, sillä tiedän elämäni helpottuvan, kun pääsen muuttamaan - ja toivon mukaan viimein asettumaan - sinne, missä olen aina halunnut asua.
En ole lähes viiteen kuukauteen käynyt missään. Kaukaisin paikka on kaverini koti noin 11 km:n päässä Metsokankaalla, jossa olen tälläkin hetkellä. Sehän on kaukana ku mikä! :D Mun on todellakin päästävä hetkeksi muihin maisemiin. Irtiotto näistä muuttosten kuvioista tekee hyvää. Toivon viimein pääseväni lomafiilikseen, sillä Tampereella ja varsinkaan Pohojammaalla mun ei tarvitse olla 24/7 miettimässä ja järkkäämässä käytännön asioita. Ne odottavat minua kyllä matkani jälkeenkin.
Kaippa mää alan syödä, pitää kaverilleni seuraa ja katsoa mihin Mymmeli meni. Hän tuli mukaani eilen, kun matkustimma tänne.
Mukavaa sunnuntaita! ♥
ASUMINEN
Se on kuulkaa niin, että minusta tulee itätuiralainen! Jätin viikko sitten asuntohakemuksen ja minuun otettiin yhteyttä vain paria päivää myöhemmin. Sovimme keskiviikolle näytön, jolloin kävin Milla matkassani katsomassa kotia ja päädyin valitsemaan sen. Asuntoni on 35,5m2 yksiö, jossa on lasitettu parveke. Siellä on makuualkovi, nykyistä asuntoa tilavampi keittiö ja ikkunoissa sälekaihtimet - jälkimmäistä minulla ei ole ollut yhdessäsään aiemmassa asunnossa, lukuun ottamatta Maikkulaa, jossa kaihtimet olivat keittiön pikkuikkunassa.
Muutan elokuun loppupuolella. Saan avaimet reilua viikkoa aiemmin, joten mulla on valinnanvaraa sen suhteen, vienkö tavarat 23.-25.8. vai vasta seuraavalla viikolla. Koska edellisen asunnon irtisanomisaika on 31.8. asti, maksan vuokraa vasta 1.9. alkaen. On se hyvä, ettei tarvitse maksaa päällekkäin. Muuttoauto ja -apuri mun tarvisi löytää. Kaveri vinkkasi Pakua ja reipasta kuskia sekä Sinistä pysäkkiä. Tiedän, että Niemi tekee avaimet käteen -muuttoja, mutta paljonkohan niille tulisi hintaa? Kyllä mää itse pakkaan, ei sen puoleen. Lähinnä huolenkalujen kantamisessa, kattolampun irrottamisessa ja tyyliin hellan ja jääkaapin pesussa/siirrossa tarvitsen apua. Oli miten oli, minäpä alan katsella, vertailla ja tiedustella.
Voitta kuvitella kuinka hyvältä tuntuu päästä muuttamaan. Enhän mää puhunut ku 2,5 vuotta että asunto on kylmä ja sijaitsee liian kaukana palveluista. Loppuu se veto-ongelma ja matkustamisesta johtuva tuska ja rasitus! Tuiranrantaan on lyhyt matka ja keskustaan reilu kilometri. Ylittää vain patosillan ja kulkee Ainolanpuiston halki niin sitä on jo keskustassa. Jes!
Yhtä kaikki, en tarvinnutkaan kavereiden apua asunnon löytämiseen (toisin kuin aluksi meinasin, että "jos löydättä mulle kämpän Itä-Tuirasta, vinkatkaa") vaan löysin sen itse! Tämä on osoitus siitä, että joskus asiat tapahtuvat hyvinkin nopeasti, kun vain laittaan pyörän pyörimään.
MYMME
Olen onnellinen kissasta ja Mymme on mulle kaikki kaikessa. En kiistä, etteikö siitä välillä olisi ollut huolta ja tuskaa, etenkin kun sitä odottaa ulkoa sisälle. Viisas kissa se on ja aina löytänyt kotioven. Vaikka se osaa olla vaativa neiti, niin en mä sitä vaihtaisi mihinkään. Aion lähiaikoina käyttää sen eläinlääkärissä, perustarkastuksessa ja mahdollisesti madotuksessa ja rokotuksessa, mutta ennen kaikkea sirutuksessa. Mulle olisi kova paikka, jos kissani katoaisi enkä tietäisi missä se on. En muuta kovin korkealle, joten kauhiaa olis, jos Mymme karkaisi rappukäytävään, alaovi olisi auki ja kissa pääsisi livahtamaan. Saapa nähdä, raapiiko se ovea. Mun ei auta kuin totuttaa se fleksiin ja valjaisiin.
Mymme tulee kanssani Tampereelle ja asuu sen ajan porukoilla. Siellä sen on hyvä, kun on iso talo ja paljon tilaa, myös ulkoiluun. Mymme täyttää/täytti näinä päivinä 9 vuotta. Hän on syntynyt heinäkuussa 2010. Tarkkaa päivää ei tiedetä, mutta alkukuuta se on. Milla toi sille leluja ja kaveri antoi sille eilen tonnikalaa, joten olkoon ne lahja minun kissaneidilleni.
RAHA
Raha-asiat ovat jotakuinkin hallussa. Viime aikoina mulla on ollut menoja, sillä tiistaina tilasin uuden puhelimen ja eilen kävin hierojalla. Olen myös käynyt ravintolassa syömässä, kirpparilla ja ruokakaupassa. Mikäli pääsen ensi viikolla hyppäämään benjin, menee siihen vielä 80€. Saan lähettää seuraavan hakemuksen liiton työttömyyskassaan 15.7. Tiukilla eletään loppukuu, mutta onneksi raha (yleensä) on uusiutuva luonnonvara. Tullee mulle palkkaakin heinäkuun lopulla.
Lohdullisinta tässä pienen budjetin keskellä on, että 6.8. tullee veronpalautukset. Niillä rahoitan muuttoni ja ensimmäisen vuokrani.
ELÄMÄNHALLINTA
Toisinaan mua kiukuttaa se, että rahaa menee, joskin se on väistämätöntä. Sitä haluaisi ennakoida ja suunnitella etukäteen niin paljon kuin pystyy. Eniten harmittaa ne hetket, jolloin oma hajamielisyys tulee kalliiksi. Onneksi minulta ei ole hävinnyt mitään arvokasta ja olen aina muistanut avaimet jne, mutta olen lyhyen ajan sisällä hukannut kaksi sheikkeriäni, joista toisen sisällä oli lusikka. Toisen tiskasin ja unohdin työpaikan kuivauskaappiin, josta se oli hävinnyt eikä enää löytynyt. Toinen hävisi mystisesti torstaina, jossa muistan viimeisen kerran lusikoineeni smoothietani Raksilan markettien Subwayssa. Vasta seuraavana päivänä hoksasin, etten löydä sitä mistään. Joko olin ajatuksissani laskenut sheikkerin kädestäni tai sitten se oli pudonnut reppuni sivutaskusta. Tiedusteluista huolimatta vaaleanvihreää ravistintani ei ollut otettu talteen.
Joskus arvoltaan vähäistenkin tavaroiden katoaminen harmittaa. Hetken sitä on vihainen itselleen ja tuumii: Että mun pitikin olla näin huolimaton. Tähän ikään mennessä sen tietää, että elämässä tulee pettymyksiä. Parin sheikkerin katoaminen on pientä siihen nähden, että ihmisiä ryöstetään ja ties mitä muuta kamalaa, jota ei edes halua ajatella. Kaikki on suhteellista. Mitä tulee tavaroihin, ajattelen, että se on vain materiaa. Minulle opetettiin jo lapsena, että kaikkea saa uutta, mutta uutta ihmistä ei saa.
Olen järjestelmällinen ja haluan hallita elämääni: rahaa, aikatauluja, omia valintoja, kaikkea. Pyrin säännöllisyyteen, joten pienetkin poikkeukset saattavat stressata minua valtavasti. Tiedän, että jos huteloin, unohtelen ja sählään monena päivänä peräkkäin, taustalla on ylikuormitus. Se voi johtua väsymyksestä, hormoneista, asioiden paljoudesta tai kaikista näistä sekaisin. Silloin on osattava lyödä hetkeksi jarrut pohjaan ja sanottava EI, vaikkei se aina hauskalta tuntuisi. Ettei käy niin, että tulee itku pitkästä ilosta.
Mulla on selkeä visio kaikkeen ja pidän huolen siitä, että teen aloittamani asiat loppuun asti. Jos olen kaverin kanssa jomman kumman luona kylässä ja olemme sopineet jotakin, pidän huolen siitä, että asiat toteutuvat. Välillä musta tuntuu, että minä olen se vastuunkantaja, mikä ajoittain stressaa. Omat heikot olotilat ja liika tekeminen pahentavat oloa. Ehkä mää vaan tiedostamatta otan sellaisen roolin, että ole sinä vain, kyllä minä hoidan, minä palvelen, minä pidän huolen, vaikka samanaikaisesti uuvutan itseni. Ei se auta kuin oppia tiedostamaan asia ja kertomaan kaverille, jos alkaa piiputtaa. Kyllä he ymmärtävät eivätkä väkisin vaadi. Kaikki on itsestä kiinni.
TEKNIIKKA
Perjantaina sain Internet-yhteyteni tilttiin. Käynnistin ADSL-modeemin tavalliseen tapaan, mutta koska kone ei yhdistänyt mua nettiin, painoin useamman kerran modeemin päälle ja pois. Yhtäkkiä WLAN-AP -yhteyteni olikin suljettu ja alla luki teksti: "Osa tiedoista on muuttunut edellisen yhteyden jälkeen. Tarvitsemme lisätietoja yhteyden muodostamiseen. Anna verkon suojausavain". Syötin moneen kertaan modeemin pohjassa olevan WLAN defaul encryption key:n, mutta siltikään en päässyt eteenpäin. Ilmoitin asiasta insinöörikaverilleni, joka antoi ohjeita. Virran katkaisu ja reset-napin painaminen eivät auttaneet, joten en mä tiedä mitä teen! Olen nyt kaverillani kylässä. Toivottavasti hän osaisi auttaa.
Nämä ovat siitä haastellisia tilanteita, että en tiiä kehen tai mihin mun tulisi ottaa yhteyttä. Inhoan teknisiä vikoja, mur! Ärsyttävintä on oma osaamisen puute. Kyse tuskin on siitä, että taloyhtiön 10 Mt:n DNA-netissä olisi vikaa, tai että olisin syöttänyt salasanan väärin. Mikä ihme se suojausavain sitten on? Vai onko modeemi vain alkanut vanhuuttaan reistailla? Tero sen mulle toi ja asensi aikanaan jo Maikkulan asuntoon, ja silloin pohjassa oleva salasana kyllä toimi. Jos ei tuo ala toimia, pitäiskö mennä Giganttiin ja kysyä, onko vika läppärini asetuksissa vai missä, tarviinko uuden modeemin tai reitittimen vai mitä hitsiä mä teen?
Pystyn kyllä jakamaan Internet-yhteyden puhelimeni kautta. Nettiin pääsen aina, ei sen puoleen. Mietityttää vain, mikä häikkä WLANiin yhtäkkiä tuli. Eikä tuo maata kaatava ongelma ole, sillä enhän mää kauaa enää nykyisessä kämpässä asu. Myös uuden kotini vuokraan sisältyy netti, mutta muistelin että sitä varten tarvii mobiilireitittimen, jos haluaa langattomasti surffailla. Modeemista ei siis ehkä ole apua...
Voi kauhia oonko mää liian vanhanaikainen kun käytän modeemia? Kaveri nauroi mulle eilen. Tiedän, etten ole kaikessa nykyaikainen. Hihitelkää vaan, kyllä minä teknisen blondiuteni tiedostan. Joskus oma vajavaisuus näissä asioissa kiukuttaa. Ei kait asia muutu kuin opettelemalla. On se osin myös kiinnostuksen puutetta. Kyllä ne asiat siitä ratkiaa, vaikka alakuun kiukuttaa. Onneksi ympärilläni on osaavien ihmisten verkosto.
...JA UUSI TELEFOONI
Mainitsin myös, että tilasin uuden puhelimen. Telialla oli tarjouksessa Samsung Galaxy A10, jonka kävin toissapäivänä noutamassa myymälästä. En ole vielä avannut pakettia, mutta tarkoitus olisi tänään se tehdä ja katsoa insinöörikaverin kanssa asetukset kuntoon, jollen itse ossaa kaikkea. Ei mulla edellinen puhelin, Huawei Ascend G620S, ollutkaan kuin 4,5 vuotta! Se alkaa vedellä viimeisiään (esim. ei suostu lataamaan uusia sovelluksia) mutta toimii yhä. Hidas se on ku mikä, minkä vuoksi ajattelin, että Pohjanmaalle ajaessa GoogleMapsin nopeasta toimivuudesta on hyötyä. Otetaan uusi puhelin hetimmiten käyttöön, mutta olokoot vanha luuri kakkospuhelimena.
Sen verran tekniikan päälle ymmärrän, että sekä vanhassa että nykyisessä on Android-käyttöjärjestelmä ja suunnilleen samat ominaisuudet. Mulle on vasta alkanut selvitä myös What's Appin käyttöön liittyviä faktoja: Vaikka vaihtaisin puhelinta, kaikki keskustelut mediasisältöineen pysyvät, sillä ne tallentuvat SIM-kortille. Tiedän myös, että puhelin ei mene tukkoon, kun poistaa What's Appin Kesksutelut-asetuksista kohdan "tallenna kameran rullaan". Viime viikolla poistin sadoittain yli puolen vuoden takaa kuvia, joista suurin osa oli vähemmän tai enemmän joutavaa What's Appin kautta tullutta matskua.
Olen ajatellut vaihtaa muuttoni yhteydessä puhelinnumeroa, jolloin uuden SIM-kortin myötä vanhat What's App -keskustelut häviävät. Ilmoitan asiasta osoitteenmuutoskortin yhteydessä, joten ottakee iisisti. Toistaiseksi minut tavoittaa nykyisestä numerosta.
Niin tai näin, toivottavasti uusi puhelin toimii sovelluksineen päivineen!
TAMPERE-REISSU
Puhutaanpa näiden valtavien puintien jälkeen vaihteeksi tulevista käytännön asioista. Lihavoidaan vielä, että olen Tampereella 15.-28.7. välisen ajan. Eipä tarvitse teitin enää kysellä. :D Olen ajatellut käyttää aikani seuraavasti:
15.7. matkustaminen, olen illansuussa perillä
16.7. ?
17.7. näen Caritaa + ?
18.-22.7. Pohjanmaalla
23.7. ?
24.7. ehkä näen Tiinaa Kalkussa + ?
25.7. ? + näen Jesseä
26.7. ? + saatan mennä Rauhaniemeen
27.7. sovittua menoa
28.7. lähtö
Jos hoksaatta lukia miun blogia, huomatkaa, että voitta varata minut niiden päivien kohdalle, joissa on kysymysmerkki. Päivät, joiden kohdalla ei ole ?-merkkiä, ovat täynnä.
LOPPULÖPINÄT
Reissun jälkeen mulla jatkuu koulu heti seuraavana päivänä. Myös muuttopuuhat alkavat, joskin pyrin käynnistelemään niitä ensi viikon aikana - sen ainoan, jolloin olen vielä lomani aikana Oulussa. Osaa Oulu-kavereistani näen ensi viikolla ja tamperelainen serkkuni tulee luokseni 13.-14.7.
Niin paljon kuin mulla suunnitelmia ja pohdintoja on, haluan myös yrittää rentoutua. Se on paras ja samalla huonoin puoleni, että hoidan asiat huolellisesti. Niin huolellisesti, etten aina muista ottaa iisisti. Mulla on joku pakkomielle tehdä koko ajan kaikkea järkevää. Miks pitäis heittää aivot narikkaan? Oonks mä liian vastuuntuntoinen?
Tiiättäkö, mä en vaan ossaa omassa kodissani rentoutua. Kylmyys vetää lihakset lukkoon ja saa mut varautuneeksi ihan fyysisesti. Ehkä pakenen kylmyyttä touhuamalla menemään aamusta iltaan. En ole koskaan osannut asettua tuohon kämppään. Vastaavasti jos olen liian kauan poissa kotoa, alan kaivata tuttua ympäristöä ja suunnittelen jo tulevia siivouksia - vain siksi, että alitajuisesti haluan kaiken aikaa muualle. Mulla on vain tämän kahden ja puolen vuoden aikana ollut koko ajan jotakin. Kokonaan toimettomana en ole pitkiä aikoja ollut. Silloin sitä on vain ajatellut, että mä hoidan tämän loppuun asti ja alan sitten miettiä muuttoa. Kesäloma se ompi paras aika hoitaa muuttoasiat, sillä tiedän elämäni helpottuvan, kun pääsen muuttamaan - ja toivon mukaan viimein asettumaan - sinne, missä olen aina halunnut asua.
En ole lähes viiteen kuukauteen käynyt missään. Kaukaisin paikka on kaverini koti noin 11 km:n päässä Metsokankaalla, jossa olen tälläkin hetkellä. Sehän on kaukana ku mikä! :D Mun on todellakin päästävä hetkeksi muihin maisemiin. Irtiotto näistä muuttosten kuvioista tekee hyvää. Toivon viimein pääseväni lomafiilikseen, sillä Tampereella ja varsinkaan Pohojammaalla mun ei tarvitse olla 24/7 miettimässä ja järkkäämässä käytännön asioita. Ne odottavat minua kyllä matkani jälkeenkin.
Kaippa mää alan syödä, pitää kaverilleni seuraa ja katsoa mihin Mymmeli meni. Hän tuli mukaani eilen, kun matkustimma tänne.
Mukavaa sunnuntaita! ♥
maanantai 1. heinäkuuta 2019
Tokan vuosipuoliskon eka päivä
Iltaa! Tässä muutama dokumentti tästä päivästä.
 |
| Millan snapchatillä leikittiin :D |
Millan ja Tuulian hassutteluvideo xP
 |
| Se puskee lehteä! |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)