sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Elämää ensikodilla

Moikka taas!

On sunnuntai ja kello 15.25. On mielestäni aivan loistava juttu tuo Äidikepalvelu, josta on Aliisalla Sisko-niminen hoitaja. Hän on täällä tälläkin hetkellä. Sisko saapui kello 13 ja lähtee kello 17. Mulla on tässä puolisentoista tuntia aikaa blogata. Hyödynnän aikaa tekemällä omia juttujani. Äsken siivosin huonettani yli 1,5 tuntia, minkä jälkeen käynnistin tietokoneen. Loppuajan voinkin käyttää kirjoittamiseen siistissä huoneessa. Mikäs sen mukavampaa. 

Täällä ensikodilla aika on kulunut siivillä. Muutin tänne 10. päivä tammikuuta, kun olin vielä raskaana. Aliisa syntyi 31.1. Pian olemme asuneet täällä neljä kuukautta. 

Mulla on seuraava sosiaalityön palaveri ensi viikon torstaina. Silloin selviää jatko, toisin sanoen se, kauanko vielä saamme asua täällä. Samalla pitäisi varmistua Äidikepalvelun jatko. Tällä hetkellä sopimuksessa lukee, että ensikotijakso on myönnetty 31.5. asti. Äidikepalvelu oli aluksi myönnetty 20.5. asti, mutta sain sosiaalityöntekijän kanssa sovittua sille jatkon toukokuun loppuun.

Itse olisin valmis asumaan ensikodilla koko kesän. Pian Aliisa täyttää neljä kuukautta, jolloin siirrymme soseisiin. On hyvä harjoitella soseruokailua turvallisessa ympäristössä.



Minun ja Aliisan tavallinen arkipäivä näyttää tältä: Herätys 8 aikaan, minä nappaan lääkkeen ja nautin keittiössä aamuliemet (½ sitruuna puristettuna 3 dl:aan vettä + 30 ml aloe vera -juomaa), hammaspesu, Aliisan aamutoimet (alapesut, vaipanvaihto, lappupesut, pukeminen, hiusten harjaus), Aliisalle aamumaito ja minulle 2 x meditaatio. Kello 9 alkaa vauvanhetki, jossa me äidit laulamme ja leikimme vakiolaulut lapsillemme. Sitten syön aamupalan, jonka aikana Aliisa istuu sitterissä. Aamupalan jälkeen käyn suihkussa ja puen vaatteet päälle, jollen ole ehtinyt tehdä sitä aiemmin. Kello 10 meillä on maanantaista torstaihin joka päivä ohjelmaa ensikodin olohuoneessa. Maanantaisin ja torstaisin on yhteisöryhmä, tiistaisin vaaviryhmä ja keskiviikkoisin vanhemmuusryhmä. Joskus laitan Aliisan nukkumaan ennen kello kymmentä vaunuihin parvekkeelle.

Ryhmän jälkeen on lounas kello 11. Monesti teen joogan ja pilateksen ennen lounasta sekä kirjoitan aamusivut, jos ennätän ja jos on fiilistä. Riippuen Aliisan olotilasta, joskus juotan hänelle maidon ennen ulos lähtöä, joskus vasta ulkoilun jälkeen. Menemme joka tapauksessa lounaan jälkeen ulos. Haen vaunut vaunuvarastosta ja puen Aliisan ja itseni. Odotamme rappukäytävässä hissiä, joka on maailman hitain. Kärsivällisyyttä siis vaaditaan. Kun pääsemme alas, ulko-ovi aukeaa nappia painamalla.

Välillä ensikodin toinen asukas tulee lapsineen mukaamme, välillä menen ulos Aliisan kanssa kaksin. Jos kauppaan on asiaa, lähimpänä on Kalevan Sale (entinen ABC), josta saa kaiken tarvittavan. Lähes poikkeuksetta joka kerta kun lähdemme ulos, Aliisa nukahtaa vaunuihin. Mikäli olemme kaksin, hyödynnän ajan soittamalla jollekin, useimmiten tädilleni.

Ulkoilun jälkeen palaamme ensikodille. Jos Aliisa nukkuu, jatkan hänen nukuttamistaan parvekkeella. Näin kesän tullen on oltava tarkkana siitä, minne vaunut sijoittaa. Vaikka parvekkeella on markiisi, varjoista kohtaa ei välttämättä ole. Iltaa kohden, auringon laskiessa, parvekkeen toisessa päässä on useimmiten varjoinen paikka. Aliisan unien aikana mulla on aikaa nukkua tai tehdä omia asioita. Monesti saatan meditoida, olla puhelimella tai käydä tietokoneella maksamassa laskuja tai hoitamassa Kela-asioita.

Aliisan herättyä alan touhuta hänen kanssaan. Usein unien jälkeen hänellä on nälkä, joten juotan hänet ja vaihdan vaipan. Saatan lukea hänelle kirjaa olohuoneessa, hengailla hänen kanssaan omassa huoneessa tai mitä milloinkin.

Kello 15 ja 16 välillä meille tulee päivällinen. Syön sen aina vähän liukuvasti, riippuen olenko asioilla vai ensikodilla. Päivällinen on monesti tarjolla iltaan asti, joten voin syödä sen aivan hyvin vielä iltaseitsemänkin aikaan.

Kellon ollessa 19-20, alan tehdä Aliisalle iltatoimia. Teen alapesut ja lappupesut (joskaan ei yhtä perusteelliset kuin aamuisin), vaihdan vaipan, puen unihaalarin päälle, annan d-vitamiini- ja maitohappobakteeritipat ja teen jalkapohjahieronnan, sillä se hoitaa kehon eri osa-alueita. Samalla lausun lorua: "Pii-pii pikkuinen lintu / taivahalla lenteli. / Lensi ylös, lensi alas, lensi ylös, lensi alas, / pehmeissä pilvissä kaarteli."    

Alan noin kello 20-21 välillä nukuttaa Aliisaa kantaen häntä sylissäni. Laulan hänelle lauluja. Tavallisimmat laulut ovat Tammerkosken sillalla, Kaksipa poikaa Kurikasta, Ihme ja kumma, Mökkitie (Arttu Wiskari), Peggy (Samuli Edelmann) ja Tinakenkätyttö (Kaija Koo). Kun Aliisa alkaa sylissäni nuokkua, laulan loppulaulun "Suljen ihanan soittorasian / kierrän lauluni kippuraan." Laulun aikana lasken tytön varovasti käsivarsiltani sänkyyn uinumaan.

Aliisan nukahdettua alan tehdä omia iltatoimia. Yleensä syön iltapalan, pesen kasvot ja hampaat, puen pyjaman, pesen ja keitän Aliisan pullot ja vastaan viesteihin, joihin en ole päivän aika kerennyt reagoida. Pääsen nukkumaan usein kello 22-23 välillä.

Yöt menevät meillä hyvin. Tavallisesti Aliisa nukkuu koko yön yhteen putkeen. Hänen unirytminsä on kello 21-22:sta kello 7-8:aan asti. Voitte vain kuvitella, kuinka taivaalliselta tuntuu saada nukkua koko yö heräämättä. Alussa, kun Aliisa oli muutaman viikon ikäinen, saatoin nousta yöllä pari kolmekin kertaa ruokkimaan tyttöä. Neuvolasta tuli vahvistus, että jos Aliisa nukkuu koko yön pyytämättä välillä ruokaa, hänen voi antaa nukkua. Mikä helpotus!


Mulla on kerran pari kuussa omatyöntekijäkeskustelu. Mulla on kaksi nimettyä omaohjaajaa, joiden kanssa jutustelen. Puhumme siitä, miten meillä on mennyt ja samalla saan vinkkejä vauvanhoitoon. Aloitin pääsiäisen jälkeen Hoivaa ja leiki -nimisen yksilötapaamisen, jossa minä ja Aliisa teemme kaikenlaisia kivoja juttuja ohjaajan opastuksella. Olemme nyt tavanneet neljä kertaa ja jäljellä olisi vielä kaksi tapaamista. Leikimme, laulamme ja vahvistamme minun ja Aliisan välistä vuorovaikutusta. 



Summa summarum: Mikäpä täällä ensikodilla ollessa. Aika kuluu nopeasti. Tämä on vain väliaikaista, mutta haluan ottaa ilon irti jokaisesta hetkestä ja hyödyntää apua, kun sitä kerran on saatavilla. Kyllä se kotiinpaluu siellä häämöttää. :)

Tätä tekstiä päätellessä, kello on 17.10. Sisko lähti hetki sitten. Aliisa nukkuu parvekkeella, johon varjo on ehtinyt langeta. Huomenna Sisko tulee tänne kello 8.30-15.30. Olen sillä välin Tesomalla kampaajalla ja käyn Tohlopinjärvessä uimassa. Nyt on päivällisaika. Kirjoittelemisiin! Heido!