Moikka! Ajattelin tässä varttitunnin kirjoitella ennen kuin Salkkarit alkaa. Ajatuksena oli, että kopioisin yhden tekstin suoraan päiväkirjastani, mutta näpyttämiseen olisi mennyt liikaa aikaa. Julkaisen toisella kertaa sitten sen tekstin, jonka rustasin Onnibussissa matkalla Tampereelta Ouluun ja jossa lähinnä kerron miten kuukausi Mansesterissa sujui.
Olen vihdoin palannut Ouluun! =) Maanantai-iltana saavuin Teron luota Nivalasta, jossa viivyin hiukan vajaat kaksi viikkoa. Kesä on mennyt todella nopeasti. En halua sanoa että meni, sillä en tykkää alkaa puhua syksystä näin aikaisessa vaiheessa. Ja onko se niin kalenterilleen justiinsa, että huomisesta alkaa syksy, koska vain sattuu olemaan syyskuun eka? Sovitaanko että vielä on kesää jäljellä, edes pieni hetki, hä?
Olen ollut kesällä paljon poissa. Kesäkuun tein vielä Oulussa töitä, mutta pidinhän mä siinä reilun viikon lomaa, jolloin olin Tampereella. Juhannus meni Teron kanssa tuttavapariskunnan luona Pihtiputtaalla, ja seuraavan viikon perjantaina, kun kuukausi vaihtui, lähdin Nivalaan puoleksitoista viikoksi. 1.-12.7. kului siellä. Kävimme ekana viikonloppuna Kalajoella ja seuraavana juhlimme Siljarnon häitä Haapajärvellä. Oulussa sain olla kotona rauhassa pari päivää, kunnes 15. päivän aamuna lähdin kuukaudeksi pois. Ensin Jämsä, josta seuraavana päivänä sukukokouksen päätyttyä Tampereelle. Olin tasan kuukauden poissa, sillä vasta 15.8. palasin pohjoiseen. Heti 17. päivä lähdin junalla Ylivieskaan, josta Tero haki mut Nivalaan. Meillä meni koko se viikonloppu 19.-21.8. Annemikon häissä Pieksämäellä, jonne jaksoin ajaa ruhtinaalliset 220 km. Tero oli kuskina sitten paluumatkalla. Todella kauniit ja hyvin onnistuneet aviojuhlat olivat nämä, kuten myös Siljarnon. Sitten mä vietin Terolla koko sitä seuraavan viikon, siis viime viikon, ja toissapäivänä vihdosta viimein saavuin kotiin.
Kyllä alkoi jo koti-ikävä painaa! Voin kertoa, etten ole Oulusta minnekään aivan hetkeen lähdössä. Turha kuvitella että reissaisin kauas, varsinkaan etelään. Haluan rauhoittua omassa kodissani nyt ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Ens viikon perjantaina yksi kaverini Tampereelta tulee näillä näkymin tänne, mutta muuten haluan olla aivan yksin enkä kaipaa luokseni ketään. Päätökseni saapua Tampereelle vasta vappuna pitää yhä, ja tarvisi todella sattua jotain, jotta mieleni muuttuisi sen suhteen.
Toissapäivänä automatkalla Ylivieskaan Tero sanoi, että "jos me joskus muutetaan yhteen niin meillä on sitten oltava omat televisiot". Tarkoittaa käytännössä sitä, että minä saan vahdata mun iki-ihania "Salarakkaita" ja Tero Gordon Ramsayta ja kaiken maailman kalastusohjelmiaan ILMAN, että tuloo riitaa kaukosäätimestä. Lausahduksen alusta voinee myös päätellä, että tuskin Tero mua aivan mahdottomana asuinkumppanina pitää jos kerran pieni mahdollisuus yhteiselosta on. :P Älkää kuitenkaan kuvitelko älkääkä kyselkö yhtään mitään. Tässä vaiheessa olen vain todella onnellinen, että mulla on se omakin koti. ♥ En ole saunavuoroanikaan käyttänyt lähes kolmeen kuukauteen, kun kaikki kesäperjantait olen ollut muualla, ja siinä samalla on lauantain lenkkisaunatkin menneet sivu suun. Loppuviikko kuluu kotona ja ehdottomasti oman taloyhtiön löylyissä!
Aloitin Maikkulan kirjastossa noin klo 19.15 tämän tekstin, jonka Salkkareiden loputtua klo 20-20.48 täydentelin ja viimeistelin.
Tähän päättyy elokuu ja syyskuussa jatketaan Tuitsun Tuokioita. Kerrottakoon vielä, että aina näihin aikoihin tulee mieleen Freemanin kappale: "Tämä päivä kuuluu aurinkoineen kesän viimeisiin / pesin matot vielä laiturilla...". Tuiran uimarannassa, jossa viimeksi tänään kävin, on nimittäin mattolaituri. :)
Moimoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti