Kun sä lähdit Tampereelle

"Tämä talo on tyhjempi nyt / kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut", laulaa Zen Cafe kappaleessaan Talo.

Ihastuin aikanaan biisiin välittömästi sen kuultuani. Sävel on hyvä, rytmi iskevä ja sanat taattua Putroa. Veljeni sanoi hyvin, että Samuli Putro on lyyrinen nero. Olen samaa mieltä.
Hänellä on omaperäinen mutta rehellinen kerrontatyyli. Lisäksi hän osaa taitavasti käyttää metaforia.

Minun on tehnyt jo kauan mieli kirjoittaa Talon lyriikoita blogiini aina, kun lähden Tampereelle. Nyt ajattelin viimein tehdä sen. Ei sillä, ettäkö siinä jotakin erikoista olisi. - käynhän Tampereella muutaman kerran vuodessa. Eikä minulla Oulussa mitään omaa taloa ole, vaan luhtitaloyhtiön vuokra-asunto. Osa taloa se on sekin, ja talo tyhjenee ainakin yhden asukkaan verran joka kerta, kun astun ovesta ulos.

Tämä talo on kylmempi nyt

Olen valitellut jo vuosia asuntoni vetoisuutta, joka korostuu erityisesti talvisin. Nyt kun kissa on ollut jo pidempään hoidossa porukoilla, voisin melkein sille omistaa säkeet "kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut". Tosin minä vein sen sinne itse enkä pois lähtiessä ottanut mukaani. "Talo on kylmempi nyt" siitäkin syystä, että Mymmeli ei ole lämmittämässä. Olen lukenut, että koti ilman kissaa on vain talo. Kissanomistajana voin yhtyä tähän ja todeta, että kissa tekee kodin.

Kappale itsessään kertoo erosta, kun toinen lähtee pois yhteisestä kodista: "Eteisestä makuuhuoneen on pitempi matka", "...kun sä otit kaikki tavarasi levyjä myöten",
"pöydän paikalla on pahvisia laatikoita / sydämenmuotoisia haaveita".

Toinen lähtee jättäen jälkeensä kylmyyttä ja hämmennyksensekaista kaipuuta. Millä täyttää tyhjä tila?

"En mä tiedä mitä tapahtuu / joku sotkee tätä asuntoa / epäilen että / se on talonmiehen akka kai / sil on avaimet kaikkiin näihin asuntoihin"

En mä tiedä mitä tapahtuu ...sillä aikaa kun olen poissa, enkä juuri välitä. Pääasia että talo on pystyssä ja kämppä siisti ja ehjä, kun palaan reissusta. Avaimet on minulla, ei talonmiehen akalla. :P //Aamulla odotin bussia Kemintien ihanalla töhrityllä pysäkillä.

Itseäni naurattaa tuo "talonmiehen akka". Putrolla on huumorintajua. Miten muka asuntojen avaimet olisivat talkkarin emännälle päätyneet? Vai ovatko sekä isäntä että emäntä kummatkin töissä taloyhtiössä ja heillä on valtuudet käyttää avaimia? Ja miksi ihmeessä talonmiehen akka kävisi omin lupineen asukkailla saati sotkisi heidän kotejaan? Toki on mahdollista ja erittäin todennäköistä, että laulun kertojaminä on erosta niin suunniltaan, että mielikuvitus laukkaa.

"Kun et soittanut tai jos sen teit en kotona ollut"

Aloin nämä säkeet kuultuani miettiä, että onkohan kappale kirjoitettu aikana, jolloin lankapuhelimet olivat vielä yleisiä. Silloinhan ei pakosta tiennyt, oliko joku yrittänyt soittaa. Tai sitten kertojaminä ei vain viitsinyt ottaa matkapuhelinta mukaan kotoa poistuessaan.

Lopulta kertojaminä myöntää: "Joku sotkee tätä asuntoa / epäilemättä se oon minä joka murenen". Erosta musertunut mieli se kai halusi ensin syyttää talonmiehen akkaa ja ties mitä.

On ilmeistä, että suhteen toinen osapuoli lähti omasta tahdostaan. Taloa asuttamaan jäänyt olisi kaikesta päätellen halunnut selvittää asiat ja jatkaa yhteiseloa: "Minä olen varma että kaiken ois korjata voinut". Valitettavasti se on jo myöhäistä, kun toinen on jo lähtenyt. Kertojaminä varmaankin kuvittelee toisen tehneen oikean ratkaisun, sillä hän hokee kappaleen loppupuolella: "Sullahan tietysti kaikki on kunnossa / kaikki on kunnossa..."