Uuden kodin eka postaus

Moikka! Terveisiä Itä-Tuirasta, jonne olen melkeinpä jo kodiksi asettunut.

Eilinen ja perjantai meni kokonaan muuttaessa. Minua auttoi entinen työkaverini, joka on myös hyvä ystäväni. Perjantaina vietiin laatikoita ja jätesäkkejä ja lauantaiaamuna minä hoidin isot tavarat pakun kyytiin kahen muuttomiehen kanssa. Aikaa meni tasan tunti ja rahaa 109€. Ei paha, kun kaksi ammattitaitoista asialla. Tavaroiden kantamisen jälkeen mulla oli kamalan kuuma. Onneksi ranta ei ole kaukana. Siellä pääsi pesemään hiet pois. Myöhemmin päivällä työkaverini tuli apuun ja käytiin vielä tyhjentämässä mun vanahaa kämppää. Voitta vaan kuvitella kuinka uupunut olin molempina iltoina, siis suorastaan kuolemaväsynyt. Ne on aina nämä rajut muutokset elämässä jotka väsyttää.

Eka yö uudessa kodissa nukuttu ja kaikki on sujunut tosi rauhallisesti. Tänään on satanut vettä koko päivän. Tosi rauhassa omissa oloissani oon saanut olla. Nukuin pitkään, kävelin Lidlissä, laitoin ruokaa, kävin - ylläri ylläri - uimassa, venyttelin, latailin akkuja ja niin eespäin.

Tänne on helppo asettua. Tämä tuntuu kaikkein eniten kodilta. Tuntuu, kuin olisin viimein saapunut määränpäähäni. Täältä mun ei hetkeen tartte minnekään lähtä.

Huomenna menen 10 kouluun. Tuskin tarvii ees arvuutella, missä meinaan käydä sitä ennen. Elämää on aamukaste, aina vain. Sitten jätän tuohon Valtatien S-Marketin Postiin yhen paketin. Sain Torissa myytyä pari säilytysrasiaa, jotka lähtevät Raaseporiin. Koulu loppuu 14.30, minkä jälkeen saatan käyä täällä, mutta sitten mun on lähettävä vielä tuota Purjehtijantien kämppää loppusiivoamaan. Meen Koskelaan siksikin, että huomenna Hope ry ottaa vastaan lahjoituksia. Kaikki menevät suoraan vähävaraisille lapsiperheille – astiat, pyyhkeet, liinavaatteet, kengät ym. Jätin makuuhuoneeni kaappiin kassin, jonka sisällön lahjoitan ilomielin Hopelle. Lisäksi mulla on muutama pari kenkiä, joita en juuri siitä syystä viitsinyt völjätä muuttokuormassa.

Minulle hyväntekeväisyys on yksi elämän tarkoituksista. Haluan, että itselleni joutavat tavarat menevät sinne, missä niille on todellinen tarve tai suorastaan huutava pula. Oon muutenkin tarkka kuluttajavalinnoistani ja lajittelusta. Mitään, mille arvelen olevan käyttöä, en heitä roskiin vaan annan ilmaiseksi Torissa, lahjoitan Pelastusarmeijalle tms. En ole hamstraaja, sillä liika tavara ja materia ahdistaa mua. Päätin, että jos joskus täältä muutan, haluan sitä ennen joka ikisestä joutotavarasta eroon, ettei niitä tarvitse turhaan rahdata asunnosta toiseen.

Mulla on pyörä Koskelassa, joten huomenna käytän bussia. Tarkoitus olis fillaroida sinne Emäpuuntie 59:n, jossa Hope sijaitsee. Oon yhesti käynyt siellä, joten tiedän kyllä paikan. Sitten siivoilen kämppää siltä osin kun ehin ja jaksan. Tiistaina on taas kasin aamu, mutta koulua onneksi vain 12 asti.

Tarvii alakaa selevittää raha-asioita. Mulla loppui oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan, sillä päivät tulivat täyteen. Sain mää vähän alle 200€, mutta lopun joudun anomaan Kelalta. Sinne mää taas siirryn työttömyyspäivärahalle. Työssäoloehto täyttyy uudelleen kunnes pääsen töihin. Ja mitä tullee veronpalutuksiin… en mää niitä erityisemmin säästänyt ole, vaan käyttänyt kuin mitä tahansa rahhaa konsanaan. Sain mää niillä kuitenkin muuton maksettua, jihuu. :)

Kysyn myös Sivakalta, milloin luovutan avaimet. Viikonloppu osuu kuunvaihteeseen eikä minun tietooni oo tullut, että sinne kukaan olis muuttamassa, Sen puolesta ei pitäis olla kiire. Mulla on kuitenkin asumisoikeus (ja sähkösopimus) Purjehtijantiellä 31.8. asti. Kyllä mää ehin periaatteessa sen perjantaiksi siivota ja tyhjentää (lähinnä roskista ja siivousvälineistä), mutta mieluummin ottaisin lisäaikaa jos se suinkin on mahdollista.

Mutta nyt, sanoista teoiksi. Kello on yli puoli kahdeksan ja mua väsyttää jo. Taijan laittaa 6.30 kellon soimaan, jotta ehtii aamulla hoitaa koneella näitä käytännön asioita.

Ja juu, mää otan kuvia uudesta kodista ja laitan osoitteenmuutoskortteja postiin tässä kun joudan. Tässä ollaan toistaiseksi kaaoksen keskellä, jossa tavaroita saa etsiä… pahavilaatikot ja jätesäkit keskellä lattiaa. Keittiö on aikalailla mallillaan ja makuualkovi myös, mutta olohuoneesta ei puhettakaan. Pikku hiljaa se koti alkaa rakentua. :) Huomenna minusta tulee virallisesti tuiralainen, sillä Postille ja maistraatille ilmoitin alkamispäiväksi 26.8.

Sade ropisee parvekelaseja vasten. Kissa on rauhallinen. Juuri nyt kaikki on hyvin ja saa olla.

Voin huokaista helpotuksesta, sillä yksi etappi elämästä on saavutettu, nimittäin muutto mieluiselle alueelle. ♥

Viimeinen postaus näiltä kämpiltä

Huomenta! Kello on vartin yli seitsemän ja Paku ja reippaat kuskit tulevat yhdeksältä. Ennen kuin alan järjestellä viimeisiä tavaroita, kirjoitan hetkisen.

Eilen vietiin ystävän kanssa suuri osa tavaroista, joten muutto on hyvällä mallilla. Tännään mennee pakun kyytiin huonekalut ym, joita ei saa henkilöautoon.

Halusin vain kirjoittaa näiltä kämpiltä viimeistä kertaa. Tämän jälkeen suljen ja irrotan modeemin, pakkaan koneen reppuun ja postaan seuraavan kerran uudesta kodista. Eilen sain avaimet. Kyllä se tuntuu kodilta. ♥

Tulen vielä tänne loppusiivoilemaan, kunhan saahaan ensiksi tämä suhtkoht tyhjäksi. Eipä siinä, nyt jatkuu järjestely. Palataan!

Elokuun postaus

Moikka! Se on elokuu taittunut jo yli puolivälin. Tuntuu aivan oudolta, etten oo kirjoittanut liki kolmeen viikkoon. Onkin korkea aika päivittää kuulumiset. En lupaa että osaan tehdä sen lyhyesti, mutta yritän.

MUUTTO

Se olis viikonloppuna meikäläisellä edessä. Sillä en ookaan juuri joutanut blogata, kun olen keskittynyt siivoamaan ja pakkaamaan. Perjantaina saan avaimet, jolloin myös vien ystäväni kanssa osan tavaroista henkilöautolla. Lauantaina saapuvat paku ja muuttomiehet. Siihen kyytiin menee huonekalut ym. isot kuljetukset.

Koko viime viikonloppu mulla meni siivotessa. Jynssäsin mm. kaappeja ja ikkoita sekä jääkaapin tasoineen ja taustoineen päivineen. Tein parvekkeen loppusiivouksen ja pakkasin astioita. Lauantaina tuttavani tuli hakemaan seitsemän Iittala-lasia, jotka olin myynyt Torissa. Vielä ois vaatteet, kengät, vessan peilikaappi, paperit ja muutama kaappi. Aion laittaa lissää tavaroita Toriin myyntiin ja lahjoitukseen. Pikkutavarat ym. meinaan myydä 31.8. järjestettävällä Siivouspäivä-kirppiksellä. Vissiin ollaan kaverin kanssa Ainolanpuistossa, aivan kuten viime vuonna. Siellä meni yllättävän hyvin korut ym. pikkuesineet kaupaksi. :)

Toivottavasti tuo koti on nyt se jonne viimein asetun. Tuira äänestettiin ihan vasta Suomen parhaaksi asuinpaikaksi. :) Itä-Tuiraan juuri haluan, lähelle uimarantaa sekä lähemmäksi keskustaa ja palveluja. Laitan tämän tai viimeistään ensi viikon aikana osoitteenmuutoskortteja postiin. Vielä tarvis hoitaa kotivakuutus ja netti (Lumolla DNA 10 Mt:n yhteys kuuluu vuokraan, aivan kuten Sivalla) sekä kysyä Sivakalta, milloin on avainten luovutus. Vielä on elokuuta jäljellä, joten tuun vielä ensi viikolla loppusiivoilemmaan sen mitä en ennen pejantaita ehi. :)

OPISKELU

Mulla jatkui koulu jo 28.7, jolloin oli kahtena peräkkäisenä päivänä EA1. Seuraavalla viikolla lähiopetusta oli ke ja pe. Viime viikolla oli ke ja to. Tännään oli koulua ja ylihuomenna myös. Perjantainakin olisi, mutta laitan opelle Wilmassa poissaolomerkinnän, sillä mulla on sinä päivänä muutto. Mukavan lyhyitä viikkoja siis. Tiistaisin meillä on ollut kummitoimintaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että olemme 2,5 h kerralla kummiperheissä. Suurella osalla on kummiasiakkaina iäkkäitä pariskuntia (joissa toinen toimii puolisonsa omaishoitajana), mutta itse olen koulukaverini kanssa lapsiperheessä. Kummitoimintaa on ollut huhtikuusta asti ja jatkuu aina syyskuun loppuun.

Onnistuin myös järjestämään itselleni työssäoppimispaikan. Aivan kuten edellinen, on tämäkin Tuirassa – tulee lyhyt matka. Siellä on koti, työ, harrastukset ja kaikki. :) Kysyin Koskelastakin, mutta peruin, sillä ei olisi järkeä palata sinne, mistä on juuri muuttanut. Harjoittelu alkaa 2.9. ja kestää syyskuun loppuun saakka. Sitten mää jo valamistunkin lähiavustajaksi.

Tässä on pitkä kesäloma takana ja kouluun paluu on ollut sangen pehmeä lasku. Vielä en oo kunnolla orientoitunut siihen, että taas opiskellaan, ja kun tuo muutto on vienyt ajatuksia, niin sitä saa taas tsempata jotta jaksaa. Ei vaan, hyvin minä oon mukana pysynyt. Meillä on Kotona asumisen ja elämänhallinan tukemista tämä loppuajan lähiopetus. Toistaiseksi ei oo tullut etätehtäviä, mikä on ihan hyvä. Jää aikaa muutolle ja muullekin. :)

Huomenna taas kummiperhepäivä, ke koulua 8-15.30 ja loppuviikko menee muuttoon valamistautuessa. Ens viikolla on ma, ke ja pe – ja sitten ois OSAO:lle pieraisut siinä. :D Voi meillä toki olla harjoittelun jälkeen joku yhteinen valmistumisen juhlistamistilaisuus, mutta se seleviää myöhemmin.

Työssäoppimisen aikana tehhään taas näyttösuunnitelmaa, mutta muuten ei varmaan tarvihe liikaa pähkäillä. Kevväällä oli tehtäviä, hommaa ja uuen oppimista sitäkin enemmän ja silloin myös oireilin. Koulunkäyntiin sitoutuminen monen vuoden jälkeen vei veronsa. Nyt kun se on tuttua hommaa ja ollaan loppusuoralla ja ns. irtautumisvaiheessa, kaikkeen ossaa suhtautua rennommin. Haluan yhä vain tehdä parhaani ja olla niin hyvä avustaja kuin suinkin mahdollista. Eipä siinä, näillä mennään loppuun asti. :)

KAVERIT

Joka kerta kun Ouluun palaa kesäisen Tampere-reissun jälkeen, myös yhteydenpito ystäviin hiipuu hiljalleen. Oon sanonut, että elämä pohjoisessa pyörii niin täysillä, etten aina jouda korvaani lotkauttaa sinne etelän suuntaan. Ei sillä, että olisin jotenkin kyyninen tai välinpitämätön, mutta elämäni on sen verran rikasta ja monipuolista, etten kaipaamalla kaipaa kavereitani.

Jos nyt joku pahoitti mielensä tuosta mitä heinäkuun postaukseen kirjoitin kaverien kanssa vietetystä ajasta, pyydän anteeksi. Tarkoitus ei todellakaan ole teeskennellä, että on mukava nähdä ja jälkeenpäin väheksyä tapaamisia. Suutuspäissään sitä vain tulee ilmaisseeksi asiat liiankin suoraan. Se, että väsyn ja uuvun, ei todellakaan tarkoita, etten nauttisi ystävieni kohtaamisesta. Siksi painotan, rakkaat ystävät, että en minä teihin väsy, vaan menemiseen. Tyhmähän minä olisin, jos syyttäisin ystäviäni siitä, että kuormitun heidän seurassaan. Ajanpuute ja siitä johtuvat tunnetilat ovat minun oma eikä ystävieni ongelma. Minun on tehtävä tämän asian kanssa töitä eikä ystävieni.

En halua, että yksikään kaveri minulle suuttuu, jos en pidä yhteyttä pitkään aikaan. Yhteydenpito on molempien vastuulla eikä sen laiminlöymisestä kuulu syyllistää toista. Mulla on kymmeniä kavereita, joten on myös aivan normaalia, että voi mennä vuosi tai useampi, ettei minusta kuulu mitään. Sitten taas jutellaan kuten aina ennenkin. En väitä, että kukaan olisi mua radiohiljaisuudesta morkannut, mutta halusin vain sanoa tiedoksi.

Olen mä tätä välillä miettinyt, että miksi mulla on näin paljon kavereita. Ovathan ystävät rikkaus, mutta ongelma on siinä, etten ehdi pitää aktiivisesti yhteyttä puoliinkaan heistä. Välillä tuntuu, että olen vieraantunut vanhojen ystävieni kanssa. Suhde on muuttunut etäisemmäksi, sellaiseksi hyvänpäivän tuttavuudeksi. Kavereita tulee tuosta vain, osa lähtee, osa jää. Pystynkö tätä menoa luomaan kehenkään oikeasti läheistä suhdetta?

Nuorempana saatoin tuosta vain haalia ihmisiä elämääni, miettimättä sen kummemmin, mitä heistä oikeasti haluan. Enää en halua pikaystävyyksiä – ne on nähty ja koettu. Nykyisin, jos juttu luistaa omalla painollaan, saatamme vaihtaa yhteystiedot. Minun ei tarvitse hankkimalla hankkia ystäviä. Heitä tulee jos on tullakseen. En roiku ihmisissä, joten minua ei myöskään hetkauta, jos joku kavereistani haluaa lopettaa ystävyytemme. Toki se ihmetyttää, etenkin jos suhteemme on ollut läheinen, mutta kukin tekee omat valintansa. Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa toinen.

Vaalin vanhoja hyviä ystävyyssuhteita enkä tieten tahtoin haluaisi heittää ketään ulos elämästäni. En pelkää silti menettää. Vaikka ystävyys hiipuisi, hyvät muistot säilyvät. Joidenkin kanssa yhteydenpito lakkaa ajallaan, ilman erityisempää syytä – ei aina tarvitse tapahtua mitään kielteistä. Kaveri saisi olla mua aika pahasti loukannut, jos itse hälle sanoisin, että nyt tämä loppui tähän.

Ottakee te kaverit minnuun yhteyttä, jos en sitä ainaitse muista tehdä. Jollei minusta kuulu, ei se tarkoita, ettäkö oisitta elämästäni poissa. ♥

Tällainen postaus tuli. Eipä siinä, jatketaan!