Elokuun postaus

Moikka! Se on elokuu taittunut jo yli puolivälin. Tuntuu aivan oudolta, etten oo kirjoittanut liki kolmeen viikkoon. Onkin korkea aika päivittää kuulumiset. En lupaa että osaan tehdä sen lyhyesti, mutta yritän.

MUUTTO

Se olis viikonloppuna meikäläisellä edessä. Sillä en ookaan juuri joutanut blogata, kun olen keskittynyt siivoamaan ja pakkaamaan. Perjantaina saan avaimet, jolloin myös vien ystäväni kanssa osan tavaroista henkilöautolla. Lauantaina saapuvat paku ja muuttomiehet. Siihen kyytiin menee huonekalut ym. isot kuljetukset.

Koko viime viikonloppu mulla meni siivotessa. Jynssäsin mm. kaappeja ja ikkoita sekä jääkaapin tasoineen ja taustoineen päivineen. Tein parvekkeen loppusiivouksen ja pakkasin astioita. Lauantaina tuttavani tuli hakemaan seitsemän Iittala-lasia, jotka olin myynyt Torissa. Vielä ois vaatteet, kengät, vessan peilikaappi, paperit ja muutama kaappi. Aion laittaa lissää tavaroita Toriin myyntiin ja lahjoitukseen. Pikkutavarat ym. meinaan myydä 31.8. järjestettävällä Siivouspäivä-kirppiksellä. Vissiin ollaan kaverin kanssa Ainolanpuistossa, aivan kuten viime vuonna. Siellä meni yllättävän hyvin korut ym. pikkuesineet kaupaksi. :)

Toivottavasti tuo koti on nyt se jonne viimein asetun. Tuira äänestettiin ihan vasta Suomen parhaaksi asuinpaikaksi. :) Itä-Tuiraan juuri haluan, lähelle uimarantaa sekä lähemmäksi keskustaa ja palveluja. Laitan tämän tai viimeistään ensi viikon aikana osoitteenmuutoskortteja postiin. Vielä tarvis hoitaa kotivakuutus ja netti (Lumolla DNA 10 Mt:n yhteys kuuluu vuokraan, aivan kuten Sivalla) sekä kysyä Sivakalta, milloin on avainten luovutus. Vielä on elokuuta jäljellä, joten tuun vielä ensi viikolla loppusiivoilemmaan sen mitä en ennen pejantaita ehi. :)

OPISKELU

Mulla jatkui koulu jo 28.7, jolloin oli kahtena peräkkäisenä päivänä EA1. Seuraavalla viikolla lähiopetusta oli ke ja pe. Viime viikolla oli ke ja to. Tännään oli koulua ja ylihuomenna myös. Perjantainakin olisi, mutta laitan opelle Wilmassa poissaolomerkinnän, sillä mulla on sinä päivänä muutto. Mukavan lyhyitä viikkoja siis. Tiistaisin meillä on ollut kummitoimintaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että olemme 2,5 h kerralla kummiperheissä. Suurella osalla on kummiasiakkaina iäkkäitä pariskuntia (joissa toinen toimii puolisonsa omaishoitajana), mutta itse olen koulukaverini kanssa lapsiperheessä. Kummitoimintaa on ollut huhtikuusta asti ja jatkuu aina syyskuun loppuun.

Onnistuin myös järjestämään itselleni työssäoppimispaikan. Aivan kuten edellinen, on tämäkin Tuirassa – tulee lyhyt matka. Siellä on koti, työ, harrastukset ja kaikki. :) Kysyin Koskelastakin, mutta peruin, sillä ei olisi järkeä palata sinne, mistä on juuri muuttanut. Harjoittelu alkaa 2.9. ja kestää syyskuun loppuun saakka. Sitten mää jo valamistunkin lähiavustajaksi.

Tässä on pitkä kesäloma takana ja kouluun paluu on ollut sangen pehmeä lasku. Vielä en oo kunnolla orientoitunut siihen, että taas opiskellaan, ja kun tuo muutto on vienyt ajatuksia, niin sitä saa taas tsempata jotta jaksaa. Ei vaan, hyvin minä oon mukana pysynyt. Meillä on Kotona asumisen ja elämänhallinan tukemista tämä loppuajan lähiopetus. Toistaiseksi ei oo tullut etätehtäviä, mikä on ihan hyvä. Jää aikaa muutolle ja muullekin. :)

Huomenna taas kummiperhepäivä, ke koulua 8-15.30 ja loppuviikko menee muuttoon valamistautuessa. Ens viikolla on ma, ke ja pe – ja sitten ois OSAO:lle pieraisut siinä. :D Voi meillä toki olla harjoittelun jälkeen joku yhteinen valmistumisen juhlistamistilaisuus, mutta se seleviää myöhemmin.

Työssäoppimisen aikana tehhään taas näyttösuunnitelmaa, mutta muuten ei varmaan tarvihe liikaa pähkäillä. Kevväällä oli tehtäviä, hommaa ja uuen oppimista sitäkin enemmän ja silloin myös oireilin. Koulunkäyntiin sitoutuminen monen vuoden jälkeen vei veronsa. Nyt kun se on tuttua hommaa ja ollaan loppusuoralla ja ns. irtautumisvaiheessa, kaikkeen ossaa suhtautua rennommin. Haluan yhä vain tehdä parhaani ja olla niin hyvä avustaja kuin suinkin mahdollista. Eipä siinä, näillä mennään loppuun asti. :)

KAVERIT

Joka kerta kun Ouluun palaa kesäisen Tampere-reissun jälkeen, myös yhteydenpito ystäviin hiipuu hiljalleen. Oon sanonut, että elämä pohjoisessa pyörii niin täysillä, etten aina jouda korvaani lotkauttaa sinne etelän suuntaan. Ei sillä, että olisin jotenkin kyyninen tai välinpitämätön, mutta elämäni on sen verran rikasta ja monipuolista, etten kaipaamalla kaipaa kavereitani.

Jos nyt joku pahoitti mielensä tuosta mitä heinäkuun postaukseen kirjoitin kaverien kanssa vietetystä ajasta, pyydän anteeksi. Tarkoitus ei todellakaan ole teeskennellä, että on mukava nähdä ja jälkeenpäin väheksyä tapaamisia. Suutuspäissään sitä vain tulee ilmaisseeksi asiat liiankin suoraan. Se, että väsyn ja uuvun, ei todellakaan tarkoita, etten nauttisi ystävieni kohtaamisesta. Siksi painotan, rakkaat ystävät, että en minä teihin väsy, vaan menemiseen. Tyhmähän minä olisin, jos syyttäisin ystäviäni siitä, että kuormitun heidän seurassaan. Ajanpuute ja siitä johtuvat tunnetilat ovat minun oma eikä ystävieni ongelma. Minun on tehtävä tämän asian kanssa töitä eikä ystävieni.

En halua, että yksikään kaveri minulle suuttuu, jos en pidä yhteyttä pitkään aikaan. Yhteydenpito on molempien vastuulla eikä sen laiminlöymisestä kuulu syyllistää toista. Mulla on kymmeniä kavereita, joten on myös aivan normaalia, että voi mennä vuosi tai useampi, ettei minusta kuulu mitään. Sitten taas jutellaan kuten aina ennenkin. En väitä, että kukaan olisi mua radiohiljaisuudesta morkannut, mutta halusin vain sanoa tiedoksi.

Olen mä tätä välillä miettinyt, että miksi mulla on näin paljon kavereita. Ovathan ystävät rikkaus, mutta ongelma on siinä, etten ehdi pitää aktiivisesti yhteyttä puoliinkaan heistä. Välillä tuntuu, että olen vieraantunut vanhojen ystävieni kanssa. Suhde on muuttunut etäisemmäksi, sellaiseksi hyvänpäivän tuttavuudeksi. Kavereita tulee tuosta vain, osa lähtee, osa jää. Pystynkö tätä menoa luomaan kehenkään oikeasti läheistä suhdetta?

Nuorempana saatoin tuosta vain haalia ihmisiä elämääni, miettimättä sen kummemmin, mitä heistä oikeasti haluan. Enää en halua pikaystävyyksiä – ne on nähty ja koettu. Nykyisin, jos juttu luistaa omalla painollaan, saatamme vaihtaa yhteystiedot. Minun ei tarvitse hankkimalla hankkia ystäviä. Heitä tulee jos on tullakseen. En roiku ihmisissä, joten minua ei myöskään hetkauta, jos joku kavereistani haluaa lopettaa ystävyytemme. Toki se ihmetyttää, etenkin jos suhteemme on ollut läheinen, mutta kukin tekee omat valintansa. Niinhän sitä sanotaan, että kun yksi ovi sulkeutuu, aukeaa toinen.

Vaalin vanhoja hyviä ystävyyssuhteita enkä tieten tahtoin haluaisi heittää ketään ulos elämästäni. En pelkää silti menettää. Vaikka ystävyys hiipuisi, hyvät muistot säilyvät. Joidenkin kanssa yhteydenpito lakkaa ajallaan, ilman erityisempää syytä – ei aina tarvitse tapahtua mitään kielteistä. Kaveri saisi olla mua aika pahasti loukannut, jos itse hälle sanoisin, että nyt tämä loppui tähän.

Ottakee te kaverit minnuun yhteyttä, jos en sitä ainaitse muista tehdä. Jollei minusta kuulu, ei se tarkoita, ettäkö oisitta elämästäni poissa. ♥

Tällainen postaus tuli. Eipä siinä, jatketaan!