Ohan mulla. Mää mietin että oisin kirjoittanu taas elämästäni osa-alueittain... mut mää haluun ekana lyhyesti (mikä on Tuulian "lyhyesti"?) kertoa mikä mun mieltä vaivaa.
-RAHA! En tiiä yhtää milloin saan ja kuinka paljon. Oon laittanu 2 viikkoa sitten ansiosid. päiväraha-anomuksen menemään eikä vielä oo mitään kuulunu. Mun piti lisäksi tehä työkkärille selvitys siitä miksen hoi ottaa vastaan tarjottua työtä. En jaksa alkaa tässä koko vyyhtiä purkamaan mutta sanonpa vaa, etten tiiä kauanko asian selvittelyl kestää. Heinäkuu, kaikki lomalla. Hitaita ovat virkailijoiden kiireet. Siis kyl mul fyffee on ja ruokaa saan jne, mut ärsyttää tää taloudellinen epävarmuus!!!
-Oma luonne. Voiko oma luonne ärsyttää? Oon liian tarkka ja ajattelen liikaa!!! Mulla on vahvat visiot, joiden mukaan haluan toimia. Saan hyvänolon tunteen ja onnistumisen elämyksiä siitä, kun saan asioita aikaiseksi. Miks oon näin suunnitelmallinen? Oon tajunnu että elämää ei voi hallita. Sen oivaltaminen on samaan aikaan raadollista ja vapauttavaa.
-Porukat. Ku meillä on sekaista ja mä joudun siivoon. Syy: en viihdy sotkuisessa kodissa.
-Ylikierrokset: niitä mä meen purkamaan Mältinrantaan sekä Nässyn salille NYT. Siinä on syy miksi istun TKL:n bussissa. Ja äsken jäin pois. Dudii, nyt meen.
Eiku musta vaa tuntuu et mun mieli sekoo jos en saa tehdä asioita tutulla ja turvallisella tavalla. Oon liikuntariippuvainen ja mun on saatava purkaa uintiin, joogaan ja reeniin kaikki ikävät tunteet. Toki myös kirjoittamiseen.
Heei, kyl tää tästä. Elämä ei oo aina helppoo. Otan tän toisaalta haasteena, etten suunnittele ja ohjelmoi liikaa. Että jätän tilaa yllätyksille. Vaikka välillä inhoan itseäni "villinä improvisoijana". Parempi ois olla laskelmoiva järkeilijä. Vai oisko se niin hääviä?" Emmä tiiä. Joka tapauksessa mää meen nyt, en saakutti kehtaa jäähä tähän keskelle katua postaamaan. Dudii hei! Tuli varmaan hurjan kaoottinen avautuminen mut jos tää herättää mitä tahansa tunteita nii... sitte herättää. Ainaki jaksoit lukia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti