Kun tänään lähden

5 vuotta sitten:

Perjantai ja muuttopäivä. 23.10.2015. Herään aamuvarhain pakkaamaan viimeisiä muuttotavaroita. Tero saapuu avuksi noin kello 13, tullut työkaverin pakettiautolla Nivalasta asti. Entinen työkaveri auttaa kantamisessa. Monta tuntia kuluu, ikävät tunteen vellovat sisällä: selviinkö mä, selviinkö mä? Nyt ei saa romahtaa, vaikka kuinka väsyttää. Päivä koitti liian äkkiä. Kannan painavia laatikoita vintiltä alas ja hoen itselleni kuin yleisö Hakametsässä Tapparalle aikanaan: "Taistele Tuulia!" Lopulta paku saahaan täpötäyteen. Jätän avaimet, hyvästelen kämppiksen ja suljen oven. Niin jäi Mustanlahdenkadun solukaksio, jossa asuin lähes kuusi vuotta. 

Oven kiinni laitan ja katson eteiseen / naulakko sinne yksin jää

Hyvästi Tampere. 

Kun tänään lähden / otan mukaan mitä tarvitsen / taivaalta tähden valitsen / ja sitä seurailen

Se oli elämäni rankin päivä. Mut hyvän tähen: Mä selvisin!

Tänään:

23.10.2020. Viimeinen työpäivä. Tavallisesti aloitan kello 9, mutta tänään jo 8.30, sillä korvaan sen puoli tuntia, joka jäi, kun lähdin keskiviikkona aikaisemmin töistä. Aikaiset aamut tuntuvat, sillä torstaina menin töihin jo 8. Korvasin sen yhden tunnin, joka jäi kouluhaastattelusta. Olen tunnollinen työaikojen suhteen. Lähdin ripeästi kotoa ja osan matkasta torkuin bussissa.

Töissä saan kannatella itseäni. Kun asiakkaani on asioilla, lepään, koska juuri silloin minua ei tarvita. Lepään, jotta jaksan kello 15 asti. Olen yhä kuolemanväsynyt, sillä hommaa on ollut viikon aikana paljon. Saan asukkailta kauniin itse askartellun kiitoskortin, täynnä kultaista kimalletta. Luen omalle asiakkaalle Maukkaa ja Väykkää. Kirjan viimeinen luku on Alku ja loppu. Liikutun, mutten vielä itke. Teksti on herkkää ja kaunista. Vähän kuin oman työtaipaleeni alku ja loppu. Asiakkaan huoneessa kahden ollessamme annan kyynelten tulla. Helpotus. Puhdistus. Katson punoittavia silmiäni vessanpeilistä. Haikeus ei jää sisälleni, vaan ryhdistäydyn heti. Pyydän hoitajan avuksi asiakkaan huoneeseen. Tunnelma on kevyt ja kaikki kolme nauramme.

23 on vaikea luku ja tänään on kaheskolmas päivä. Mutta, mä selviän, mä tiedän sen. Aivan kuin viisi vuotta sitten.

Kun tänään lähden / en taakse aio vilkaistakaan / taivaalta tähden valitsen / vaikken sitä kiinni saa

Täältä tullaan opinnot!