Heippa hei! Kerrankin otan kunnolla kantaa elämän kiistellyihin aiheisiin. Valitsin seitsemän eri aihetta. Lukekaa ja ihmetelkää, kuinka Tuitsu antaa mielipiteiden paukkua!
Kiroilu
Mielestäni kiroileminen ja rumien sanojen viljeleminen on erittäin ruman kuuloista. Itse en kiroile oikeastaan ollenkaan, sillä tunnen syyllisyyttä jokaisesta lausumastani kirosanasta. Asiaan vaikuttanee ratkaisevasti se, etten ole koskaan kuullut äitini kiroavan tai edes käyttävän kirosanan kaltaisia sanoja. Edesmennyt isäni sen sijaan noitui senkin edestä. Opin jo lapsena, että ihminen on vihainen silloin kun hän kiroilee. Jokainen kirosana satuttaa minua henkilökohtaisesti. Siksi en hyväksy kiroilua etenkään parisuhteessa.
Kirosanoiksi lasken v***u, s*****a, p*****e ja j*******a. Rumia sanoja ovat paska, kusi, helvetti, perse sekä erilaiset nimitykset sukuelimistä. Ruma sanakin tosin voi olla kirosana, etenkin, jos sitä käyttää huudahduksena, esim. "voi helvetti!".
Sanan paska käytön hyväksyn juuri ja juuri silloin, kun sillä tarkoitetaan sitä itseään. Silloinkin tosin olisi suotavampaa puhua vaikkapa kakasta tai ulosteesta. "Voi paska" on mielestäni täyttä kiroilua. Sitä en myöskään ymmärrä, miksi, jos jokin asia on huono tai rikkinäinen, sen täytyy olla paska, esim. "paska paikka" tai "paska vehje". Luulisi muitakin sanoja löytyvän kuvastamaan epämiellyttäviä asioita.
Sanan helvetti hyväksyn vain raamatullisissa yhteyksissä, kun puhutaan siitä paikasta, toisin sanoen tuonelasta. Tässäkin tapauksessa "voi helvetti" on täyttä kiroilua. En myöskään ymmärrä, miksi joillekin asioille täytyy antaa sellaisia attribuutteja, kuten "mulla menee helvetin hyvin" tai "nukuin ihan helvetin huonosti". Vastaavasti hyväksyn sanat saatana ja perkele vain sielunvihollisesta puhuttaessa.
Erilaiset ilmaisut eritteille (kuten virtsalle kusi) tai sukuelimille ovat todella rumia ja halventavia. Tuitsu The Kukkahattutäti ei ymmärrä, miksi pitää erikseen eritellä, millä eritteellä käy. Sen ilmaiseminen, että käy paskalla tai kusella, on todella epäasiallista. Miksei voi vain todeta, että käy vessassa?
Sitten tulee se kirosanoista katalin, v-sana. Sitä nykynuoriso viljelee liiaksi asti. Jopa lasten suusta saattaa kuulua v-sana. Tekisi mieli sanoa noille kiroileville ihmisille, että "tiedättekö te, mitä te hoette? Te hoette sitä, mistä te olette tähän maailmaan tulleet." Näin todellakin tekisi mieli huudahtaa, vaan siitäpä saattaisi seurata kielen tai kansainvälisen käsimerkin näyttämistä tai pahimmassa tapauksessa lisää v-sanoja. Voi tätä nykyajan nuorisoa.
Lievät kirosanat, kuten hemmetti, perhana tai saamari hyväksyn vielä jotenkin, mutta jumankauta on jo ruman kuuloinen, suorastaan jumalanpilkkaa.
Summa summarum: Sen lisäksi, että kiroilu on erittäin itsekästä ja epäkunnioittavaa, kertoo se myös mielikuvituksen puutteesta. Turhautumisen kun voi ilmaista muutenkin kuin manaamalla. Luovat nerot keksivät omia voimasanoja eivätkä turvaudu kirosanoihin. Esimerkiksi "voi video" tai "voi vattu" kuulostavat huomattavasti kauniimmalta kuin halventava nimitys naisen elimestä. Kauan sitten tulleessa Ylen ohjelmassa Paavo ja Raili, Raili totesi Paavolle tämän noituessa, että "kiroilu on heikon ihmisen merkki". Eräs ystäväni sanoi, että kiroilu on mätää puhetta.
Kyllä vain, rakkaat ihmiset, asiat voi ilmaista muullakin tavalla kuin kiroilemalla. Kiinnittäkäämme huomiota sanalliseen ulosantiimme ja keksikäämme muunlaisia tapoja ilmaista kiukku, tuska ja turhautuminen.
Porno
Suhtaudun pornoon jyrkän kielteisesti. En ole koskaan katsonut pornoa, koska minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Poikkeuksena on eksäni Teinipornoo-dvd, jota katselin vähän aikaa vuonna 2009 todetakseni, ettei siinä ole mitään hauskaa tai kiinnostavaa. Se oli pelkkää jyystöä vailla tunteita. Muutoin porno on jäänyt minulta kokonaan väliin. Tiedän kyllä mitä se on ja miksi sitä on olemassa. Vaan eipä sitä tarvitsisi olla. Pornoa ei olisi tarvinnut koskaan keksiäkään. Väitän, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman pornoa.
En ymmärrä ylipäätään, että miksi jotkut kiihottuvat katsomalla vieraiden ihmisten kuvia ja videoita. Ihannetilanne olisi, että jokaisella, joka haluaa pariutua, olisi oma kumppani, josta kiihottua. Mitä pornolla oikeasti tekee ja mihin sitä tarvitaan?
Porno ei ole millään lailla aitoa, vaan se on näyteltyä. Porno ei anna todellista kuvaa siitä, mitä kahden ihmisen yhtyminen voi puhtaimmillaan ja kauneimmillaan olla. Silti porno on bisnestä ja sillä tehdään valtavia rahoja. Mitä sillä lopulta voittaa, että myy alastonta kehoa koko maailman nähtäville? Kysynpä vaan. Liha on niin heikkoa, ihmiset ovat niin heikkoja, että he maksavat siitä, että saavat katsoa sitä. Niin pornoteollisuus pysyy loistossa ja raha virtaa – raha, jolle olisi parempaakin käyttöä.
En tarkalleen ottaen tiedä enkä edes halua tietää, millaista pornoa on olemassa. Teinipornon toki tiedän sattuneesta syystä ja onhan sitä kaiken maailman homo- ja lesbopornoa. Sellaisestakin pornosta olen kuullut, jossa ihmiset erittävät toistensa päälle. Eritteillä leikkimistä en hyväksy ollenkaan ja mielestäni on suorastaan sairasta, että jotkut kiihottuvat siitä. On eräs kaikken raadollisin ja epäinhimillisin pornon muoto, lapsiporno. Sitä en hyväksy lainkaan. Se pitäisi lailla kieltää kaikkialla.
Muuten en halua tietää pornon alalajeista tuon taivaallista.
Voi niitä, jotka ovat myyneet sielunsa pornografialle, niin tekijöinä kuin katsojina. En näe siinä mitään hienoa. Ketä oikeasti palvelee kuva epärealistiselta seksuaalisesta yhteydestä, joka on alunperin tarkoitettu kahdelle ihmiselle yksityisesti? Yksityisyydellä tarkoitan sitä, ettei ole järkeä levitellä alastonta kroppaa koko kansan tietoisuuteen. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi käskyn lisääntyä ja täyttää maa, ei hakea huomiota keholla saati haluta rahaa siitä.
Itse en tuomitse homo- tai biseksuaaleja, mutta ryhmäseksiä en ymmärrä, toisin sanoen seksiä, jossa on mukana enemmän kuin kaksi. En tiedä enkä halua tietää, onko ryhmäpornoa olemassa, jos onkin, ei voi muuta todeta kuin että voi taivas mihin tämä maailma on mennyt.
Summa summarum: Porno ei oikeasti palvele ketään eikä mitään. Sen saisi kokonaan hävittää maailmasta. Vaalikaamme mieluummin aitoa rakkautta, jota voi toteuttaa vähin äänin, yksityisesti ja vailla mitään tiettyä kaavaa.
Avoliitto
Vaikka edellisiin asioihin suhtaudunkin hyvin nihkeästi, avoliittoa en pidä pahana asiana. Asunhan itsekin avoliitossa.
Olen saanut etenkin uskovaisilta ihmisiltä kuulla siitä, kuinka avoliitto on syntiä ja kuinka pitäisi olla naimisissa ennen kuin voi asua saman katon alla. Minä ja Pekka olemme kuulemma susipari. Olen jopa saanut kuulla olevani Pekan huora. Mielestäni sellainen puhe on todella loukkaavaa ja halventavaa. "Jumala ei siunaa avolittooja", näin kerran erään kirjoittavan Facebookin seinälle, yleisellä tasolla, mutta kuitenkin.
Itse en ymmärrä, miksi pitäisi olla vihitty ennen kuin voi asua yhdessä kumppanin kanssa. Mikä pakko on mennä naimisiin? Tuntuu suorastaan pakkoavioliitolta sellainen. Kai sitä nyt hyvänen aika mieluummin jakaa kodin pitkäaikaisen kumppanin kanssa kuin punkkaa päivä- tai viikkotolkulla yökylässä toisen luona? Ei siihen sormuksia tai yhteistä sukunimeä tarvita, että voi asua yhdessä.
Tiedän, ettei Raamatussa puhuta mitään avoliitosta, mutta ei sitä myöskään kielletä (ainakaan minun tietääkseni). Kyllä kaksi ihmistä voi yhdessä asua ja saman vuoteen jakaa, jos niin haluavat, ilman, että vihitty tarvitsee olla.
Avioliitto
Tästä päästään sopivasti seuraavaan aiheeseen.
Mielestäni avioliitto on niille, jotka sitä haluavat. Se ei saa olla mikään edellytys tai pakko. Siispä vastustan pakkoavioliittoja.
Edesmennyt isäni sanoi, että avioliitto on Jumalan edessä Amen. Ymmärrän, että kaikille se ei ole sitä, mutta minulle se on. Olen sen verran vanhanaikainen (huom! vanhanaikainen, en vanhoillinen). En koe olevani vielä siinä pisteessä, että haluaisin sinetöidä suhteeni vihkivalalla. Edes kihloihin en ole valmis, sillä se on lupaus avioliitosta. En ole varma, haluanko naimisiin lainkaan.
Olen sitä mieltä, että avioliittoa ei pidä solmia tuosta vain, kevein perustein. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Sama pätee avioliittoon. On tiedettävä, mitä tekee ja kenen kanssa.
Jostain syystä olen pitänyt avioeroa syntinä. Avoerokaan ei ole niin paha kuin avioero. Kuudes käskykin sen sanoo: Älä tee aviorikosta. Vaikka sillä tarkoitetaan lähinnä uskottomuutta omaa kumppania kohtaan, ajattelen myös avioeron aviorikokseksi. Nämä ovat tietysti vain minun ajatuksiani, joita varmasti voin elämäni aikana haastaa ja työstää.
Myönnän, etten ole lukenut kunnolla Raamattua, mutta muistan siinä puhuttavan sellaisesta, että avioeron jälkeen varsinkaan nainen ei saisi ottaa uutta kumppania. Siksikin kannattaa harkita, kenen kanssa haluaa elää elämänsä – ehkä loppuelämänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti