Hei ja hyvää vuoden 2020 ensimmäistä päivää.
Uudenvuodenpäivä on sujunut rauhallisesti kotona ollessa. En hetkeäkään kadu sitä, etten juhlinut ollenkaan. Mentiin Mymmen kanssa ajoissa maate, jo hieman jälkeen 21. Edes taloyhtiön pippaloiden skippaaminen ei harmita laisinkaan.
Minulla on ollut normipäivä, kuin mikä tahansa vapaapäivä. Vähän kuin yksipäiväinen viikonloppu keskellä viikkoa. Oon herännyt 8 jälkeen, vastannut viesteihin, käynyt uimassa, kuunnellut presidentin uudenvuodenpuheen molemmilla kielillä, käynyt kaupassa, pessyt pyykkiä, järjestellyt kotia ja laittanut ruokaa.
Tuiranrannassa näkyi tänään raketteja, jotka oli selvästi ammuttu laiturin kaiteelta. Maassa oli jonkin verran roskia. Sen sijaan kotipihani oli siisti, mikä varmaan johtuu siitä, että taloyhtiö oli mainostanut kello 13:n siivoustalkoita. Kuuntelin Radio Novan uutisista, että silmävammapotilaita oli hieman keskivertoa vähemmän, kuitenkin muutama. Peksi kertoi, että jossakin päin oli raketteja ammuttu miten sattuu ja talojakin oli syttynyt tuleen niiden takia. Tuumin vain, että mikä pahus ihmisiä vaivaa. Onhan taivaalle ammutut raketit kauniita, mutta ikävää on, että ilotulitteiden takia tulee rumaa jälkeä.
Itse en ollut tänä uutena vuotena rakettien kanssa missään tekemisissä, en aktiivisesti enkä passiivisesti. Lapsena uudenvuoden ilotulitus oli pakko nähdä ja tunnustan, että jo alaikäisenä ammuin raketteja itsekseni. Enää en kaipaa niitä. Kaupungin järjestämiä ilotulituksia ja valoshow'ita on hieno katsoa, mutta itse en enää laittaisi rahaa räjähteisiin. Korkeintaan muutaman tähtisadetikun voin polttaa.
Noniin, se uudesta vuodesta.
Aloitin tänään uuden blogin, johon kirjoitin myös ensimmäisen tekstin. Tässä linkki: Tuulian terveysblogi Yritän keksiä, mistä aiheesta aloittaisin terveyspuheideni pidon. No, vauhtiin kun pääsee, loppua ei näy. ;)
Rauhallista alkanutta vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti