Seesteinen vappu

Hei ja hyvää vapunpäivää!

Tässä muuan vastarannankiiskin vappupuhe. Saatan kuulostaa ilonpilaajalta, mutta lopussa arvostus seisoo.

Minulle vappu on yksi vuoden turhimmista juhlista. Lapsena se saattoi olla hauskaa, kun sai torilta heliumpallon, pötköittäin metrilakua sekä vapaapäivän koulusta. Ilmapallot ja serpentiinit koristivat kotia ja pöydät notkuivat munkeista, simasta ja äidin tekemistä tippaleivistä.

Inho vappua kohtaan tuli pikku hiljaa, varmaan siinä vaiheessa, kun koulun vappubileet saivat minut voimaan pahoin, kun vapputori ja etenkin sen tuoma roskamäärä alkoi ärsyttää, kun tekemättömät koulutehtävät vaivasivat mieltä ja kun ulkona oli AINA liian kylmä – ja on yhä. Äiti sanoitti tunteeni: ”Onko se vappu sellaista pakkojuhlintaa?”

Pakkojuhlintaa. Sitä vappu nimenomaan on. Miksi sitä edes halutaan juhlia? Sen sanotaan olevan suomalaisen työn juhla. Että oikia työläästen juhula, jolloin ylioppilaat pitävät valakolakkia päässä ja teekkarit tupsuversiota. Kuinka lukiota käymättömät sitten tuovat duunariminänsä esille? Kuinka moni oikeasti juhlii vappua sen alkuperäisen tarkoituksen mukaan, vaalien ja kunnioittaen kotimaista työtä?

Vappu on ennemminkin päivä, jolloin ihmiset fiilistelevät krääsällä, ahtaavat turpansa täyteen kaikkea epäterveellistä ja ajautuvat rappiolle – anteeksi sanavalintani mutta niin se vain on. Turhaa hömpänpömppää.

Ensiksi arvostelen myrkyn nimeltä sokeri: Nykyisin kauhistelen sitä sokerin määrää, jota on simoissa, munkeissa ja tippaleivissä. Hiilaripommeja täynnä tyhjää energiaa! Toki sokeri on luonnontuote (esim. hedelmissä fruktoosi), mutta lisättynä tarpeeton. Puhumattakaan kuningas alkoholista! Olen ollut yli vuoden ollut juomatta enkä ole katunut päivääkään. Vaikkei alkoholissa jäännössokeria olisikaan, alkoholi itsessään on sokeria, kuten kaikki -oli -loppuinen. Oli oli. On on.

Lisäksi vältän runsasta suolan käyttöä. Grilli- ja roskaruuissa sitä on vaikka kuinka paljon. Kolmas paha on rasva, etenkin tyydyttymätön sellainen sekä transrasva. Toiset aloittavat vappuna grillikauden, kuten minä tänään. En näe grillaamisessa itsessään mitään pahaa, vaan siinä, mitä laittaa paistummaan. Itse en grillaisi makkaraa. En edes syö punaista lihaa. Olenkin varannut nyyttikesteillemme tomaattia, maissia, kesäkurpitsaa sekä pari pakettia kalkkunanakkeja, joissa on 5% rasvaa. Toki nakeissa suolaa, muttei sentään sokeria.

Entäpä kestävän kehityksen näkökulma? On helppo laittaa sinne tänne serpentiiniä piristämään tunnelmaa, mutta kuinka ollakaan, kaikki se päätyy lopulta roskiin. Samoin käy puhallettaville ilmapalloille, jotka ovat kuin Hubba Bubba: Se kaikki oli vaan kuplaa / ja mä tiesin että se poksahtaa. Lisäksi on spray-hiusväripulloja sekä kaiken maailman muovileluja, jotka on voitettu arvonnasta tai ostettu pikkurahalla. Kenelle ne oikeasti tuovat pysyvää iloa?

Entäpä jos unohdetaan kaikki materia ja kulutus? Mitä jää jäljelle? Toukokuu alkaa vapunpäivästä. Vaikka vappuna on joskus lunta, kesä on lähempänä kuin tuleva talvi. Mitäpä muuta? Kevään merkit, saloissa liehuva lippu, vapaapäivästä ulkona nauttivat hyväkäytöksiset ihmiset sekä yleinen huolettomuus – vappu ei ole vakava juhla. ;) Teekkarikaste, patsaiden lakittaminen sekä Rullaati-rullaa ynnä muut kuorolaulut ovat itsessään ihan piristäviä perinteitä. Tässä ovat vapun hyvät puolet. Tänä vuonna nautin rauhallisuudesta, sillä vallitsevan tilanteen vuoksi vappua on vaikea juhlia ihmisvirrassa.

Juttelin viikko sitten serkkuni miehen kanssa siitä, miksi vappua on kiva juhlia. Kysyin Tapsalta, mikä motiivi on vetää sokeriöverit.

Tapsa:”No ku painaa ympäri vuoden töitä ja kuluttaa paljon, sitä tarvii kerran vuodessa kunnon sokeritankkauksen.”

Tuulia: ”Aijjaa. Tämäkö on Tapion teoria?”

Vastaus oli myöntävä.

No, olokoot sitten niin. Nauttikoot kaikki työlääset juhulapäivästä kukin haluamallaan tavalla. Eihän se minulta ole pois, jos joku herkuttelee, tälläytyy, somistautuu, naamioituu, tanssii ilmapallo- ja serpentiinisateessa, nauttii kuplivaa tai valvoo myöhään. Tärkeintä on muistaa hyvät käytöstavat sekä luonnon ja kanssaihmisten kunnioitus. Alanko kuulostaa kukkahattutädiltä? :’D

Itse olen aivan liian rationaalinen ihminen juhliakseni vappuani valtavirran tavoin. Onneksi olen oppinut noudattamaan käsitettä ”omannäköinen elämä” myös käytännössä. Ehkä jollekin työstä kieltäytyvälle tai eläkeläiselle vappu on ikuinen. Minulle se on hetkellinen, vesiselvä, raitis, vapaa ja omalla tavalla nautinnollinen, mutta koska yksikään näistä ei rimmaa JVG:n kappaleen Ikuinen vappu kanssa, keksin kertosäkeestä omannäköisen version, johon yhdistyvät rakkaat harrastukseni:

Ja matka jatkuu / Oulujoesta Tuiraan / pyörätietä pohjoiseen

Ei hetkeen duunii / laitan ruokaa uuniin / syvemmälle unneen meen

Seesteinen vappu / kotikulmil jatkuu / aamuun joenraikkaaseen /

ei hetkeen duunii / eikä kiire bussiin / mielenrauhaa kohti meen

Klara vappen, bara vatten – vai miten se meni?

Niin tai näin, mukavaa toukokuun ensimmäistä päivää! Olokaahan ihimisiks!

Tässä teille! :D Kuva on pari vuotta vanaha mutta sou not kuhan lakki keikkuu päässä. :P