perjantai 14. helmikuuta 2025

Vuoden 2025 toka postaus

Moikka moi taas. Edellinen postaukseni oli vuoden eka, joten olkoon tämä sitten vuoden toka. Kirjoitin postauksen loppuun, että jatkan tekstiäni myöhemmin. Tässä jatkoa edelliselle.

Istun paraikaa Onnibussin kyydissä. Olen matkalla Elinan luo Jyväskylään, aivan kuten kirjoitin edellisessä tekstissäni. Tekisi mieli nukkua, mutta taistelen ja tsemppaan, jotta saan tämän postauksen kirjoitettua. Harvassa ovat nykyisin nämä hetket, jolloin jaksan keskittyä täysillä bloggaamiseen, ottaen huomioon krooninen väsymykseni.


NÄMÄ VIIKONLOPUT <3

Päätin, että kerron hieman viimeksi kuluneista viikonlopuistani. 

Pe 24.1.- su 26.1. oli Severi Laaksoa kerrassaan. Hän nimittän esiintyi Tesoman kirkossa Majatalo-illassa, johon menin ensimmäistä kertaa. Hän veti hienon esityksen, kitaraa soittaen ja laulaen. Juttelin hänen kanssaan muutaman sanasen ja ostin häneltä cd-levyn, joka maksoi 20€. Severi on myös entinen tykkiläinen eli TYK:n lukion käynyt. Hän muisti minut hatarasti. Näin Severi Laaksoa toisen kerran samana viikonloppua, kun hän oli housebändinsä kanssa Kalevan kirkon katakombissa Telakkamessussa, jossa sielläkin olin ensimmäistä kertaa. 

Samaan aikaan Severi Laakson kanssa olisi esiintynyt Pekka Simojoki, mutta eri paikassa, nimittän Seurakuntien talossa Tampereen keskustassa. Häntäkin olisi ollut kiva mennä kuuntelemaan, sillä en ole koskaan häntä nähnyt, mutta olin jo kauan sitten päättänyt mennä katsomaan Severi Laaksoa. Täytyy tutkailla milloin Pekka Simojoki esiintyisi seuraavan kerran.

Mitä muuta tein sinä viikonloppuna ekaa kertaa? No, kävin Ikeassa! En ollut koskaan ennen siellä käynyt, vaikka se on ollut olemassa Sääksjärven motarin varrella varmaan jo yli 15 vuotta. En ole sisustajaihminen, joten varmaan siksi ei ollut tullut Ikeaan aiemmin mentyä. Nyt kuitenkin kävin siellä ystäväni Jonin kanssa. Ostin hieman alle 50 eurolla tavaraa: patjansuojuksen, lävikön, säilytyskorin, avaimenperän, pari Ikea-kassia ja Aliisan leluille sellaisen kankaisen tornin. Kävimme ostosreissun päätteeksi myös syömässä lihapullia, kun oli pyörykkäperjantai ja pyörykät sai puoleen hintaan. Itse otin lihattoman version. Ihan hyvää ruokaa oli. 

Terveisiä Ikeasta!



Tee maksoi euron ja siihen kuului santsi.

Severi Laakson levy edestä...

...ja takaa.


Niin se perjantai kului Ikeassa ja loppuillasta lähdin sinne Majatalo-iltaan. Seuraavana päivänä eli lauantaina menin auttamaan ystävääni Millaa muutossa. Hän muutti Hervannan sisällä. Häntä tulivat auttamaan tosi mukavat muuttomiehet, jotka antoivat minullekin käyntikorttinsa. Pispalan muuttopalvelu Oy on firma, jonka omistaja Jouko Lassila on tosi mukava. Hän itse ajoi autoa, jutteli paljon ja oli mukana muuttamassa Millaa. Mulla oli aikaisen herätyksen takia aika kovaa väsymystä enkä tiedä olinko paras mahdollinen apu Millalle, mutta ainakin yritin parhaani. Seuraava päivä oli sunnuntai, jolloin olin siellä Telakkamessussa. Minun piti nähdä kaveriani, joka sairastumisen vuoksi joutui perumaan tapaamisemme.

Pe 31.1. - su 2.2. oli kotiviikonloppu. Olin koko viikon leiponut tarjottavia Aliisan 1-vuotissyntymäpäiville, jotka vietettiin luonani oikeana päivänä eli 31.1. Aliisa tuotiin luokseni klo 14. Niihin aikoihin tulivat myös vieraat. Kaikkiaan meitä oli 10, kun minut ja Aliisa lasketaan. Aliisa viihtyi hyvin ja sai paljon lahjoja. Myös tarjottavat maistuivat vieraille; olin siis onnistunut. 

Paljon onnea Aliisa 1 vuotta!


Rita-kummitädin sylissä

Milla-kummitädin sylissä



Lauantaina en tainnut muuta tehdä kuin olla kotona ja käydä kuntosalilla. Sunnuntaina kaveri, joka oli ollut edellisenä viikonloppuna kipeä, pääsi tulemaan luokseni. 

Pe 7. - su 9.2. olin kaverini V-P:n luona Kurikassa. Perjantaina bussi lähti Tampereelta Jalasjärvelle, josta V-P tuli hakemaan minua. Pääsin ensimmäistä kertaa hänen uuteen taloonsa. Perjantain vietimme sisällä istuskellen ja pizzaa syöden ja saunoen. Myös kaverimme Perttu tuli käymään V-P:n luona. V-P:llä on kaksi isoa koiraa sekä aivan ihana pieni kissa Lilli, josta tuli heti ystäväni. 

Lauantaina kävimme pitkästä aikaa Luopajärvellä V-P:n äidillä, jossa en ollut käynyt yli 13 vuoteen. Pääsin myös päivemmällä käymään Kurikassa uimahalli Molskiksessa. Se oli todella hyvä paikka ja paljon halvempi kuin esimerkiksi Pyynikin uimahalli, jonne maksaa 8,90€ sisäänpääsy. Molskis maksoi vain 5€. Illemmalla grillasimme kodassa ja otimme vähän alkoholia. Lähdimme Kurikan keskustaan juhlimaan V-P:n synttäreitä, jotka olivat edellisenä päivänä. Kävimme Karpalo Pubissa, joka on todella kotoisa pieni pubi ja jonka omistaa 80-vuotias pappa. Sitten suuntasimme Makasiiniin. Siinä vaiheessa aloin väsyä, sillä olin juonut monta siideriä ja musiikki soi liian lujalla. Minulle riitti juominen. Päädyimme vielä yksiin bileisiin, minkä jälkeen pääsin V-P:n kämpille nukkumaan. Nukahdin vaatteet päällä sohvalle pariksi kolmeksi tunniksi. Herättyäni huomasin, että kello on melkein kolme. Sitten V-P palasi kotiin ja aloin tehdä iltatoimia keskellä yötä. Meillä oli ollut V-P:n kanssa puhe, että saunoisimme vielä, mutta emme me nyt hyvänen aikaa enää yökolmelta ruvenneet puusaunaa lämmittämään. Parempi niin. Meikäläinen meni iltatoimien jälkeen nukkumaan ja nousi seuraavana aamuna 10 aikaan.

Sunnuntaina ajelimme paljon. Pääsin viikonlopun aikana pariinkin otteeseen testaamaan V-P:n automaattivaihteista Audi Quatroa. Hain kylältä itselleni sapuskaa, falafelpyöryköitä salaatilla. Sitten ajelimme V-P:n äidille. Hänen äitinsä kyyditsi minut Jalasjärvelle Neste Jalastuulen pihaan, josta Onnibus lähti Tampereelle.

Oli oikein kiva ja onnistunut viikonloppu! Puhuttiin V-P:n kanssa, että juhannuksena viimeistään tulisin uudemman kerran Kurikkahan. Oli hienoa olla Etelä-Pohjanmaalla! 

Nyt eletään perjantaina, helmikuun 14. päivää, joka on ystävänpäivä. Hyvää ystävänpäivää siis! Vielä noin varttitunti ja bussi on perillä Jyväskylässä. Siellä Elina on minua vastassa. Käymme ensin Picnicissä syömässä, minkä jälkeen haemme elokuvaliput Finnkino Fantasiasta. Menemme nimittäin huomenna katsomaan Bridget Jones: Mad about the boy -elokuvaa.


MUUTTOKUULUMISET

Olen jo kauan sitten irtisanonut nykyisen asuntoni ja maksanut takuuvuokran uudesta asunnostani. Toissapäivänä tein DVV:lle muuttoilmoituksen, Kelaan asumistuen tarkistuksen sekä tein Oomille sähkösopimuksen.

Mitä tulee fyysiseen muuttoon, vielä en ole tikkua ristiin laittanut. Pitäisi laittaa Tori.fi:hin tavaraa, että annetaan pois, mm. kissan hiekkalaatikko, foam roller, jumppamatto ja pari mukia. Lisäksi olisi hyvä alkaa pakata niitä tavaroita, joita en enää tarvitse tuossa asunnossani. Aloitan VHS-kaseteista ja dvd:istä.

Onneksi minua ovat lupautuneet auttamaan muutama ystäväni. Asunnon loppusiivous ei nappaa yhtään, mutta pitäähän se tehdä, jotta seuraavan on kivempi muuttaa. Siihenkin tulee onneksi apujoukkoja. 

Muuten odotan jo innolla uuteen kotiin pääsyä. Saan avaimet 25.2. ja uusi sähkösopimus astuu myös voimaan silloin. Palautan vanhan kämpän avaimet 28.2. ja silloin sähkösopimukseni siinä osoitteessa päättyy. Olen soitellut ja meilaillut viime päivinä Oomin kanssa. 

Eiköhän kaikki hyvin järjesty lopulta, kun vain ajoissa aloittaa pakkaamisen. Tyhjä kämppä on sitten helpompi siivota.


ALIISAN KUULUMISET

Jatkan blogitekstiäni 16.2., jolloin fiksailen aiemmin kirjoitettua sekä kerron tyttäreni tuoreimmista kuulumisista.

Tänään, 16.2., olen tekstaillut Aliisan sijaisvanhempien kanssa. He kertoivat, että Aliisa on voinut hyvin. Hän ei kuulemma enää juurikaan konttaa, vaan kulkee kävellen paikasta toiseen ja välillä yrittää juosta. Vauhtia siis neidillä riittää. Hän ulkoilee ja sisällä leikkii duploilla. 

Ruoka on maistunut Aliisalle tosi hyvin ja hän vie jo itse lusikkaa omaan suuhunsa. Hän myös nukkuu hyvin ja rauhallisesti. 

Kaikki on siis mallillaan. <3

Näen Allua seuraavan kerran tiistaina, kun hän tulee neljäksi tunniksi luokseni.


MUUTA LISÄTTÄVÄÄ VIELÄ

Minulla oli oikein kiva viikonloppu Elinan kanssa Jyväskylässä. Perjantaina kävimme Espresso Housessa laskiaispullalla ja kahvilla, menimme Elinan luo ja katsoimme telkkaria. Lauantaina ulkoilimme, shoppailimme ja kävimme elokuvissa katsomassa Bridget Jones: Mad about the boy -elokuvan, jolle annoimme arvosanaksi 4/5. Tänään kävimme uimassa AaltoAlvari-uimahallissa. Oli oikein mukavaa ja virkistävää. Sukelsin kylmäaltaassa. Ehkäpä sen ansiosta jaksoin taasen blogata. 

Itse otin laskiaispullan mantelimassalla sekä cafe latten kauramaidolla.

Elina ja minä

Elinan luona


Päätin, että aloitan muuttotouhut jätepaperin hävittämisestä ja laittamalla Tori.fihin tavaraa Annetaan-osastolle. Teen sen heti huomenna. Sittemmin siirryn pakkailemaan elokuvia ja muutenkin tyhjentämään kirjahyllyä. Siitä se lähtee vähitellen.

Ensi viikolla näen vielä ystäviäni, mutta pyrin myös tekemään muuttoa. 

Postailemisiin ja oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille! Minä jatkan vielä hetken matkaa täällä Onnibussin kyydissä.




sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Vuoden 2025 eka postaus

Moikka! Nyt viimeistään lienee paikallaan toivottaa hyvää alkanutta vuotta 2025! 

Tätä edeltävän postauksen tein vuoden 2024 puolella. Siinä kerroin, mitä olen ajatellut tehdä vuonna 2025. Miten vuosi on lähtenyt käyntiin? Ovatko lupaukset treenamisesta ja matkustamisesta pitäneet?

Liityin 1.1.2025 Liikuntakeskus Funin jäseneksi. Heti seuraavasta päivästä alkaen en ole muuta tehnytkään kuin käynyt treenaamassa harva se päivä. Yleensä pidän kaksi tai korkeintaan kolme vapaapäivää salilla käynnistä. Viimeksi kävin torstaina ja huomenna olen menossa taas. 

Funilla ei ole erikseen ryhmäliikuntatunteja, vaan sellainen pieni koppi tai "loossi", jossa on iso kosketusnäyttö. Aina kun koppi on vapaa, ruudulta voi valita haluamansa jumpan ja tehdä sen tahtiin. Keskellä on tilaa treenata ja huoneen nurkissa on treenivälineitä, kuten jumppamattoja, steppilautoja, kahvakuulia, käsipainoja, spinningpyöriä ja vastuskuminauhoja. Itse olen hurahtanut erityisesti spinningiin, steppiin ja keskikehoon. Monesti saatan tehdä alkulämmittelyksi spinningin tai stepin, minkä jälkeen jatkan treenejäni salin puolella.

Siispä: Liikunnan osalta ainakin pyörät pyörivät. Entäpä kotimaanmatkailusuunnitelmat? Vielä en ole käynyt missään Tamperetta kauempana, mutta 14.-16.2. olen menossa ystäväni Elinan luo Jyväskylään. Sinne olen jo Onnibus-liput ostanut. Siispä Onnibussin pyörät pyörivät. Pohjanmaa-reissuni ajankohta on vielä auki. Ehdotin kaverilleni 7.-9.2. Katsotaan kuinka käy. Oulun-reissun ajankohdan sen sijaan tiedän. Lähden sinne 14.3. ja palaan joskus huhtikuun puolella. Mukava päästä hetkeksi taas pohjoiseen. Olen jo Aliisan sijaisperheellekin ilmoittanut tästä, jotta he tietävät olla tuomatta Aliisaa minulle sinä ajankohtana.

Yhtä asiaa en tullut maininneeksi vuoden 2025 Bucket Listissä: Suomen korkein benjihyppy. Sen haluaisin hypätä tulevana kesänä. Täytyy tarkemmin vielä katsoa, mutta muistelisin, että sen pääsee hyppäämään Helsingin Kaivopuistossa. Pituutta hypyllä on 150m ja hintaa 125e. Käsittääkseni alla on vettä. Se rauhoittaa hieman, kun tietää ettei ole kova maa vastassa. Miksi benji? Siksi, koska päätin jo vuosia sitten, että tavoitteenani on hypätä Suomen korkein benji viimeistään vuonna 2025.

Tuoreista kuulumistani sen verran, että olen muuttamassa. Muutan niinkin "kauas" kuin yläkertaan. Asun nyt 1. kerroksessa ja uusi kotini sijaitsee 5. kerroksessa. Kiitos kuuluu naapurilleni, joka vinkkasi, että talossamme on kaksio vapaana. "Kyllä te hyvin siihen mahdutte", sanoi naapurini tarkoittaen minua ja Aliisaa. Siispä tartuin tuumasta toimeen ja ilmoitin kiinnostukseni asuntoa kohtaan. Viime viikon torstaina kävin katsomassa asuntoa ja kyllä tykkäsin ihan. Onhan se korkealla, enkä ole koskaan 3. kerrosta ylempänä asunut. Mutta eiköhän siihen totu. Asunnon pinta-ala on 40m² ja siinä on muuten sama varustelu kuin tämänhetkisessä kodissani, mutta enemmän kaappitilaa, mikä on vain plussaa. Muutan helmi-maaliskuun vaihteessa. Saan avaimet tasan kuukauden päästä eli 26.2. Muutto tulee taatusti olemaan helppo, sillä ei tarvitse kuin roudata tavarat hissiin ja kuljettaa pieni matka käytävää pitkin. Muuttoavukseni tulee ystäväni. Ehkä veljeänikin voisin kysyä.

Mites Aliisa jakselee? Aliisalle kuuluu hyvää. Hän viihtyy sijaisperheessään. Siellä hän kuuluu mielellään leikkivän 2-vuotiaan tytön kanssa. Välillä heillä on niin hauskaa, että Aliisa on tikahtua naurusta. Soitan kerran viikossa joka sunnuntai perheen sijaisäidin kanssa Allun kuulumiset. Joka kerta tytölle on kuulunut hyvää. Hän ottaa jo 15-20 askelta. Siitä se lähtee! Hän myös nukkuu hyvin, leikkii mielellään ulkona ja ruoka maistuu. 

Jatkan postaukseni loppuun myöhemmin.   

tiistai 31. joulukuuta 2024

Uuden vuoden toivotus

Heipä hei ja hyvää uudenvuodenaattoiltaa. 

Viime postauksessani kerroin miten asiat ovat nyt. Kyllä ne parhain päin ovat. Joulu meni jo, mutta nyt on hyvä hetki siteerata Pekka Simojoen kappaletta Tulkoon joulu:

Taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus

Vuotta 2025 kohti mennään. Mitä vuodesta 2024 on jäänyt mieleen? Päällimmäisenä mielessä on tietenkin synnytys. Voi sitä yötä, aamua ja aamupäivää, jolloin olin synnärillä tyttöä ponnistamassa. Ja tänään, 31.12., siitä tuli jo 11 kuukautta täyteen. Kuukauden päästä juhlitaan, kun Allu täyttää kokonaisen vuoden❣️

Kesä oli kivaa, silloin matkusteltiin Allun kanssa paljon. Käytiin mm. Seinäjoella, Helsingissä, Hämeenkyrössä, Jyväskylässä ja Oulussa. 

Syksy oli vaikea. Ei siitä sen enempää. Sen lohduttomuus on taakse jäänyttä elämää. Pyydän vielä, että älkää turhaan dramatisoitko Aliisan huostaanottoa. Se on vain elämää. Kaikesta huolimatta meillä kummallakin menee hyvin. 😊👍

Joulu Aliisan kanssa oli ihana, samoin tämä päivä, kun näimme. 🥰

Mitä vuodelle 2025? Ainakin aloitan treenaamisen. Aion liittyä liikuntakeskus Funin jäseneksi. Kävin eilen Pyynikillä Pirkankatu 8:ssa ilmaisella tutustumiskäynnillä. Kivaa oli ja ajattelin ostaa jäsenyyden koko vuodeksi. Muuten näen yhä Allua viikoittain, tapaan ystäviä ja käyn pitkästä aikaa Pohjanmaalla – ja Oulussa, onhan sekin Pohjois-Pohjanmaata – mutta Pohjanmaalla tarkoitan Kurikkaa ja Jalasjärveä, jossa asuu kavereitani, joihin tutustuin Kalajoella juhannuksena 2010. Myös avantouintia jatkan, minnekäs se katoaisi. Muuten elän omaa terveellistä elämääni. 

Tässä vielä kuva tästä päivästä, kun kävimme Kauppahallin kahvilassa. 

Oikein hyvää uutta vuotta 2025! 




sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Päätös, jota osasin odottaa

Moikka! En ole jaksanut moniin päiviin blogata ja kertoa perusteellisesti kuulumisiani. On ollut kaikenmoista muuta puuhaa. Vaan nytpä, sunnuntai-iltana kun aikaa on, pistän blogaten.

Ehkä huomasittekin, että kirjoitin edelliseen postaukseeni siitä, miten väsymykseni näkyy Aliisan kanssa ollessa. Tällä kertaa, vahingosta viisastuneena, olin rehellinen. Vein tekstini viimeksi pidettyyn palaveriin, joka oli 12.12. Sosiaalityöntekijän ja hänen kirjurinsa mielestä tekstini oli niin hyvä, että he halusivat ottaa siitä kopion. 

Jouluaattona julkaisin kuvan itsestäni ja Aliisasta. Ymmärrän, jos siitä saattoi luulla, että olisin saanut tytön jouluksi kotiin. 

Totuus on, että Aliisa on huostaanotettu. Päätöksen teki johtava sosiaalityöntekijä. Meillä oli palaveri 12.12. Kuva, jonka julkaisin blogissani jouluaattona, on otettu jo 18.12. 

Osasin odottaa, että tällaiseen ratkaisuun päädytään. Tietysti olisin halunnut Aliisan jo kotiin, mutta arvelin, etteivät he anna häntä niin helpolla. He vetosivat yhä tähän väsymykseeni. 

Yhtä kaikki, Aliisalla on todella hyvä ja rakastava sijaisperhe. Hartain toiveeni on, että Allu saisi jatkaa samassa perheessä. Se selvinnee minulle viimeistään 9.1.2025, kun on seuraava palaveri.    

Soittelemme sijaisperheen kanssa viikoittain kuulumiset. On ihanaa kuulla, kuinka tyttärelläni on kaikki hyvin ja kuinka hän vain kasvaa ja kehittyy. Hän kuulemma toistelee jo tavuja, kuten "is" ja "ei". Lisäksi hän on kovin touhukas ja leikkii mielellään.

Toki minua vähän harmittaa, etten saa olla mukana näkemässä Aliisan hienoja vaiheita. Voi niitä ensiaskeleita, jotka minun pikkuiseni ottaa. Tuskin menee kauaa, kun hän oppii kävelemään. Allu osaa (on jo kauan osannut) istua, kontata ja nousta seisomaan. 

Näemme Aliisan kanssa yhä viikoittain. Pääsääntöisesti hän on ollut täällä minun luonani, mutta juhlapyhinä hän on tullut äidilleni, viimeksi joulupäivänä. Hän viipyy neljä tuntia kerrallaan. Siinä ajassa ehdin hyvin syöttää ja juottaa Aliisan, vaihtaa vaipan ja leikkiä ja ulkoilla hänen kanssaan. Vaikken Aliisan kanssa jatkuvasti olekaan, saan silti kerran viikossa olla todistamassa hänen upeaa kehitystään.

Tässä ajassa, jona en ole blogannut, on paljon vettä virrannut, niin Tammerkoskessa kuin Oulunjoessa kuin silmissänikin. Olen itkuni itkenyt. Toki yhä muutaman kerran päivässä saatan herkistyä, mutta se menee ohi yhtä nopeasti kuin alkaakin. 

Vaikka olin alussa surullinen, en halua tuhlata ainutkertaista elämää pelkkään synkistelyyn. Haluan nähdä asiassa kuin asiassa hyviä puolia. Elämäni on ollut ja on nytkin hyvää, vaikken tytärtäni joka päivä näekään. Ainakin saan nyt levätä silloin kun haluan ja niin kauan kuin haluan. 

Odotan innolla ylihuomista, kun näemme Aliisan kanssa jälleen. <3

Jatkossa kirjoitan blogiini muustakin kuin Aliisasta. Vaikka tyttäreni on minulle tärkeintä maailmassa, on minulla myös oma, Aliisasta riippumaton elämä. Seuraavassa postauksessani voin kertoa tarkemmin ensi vuoden suunnitelmista.

Vielä olisi yksi pyyntö: Älkää olko pahoillanne tilanteestani. Ei teidän tarvitse. En minäkään ole. Kuten sanoin, haluan nähdä asiassa kuin asiassa hyviäkin puolia. :)

En tiedä mikä vika puhelimessani tai tietokoneessani on, kun joka kerta kun kytken puhelimen läppäriini, kone kyllä tunnistaa puhelimeni, mutta ilmoittaa: "Tämä kansio on tyhjä." Pitänee käydä Gigantissa kysymässä että missä vika, sillä koneeni ja puhelimeni on heiltä ostettu. Pitäisi samalla muutenkin viedä kone vuositarkastukseen. Tähän saakka olen joutunut siirtämään kuvia blogiini suoraan puhelimestani. 

Mukavaa uuden vuoden odotusta! Saatan taas julkaista itsestäni ja Aliisasta yhteiskuvan uudenvuodenaattona ja sen myötä toivottaa hyvää vuotta tulevaa. 



   

tiistai 24. joulukuuta 2024

perjantai 13. joulukuuta 2024

Miten väsymykseni näkyy Aliisan kanssa ollessa?

Mielelläni ottaisin Aliisan takaisin vaikka heti, mutta minun on ajateltava itseäni ja omaa jaksamistani sekä oltava rehellinen itselleni. Rehellisyys on avain kaikkeen ja ainoa tie, jotta asiat voivat järjestyä toivotulla tavalla.

Minulla on kroonista väsymystä, jolle ei ole toistaiseksi löydetty syytä. Olen itse joutunut räätälöimään elämäni niin, että ylipäätään jaksan. Näitä keinoja ovat mm. avantouinti, pitkät yöunet sekä päivän aikana tehtävät meditaatiot. Näiden avulla jaksan suhteellisen hyvin.

Entäpä sitten, kun tähän kaikkeen ei ole mahdollisuutta silloin, kun Aliisa on minun luonani? Olen käyttänyt sanontaa "pakka sekoaa". Joudun sinnittelemään ja odottamaan siihen saakka, kunnes Aliisa nukahtaa, että saan hoidettua tekemättä jääneet rutiinini. Avantoon en tietenkään pääse Aliisan aikana, mutta kylmässä suihkussa käyn silloin. 

Miten sitten väsymys näkyy Aliisan kanssa ollessa? Se näkyy ennen kaikkea tarkkaavaisuuden puutteena. Oleellisin huomio on se, etten jaksa puhua Aliisalle. Saatan vain unohtaa puhumisen kokonaan. Väsymys näkyy siten, että saatan antaa Aliisan minuuttikausia leikkiä yksinään ja touhuta lattialla, ollen itse samanaikaisesti passiivinen ja poissaoleva. 

Osaan toimia kyllä, mutta se tapahtuu pienellä viiveellä. Minua pelottaa lähinnä se, että jos Aliisalle sattuu jotain todella vakavaa, olenko aivan pulassa ja sormi suussa.

Jopa niinkin pitkälle olen ajatusta jalostanut, että hetkittäin ajattelen, että on parempi että joku muu kasvattaa Aliisan kuin minä. Ajattelin näin, kunnes tajusin, että tottakai haluan itse kasvattaa oman tyttäreni. Siksi muotoilen tämän uudelleen niin, että on parempi, että joku muu hoitaa Aliisaa kuin minä.

Väsymyksestä huolimatta koen olevani hyvä äiti - ainakin sellaiseksi minua on kehuttu. Toivon vielä joskus saavani Aliisan kokonaan itselleni - kyse ei sentään ole lapsen kaltoinkohtelusta tai hoidon laiminlyönnistä, ei todellakaan!

Toivon, että teemme ratkaisun, johon kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä. Mennään tässä asiassa minun ja Aliisan etu edellä. 

perjantai 22. marraskuuta 2024

Ärsyttävä mutta toisaalta ymmärrettävä päätös

Moikka moi. Arvaatte varmaan miten kävi? Kyllä, Aliisan kiireellistä sijoitusta jatkettiin uudella 30 päivällä.

Lähinnä mietin, että kuka KETTU meni tekemään sen lastensuojeluilmoituksen? Oli sitten aivan pakko vasikoida. On oltava tarkkana nykyään mitä tänne blogiin kirjoittaa. Toisaalta, ymmärrän että lasun tekijällä oli huolta asiasta.

Menen nyt kahville Aliisan kummisedän kanssa purkamaan fiiliksiä. Palataan.


Jatkettu illemmalla: Niin, mitä tarkoitin kun puhuin lastensuojeluilmoituksesta? Tänään palaverissa mulle selvisi, että minusta tehtiin nimettömästi lasu. Syynä on se, kun kirjoitin blogissani eilen, etten aio tuoda kaikkia miinuspuolia esille palaverissa, kuten sitkeää väsymystäni tai sitä, että tarvitsen aikalisän. Siitä sitten joku neropatti oli päätellyt, että valehtelen sossuille. Tiedoksi vain, että kertomatta jättäminen ei ole sama asia kuin valehtelu. 

Ymmärrän, että lasun tekijällä oli huolta tilanteesta, eikä hän varmasti ilkeyttään tai kiusallaan ollut tehnyt ilmoitusta. Silti ajattelen, että olisi voinut ensin puhua asiasta suoraan minulle ennen kuin menee ilmoitusta tekemään. Siten mun pään olis ehkä saanu käännettyä niin, että olisin kertonut rehellisesti kaiken. Siispä sinä, joka luet tätä blogia ja tunnet piston sydämessäsi, tiedä, etten todellakaan ole ilahtunut tekosestasi. Anna olla viimeinen kerta kun teet minusta lasun.

Tiedän, että blogini on julkinen ja julkisena aion tämän pitääkin. Myönnän toimineeni ajattelemattomasti siltä osin, että menin sanomaan että pimitän sossuilta tiedon sitkeästä väsymyksestäni ja aikalisän tarpeesta. Ajattelin hyväuskoisesti, että lukijat ovat minun puolellani ja pitävät viranomaisille suunsa kiinni siitä, mitä olin julkiseen tietoon saattanut – vaan toisin kävi. 

Olen ennenkin vuodattanut blogiini arkaluonteisia asioita ja syvimpiä tunnetuskiani. Silti lastensuojeluilmoituksen tekeminen tekstieni perusteella on ainoa laatuaan. Kuten sanoin, täytyy jatkossa olla tarkempi siitä, mitä tänne postaa. Nyt opin, että mitä kuunaan tänne kirjoitan, se ei salassa pysy.

Lasuilmoitus ei suinkaan ollut ainoa syy jatkaa kiireellistä sijoitusta. Yksi oleellinen syy oli se, etten ole viettänyt Aliisan kanssa vielä riittävästi aikaa kahdestaan. Siispä sovimme, että vastedes olen Allun kanssa neljä tuntia kerrallaan. Näen Aliisaa seuraavan kerran ensi viikon torstaina, jolloin pääsen käymään sijaisperheen luona Sastamalassa. Ihan kivaa vaihtelua niin. 

Palaverissa minulle annettiin seuraavaksi tehtäväksi kuvata sitä, miten väsymykseni näkyy Aliisan kanssa ollessa. Siispä alan työstää uutta listaa – tällä kertaa sellaista, jonka saatan sekä blogilukijoideni että sosiaalityöntekijöiden tietoon.

Että semmoista. Ei palaverista sen enempää. Allu on ja pysyy kiireellisessä sijoituksessa, kunnes toisin sanotaan. Miten suhtaudun jatkoon? No siten, että toivon parasta mutta pelkään pahinta. Jos asiat ovat oikein huonolla mallilla, on edessä huostaanotto, toisin sanoen avohuollon tukitoimena tehty pitkäaikaissijoitus. Siihen en toivo, että päädytään. Olisin nyt jo halunnut tyttäreni takaisin. Yhtä kaikki, annetaan kuukauden kulua ja katsotaan mikä on tilanne ennen joulua.

Istun nyt bussissa. Olin ystävääni näkemässä ja kävimme ravintolassa syömässä. Olen matkalla kotiin. Haluan vain suihkuun ja nukkumaan. Huomenna ajattelin mennä kuntosalille ja siivota. Saatan myös katsoa pari jaksoa Robaa, sitä uusinta kuudetta kautta. 

Muuten aion elää ja tehdä kuten ennenkin: nukkua pitkiä yöunia, uida päivittäin järvessä, syödä terveellisesti, tavata ystäviä ja siivota kotia. 

Elän toivossa, että saan joku kaunis päivä Aliisan takaisin. Toivon kaikkea hyvää tyttärelleni sinne sijaisperheeseen ja vastoinkäymisistä huolimatta mukavaa viikonloppua blogini lukijoille.