Lasillinen hyvinvointia, kiitos

Viinilasi lämmittää puheen sorinaa, laulaa paraikaa Laura Närhi kappaleessaan Se ei mee pois. 

Istun Puistokahvila Makian kahvilapöydässä seuranani 12 cl talon punaviiniä ja pieni konvehti. Tulin pitämään luovan tauon kaupungilla oleilun ja shoppailun lomassa.

Keksin tuon punaviinin ihan vain siitä, että tänään mulla on särkenyt oikean puolen yläselkää ja niskahartiaseutua. Aivan hirveä jumi, oikein sellaista pistävää kipua. Päätä ei kärsi paljoa liikuttaa tai muuten käy todella lujaa kipiää. Olen varmaan nukkunut huonossa asennossa, tai mitkä lie kehon virheasennot tämän ovat saaneet aikaan. Äsken olin kaksi tuntia joogaamassa, ja ainahan se auttaa, mm. kehon kiputiloihin. Mutta, koska olen kaupungilla enkä viitsi tuhlata rahojani kipugeeliin, särkylääkkeisiin saati lääkäriin, päätin kokeilla vanhaa rohtoa, voiteluainetta nimeltä punaviini. Pienenä määränä nautittuna rentouttaa, parantaa verenkiertoa ja lievittää kipua. Äsken kirpparilla vaatteita sovittaessa oli kipu pikkuisen haasteena, ja vielä kun pitäisi kenkäostoksille jatkaa matkaa tuonne Valakeaan ku siellä on Pimiät päivät, niin hyvähän se on pystyä edes johonkin suuntaan taipumaan ja päätä liikuttamaan.

Oulussa kevät jo tekee tuloaan vaikka pikkuisen on vielä lunta maassa, ainakin minun kotikadullani. Etelässä kaikki lumi lienee sulanut jo aikaa sitten, joten mitäpä minä Tampereelle lähtiessä nyt enää Icebugeja jalkaani alan kiskoa.

• Eilen oli taas tällä tietoa viimeinen työpäivä, ja hyvinhän se viikko sujui pienistä alkuvaikeuksista huolimatta. Tiedän ja jopa tiedostan sen, että aina kun olen tarpeeksi väsynyt, näen maailman tosi synkässä valossa, kaikki tuntuu vastenmieliseltä, valitan kaikesta ja asenteeni on varsin kielteinen. Ei se työnteko, ei edes siivoaminen, nyt niin mahotonta ole kuin annoin viime tekstissäni olettaa, ja on elämässä muutakin kuin pelkkiä ikäviä velvollisuuksia. Se on se väsymys, joka liian voimakkaaksi päästessään saa aikaan kurjan olon, kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja siten yksi asia johtaa toiseen, tässä tapauksessa vaikkapa siihen, että ajatukset täytyy siirtää blogiin pois päästä pyörimästä. Silloin ihmisellä on sietoikkuna kapeampi, kuten työkaverini asian kerran hienosti ilmaisi. Niin tai näin, olinpa millä tuulella hyvänsä, olen sitä mieltä että kaipaan vaihtelua nykyiseen työhöni, ja muun muassa sen vuoksi olen hakenut opiskelemaan. Kun mulla on normaali hyvä päivä ja olen perusiloisella tuulella, kuten tänään, jaksan myös olla paljon positiivisempi. :)

Hyvinvointinsa eteen on nähtävä vaivaa, niin töissä kuin vapaalla. Työviikolla menen todella aikaisin nukkumaan, ja tänään kun vastaan tekemisistäni vain itselleni, pystyn ottamaan paljon paremmin vastuuta, kun oloni on hyvä.

Luova tauko päättyy nyt, joten kokoan tavarani ja jatkan matkaani. Taisi auttaa, kun kipu melkein unohtui. ;)

Ja kahvihuoneessa mä...

...no, lyhyesti avaudun.

Työkaverit pitivät jo taukonsa enkä mä heille välttämättä halua alkaa avautua jokaisesta elämäni haasteesta. Itellä vähän muutakin mielen päällä ku työjuttuja.

Arki se taas löi haastavana vastaan, eniten ottaa pattiin yhä tuo kämppä. Se on vaan niin kylmä ja vetoinen että nukkuessakin sattuu (vaikka paljon on jo toimenpiteitä tehty ja oon itse alkanut tiivistää ikkunoita). Ensin oli kylmä ja sitten oli kuuma. Univaje ei oo kivaa, varsinkin kun pitäisi oikeasti saaha jotakin aikaiseksi. No, koska tuo kämppä ei oo mun juttu, etsin uuden. Siihen saakka on jotenkin keploteltava.

Ouluun ku saavuin, kaikki tekemättömät ja hoitamattomat asiat ovat vastassa. Kohta taas painelen menemään kahdeksi viikoksi kauas pois enkä jätä tänne itsestäni jälkeäkään. Mulle soitettiin hetki sitten sieltä koulusta jonne olen hakenut. Jes! Vaikka sekin tuntuu tässä vaiheessa melkoiselta vastuulta niin kuin koko tämä elämä, on oikeasti mukavaa että asiat rullaavat ja elämä menee eteenpäin. Pääsee joku kaunis päivä pois tästä nykyisestä duunista. Ei paljoa mieltä ylennä kun roskasäkkejä viedessä saa valuvat lietteet uusille valkoisille sukilleen.

Nyt menen tätä luuria näpyttämästä niin pääsen joskus kotiokki täältä. Liikaa laattiapinta-alaa ja mulla väsyy ranne ku moppaan. Hope so saan yhdistelmäkoneen käyttööni.

Kunhan tässä blogilleni avauduin, kun en muillekaan ehdi.

Dodii, jatketaanpa päivää eikä murehdita. ;)

Oulu kutsuu, mutta vain toviksi

Hyvää päivää - se on jo maanantai. Tai pikemminkin vasta, sillä maanantaista uusi viikko alkaa. Viikko Nivalassa meni hurjan nopiaa. Nyt olen jo Oulussa, istuskelen Matkakeskuksessa tavaroineni ja odotan kotiin vievää bussia. Vielä hetki niin alan käppäillä pysäkille.

Junasta tulin justiin ja niin se vain puolitoista viikkoa kului poissa kotoa. Olisin voinut pitemmäksikin aikaa jäädä, mutta mulla on töitä huomenna ja niin on myös ylihuomenna, torstaina ja perjantaina. Onhan minun muutenkin saatava välissä olla kotona, sillä ensi viikon keskiviikkona juna vie ja taas mennään.

Tiedoksenne kaverit: Vietän 3.-17.5. välisen ajan Tampereella. 

Jep, katoan kotikaupungista taas pariksi viikoksi. Kauhia miten tämäkin aikaväli on mennyt nopiaa, vastahan elokuun 15. päivänä 2016 jätin Nääsvillen taakseni. Ennätys tämäkin olla 8,5 kuukautta poissa Mansesterista. No, eipä ikävä ole ollut iso, kun näinkin harvakseltaan siellä suunnalla liikun.

Nyt bussille, palataan!

Mökkielämää vol. 2

Iltaa! Tuli tänään vasta mieleen, että olen niin onnessani puhunut mökkeilyn autuudesta, että olen tyystin unohtanut toivottaa hyvää pääsiäistä. Toivotan pääsiäisiä itse kullekin, vaikka jo toisen pässiäispäivän iltaa eletään. :) Palasimme mökiltä jo tänään ja tulin Teron luo Nivalaan, jossa mun olisi tarkoitus viettää muutama päivä, ehkä jopa viikko.

Eilinen päivä vierähti mökillä niin nopiaa etten mie mitään ehtinyt kirjoittaa. Mökillä kun on, mielekästä tekemistä riittää aamusta iltaan. Aamulla nukuin melkein 11 kun oli tullut poikkeuksellisen pitkään valvottua. Siinä joogasin, söin puuroa ja lähdin Teron kanssa lenkille. Tero meinasi vitsillä, että kävelläänkö Pervon keskustaan ja tehdään tutkimusmatka napaan. Ehee. xP Oltiin toista tuntia kävelyllä metsässä. Paljon oli puolukkamättäitä ja mäntyjä, aurinko paisteli ja puro solisi. Mökin läheisyydessä oli puu, jossa kasvoi naavaa. Siitä on hyvä päätellä missä on pohjoinen. :) Toisekseen, naava puussa kertoo puhtaasta ilmasta. Sen paikan happea jos mitä oli todella hyvä hengittää.

Kun Tero meni sisälle, jäin vielä hetkeksi lammenjäälle juoksemaan. Merja ja Antero olivat tulleet pilkiltä ja kävelivät vastaan. Jäin siihen Merjaa hetkeksi jututtamaan samalla, kun Antero porasi jäätä. Lainasin hänen kairaansa ja aloin pyörittää. Hetki siinä meni ennen kuin jää antoi periksi. Ekaa kertaa elämässäni edes käytin kairaa. Onnistuin jonkinlaisen reiän tekemään, vaikka melkein pohjamuta nousikin pintaan. Ei ollut kalastukselle mahollinen paikka, mutta opinpahan miten reikä porataan jäähän. Saa nähdä innostunko pilkillä käynnistä. Kun oppisi joskus edes kalastamaan. :´D No, kaikkihan on ihtestä kiinni, mitä vaan voi oppia jos on tarpeeksi kiinnostusta.

Juoksin vielä mökkiäkin ympäri, mutta koska en saanut tarpeekseni siitäkään, menin sisälle treenaamaan oman kehon painolla. Tein ennätyksen: jaksoin olla hoover-asennossa 5 minuuttia. Muut laskivat aikaa, kiitos vain. :) Edellinen on alle 3 minuuttia. Aa että meikä on tikissä. ;D Sen jälkeen pidin pienen tauon ja lankutin uudet 3 minuuttia. Rakastan kovaa treeniä ja mulle liikunnan pitää tuntua. Vastapainona toki hengittelen, venyttelen ja joogaan.      

Ruokapöydässä kuului ehdotus, että lähdetään pelaamaan frisbeegolfia. Tuumin, että nyt jos koskaan, sillä se oli käytännössä ainoa mahdollisuus lähteä. Edellisenä päivänä en ollut jaksanut enkä tänään olisi pakkaamisen lomassa ehtinyt. Meitä oli kaksitoistahenkinen porukka nakkelemassa kiekkoa. Kolmella autolla ajettiin mökitä Möttösistä noin 10 kilometrin päähän Perhon pururadalle, jossa myös frisbeegolfrastit sijaitsevat. En minä kovin taitava ole kiekkoa koriin tähtäämään, kerran tai kahesti aikaisemmin kokeillut, mutta onhan se mielettömän hyvää liikuntaa. :) Jaksoin muiden mukana koko radan loppuun saakka, yhteensä 18 rastia. Kolmisen tuntia siinä meni. Vähän varpaat jäätyi ja sukat kastui mutta no, mökillä join senkin edestä Clipperin Sleep easy -teetä. Olipa liikunnallinen päivä.

Menossa mukana liuta yhdistyksiä sekä tietysti Tuulia! :D 

Lentää lentää!

Tero, kori ja siinä jo nopeimpien kiekot.

Sitten aloin lämmittää saunaa. Tein jo päivällä selväksi kaikille, että minä haluan sen tänään lämmittää. En ollut vuosiin sitäkään hommaa tehnyt, mutta hyvinhän ne puut syttyi palamaan. Jani siinä tuli ystävällisesti avustamaan, mutta lopun osasin itse. Kun lämpöä oli noin 70 astetta, korkkasin löylyt - ja joitakin hetkeä myöhemmin illan ekan ja samalla vikan siiderin. Siinä sihahtivat tölkki ja kiuas, ja Terokin liittyi seurakseni löylyihin. Koko mökkisakki valvoi vielä, ainoastaan kaksi muuta oli mennyt nukkumaan. Minulla ja Terolla meni keskiyöhön, kun pääsimme unten maille, mutta muut jäivät vielä herreille. Lämmittivät paljua ja juttelivat. Hyvänen aika miten he jaksoivat valavoa - kyllä ihmettelen! Edellisenä yönä sama porukka meni vielä 4 aikaan paljuun, puhui ja kukkui keittiössä aamuyhdeksään saakka. :o Hiukan äänet kuuluivat seinän taakse mutta eipä tuo liikaa haitannut.

Siellä oli jo iloinen roihu, yhtä iloinen kuin lämmittäjänsä. :]

Hyvin lämpenee...

Ehee lisää mökkiselfiee...

Halusin vielä viimeisenä iltana kuvata kaunista pihamaisemaa, kun valkea loimusi grillissä ja aurinko teki laskuaan. 

Sunnuntain aikana ensimmäistä kertaa elämässäni:

-käytin kairaa

-lankutin 5 minuuttia

-jaksoin pelata koko frisbeegolfradan loppuun

Viime yönä nukuin todella sikeästi vaikka jo 9 jälkeen nousin, kun oli minun vuoroni tiskata. :´D Otin vielä päikkärit ennen lähtöä ja autossakin nukuin puolet matkasta. Kyllä se kolmen päivän saunaputki ja siiderien sihauttelu vaan pistää väsyttämmään, siksi aloin jo eilen suosilla himmata ja jätin paljuilun sekä turhan tissuttamisen väliin.

Tero ja minä lähdimme mökiltä viimeisinä, muut olivat menneet jo edeltä. Jani lähti tyttöystävänsä ja veljensä kanssa Kokkolaan ja muu porukka ajoi Halsualle pelaamaan frisbeegolfia ja siitä koteihinsa Haapajärvelle. Tuossa ei onneksi ollut niin kellon päälle tarkkaa avainten luovutus. Tero olisi ollut jo valmis lähtemään mutta minä pakkasin ja imuroin kaikessa rauhassa ja noin 14.20 vasta starttasimme pihasta. Olisin mielelläni jäänyt pitemmäksi aikaa, mutta, kaikki kiva loppuu aikanaan. :´( Mulle jotenkin tuo pakkaaminen ja lähteminen on haikeaa ja vaikeaa etenkin, jos paikka on ollut mieluinen ja olen viihtynyt hyvin.

Varmahan paikallista perinneruokaa tuo mutti. Ei tullut muttia maistettua. Jos mutti pääsee loppumaan, todetaanko, että "ei muttia"? Onko silloin tarjottava ettiä? Vai jottia?  

Halusin välttämättä lähtiessä kuvata Perhon kunnantalon. :´D

Kiitos Perho! Eiköhän me joskus törmätä, kohtahan teitä lentelee jo luonnon täydeltä. :)

Ajettiin Vetelin, Halsuan, Lestijärven, Sievin ja Haapajärven kautta Nivalaan ja saavuttiin tänne Karvoskylälle. Tero ajoi koko matkan, minä olisin ollut liian väsynyt rattiin tänään. Poikettiin pihassa muuan mökillä, jonka ostamista Tero on harkinnut. Ihan kiva ja erämiehelle sopiva, sysimetsässä järven rannalla, ei sähköä eikä vesijohtoja, mutta saapahan olla rauhassa. Jos minulla olisi oma mökki, haluaisin sinne vähän enemmän mukavuuksia.

Tero kävi palauttamassa pullot ja poikkesi kaupassa sillä aikaa kun minä jäin tänne pitämään taloa pystyssä. Kävin vähän ulkoilemassa ja soitin samalla pari puhelua. On siellä komia ilma. Paljon keväisemmän näköistä kuin Oulussa. Lakeudella lumi sulaa nopeammin. Tero kertoi netonneensa aika mukavan summan mökiltä kerätyistä pulloista. Eihän sillä ollut niitä kuin kaksi jätesäkillistä. Sillä sai ruokaa muutamaksi päiväksi. Lisäksi mökiltä oli jäänyt maitoa yli aivan kamalasti. Niinpä isäntä päätti keittää makaronivelliä. Tuossa sitä on mennyt jo melkein kattilallinen. :P

Jeps enköhän mie lopeta tältä päivältä. Mukavaa oli näpytellä tekstiä vaihteeksi tietokoneella. :]

Toivottavasti kaikilla oli mukava pääsiäinen. Pässit ja jussit menöö nopiaa, tänään jo mietittiin mitähän sitä keksisi juhannukselle. Pian se kesä jo tulee sieltä. :) Tämä Terolla oleilu on vähän kuin jatkoa mökkielämälle, sillä maallahan tämä talo on ja rauhaa ei häiritse juuri muu kuin tiellä satunnaisesti päristelevät ajoneuvot. Kaunis se on luonto täälläkin.

No niin, moikka ja hyvää yötä.  

Mökkielämää

Iltaa taas. Enpä sitten malttanut olla kirjoittamatta uutta tekstiä heti perään.

Toinen päivä mökillä on sujunut aivan yhtä hyvin kuin eilinen. Tietyllä tapaa rauhallisemmin, mutta eipä sitä liian rankasti tarvitsekaan joka päivä juhulia. Aamulla Tero nousi jo 8 jälkeen mutta minä jäin vielä pariksi tunniksi lepiämään. Saahan sitä hyvänen aika ihiminen nukkua jos väsyttää. Sillä välin Tero oli kokannu pellillisen munakasta. Kyllä oli hyvvää, myö kun olemme tällaisia kulinaristeja.

Tero veljineen sekä veljen emäntä lähti pellaamaan frisbeegolfia ja sillä välin minä kävin nuoren pariskunnan kanssa kaupassa. Vähän piti ostaa lissää saunajuomaa. :P

Sisällä meni muutama tunti, kun vuorostaan meikämandoliini kokkasi ihan ite makaronilaatikkoa. Tein niin jo kaksi vuotta sitten, kun olimme mökillä pääsiäistä viettämässä Kivijärvellä, jonne ei muuten Perhosta ole mahdottoman pitkä matka. Tässä kulkee Keski-Suomen raja aivan vieressä. Jotenkin vain nautin siitä, että saan tehdä mökillä makaronilaatikkoa ja tarjota koko komppanialle. Se on minun käsitykseni hyvästä mökkielämästä. Siinä kukin vuorollaan istahti pirttipöydän ääreen ruokailemmaan. Hyvin tuo tuntui kaikille maistuvan ja vuoka tyhjeni reilussa tunnissa.

Omnomnom. Harva kokki omia tekeleitään haukkuu. :P

Jälkiruoaksi Teron veli paistoi köyhiä ritareita.

Päivä on ollut varsin kulinaarinen ja kyllä elämä maistuu. Aiemmin illalla kysyin väeltä, onko kellään kiinnostusta lähteä katsomaan pääsiäiskokkoa, kun kylällä sellaista mainostettiin, että tänään illalla poltetaan. Sillä hetkellä kaikki paitsi minä oli vähän ottanunna, joten olisin ollut ainoa mahollinen kuski, mutta silloin kyllä koko konkkaronkka ei olisi mahtunut autoon. Eipä kellään kuulunut olevan mielenkiintoa lähtä, eikä se minullekaan mikään välttämättömyys ollut, joten sain puoli kuudelta rauhassa sihauttaa illan ensimmäisen siideritölkin auki. Jotenkin vain nautin siitä äänestä. Ja, kuten sanottu, hissun kissun ja maltillisesti. 

Myö oomma vähän ottanunna ja niinhän myö olemma, joten auton rattiin ei ole kellään asiaa mittään, ei länteen eikä ittään. Täällä ilta kuluu jälleen rattoisasti televisiota katsellen, musiikkia kuunnellen sekä mökissä ja ulkona hengaillen. Pöydän ääressä pelataan korttia ja tällä hetkellä kuunnellaan Boten Annaa. xD Itse tässä sohvannurkassa tykitän tekstiä minkä ehdin. Minulla kun asiaa on kuin pienellä kylällä, vaikka sellaisella Perhon kokoisella, niin minun on saatava asiani myös kertoa. Sauna ja palju on jo lämpiminä joten minäkin taidan tästä kohta väistyä tuonne etuoikealle.

Sen verran täytyy vielä kehua, että täällä on todella hyvä hanavesi. Kaupoissa myydään lähdevesipulloja, joiden etiketissä lukee, että vesi on peräisin Syrinharjun lähteestä Keski-Pohjanmaalta. Olisko ollut Multialta. Tänne tullessa katsoin karttaa, bongasin alueen nimeltä Syri ja siitä päättelin. Tämä lienee siis pohjavesialuetta. Ei ihme että vesi on niin taivaallisen hyvän makuista. Toinen paikka, jossa vettä joisi vaikka loputtomiin, on Pyhäsalmi. Alkuvuodesta olin Teron isäpuolen 50-vuotisjuhlissa Pyhiksessä eikä mulle edes menojuoma maistunut, kun vesi vei kielen mennessään. Otin sitä jopa omaan vesipullooni mukaan. Eipähän pääse nestehukka eikä rapula iskemähän ku vettä niin teköö mieli. :)

Saunassa kuuluu olevan +80°C, joten eiköhän se olisi meikämandoliinille mahollinen paikka. Sauna. Palju. Luonnonrauha. Mökkielämä jota rakastan.

Aa että. <3

Terveisiä Perhosta!

Hei ihmiset. Eilen oli pitkäperjantai. Toisin kuin monina aiempina vuosina, eilettäin minun ei tarvinnut yhtyä Eppujen Näin kulutan aikaa -kappaleen riimiin "vietän yksin tämän perjantain, tämän pitkän perjantain". Yleensä tykkään vääntää sen niin että "olen yksin tämän perjantain, tämän pitkäperjantain". Olen nimittäin mökkeilemässä Keski-Pohjanmaalla, Perhossa, jossa meitä on noin kymmenhenkinen porukka. Tero tämän vuokrasi ja täällä olemme me, hänen veljensä, veljen emäntä sekä muutama kaverinsa.

Olin todellakin odottanut tätä reissua! Tämä on mulle irtiotto Oulun arjen ympyröistä. Ei sillä, etteikö siellä olisi mielekästä tekemistä, mutta onhan tämä aivan eri mukavaa viettää ihka aitoa ja oikiaa mökkielämää! Reissu alkoi eilen niin, että menin ihan normaalisti pysäkille odottaan bussia ja siinä hetken istuttuani ihmettelin miksei bussia näy. Sitten kahtoin Googlemapsia ja tajusin, että tänäänhän on pitkäperjantai ja ajetaan pyhäaikataulujen mukaan. En minä tuollaista muistanut. :-d Mietin tilaanko taksin vai yritänkö ehtiä reppu selässä matkalaukkua raahaten toiselle pysäkille. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Onneksi, sillä ehdin aivan hyvin bussiin ja sain siinä Toppilan lämpövoimalan pysäkillä vielä tovin odottaa. Hiukan tympäsi kun joutui niin paljon käppäilemään mutta no, hyvää liikuntaa.

Junassa aloin heti jutella vieruskaverilleni, lukioikäiselle tytölle, joka oli hänkin pohjoisesta tullut ja menossa Tampereelle. Yllättäen meillä riitti paljon puheenaiheita. Vaihettiin numeroita ja sovittiin että nähdään kesällä Tampereella. :) Oon tämän viikon aikana tutustunut aivan hurjan moneen uuteen ihmiseen joten tämä alkaa olla jo pikemmin sääntö kuin poikkeus että juttelen tuntemattomalle ja vaihdamme tunnin tuntemisen jälkeen yhteystietoja.

Sievissä poikkesimme nopsaa Urjanlinnassa, jonka Tero tietää hyvin mutta jossa itse en ollut aiemmin käynyt.

Itse jäin junan kyydistä jo Ylivieskassa, josta Tero tuli hakemaan. Ajoimme Sievin, Lestijärven ja Halsuan kautta Perhoon, pieneen mutta palvelevaan pohjalaiskylään, josta jatkoimme ajomatkaa vielä muutaman kilometrin itse mökille. Kauppareissulla kun saavuimme taas Perhon keskustaan, Tero vähän muunteli että "Pervon keskustaan". Niinpä niin. Tero olisi ollut valmis jopa luennoimaan mulle aiheesta. Minä paukautin että "minä sulle pervon keskustat näytän". Kukin kuvitelkoon pienessä pervossa mielessään mitä​ tuo tarkoittaa ja mikä tai kuka tässä pervo on. xD

Saavuimme Perv... siis Perhon keskustaan. :D

Maakuntaamatkailu avartaa. Sain napauttua kuvan, kun ylitimme Keski-Pohjanmaan maakuntarajan.

Vaikka mökkitie on melekoista perunapeltoa ja vastaantulevan auton väistäminen todella haastavaa, melkeinpä mahdotonta, on tämä hirsihuvila hienolla paikalla mäenrinteessä, jonka alapuolella on näkymä lammelle. Se on vielä umpijäässä, mutta siinä on aivan ihana juosta, vieläpä kun on Icebugit antamassa pitoa. :P

Täällä vallitsee täydellinen luonnonrauha. Mahtavin hetki eilen oli se, kun pysähdyin järvenjäälle ja kuulin oman sydämeni lyönnin. Olin niin onnellinen tänne pääsystä, että vain fiilistelin hyvän musiikin tahdissa, nautin joka hetkestä, istahdin terassituoliin ja tuumasin vain kuten Ratiomies, että "Aa että. Tässä on mahollinen paikka". Tämä on sitä elämänmakua.

Mökillä sitä elää kaikilla aisteillaan. Ah, se tunne kun savu tuoksuu nenään, paljua lämmitetään, raikas ilma puhaltaa kasvoihin, se ääni joka kuuluu kun ensimmäinen siideri sihahtaa auki, se näkymä kun männyt piirtyvät illan sinertävää taivasta vasten kuin makuuhuoneeni Vallila Kelohonka -matossa. Tunnelma on rento ja vapautunut. Täällä sielu lepää.

Paljoa paljua.

Ilta kului rattoisasti musiikkia kuunnellen, saunan lauteilla istuen, paljussa lilluen ja mukavia muiden kanssa jutellen. Ensimmäisenä toivoin kappaleeksi Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin Autiosaarta. No, minen tykkää lähteä baariin, vaan tissutella hissun kissun siideriä mökillä. Mutta, tämä kylä on kun autiosaari, ja sellainen se saakin olla. En kaipaa ristin sielua liikenteeseen. "Oon sun perjantai ja maanantai". Ja perjantaina me tultihin ja maanantaina lähdemmä. Itse viihtyisin täällä vaikka viikon, mutta ehkä parempi nauttia pienempinä annoksina, ettei vallan mökkihöperöksi muutu. ;) Niin tai näin, olen lomalla, toisella puolella Suomea, ja aivan eri roolissa kuin kotiympyröissä. Tänä yönä meil on ankkurit irti, mutta muutaman päivän ajan: mökki olkoon linnani.

Aa että.

On motivaationi jälleen huipussaan

Taas aamuvuoro, lattioita minä moppaan /
väsyttää ja musta tuntuu et mie floppaan

Hei. Mä alan olla niin kypsä tuohon siivoustyöhön että sama vaikken menis duuniin enää ollenkaan. En malta olla kertomatta, että juuri sen vuoksi aion hakea opiskelemaan koulunkäyntiavustajaksi. Juuri siksi, että pääsen pois työstä, josta en saa mitään iloa enkä nautintoa - työstä, joka ei tee mua onnelliseksi. Yöllä mun kroppa kävi ylikierroksilla ja nukuin todella huonosti, sillä läpivuotava kylmyys puskee vasempaan jalkaan jolloin vilttejä saa taitella ja taiteilla, ja jostain syystä sähköinen lämpöpatterikin puhalsi liian kuumaa ilmaa. Mitenkään päin ei ollut hyvin eikä tarjennut. Lisäksi mua aina stressaa sunnuntain ja maanantain välinen yö jos on aamuvuoro enkä oikein osaa nukkua hyvin.

Stressini ajautui siihen pisteeseen, että olin niin väsynyt, että tasan kaksi tuntia pystyin tekemään työtä mutta sitten mun oli luovutettava ja lähdettävä kotiin. Aamusta ekat 45 minuuttia nukuin taukohuoneen sohvalla sekä parin tunnin työnteon jälkeen kokonaisen tunnin. Piti levätä vain hetki mutten millään saanut itseäni ylös. Lopulta soitin pomolle, kerroin että tästä ei tule yhtään mitään ja että tänään en ole työkuntoinen. Hän antoi luvan mennä kotiin lepäämään. Täällä mä sitten nukuin ja tässä tuumin, josko kävisi pian yöunille. En osaa tässä vaiheessa yhtään sanoa, jaksanko huomennakaan mennä. Sen näkee aamulla mikä on fiilis. Kipeäksi en ole tulossa, vaan fyysinen väsymys se on joka painaa. Mulla on väsymysherkkyys minkä vuoksi myös stressaannun herkästi, joten mun on nukuttava yöllä paljon jotta jaksan tehdä asioita seuraavana päivänä. Oon taas sijaistamassa vuosilomaa vaikkei mulla olisi lähtökohtaisesti ollut pienintäkään innostusta moiseen.

Mua ei vaan kiinnosta /
ei pomo niskaan hiillosta /
totaalisesti mä hajoan

Mitä ihmettä mä tuolla työmaalla teen? Oon siellä vaan tuhulaamassa elämäni parhaita vuosia, vaikka olis paljon parempaakin tekemistä. Rahaakaan en välttämättä tarvitse, sillä velkaa ei ole eikä myöskään isoja sijoituskohteita. Oon vaan vuokratyöläinen ja työpätkäni ovat lyhyitä, joten irtisanoutuminenkaan ei ole hyvä vaihtoehto.    

Sori että suhtaudun näin nihkeästi työntekoon vaikka pitäisi arvostaa että ylipäätään on duunia näinä haastavina aikoina, mutta kuten otsikossa asian toin esille, mua ei vaan kiinnosta. Jos joku haluaa mun tilalle siivoamaan niin hihkaiskoon, niin teen vaihtokaupat mielelläni. Mieluumminelän liiton päivärahoilla ku kiusaan ihteäni tympeällä työllä.



Halusin päästä purkamaan fiilikseni. Jospa tämä kielteisten tunteiden ulos tuominen kuitenkin saisi mut vielä tämän viikon, vielä neljän päivän ajan, nousemaan ylös sängystä ja raahautumaan ...ei ei ei, ei sanaa työ, sillä minoon niinku Uuno Turhapuro, "mä en haluu raataa". Yritän keksiä edes yhden hyvän syyn. Työnkuva ei motivoi, ei edes palkka tai raha ylipäätään... No, no, no... jospa vaikka työkaverit. Äh, emmä tiiä. Laittakee viestiä ja keksikää mun puolesta jotain jos haluatta auttaa työinnotonta ystäväänne mäessä. Kitos! Mie floppaan.



Otsikko ja lainaukset Arttu Wiskarin kappaleesta Rautakauppias sekä "mie floppaan" -fraasi Putos-hahmo Abdul Tuiskua siteeraten