Istun Puistokahvila Makian kahvilapöydässä seuranani 12 cl talon punaviiniä ja pieni konvehti. Tulin pitämään luovan tauon kaupungilla oleilun ja shoppailun lomassa.
Keksin tuon punaviinin ihan vain siitä, että tänään mulla on särkenyt oikean puolen yläselkää ja niskahartiaseutua. Aivan hirveä jumi, oikein sellaista pistävää kipua. Päätä ei kärsi paljoa liikuttaa tai muuten käy todella lujaa kipiää. Olen varmaan nukkunut huonossa asennossa, tai mitkä lie kehon virheasennot tämän ovat saaneet aikaan. Äsken olin kaksi tuntia joogaamassa, ja ainahan se auttaa, mm. kehon kiputiloihin. Mutta, koska olen kaupungilla enkä viitsi tuhlata rahojani kipugeeliin, särkylääkkeisiin saati lääkäriin, päätin kokeilla vanhaa rohtoa, voiteluainetta nimeltä punaviini. Pienenä määränä nautittuna rentouttaa, parantaa verenkiertoa ja lievittää kipua. Äsken kirpparilla vaatteita sovittaessa oli kipu pikkuisen haasteena, ja vielä kun pitäisi kenkäostoksille jatkaa matkaa tuonne Valakeaan ku siellä on Pimiät päivät, niin hyvähän se on pystyä edes johonkin suuntaan taipumaan ja päätä liikuttamaan.
Oulussa kevät jo tekee tuloaan vaikka pikkuisen on vielä lunta maassa, ainakin minun kotikadullani. Etelässä kaikki lumi lienee sulanut jo aikaa sitten, joten mitäpä minä Tampereelle lähtiessä nyt enää Icebugeja jalkaani alan kiskoa.
- Eilen oli taas tällä tietoa viimeinen työpäivä, ja hyvinhän se viikko sujui pienistä alkuvaikeuksista huolimatta. Tiedän ja jopa tiedostan sen, että aina kun olen tarpeeksi väsynyt, näen maailman tosi synkässä valossa, kaikki tuntuu vastenmieliseltä, valitan kaikesta ja asenteeni on varsin kielteinen. Ei se työnteko, ei edes siivoaminen, nyt niin mahotonta ole kuin annoin viime tekstissäni olettaa, ja on elämässä muutakin kuin pelkkiä ikäviä velvollisuuksia. Se on se väsymys, joka liian voimakkaaksi päästessään saa aikaan kurjan olon, kaikki tuntuu ylivoimaiselta ja siten yksi asia johtaa toiseen, tässä tapauksessa vaikkapa siihen, että ajatukset täytyy siirtää blogiin pois päästä pyörimästä. Silloin ihmisellä on sietoikkuna kapeampi, kuten työkaverini asian kerran hienosti ilmaisi. Niin tai näin, olinpa millä tuulella hyvänsä, olen sitä mieltä että kaipaan vaihtelua nykyiseen työhöni, ja muun muassa sen vuoksi olen hakenut opiskelemaan. Kun mulla on normaali hyvä päivä ja olen perusiloisella tuulella, kuten tänään, jaksan myös olla paljon positiivisempi. :)
Hyvinvointinsa eteen on nähtävä vaivaa, niin töissä kuin vapaalla. Työviikolla menen todella aikaisin nukkumaan, ja tänään kun vastaan tekemisistäni vain itselleni, pystyn ottamaan paljon paremmin vastuuta, kun oloni on hyvä.
Luova tauko päättyy nyt, joten kokoan tavarani ja jatkan matkaani. Taisi auttaa, kun kipu melkein unohtui. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti