Terveisiä Perhosta!

Hei ihmiset. Eilen oli pitkäperjantai. Toisin kuin monina aiempina vuosina, eilettäin minun ei tarvinnut yhtyä Eppujen Näin kulutan aikaa -kappaleen riimiin "vietän yksin tämän perjantain, tämän pitkän perjantain". Yleensä tykkään vääntää sen niin että "olen yksin tämän perjantain, tämän pitkäperjantain". Olen nimittäin mökkeilemässä Keski-Pohjanmaalla, Perhossa, jossa meitä on noin kymmenhenkinen porukka. Tero tämän vuokrasi ja täällä olemme me, hänen veljensä, veljen emäntä sekä muutama kaverinsa.

Olin todellakin odottanut tätä reissua! Tämä on mulle irtiotto Oulun arjen ympyröistä. Ei sillä, etteikö siellä olisi mielekästä tekemistä, mutta onhan tämä aivan eri mukavaa viettää ihka aitoa ja oikiaa mökkielämää! Reissu alkoi eilen niin, että menin ihan normaalisti pysäkille odottaan bussia ja siinä hetken istuttuani ihmettelin miksei bussia näy. Sitten kahtoin Googlemapsia ja tajusin, että tänäänhän on pitkäperjantai ja ajetaan pyhäaikataulujen mukaan. En minä tuollaista muistanut. :-d Mietin tilaanko taksin vai yritänkö ehtiä reppu selässä matkalaukkua raahaten toiselle pysäkille. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Onneksi, sillä ehdin aivan hyvin bussiin ja sain siinä Toppilan lämpövoimalan pysäkillä vielä tovin odottaa. Hiukan tympäsi kun joutui niin paljon käppäilemään mutta no, hyvää liikuntaa.

Junassa aloin heti jutella vieruskaverilleni, lukioikäiselle tytölle, joka oli hänkin pohjoisesta tullut ja menossa Tampereelle. Yllättäen meillä riitti paljon puheenaiheita. Vaihettiin numeroita ja sovittiin että nähdään kesällä Tampereella. :) Oon tämän viikon aikana tutustunut aivan hurjan moneen uuteen ihmiseen joten tämä alkaa olla jo pikemmin sääntö kuin poikkeus että juttelen tuntemattomalle ja vaihdamme tunnin tuntemisen jälkeen yhteystietoja.

Sievissä poikkesimme nopsaa Urjanlinnassa, jonka Tero tietää hyvin mutta jossa itse en ollut aiemmin käynyt.

Itse jäin junan kyydistä jo Ylivieskassa, josta Tero tuli hakemaan. Ajoimme Sievin, Lestijärven ja Halsuan kautta Perhoon, pieneen mutta palvelevaan pohjalaiskylään, josta jatkoimme ajomatkaa vielä muutaman kilometrin itse mökille. Kauppareissulla kun saavuimme taas Perhon keskustaan, Tero vähän muunteli että "Pervon keskustaan". Niinpä niin. Tero olisi ollut valmis jopa luennoimaan mulle aiheesta. Minä paukautin että "minä sulle pervon keskustat näytän". Kukin kuvitelkoon pienessä pervossa mielessään mitä​ tuo tarkoittaa ja mikä tai kuka tässä pervo on. xD

Saavuimme Perv... siis Perhon keskustaan. :D

Maakuntaamatkailu avartaa. Sain napauttua kuvan, kun ylitimme Keski-Pohjanmaan maakuntarajan.

Vaikka mökkitie on melekoista perunapeltoa ja vastaantulevan auton väistäminen todella haastavaa, melkeinpä mahdotonta, on tämä hirsihuvila hienolla paikalla mäenrinteessä, jonka alapuolella on näkymä lammelle. Se on vielä umpijäässä, mutta siinä on aivan ihana juosta, vieläpä kun on Icebugit antamassa pitoa. :P

Täällä vallitsee täydellinen luonnonrauha. Mahtavin hetki eilen oli se, kun pysähdyin järvenjäälle ja kuulin oman sydämeni lyönnin. Olin niin onnellinen tänne pääsystä, että vain fiilistelin hyvän musiikin tahdissa, nautin joka hetkestä, istahdin terassituoliin ja tuumasin vain kuten Ratiomies, että "Aa että. Tässä on mahollinen paikka". Tämä on sitä elämänmakua.

Mökillä sitä elää kaikilla aisteillaan. Ah, se tunne kun savu tuoksuu nenään, paljua lämmitetään, raikas ilma puhaltaa kasvoihin, se ääni joka kuuluu kun ensimmäinen siideri sihahtaa auki, se näkymä kun männyt piirtyvät illan sinertävää taivasta vasten kuin makuuhuoneeni Vallila Kelohonka -matossa. Tunnelma on rento ja vapautunut. Täällä sielu lepää.

Paljoa paljua.

Ilta kului rattoisasti musiikkia kuunnellen, saunan lauteilla istuen, paljussa lilluen ja mukavia muiden kanssa jutellen. Ensimmäisenä toivoin kappaleeksi Tuure Kilpeläisen ja Kaihon Karavaanin Autiosaarta. No, minen tykkää lähteä baariin, vaan tissutella hissun kissun siideriä mökillä. Mutta, tämä kylä on kun autiosaari, ja sellainen se saakin olla. En kaipaa ristin sielua liikenteeseen. "Oon sun perjantai ja maanantai". Ja perjantaina me tultihin ja maanantaina lähdemmä. Itse viihtyisin täällä vaikka viikon, mutta ehkä parempi nauttia pienempinä annoksina, ettei vallan mökkihöperöksi muutu. ;) Niin tai näin, olen lomalla, toisella puolella Suomea, ja aivan eri roolissa kuin kotiympyröissä. Tänä yönä meil on ankkurit irti, mutta muutaman päivän ajan: mökki olkoon linnani.

Aa että.