maanantai 13. marraskuuta 2017

Mymme tuli taloon

Moikka!

Mulla on nykyään kissa, ollut jo kaksi kuukautta, yhden viikon ja viisi vuorokautta eli osapuilleen 74 päivää. Tero toi mulle Mymmen syyskuun 1. päivä.

Se oli jo kesäkuuta, kun serkkuni mies soitti mulle ja kysyi, haluanko tarjota uuden kodin 7-vuotiaalle leikatulle narttukissalle, josta hänen kaverinsa oli luopumassa allergian vuoksi. Saisin ilmaiseksi kissan raapimispuineen sekä kaikkine hoitovälineineen. En osannut sanoa juuta enkä jaata, vaikka ajatus maukuvasta kaverista kieltämättä houkutti. Olinhan minä jo vuosikausia puhunut, että haluan kissan.

Tällainen kuva mulle lähetettiin uutta kotia kaipaavasta kissimirristä.

Kävin kesällä jopa katsomassa kisulia. Muistan kun poljin sateessa Terolta noin 15 km Tiitonrannalle vain nähdäkseni, miltä mahdollinen tuleva lemmikkini näyttää. Kissa oli ovella vastassa ja antoi heti silittää. Kenties se muistaisi minut jatkossakin. Silloin kuulin ensi kertaa sen nimen: Mymmeli, mutta Mymmeksi kutsutaan. 

Parisen kuukautta minä päätöstäni mietin, kunnes ilmoitin omistajalle, että haluan ottaa Mymmen.

Ihka ensimmäinen itse ottamani kuva Mymmestä.

Kaksi ja puoli kuukautta on mennä hurahtanut enkä vaihtaisi Mymmeä mihinkään. <3 Meillä on mennyt kaikki tähän asti todella hyvin. Mymme on oikein kiltti, utelias, valpas ja seurallinen. Se on myös siisti ja hyväkäytöksinen, ei siis merkkaile tai sotke paikkoja. Se antaa yörauhan ja tulee joka ilta viereeni nukkumaan samaan aikaan kun itse menen. Alussa se jäi tyynyn viereen, mutta nykyisin tulee päälleni ensin tassuttamaan, sitten istahtamaan ja lopulta, hyvän asennon löydettyään, nukahtaa siihen ja saattaa olla niillä sijoillaan koko yön. Olen niin tottunut siihen, että tuskin edes huomaan vaikka se hypähtäisi päälle keskellä yötä.

Alkusyksyllä kävin ulkoiluttamassa Mymmeliä.

Mymmellä on tapana ottaa päikkärit sängyssäni päiväpeiton alla. Joskus se tykkää ryömiä lakanoidenkin väliin.


Mymme on tyytyväinen ja hyväntuulinen ja kehrää vaan onnessaan vaikka sitä silittäisi keskellä yötä. =^.^= Se viihtyy sylissä ja kerran jopa hyppäsi mun selän päälle, kun makasin joogamatolla ja venyttelin vatsalihaksia. Kenties halusi joogata mun kanssa. Nousin ylös selkä kumarassa ja suoristin jalat, mutta Mymme se jäi vieläkin reppuselkään. :'D Vasta kun palasin takaisin vatsamakuulle ja taivutin selkäni kaarelle, päätti se, että nyt saa emäntä venytellä rauhassa.


Kyllä Tuuliaa huvitti kun Mymmeli seljän päälle hypähti. 

Mymme on ihana sylitassuttaja, leipuri ja kehruukone.

Minun rakas kissani. Mymme. 💜


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti