tiistai 19. marraskuuta 2024

Vaikea syksy

Moikka. Siitä on vierähtänyt hurjat nelisen kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut yhtikäs mitään tähän blogiin. Postasin viimeksi sinä heinäkuisena perjantaina, kun olin junassa matkalla Jyväskylään. Se viikonloppu on yhä muistoissani, sillä se meni hyvin. Aliisa oli silloin mukanani. Kävimme Elinan ja Aliisan kanssa uimarannoilla, ulkona syömässä, kävelyllä ja hengasimme Elinan luona.

Kulunut kesä meni hyvin. Asuimme Aliisan kanssa ensikodilla, josta teimme matkoja niin lähialueelle (Petsamon omakotialue) kuin kauemmaskin (kotilomat). Syyskuun alku oli hyvin kesäinen ja teimme Aliisan kanssa reilun viikon mittaisen matkan Ouluun.


Syksy koitti ja siitä alkoivat vaikeudet. Siksi otsikoin tekstini nimellä Vaikea syksy. Tunsin väsymystä yhä enenevissä määrin. Sekä ensikodin työntekijät että sosiaalityöntekijät olivat huolissaan meistä.

Luulin jo pääseväni Aliisan kanssa kotiin syyskuun lopussa, mutta toisin kävi. Syyskuun 24. päivän palaverissa päätettiin, että jaksoamme jatketaan vielä noin kuukaudella. Aluksi olin pettynyt, mutta sitten ajattelin, että on ensikodilla asumisessa hyviäkin puolia. Palaverista jäi silti huono fiilis ja niitä tuntemuksia purinkin usein ensikodin työntekijöiden kanssa.

Lokakuu oli vaikea. Silloin ensikodin työntekijät ilmaisivat toistuvasti huolta Aliisasta. Kerronpa tässä neljä asiaa, joista he olivat huolissaan.

1) Aliisan ruokailut. Aliisan aamupalan ja lounaan väli on liian pitkä, sillä Aliisa saa aamupalan noin klo 9-10, minkä jälkeen nukkuu pitkät päiväunet. Silloin lounas saattaa venähtää niin, että Aliisa saa sen vasta 14 tai 15 aikaan. Aliisan tulisi syödä 5x/pvä, jolloin välipalan, päivällisen ja iltapalan antamisessa tulee kiire. Siksi Aliisan päivärytmiä muokattiin siten, että hän saa aamupalan klo 8.30 ja lounaan klo 10.30, minkä jälkeen menee päikkäreille.

2) Aliisan huima kehitys. Työntekijät olivat huolissaan siitä, että nyt kun tyttö kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia, niin pysynkö itse perässä.

3) Mahdollinen sijoittaminen. Koska minulla on paljon rutiineja ja asioita, jotka haluan saada päivän aikana tehdyiksi SEKÄ omassa jaksamisessa haasteita, Aliisan tarpeiden huomioiminen voi jäädä retuperälle. Siksi minulle väläytettiin sitä korttia, että Aliisan voisi antaa avohuollon tukitoimena olevaan sijoitukseen. Minulle kerrottiin sen hyvistä puolista, kuten siitä, että pitäisimme sijaisperheen kanssa tiiviisti yhteyttä ja että näkisin tyttöä vähintään kerran viikossa. Pyrin tietysti välttämään sijoitusta, mutta mikäli päädyn siihen ratkaisuun, haluan tehdä sen omasta tahdostani. Minua pelottaa, että sosiaalityöntekijät päättävät asian puolestani, he kun voivat keksiä mitä vain.

4) Aliisan kanssa vietetty aika. En kuulemma vietä ensikodilla ollessamme riittävästi aikaa Aliisan kanssa kahdestaan. Annan Aliisan leikkiä yksin, koska kuvittelen, että se on ok.

Tässä muutamia asioita, joista olivat huolissaan ja jotka vaikuttavat vääjäämättä omaan mielialaani.


Yhtä kaikki, asiat johtivat lopulta siihen, että Aliisa päätyi kiireelliseen sijoitukseen.


Oli torstai 24.10. Nukuin ensikodilla omassa huoneessani päiväunia, kunnes oveen koputettiin. Ensikodin johtaja ja työntekijä tulivat kertomaan minulle kautta rantain, että edessä on kiireellinen sijoittaminen. Olin aluksi järkyttynyt ja murheen murtama. Sijoitus tapahtuisisi seuraavana päivänä. Kerroin asiasta ensimmäisenä Aliisan kummisedälle, joka tuli samana päivänä katsomaan tyttöä viimeistä kertaa hetkeen.

Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta teki sosiaalityöntekijä, jolle oli noussut huoli jaksamisestani. Väsymykseni vuoksi en ole juuri nyt turvallinen aikuinen Aliisalle. Sosiaalityöntekijä oli sitä mieltä, että Tuulian tarvitsee nyt saada levätä. Harmitti että päätös tehtiin puolestani. Olisin halunnut tehdä sen itse.

Seuraavana päivänä, 25.10., sosiaalityön palaverin jälkeen, Aliisan tuli hakemaan sijaisäiti Sastamalasta. Itkin sinä päivänä vielä parkkipaikalla, kun Aliisa lähti uuteen perheeseen.

Kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Sen jälkeen sitä voidaan tarvittaessa jatkaa uudella 30 päivällä, minkä jälkeen pitää alkaa miettiä vaihtoehtoja, kuten pitkäaikaista avohuollon sijoitusta.

Koska minulla oli asumisoikeus ensikodilla lokakuun loppuun asti, jäin sinne vielä vajaaksi viikoksi asumaan. Ensimmäiset pari päivää en juuri muuta tehnyt kuin nukkunut, käynyt ulkona ja näpyttänyt puhelinta. Sittemmin piristyin ja katsoin Aliisan kummisedän kanssa pari elokuvaa, siivosin, kävin kampaajalla ja uimassa. Lopulta torstaina 31.10. pakkasin tavarani ja muutin takaisin omaan kotiin. Ihana ystäväni Sara auttoi minua muutossa.



Olen viime viikkojen aikana nukkunut pitkiä yöunia, käynyt lähes päivittäin järvessä uimassa, siivonnut kotia ja nähnyt ystäviä. Olen myös hakenut Aliisalle päivähoitopaikkaa. Lisäksi olen laittanut kolmeen eri firmaan asuntohakemuksen. Etsin nimittäin tilavampaa asuntoa meille täältä Tesomalta. Vielä olisi paljon tehtävää. Olen kirjoittanut to do -listan asioista, joita haluan saada aikaiseksi, mielellään ennen Aliisan kotiinpaluuta. Yksi niistä on tämä bloggaaminen. Pian voi näyttää keltaista korostustussia listan kohdalle ”bloggaaminen”.

Ensi lauantaina tulee täyteen 30 päivää siitä, kun Aliisa sijoitettiin. Minun pitäisi tehdä päätös siitä, jatkanko sijoitusta uudella 30 päivällä vai otanko Aliisan omiin hoiviini. Olen listannut Aliisan kotiinpaluusta plussia ja miinuksia.


ALIISAN KOTIINPALUU


+ vaatteet, joita saa pukea tytön päälle

+ siniset silmät

+ ilo ja hymy

+ asiat menee kuin kuuluukin; lapsi saa asua äitinsä luona

+ Aliisa menee mahdollisesti päivähoitoon, jolloin saan levätä

+ Mika ym. kummit ja muut voivat hoitaa Aliisaa, joskus parikin päivää kerrallaan

+ aivan varmasti saan apua

+ Aliisa on kertakaikkisen suloinen lapsi

+ pehmeät korvat ja päälaki

+ on joku, jota paijata, sylitellä ja silitellä; on ylipäätään joku, jolle antaa rakkautta

+ saa lukea kirjaa ja laulaa lauluja

+ pääsee tutustumaan muihin lapsiperheisiin (esim. perhekerhot)

+ pääsee näyttämään ja opettamaan Aliisalle uusia taitoja

+ Aliisaa on ikävä

+ ystäväni ym. odottavat jo innolla Aliisan näkemistä

+ saa käyttää luovuutta ja mielikuvitusta, esim. leikeissä


- en saa nukkua silloin kun haluan ja niin kauan kuin haluan

- tulee sotkua

- saa useammin pestä pyykkiä

- aikaa jää harvoin millekään ylimääräiselle; oma aika on kortilla

- tyttöä on jaksettava hoitaa vaikka olisi kuinka väsynyt

- rattaiden pyöristä tulee kuraa sisälle → mattoja saa siirtää

- yksiössä asuessamme tila on rajallinen

- Aliisan perään saa katsoa koko ajan

- välillä mietin, jaksanko oikeasti (väsymys on niin sitkeä)

- hetkittäin tuntuu, että tarvitsen aikalisän

- joutuu taiteilemaan, värkkäilemään ja kikkailemaan

- Aliisalla on hyvä sijaisperhe

- rutiinini saattavat kärsiä

- Aliisan tavaroissa on oma muistamisensa


Summa summarum: Plussia on yhteensä 16, miinuksia yhteensä 14.

Vaikka miinusten lista on liki yhtä pitkä kuin plussien, ajattelen, että miinukset voi kääntää plussaksi.


Torstaina eli ylihuomenna meillä on palaveri, jossa päätetään jatkosta. Toivon tietysti, että Aliisa tulisi jo kotiin, mutta toisaalta taas mietin, että aikalisä ei olisi pahitteeksi. Katsotaan millaiseen ratkaisuun päädytään.

Minulla on vielä tällä viikolla paljon tekemistä. Huomenna Aliisa tulee luokseni pariksi tunniksi, pesen päivällä pyykkiä ja menen illalla klubitalolle työelämäillalliselle. Torstaina meillä on palaveri, jonka jälkeen menen mahdollisesti Aliisan kummisedän kanssa kahville. Perjantaina lupasin nähdä kaveriani. Täytyy vielä varmistaa, palaako Aliisa mahdollisesti kotiin jo perjantaina vaiko vasta lauantaina.


Tämän postauksen luettuanne ymmärrätte varmasti, miksi mulla on ollut vaikea syksy. Kyllä tämä takuulla vielä iloksi kääntyy, uskokaa pois.


Kirjoittelemisiin!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti