Terve. Oon väsyny ja kiukkuunen, kun piti herätä 7.45 soittamaan hammaslääkäriaikaa. Eilen soitin ekan kerran, mutta neuvoivat soittamaan heti aamusta joa haluaa saada samalle päivälle akuutin ajan. Vapaat ajat kuulemma ovat kortilla. Mulla se neljäs ja viimeinen viisaudenhammas on vihotellut, en mä täällä muuten istuisi odottamassa. Mikä ihaninta, olen asiakkaan roolissa omalla työmaallani. Ihan ku tätä paikkaa ei tarvis arkisin muutenkin katella... Eilen olin vähällä saada hepulin näitten töitten takia, ja nyt mä näen sen ympäristön jossa hermot meinaa toisinaan romahtaa... Välillä on sama fiilis ku yhdessä Sannin biisissä: "Mä en haluu mennä duuniin enää."
Kohta kutsutaan. Saa nähdä vedetäänkö visuri, lähtee loputkin järjen rippeet. :'D
***Myöhemmin tänään: Oon vaan niin väsynyt tähän kiireeseen ja menemiseen. Ei tämä jatkuvaa ja ainaista ole, mutta nämä arkiviikot kun kaikki pitää sovittaa töiden mukaan, ottaa välillä hermoille ja koettelee ajan- ja elämänhallintakykyä. Ei visuria tänään poistettu, sen sijaan sain lähetteen röntgeniin joka on maaliskuun lopulla. Eipä tämä muuten häiritse, kipukin on lähes olematon.
Eikö ollu mulla ihanan pessimistinen asenne? Voisinko vähän myönteisemmin suhtautua tähän päivään? Jos mä huudan ARGH v*tun työt!!!!!! niin sit se kaikki viha ja kielteisyys kaikkoaa mun sisältä ja olo helepottaa kun saa veetutuksen purkaa. AAAARRRRRRRGGGHHHHH saamari vielä kerran!!
Dodii, valitukset sikseen ja Tuulia hommiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti