Juon juon minä tyttö juon...

...vihreää teetä.. ainakin se näyttää siltä.

Semimyöhäisiltaa bästa tittareet, paskakokkareet sekä muutkin elämänsä blogejani luuppailemalla pilanneet!

Minä pellot juon, minä metsät juon, minä lehmät juon ja minä eksänikin.... juon!

Tässä istun Café Kulumassa loppumattomalta tuntuvaa elämääni tuhlaillen sekä oman eksäni paskanjauhantaa kuunnellen. Jos nyt lähden tätä puolentoista viikon mittaista pommia purkamaan lanka kerrallaan, voisin vaikka aloittaa tästä hetki sitten tapahtuneesta häppeningistä:
Tilanneraportti: Menin naistenhuoneeseen laskemaan kaapeleitani johtuen gurmeeruuasta jonka olimme käyneet tunkemassa ahnaisiin turpiimme. Silkkaa hyvyyttäni sekä sympatisuuttani jätin puhelimen kassiini ja tämän kassini hyväntahtoisen, uskollisen eksäni vartioitavaksi. Sitten kävi seuraavanlaisesti: Nykyinen poikaystäväni omaa hyvyyttään sekä myötätuntoansa ilmaisten päätti lähestyä minua tekstiviestillä. No, tämä minun hyväntahtoinen ja uskollinen eksäni sitten kuuli tämän hälytysäänen puhelimestani ja koska puhelimessani ei ole lukkoa, hän sitten suurta kiusallista uteliaisuuttaan halusi ottaa vapauden lukea tämän viestin puolestani. Siellä minun rakas poikaystäväni päätti kysellä tämänpäiväisiä kuulumisiani samalla kertoen, miten hauskaa heillä on ollut pikku konnakoplassansa. No, eksäni otti vapauden myös vastata tähän viestiin puolestani ja tämän semisti harmaan lauantain agendaraportti eksäni perspektiivistä meni suurin piirtein näin:


Terve bästa tittareet ja paskakokkareet. Viestin perusteella kai siellä soi jo Spektin Juomalaulu, parempi sekin, ettei mene Pohjolan Pidoiksi. :-D Puistolassa hoidettiin ruokavaramme tunkien gourmeeta ahnaisiin turpiimme. Sitten tultiin Café Kulumaan istumaan iltaa, samalla jäykkiä alkoholijuomia tempaisten kitusiimme. Sit tästä kohta takas kämpille, parit Fizzit Jaajon miljonäärishown sekä Umk-finaalin parissa. Siinä kohtaa jo mennään koisiin, ettei tarvi surströmmingiä kaivella aamulla haudastaan. Eksällä katos lähtee tsuge takas Mansesteriin. Mutta oo sää kiltisti äläkä polta itteäs loppuun. :-*  


Tulin sitten takaisin tässä kohtaa hoitamasta henkilökohtaisia bisneksiäni, ja siinä viiden minuutin päästä tämä poikakaverini vastasi viestiini hiljaisesti kuitaten sen. Tässä kohtaa, kun huomasin mitä eksäni oli raapustellut poissa ollessani, katsoin häntä syvälle silmiin ja, kymmenen sekunnin hiljaisen breikin jälkeen, totesin tyynesti: "No ei hitsi. Noinhan määkin sen varmaan olisin vastannu." Että siinä sen illan se kiinnostavin osio raportistani. Enempää en rupea avautumaan siitä, joten käännän sivua ja alan muodostaa aiempien viikkojen tapahtumia sanoiksi.


Seuraavana päivänä, siis sunnuntaina 28.2:

Jäläkipuintia: Kaikille mielensä pahoittaneille tiedoksi, että ainoa mikä tuosta koko romaanista oli totta, oli asioimamme ravintolan ja kahvilan nimi. Todellisuudessa eksä saneli ja minä kirjoitin. Huvitti vain pelleillä. Saimme idean alkuillasta Kulumassa pienissä nousiaisissa. Tämä eksäni, tai pikemminkin ex-heilani, on hyvä kaverini ja sitäkin taitavampi tarinankertoja. Siitä se idea sitten lähti...  
Osa armaasta lukijakunnastani saattoi miettiä pienessä päässään, oliko Tuulia pienissä päissään. No saattoi se olla, mutta hyvin kyllä teksti luisti. Jopa niin hyvin, että eksän jutut alkoivat tuntua sangen julki tiedotettavilta. Siksi tuo eilinen, lähes täysin fiktiivinen selostus nettipäiväkirjaani päätyikin.
Joku saattoi kummastella, että mitä se Tuulia oikein haahuilee eksänsä kanssa ryyppäämässä ja päissäänkö lie selittää aivan ihmeellisiä juttuja joista ei ota erkkikään selevää. Ja mitä ihmettä se eksä menee omin lupineen Tuulian puhelinta peukaloimaan saati sen poikaystävälle jotain outoa kirjoittamaan. Tosiasiassa lähetin itse tuon viestin Terolle ja häntä se lähinnä huvitti. Viestissä kun ei ollut sitä perinteistä Tuuliaa vaan Tuulian kaveria, jonka kerrontatapa miellytti Tuuliaa siinä määrin, että hän päätti heittää omat aivonsa narikkaan ja lainata nokkelan kaverinsa senhetkistä verbaalikapasiteettia. Olin koko ajan vieressä ja tiesin mitä tuotan, niin rakkaani viestiin kuin tänne blogiinkin. Seison itse tämän kaiken takana siinä missä eksänikin.

Jepulis jep. Enempää tapauksesta tuskin tarvitsee sepustaa, sillä kaikille lienee käynyt selväksi,että TÄMÄ OLI TÄYS TSOUKKI! Ei minulta tuon tason tekstiä sais, joten eikö se ole vain virkistävää, että joku muukin saa olla vaikuttamassa blogini sisältöön värittäen sitä hämmästyttävällä omintakeisuudellaan. Vinkki: Viettäkää seurassani aikaa, saattakaa Tuulia tarpeeksi hulluun mielentilaan (aina siihen ei tarvita edes alkoholia) ja alakakaa raportoida. ;)

Tässä kaikki tältä erää. Hyvää huomista karkauspäivää! Voisin vaikka aikani kuluksi kosaista Teroa...ei, katsellaan neljän vuoden päästä... ehei, olen harkitsevainen ihminen, joten voi siihen mennä jopa kahdeksan. Mistä sitä tietää. Voihan sekin ehtiä ensin. Parempi ettei tiedä. Aika kaiken näyttää. Niin tai näin, mulla ja Terolla luottamus toimii niin hyvin, että emme puutu siihen kenen seurassa kumpikin käyttää omaa aikaansa. Kuten tämänviikonloppuinen osoitti, emme kavahda sitä, vaikka toinen viettäisi aikaa entisen heilansa kanssa. Kaikki osapuolet ovat keskenään sulassa sovussa ja tietävät toisensa, joten ollaan kaikki huoletta. No niin, hyvää yötä ja lukemisiin!