Dodii, kotibussissa sitä istutaan. Viihde-elämä itsessään jäi lyhyeksi, sillä Annaan & Albertiin oli 10€ sisäänpääsy, mikä oli minusta ja Terosta aivan liian suolaanen, joten käännyimme ja kävimme Karaokeaitassa (tai Pataässä mikä lie) hetken ihmettelemässä ja itse join yhden pitkän, mutta koska siellä oli liikaa ihmisiä ja meteliä, lähdimme takaisin hotellille. Mikäs siinä, mukavampi istua iltaa hotellihuoneessa pussaillen kuin meluisassa baarissa jossa ei kuule omaa ääntään. Kiitos rakas tästä illasta, ensi viikolla jatketaan. :-*
Mietin oliko tämä maininnanarvoonen postaus ollenkaan, kunnes löysin syvemmän merkityksen: En mä muuten olis lähtenyt, mutta sen kerran kun saa ystävää, eritoten rakastaan nähdä, mä meen. Ei mulla täällä pohjoisessa turhan montaa kaveria ole, joten olen onnellinen siitä vähästä ja siksi tapaan ihmistä aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Olen kauan jo mielessäni ajatellut, että mikäs mua vapaata ihmistä estää, ei mikään. Tai no, varattu mä olen mutten kahlittu, siksi vapaa.
Kaikki se vähä mitä juotu, on päästä haihtunut. ...Ja vain sinusta oon selvästi päihtynyt...
Kotona -> nukkumaan. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti