Moikka! Jeeijee, nyt pääsen vihdosta viimein bloggaamaan.
TÄMÄ PÄIVÄ
Tänään mulla on puhelimesta vapaa päivä, toisin sanoen luuriton lauantai. En muista, milloin olisin viimeksi viettänyt tällaista. Olen pitänyt puhelinta koko päivän lentokonetilassa eli mulle ei tule puhelut eikä viestit läpi. Ainoa, mihin olen puhelinta käyttänyt, on meditaatio, johon laitan ajastimen. Tää on kyllä ollut tosi vapauttavaa. Ei tarvitse koko aikaa kuunnella sitä piipitystä, jota kuulee joka ikinen päivä. Ei tarvitse tuntea sitä tärinää älykellossa, joka tulee aina viestin tai puhelun merkiksi. Ei tarvitse millään tapaa olla tavoitettavissa.
Tänään mulla on myös päivä, jolloin en ole sopinut menoja tai tapaamisia. Olen herännyt kello 9, tehnyt aamutoimet, käynyt Tohlopinjärvessä uimassa (rannalla oli talkoot mutta ne eivät kiinnosta minua sillä minulla ei ole omaa haravaa), poikennut kaupassa, tehnyt joogan, pilateksen ja meditaation, laittanut ruokaa, vähän huilinut, syönyt ja pessyt pyykkiä. Rakastan hiljaisuutta, joten minulla ei soi musiikki taustalla. Juuri nyt istun koneen ääressä bloggaamassa. Minulla on pyykit koneessa ja sain juuri välipalan syötyä.
Ajattelin tänään vielä bloggaamisen jälkeen katsoa jakson tai pari The voice of Finlandia Ruutu.fi:stä. En ole nähnyt vielä semifinaalia enkä finaalia. En edes tiedä, kuka voitti. Se olkoon minulle yllätys. Menen tuttuun tapaan aikaisin nukkumaan. Huomenna kaveri tulee mulle kylään kello 13.
EILINEN
Eilen olin koko päivän Nokian Edenissä kaverini Jessen kanssa. Heräsin jo aamukuudelta, jotta ehdin tehdä aamutoimet, käydä Tohlopinjärvessä uimassa ja pakata tavarat. Lähdimme Jessen kanssa junalla Nokian asemalle. Hyppäsimme kyytiin Tesoman junaseisakkeelta, asummehan ihan sen vieressä. Tää oli ensimmäinen kerta kun käytän Tesoman asemaa. Juna oli todella nopea. Asemalla vaihdoimme bussiin, joka vei Edeniin.
Kylpylässä kului aika joutuin. Kävimme kylmäaltaassa, isossa altaassa, liukumäissä, poreammeissa ja ulkoaltaassa. Kerran kävimme myös infrapunasaunassa. Muutoin saunoimme kumpikin omalla puolellamme (Edenissä kun ei enää miesten ja naisten yhteistä saunaa ole) ja välissä söimme eväitä.
Kaverini Pekka, joka asuu Jäälissä, oli myös tullut vanhempiensa ja veljensä kanssa Nokian Edenin hotelliin muutamaksi yöksi. Tiesin asiasta ja oletin, että näemme altailla. Olimme sopineet, että näen illemmalla Pekkaa uinnin jälkeen. Tapasimme jo altailla, kuten oletin. Uinnin ja saunomisten jälkeen Jesse lähti taksilla kotiin ja minä jäin reiluksi tunniksi Pekan kanssa aulabaariin istumaan iltaa. Lähdin itsekin pirssillä himaan, jossa olin noin 20.30. Taksi maksoi 33,10€. Kotona menin nukkumaan vähän ennen kymmentä. Olen siis nukkunut noin 11 tuntia.
Eilinen oli kiva päivä, ja vaikka mua ajoittain väsytti aika tavalla, mulla oli hauskaa. Oli mukavaa, että Jesse ja Pekka tulivat hyvin juttuun keskenään. Pitkän päivän jälkeen oli mukava päästä kotiin koisaamaan.
VAPPU
Minua ei kiinnostanut lainkaan juhlia vappua. Vapunaattona kävin Kalkun kirkontuvalla. Siellä oli laitettu vappua ja kaikilla oli vähintäänkin päässään jotakin. Itse olin harmaassa hupparissa ja mustissa tuulihousuissa. Sain lainaksi värikkään hatun päähäni. Ruuaksi tarjoiltiin nakkeja, salaattia, perunasalaattia, simaa ja munkkia. Vastaavasti vapunpäivänä olin klubitalon vuotuisella vappubrunssilla, jossa tarjolla oli nakkeja, lihapullia, salaattia, perunasalaattia, munkkia, simaa ja teetä + kahvia. Myös klubitalolle lähdin harmaissa ja mustissa vaatteissa. Ainoastaan ylioppilaslakin ja lein nappasin matkaan. Eipä siellä muutkaan olleet häävimmin pukeutuneet.
Klubitalolla olon jälkeen kuljin Hämeenpuiston vapputorin läpi salille, jossa tein alkulämittelyn, 45 minuutin spinningin, salitreenin, loppujäähdyttelyn ja 30 minuutin venyttelyn. Kello oli noin kuusi, kun olin kotona. Harmitti, etten ehtinyt bloggaamaan, vaikka olisin halunnut. Siispä julkaisin päivityksen Facebookin seinälle:
Tuitsun vappuavautuminen:
Ei huvita yhtään tänä vuonna vapunvietto. Välillä tekis mieli kysyä, että tajuuttekste miten kova paikka tää jatkuva väsymys mulle on? Ei pysty eikä jaksa tehdä oikein mitään vaikka haluaisi. Saa suorastaan pakottaa itseään. Tänään olin klubitalolla vappubrunssilla, joka oli ihan ok. Sen jälkeen menin salille tekemään spinning45, salitreenin sekä venyttelyn. Olisin halunnut tänään ehtiä bloggaamaan, mutten voi, koska on mentävä ajoissa nukkumaan. Huomenna lähden kaverini kanssa Nokian Edeniin koko päiväksi. Tästä kaikesta vois luulla, että jaksan yllättävän paljon, mutta tosi on, että tahdonvoimalla saa tarpoa eteenpäin. Koitan ehtiä viikonlopun aikana blogata. En jaksa näitä ainaisia menoja. Kai mullakin on oikeus mököttää jos siltä tuntuu.
Oikein kivat vaput vaan sinnekin.
Tältä musta tuntui toissapäivänä. Mietin, jaksanko lähteä seuraavana päivänä Edeniin ollenkaan, mutta kyllä mää sitten jaksoin. Mulla ei ole tapana perua sovittuja tapaamisia - olen periaatteen ihminen. Jesse tosin sanoi mulle eilen jo juna-asemalla, että hänen kanssa sovitut näkemiset saa perua jos siltä tuntuu eikä jaksaminen anna myöden. Häntä ei siis tarvitse miellyttää. Päätin, että seuraavan päivän eli lauantain pyhitän täysin itselleni. Se kannatti. Tässä sitä nyt ollaan ja kirjoitetaan lisää elämän moninaisista osa-alueista.
JAKSAMINEN
Tämä minun jaksamiseni on ollut todella heikkoa. Tälläkin hetkellä väsyttää. Olen mä sentään jaksanut jo purkaa matkalaukun Oulun-reissun jäljitä ja kerran siivotakin kunnolla, mutta hirveästi muuta kodin eteen en ole jaksanut, mitä nyt tänään pesen pyykkiä pitkästä aikaa. Toki joka päivä mä tiskit laitan ja kerran viikossa roskat vien. Salilla oon käynyt kahdesti viikossa. Kavereita olen nähnyt harva se päivä, jopa liikaa. Se takuulla syö jaksamista. Tänään saan onneksi vaan olla.
Väsymykseni on kroonista ja todella sitkeää. Eikä se ole vain väsymys, vaan myös tunnottomuus, toisin sanoen tunne siitä, etten ole omassa kehossani. Tunnen kyllä perustunteita kuten nälkää, janoa, kuumaa, kylmää, vessahätää, kipua ja nautintoa, mutta jos vain olen, tuntuu, kuin minulla ei olisi kehoa ollenkaan.
En ymmärrä, mikä on sellainen vaiva, joka alkaa 23-vuotiaana ja pahenee, kun täyttää 30 vuotta. Lääkärissä minun on turha käydä, sillä he eivät ymmärrä - ehdottavat vain dissosiaatiota ym. psyykkistä ja määräävät vaan joitain typeriä SSRI-lääkkeitä. Sellaista moskaa en niele. Olen myös rukoillut enemmän kuin uskottekaan, mutta toistaiseksi Jumala ei ole toteuttanut hartainta toivettani eli parantanut minua. Tämä kaikki on todella mystistä.
Pahinta on, etten tiedä, tuleeko jaksamiseni koskaan palautumaan. Silloin vuonna 2021, elämäni rankimpana vuotena, tuntui, että seuraava päivä on aina edellistä pahempi. Väsymys ei taltu, vaikka kuinka lepäisi ja jättäisi asioita pois. Toki nykyään tilanne on tasoittunut niin, että olen ottanut käyttöön selkeät rutiinit, joiden avulla selviän jotenkin, kuten pitkät yöunet ja järvessä uiminen.
Olen ollut aina huono tiedostamaan rajojani ja pitämään niistä kiinni. Tiedän, että mun olisi korkea aika opetella pitämään puoleni ja sanomaan EI. Ehkä tämän pohjakosketuksen myötä pystyn olemaan entistä rehellisempi, ennen kaikkea itselleni, jotta voin sanoa kavereilleni, että nyt ei jaksa.
KOTI
Olen asunut uudessa asunnossani jo yli kaksi kuukautta. Pidän asunnon sijainnista, vaikka välillä hissiä joutuu odottamaan (asunhan viidennessä kerroksessa) ja vaikka maisema ikkunoista ja parvekkeelta on lähinnä taloja, kauppoja ja autoteitä.
Se huono puoli tässä asunnossa on, että tämä on kylmä. Lattiat hohkaavat kylmää. Onneksi sentään vessassa on lattialämmitys. Patterit ovat aivan jääkylmät, vaikka ovat täysillä. En tiedä säästääkö kaukolämpö lämmityskuluissa vai mistä on kyse. Alakerra naapuri tuli maaliskuun alussa kiertämään asuntoja, soitti ovikelloa ja kertoi pyytävänsä nimeä adressiin, koska asunnoissa on liian kylmä. Olin samaa mieltä ja kirjoitin nimeni. Vielä ei ole mitään tapahtunut. Nukun sekä paksu peitto että viltti päällä. Kotona mulla on aina villasukat jalassa.
Tiedän, että kylmyys voi johtua siitä, että mulla ei ole täällä tarpeeksi mattoja ja huonekaluja. Tänne pitäisi hankkia sohva. Olen ajatellut divaania, jonka voisi levittää. Myös uuden sängyn haluaisin. Tykkäisin 160 cm leveästä vuoteesta, mutta sitten makuuhuoneen kaapinovet eivät mahtuisi aukeamaan eikä tytön pinnasänky mahtuisi makkariin. Voi olla, että tyydyn 120 cm leveään petiin. Olen haaveillut Tempur-vuoteesta. Tällä hetkellä minulla olisi sellaiseen varaa. Ei se auta kuin mittailla ja hankkia uusia huonekaluja sekä ne matot, joita tämän kodin lattiat huutavat.
TYTTÖ
Tyttärelleni kuuluu hyvää. Hän kävelee, kävelee ja kävelee kovaa vauhtia - ihan ei vielä juokse, mutta paljoa ei puutu. Hän syö hyvin ja nukkuu rauhallisesti. Hän on todella touhukas ja meneväinen tapaus, oikea Duracell-pupu.
Välillä mua väsyttää pelkkä ajatus siitä, että mulla on lapsi. Mietin paljon, millaisen elämän tyttö saa, millainen hänestä tulee isona ja miten minä häntä ohjaan ja kasvatan. Mietin, olenko riittävän hyvä äiti ja riitänkö vanhempana. Jesse sanoi, eilen Edenissä kun puhuttiin, että kunhan huolehdin tytön tarpeista, kuten syötän, juotan ja vaihdan vaipan ja kuljen perässä, niin se on jo paljon.
LOPPUSANAT
Olisin halunnut vielä kirjoittaa aiheista RAHA, KIRJA, KAVERIT, TIETOKONE, TYÖ, KEVÄT/KESÄ ja ELÄMÄ, mutta koska kello on jo 16.27 ja olen blogannut kaksi tuntia, päätän alkaa muiden juttujen pariin. Käyn ulkona pienellä kävelyllä, syön ja katson The Voice of Finlandin. Sitten menen nukkumaan. Yhtään en ole kännykkääni kaipaillut tänään. Huomenna sitten selviää, kuinka moni on mua yrittänyt tavoitella.
Leppoisaa lauantaita!
