Päänsisäistä pääsiäistä

Huomentapäivää!

Mää oon kuulkaa vähän miettiny. Että mitä järkiä juomisessa oikeastaan on. Se on kallista, epäterveellistä ja toisinaan jopa vaarallista. Eilinen taisi olla viimeinen niitti.

Enhän mä paljoa edes ottanut. Kaksi lasillista kelkkaa tein, tosin myönnän että toiseen viinaa kaatui enemmän kuin ensimmäiseen. Halusin vähän vauhtia atk-koulutehtävään, jonka oikea palautuspäivä on ollut jo ajat sitten. Sovimme opettajan kanssa, että voin tehdä ja lähettää tehtävät omaan tahtiin. Oon mää niitä tehnytkin, mutta mulla pätee kaikessa se, että tarpeeksi kauan ku joku juttu on tekemättä, alan tuntea tyytymöttämyyttä itseeni kohtaan. Sen kummempia ajattelematta tein pari drinkkiä, työskentelin Powerpointilla ja kävin saunassa.

Sohvalle istuuduttuani mulla alkoi heittää päässä ja lopulta mun piti käydä oksentamassa. Ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun viinat tulee ylös. Ihmettelin vain, että en juonut sekaisin enkä edes paljoa, ja silti lopputulos on tämä. Appelsiinimehua laitoin runsaasti mutta... onhan Tapio 39%:sta vodkaa. Simahdin ku saunalyhty ennen puolta yötä, mutta aamuvarhaisella vaikeroin oloni kanssa niin, että loputkin myrkyt tulivat ylös.

Heikot hetket pakottavat ajattelemaan elämän merkitystä ja omia valintoja. Huonon olon hankkiminen ei todellakaan ollut tarkoitukseni, mutta niin siinä vain kävi. Tiedän, että alkoholi ei lähtökohtaisesti sovi elintapoihini. Treenaan, syön tervellisesti, nukun paljon, inhoan eineksiä, roska- ja valmisruokaa sekä välttelen sokeria, huonolaatuista rasvaa ja nykyisin jopa suolankäyttöä. Hapokkaat juomat vichyä lukuun ottamatta  (ja nyt ei puhuta kossuvissytä)  ei mene mulla alas, ei edes limsat. (Joo: ei pysty, liian hapokasta.) Siispä: alkoholi on elimistölleni liikaa. Varsinkin nyt, kun perjantaisen salikäynnin maitohapot tuntuivat vielä eilen, kahden päivän saunomisputki ramasee, pilateksen jälkeen vatsalihakset ovat nekin hapoilla ja sitten on nämä hormonit, jotka elävät omaa elämäänsä. Siinä on elimistö jo valmiiksi kovilla, joten ihmekös tuo että se alkoholista nuin säikähtää.

Ihan liian monta kertaa on juominen päättynyt yrjöämiseen. Miksi pitäisi? Miksi alun pitäenkään tarvii juoda? Vietän muutenkin 99% ajastani selvinpäin enkä edes ajattele alkoholia. Jos pienikin määrä saa aikaan pahan olon. miksi edes aloittaa? Kännäämisessä ei ole mitään hienoa ja pään saa sekaisin ilman päihteitäkin. Pois vain kaikki mitä ilman voi elää.

Tämän jälkeen meikäläinen saa syyn ryhtyä absolutistiksi. Tai no... En mä nyt mitenkään käsi sydämellä vanno, etten enää ikinä juo. Jos jossakin tarjotaan tervetuliaismalja, sellainen saattaa mennä alas, kuten myös kirkossa ehtoollisviini tai... ehkä joskus oikein, oikein hitaasti lasillinen jotakin laadukasta viiniä, jossa ei ole jäännössokeria.

Jännää miten ihminen muuttuu kahdessa vuodessa. Jos selaatta parin vuoden päähän, saatatta huomata kuinka mökillä pässiäisenä 2017 fiilistelin siiderin sihauttamista. Enää en. Sokeria, happoja, kaloreita, ajan- ja rahanhukkaa... siis niin turhaa kuin olla ja voi. Näin se vain itseäkin elämä opettaa - yrityksen ja erehdyksen kautta.

Huono viinapää ei ole häpeä. Päinvastoin, se on hyväkin asia. Se suojelee ja säästää monilta ikävyyksiltä, kunhan sen tiedostaa ja ymmärtää omat rajansa. On todella kurjaa, miten toisia alkoholi hallitsee ja miten moni on ajautunut sen vuoksi syöksykierteeseen, hunnigolle, rappiolle, katkaisuhoitoon, teho-osastolle, vankilaan, kuolemaan....

Viinan suurkulutus ei todellakaan ole ihailtavaa suomalaista tapakulttuuria. Mitä hyvää sillä loppujen lopuksi saa aikaan? Pitäiskö ryhtyä päihdetyöntekijäksi kun kerran oma kanta alkaa olla tämä. ;) Ehken ihan kieltolakia kannata, vaikka itseäni se ei henkilökohtaisesti haittaisi, mutta kannustan jokaista päänsisäiseen pohdintaa näin pääsiäisen pässiäisen tullen, ettei tarvis olla tyhmä ku pässi ja päättää pämpätä, sillä elimistö ei viinasta kiitä. Tuulia se on raittiuden puolestapuhuja. :D
     
En aio hetkeen edes yrittää juoda. Jos huonovointisuus on toleranssin puutetta, sietokykyä ei tarvitse yrittää väkisin nostattaa. Mieluummin loppuelämä ilman alkoholia kuin toistuvia pahoivointeja.

Turhuuksien roviolle koko alkoholi!

***
Eilenillalla olin vielä tätä mieltä:

Hyvät pässilauantait!

Iltaa! Mie suhtau'un pääsiäiseen  rennosti. Ei tarvii paljoa ottaa että olo on rento. Saunasta oon tullu ja täällä kaverin luona toisella puolella Oulua oon Mymmen kanssa. Väsyttää jo ja pian mie varmaan jo simahan mutta kirjoitan eka vähäsen.

Eikö niin että ihmisen ei tartte keksimällä keksiä mitään järkevää sanottavaa?

Joo mää on tänään tehny koulutehtävää kelkan voimilla ja ilman. Kaverin luona Metsokankaalla oon viikonloppua viettämässä. Tääl ollaan avattu grillikausi ja saunottu. Ei kait siinä ku unten maille. Huomenna pari jaksoa Aallonmurtajaa ja Ex-onnellisia ja atk-koulutehtävä loppuun.

Hyvvee yötä.

***

Loppukaneetti: Tuulia alkaa olla palopuheensa pitänyt. Enää ei siiderit sihahda eikä tuu viinasta vitsiä. Kaikki alkoholiin liittyvä huumori pelkkänä ajatuksena oksettaa. Viina jääköön unholaan. Kello on päivällä vähän yli yksi, kaveri alkaa heräillä ja minä menen läppärini kanssa takapihalle katsomaan C More -sarjaa raittiissa ilmassa, raittiina raitilla. Ratiritiralla.

Ei tuu mitään

Päevää. Kohta loppuu koulu. Istutaan äikäntunnilla läppäreillä ja pitäis saaha aikaiseksi tietoa lastenkirjallisuudesta. Ahistaa pelkkä ajatuskin siitä, että parilla muulla essee on valmis ja minä epätoivoisesti etsin tietoa enkä saa mitään ylös. Siksi päätin hetken blogata. Ja nyt ahistaa se ku kuulen tuolinjalkojen narinaa lattiaa vasten ja porukkaa alkaa lähteä pääsiäislomalle juuri kun pääsin kirjoittamisen makuun.... ARGH... Minne muualle mää puran tämän tunnetuskan ku tänne? Ahistaaaaaa-a-aaaaa.... mie haluun romahtaa.... kauhia miten sitä oireilee ku käy koulua. Mulla on ollu jaksamisen osalta todella todella vaikia viikko. "Muistakaa värjätä munia", sano ope ja meikää nauratti. Joo, mää oon yliväsyny. Mäkin lähden himaan ja pässiäisen viettoon. Juu ei tuu mitään jos väkisin alan yrittää. Nyt haluaa tämä väsyny ihiminen kotia nukkuun. Pässit vuan kaikille!

Seuraamisen riemu ja ankeus

Hei. Mä en tykkää seurata. Miks kaikkea kehotetaan seuraamaan? Minä en seuraa mittään, en aina edes ihteäni.

Seuraa sitä ja seuraa tätä. Pitäisi seurata mediaa: uutisia, lempitubettajan some-kanavaa, päivityksiä, keskustelupalstoja, postauksia, julkaisuja ja kaikkea pikselisontaa. Hashtag hashtag hashtag. Tykätkää tykätkää tykätkää. Maailma tuntuu olevan pullollaan sairaalloista mediahuomiota kalastelevia yksilöitä. Halutaan että on mahdollisimman monta seuraajaa. Mitä väliä oikeasti onko niitä sata vai satatuhatta? Kuka siitä kostuu? Aivan kuin maailmassa ei tärkeämpiä asioita olisi.

Minä en seuraa muotia, en edes näyteikkunoita. En ajan ilmiöitä, vaalikeskusteluista puhumattakaan. Maailmaan tulee jatkuvalla syötöllä paljon kaikkea uutta, josta pitäisi olla kärryillä. Valinta kai sekin olla seuraamatta.

Jos ei seuraa, jääkö jälkeen? Niinku vuosia vanha Putous-hahmo Veli Sikiö hoki, "mä haluan syrjäytyä". Niinpä, välillä mäkin haluan. Reilusti vain pudota kelkasta, irrottautua yhteiskunnan rattaista.

Entä jos ei halua seurata saati omaksua uutta? Entä jos haluaa olla vanhanaikainen ja vaalia tuttua ja turvallista, hyväksi havaittua? Jos jokin asia toimii niin antaa sen toimia. Mitä sitä hyvää muuksi muuttamaan. Joskus on jopa parempi olla autuaan tietämätön. Silloin realismi lyö kovaa kasvoille mutta mitä sitten? Se on vain elämää.

Lapsena leikittiin  "seuraa johtajaa" -leikkiä. Aikuisena samaa harrastetaan työpaikalla, tai sitten ei, riippuen pomosta. Laumassakin seurataan johtajaa. Neuvotaan seuraamaan esimerkkiä. Kenen esimerkkiä? Minulla ei ole esikuvaa. Miksi edes pitäisi? En ihaile ketään yksittäistä ihmistä siinä määrin, että haluaisin olla tietoinen hänen menemisistään ja tekemisistään saati pyrkiä samankaltaiseksi.

En välitä seurata oikeastaan mitään. En auringonnousua, kasvien kasvua, kissani karvanlähtöä, en edes bussin ikkunasta näkyvän rakennustyömaan edistymistä. Saatan huomata että jaahas, illalla on yhä valoisaa, mutta se ei välttämättä herätä minussa tunteita. Kyllä kesä tulee ilman että sen tuloa seuraa. Elämällä on kiertokulku ja luonto tekee tehtävänsä.

No joo, käyn koulua joten tarviihan mun Wilmaa seurata. Sieltä näen lukujärjestyksen ja viesteissä kerrotaan mahdollisista muutoksista.

Kaippa tämä on yhtä seuraamista koko elämä. Ihminen seuraa oikeastaan koko ajan kaikkea, tietoisesti tai tiedostamattaan. Liikenteessä on seurattava opasteita. Ihminen seuraa ihmistä. Jopa eläinten maailmassa peto seuraa saalista. Seuraaminen on sikäli myös elinehto.

Toiset odottavat sanomalehteä kuin kuuta nousevaa. Väitän, että oululaiselle uunituore Kaleva on päivän pelastus, jota nautitaan tuoreen kahvin kera. Uutisannos. Vaan ei palvele minua. En ehdi lukea uutisia. Kahvia enemmän piristää hyvä, pitkä yöuni. Haluan kunnostaa omaa elämääni. Äänestän jaloillani ja jätän piristävät nautintoaineet ostamatta. Jos ostaisin ja kiinnostuisin maailman menosta, en ehtisi elää ja harrastaa nykyiseen malliin.

Seurata voi ihan kaikkea, esimerkiksi postin lähetystä. On seurantakoodeja. Seurataan tuloksia, kehitystä, julkaisuja ja asioiden etenemistä. Ihminen tarkkailee sitä mitä kullakin hetkellä näkee oman elämänsä kannalta tarpeelliseksi tarkkailla. Minä en halua juuri nyt seurata yhteiskunnan kannalta mitään merkittävää. Saa kai sitä ihminen olla rauhassa ja elää omaa elämää. Minulla on muutakin tekemistä kuin seuraaminen.

Seuraaminen on tarkkailua. Se on silmällä pitämistä, läsnäoloa. Joskus mieli harhailee siinä määrin, ettei jaksa keskittyä seuraamaan. Toisaalta, miksi asioita pitäisi tyytyä vain passiivisesti seuraamaan? Mielekkäämpää on toimia vaikuttajana kuin pelkkä puolueeton objekti. Pyrin toteuttamaan hyvää käytännön ohjetta: Aloita itsestäsi. On helpompi kiinnostua ympäristöstä, kun omat asiat ovat kunnossa.


Yksi syy, etten aina jaksa seurata, on minulla tämä väsymys. Minä en jouda. Mulla on omakin elämä. Keskityn pitämään itsestäni huolta. Kuinka ihmeessä ehtisin mitään seurata?

Loppuprotesti: Ei vois vähempää kiinnostaa. Seuratkaa te jotka jaksatte.
Hashtag pitäkää tunkkinne.

Saisin listattua varmaan sata asiaa lisää joita seurata. Ehkä mä alan nyt seurata opetusta, kun oppitunti alkaa.