Heips. Kerrotaan viekä lyhyesti muut kuulumiset.
Olin Tampereella vajaan kuukauden, joulukuun 12. päivästä tammikuun 10. päivään saakka. Vajaat kolme viikkoa Oulussa on mennyt yllättävän nopeasti. Mymmeli on Tampereella. Jätin sen tarkoituksella vanhemmille hoitoon, sillä ajattelin, ettei mun kannata sitä reilun kolmen viikon takia kuljettaa edes takaisin. Olisin joka tapauksessa joutunut ottamaan sen uudelleen mukaani ennen lähtöä - sillä lennänkin Pirkkalasta enkä Oulunsalosta. Ikävöin jo rakasta kissaani, vaikkakin luotan siihen, että se on hyvässä hoidossa. Tuntuu, että kotoa puuttuu jotakin, kun yhdeksän henkeä puhaltaa toisella puolella Suomea. Ja pian emäntä viilettää toisella puolella maailmaa. Näen minä Mymmeä onneksi muutamana päivänä ennen lähtöä. Matkani jälkeen olemme jälleen erottamattomat. <3
Niin paljon kuin lemmikkiäni rakastan, tunnustan, että mulla taitaa kiikarissa olla muutakin kuin Teneriffan upeat hiekkarannat. ;) En olisi uskonut tätä sanovani mutta sanon kuitenkin: Olen tavannut miehen. Tutustuimme kaverini kautta ja näimme jo silloin, kun olin Tampereella. Ajattelin, että kuhan käyn vähän treffeillä, mitäpä tässä mihinkään alkaa. Mutta, meillä synkkasikin ihmeen hyvin. Olemme tavanneet Oulussa sen jälkeen. Hän asuu sadan kilometrin päässä Tampereesta. En tiedä vielä mistään mitään, mutta eletään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulee. Olemme tapailuvaiheessa. Rauhassa kun malttaa tutustua niin sittenpä sen tietää mitä tullee jos on tullakseen. Ei minulla oo mitään tarvetta hötkyillä. Lähtökohtaisesti en edes kaipaa parisuhdetta, sillä edellisen päättymisestä on aikaa vasta vuosi. En muutenkaan ole valmis uusiin sydänsuruihin, sillä vanhoista on päästy vasta puolisen vuotta sitten.
Välillä mietin: Miksi teen taas itselleni tämän? Miksi raivaan tietä kaukosuhteeseen ja ylipäätään uuteen suhteeseen? Vai raivaanko, itseäni vaivaanko? Mitä jos käy kuten ennenkin? Mitä jos tuhlaan vain omaa aikaani, energiaani ja keskeneräistä elämääni? Mitä jos ja mitä jos... Silti haluan antaa mahdollisuuden. Voi näitä rakkauselämän ristiriitoja... Pääsisikö helpommalla jos antaisi vain periksi, vai katsonko tämän loppuun asti? Elämä on mysteeri. Ja mitä tulee uusiin ihmisiin, Tuulia on aivan liian utelias. Ei auta kuin jatkaa matkaa.
Jaahas, kello alkaa olla kahdeksan ja mua aivan oikeasti jo väsyttää. Viikon päästä olisi pyrkimys päästä lomasaarille. Mutta, nyt taidan jatkaa matkaani höyhensaarille.
En ehtinyt kertoa työ- ja harrastuselämästäni, mutta lupaavasti menee niillä saroilla. :)
Sillä lailla. Hyvvää yötä ja palataan kun palataan.
tiistai 29. tammikuuta 2019
Katse kohti kaukomaita
Buenos de la tardesta vaan! Vai miten se Jussi Vatasen esittämä Putous-hahmo Mr. Mallorca aikanaan sanoi...
Joka tapauksessa, minä en ole lähdössä Mallorcalle mutta Espanjaan suuntaan kylläkin, nimittäin viikoksi Teneriffalle. Jos kaikki menee hyvin, kone lähtee tasan viikon päästä tiistaiaamuna Pirkkalan lentokentältä ja Tuulia koneen mukana. Varasin joulupäivänä TUI:n sivuilta matkan Playa Paraisoon, joka sijaitsee Teneriffan lounaispuolella. Matka on all inclusive, johon siis kuuluu lennot, hotelli sekä ruokailu hotellilla kolmesti päivässä. (Lisäksi ostin lentokenttäbussikuljetukset molempiin suuntiin.) Jonnekin ne veronpalautukset piti käyttää. B)
Mie meen aivan yksin. Hermolomaa ja laatuaikaa itselle.
On todella outoa mutta samalla upeaa lähteä! En ole kuuteen ja puoleen vuoteen ollut ulkomailla. Viimeksi olin serkun kanssa Riikassa kesäkuussa 2012, ja viimeisimmästä risteilystäkin tulee kymmenen vuotta - vieläpä abiristeily, heh. En todellakaan käy turhan usein ulkomailla, en edes vierailla vesillä. No mutta, mikäpä tässä! Pääsee hetkeksi pakoon Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Saa tuntea olevansa todella kaukana kaikesta. Milloinkaan en ole matkustanut näin kauas. Kaukaisin maa, jossa olen käynyt, on Kreikka - silloin olin nelivuotias.
Se olisi vähän päälle seitsemän tuntia lentokoneessa per suunta. Saavuttuani kohteeseen saan tavata oppaat ja varata heiltä matkoja. Ajattelin mennä ainakin Teide-tulivuorta katsomaan. Toinen, joka minua kiinnostaa, on Royal Delfin -laivamatka. Osallistun korkeintaan parille retkelle, sillä ne ovat lisämaksullisia, ja toisekseen, haluan fiilistellä sekä hotellin uima-altailla että hiekkarannalla, jonne on matkaa 300 metriä. Otan päiväkirjan mukaan, kirjoittelen, syön, nukun, uin joka päivä ja pohdin elämää - ja ennen kaikkea vain olen. Minä ja lomakohde. Jos kaipaan juttuseuraa, näpyttelen koti-Suomeen viestin - tai mikä vielä parempaa, alan jutella tuntemattomalle. Uskon, että englannin kielellä pärjää. Osaan minä muutaman sanan espanjaa, joten perussanastoakin voin kerrata mikäli askareiltani ennätän.
Sellaista odotusta minulla. Vielä viikko ja sitten lähtee tämä tyttö hetkeksi kauas kaukomaille. Kanariansaaret ovat jo melkein Afrikkaa, mutta elintaso ja kulttuuri Eurooppaa.
Passin kävin kuun alussa uusimassa ja hain sen jo aikaa sitten poliisiasemalta. Hammasharja löytyy, lentolippu on tulostettu, Forexia ei tarvita sillä kyseessä euromaa... Ilokseni vesijohtovesi on juomakelpoista, minä kun juon paljon vettä. Hyvät kuivamuonat lentokoneeseen ja laukussa leipää ja... ei piimää sentään, mutta proteiinijauhetta ajattelin ottaa. Leipä on Oululaisen jälkiuunia. Tarviihan se näyttää mistä on maailmalle lennetty. Oululainen on leipä ja oululainen on likka. Vaikkakin Oulunsalosta en nouse koneeseen, vaan Pirkkalasta mennen tullen. Teen tämän Mymmen takia, joka on porukoilla hoidossa.
Huikeaa lähteä! Uudet elämykset ovat aina hienoja.
Aion pakata loppuviikon ja lauantaina lähden Onnibussilla Tampereelle, jossa olen kolme yötä ennen matkaa. Saavuttuani takaisin, vietän vielä vajaan viikon mansessa. Maanantaina 18.2. minä ja Mymme palaamme junalla koti-Ouluun.
Lähetän postauksia kohteesta! Palataan viimeistään silloin. B)
Joka tapauksessa, minä en ole lähdössä Mallorcalle mutta Espanjaan suuntaan kylläkin, nimittäin viikoksi Teneriffalle. Jos kaikki menee hyvin, kone lähtee tasan viikon päästä tiistaiaamuna Pirkkalan lentokentältä ja Tuulia koneen mukana. Varasin joulupäivänä TUI:n sivuilta matkan Playa Paraisoon, joka sijaitsee Teneriffan lounaispuolella. Matka on all inclusive, johon siis kuuluu lennot, hotelli sekä ruokailu hotellilla kolmesti päivässä. (Lisäksi ostin lentokenttäbussikuljetukset molempiin suuntiin.) Jonnekin ne veronpalautukset piti käyttää. B)
Mie meen aivan yksin. Hermolomaa ja laatuaikaa itselle.
On todella outoa mutta samalla upeaa lähteä! En ole kuuteen ja puoleen vuoteen ollut ulkomailla. Viimeksi olin serkun kanssa Riikassa kesäkuussa 2012, ja viimeisimmästä risteilystäkin tulee kymmenen vuotta - vieläpä abiristeily, heh. En todellakaan käy turhan usein ulkomailla, en edes vierailla vesillä. No mutta, mikäpä tässä! Pääsee hetkeksi pakoon Suomen pimeyttä ja kylmyyttä. Saa tuntea olevansa todella kaukana kaikesta. Milloinkaan en ole matkustanut näin kauas. Kaukaisin maa, jossa olen käynyt, on Kreikka - silloin olin nelivuotias.
Se olisi vähän päälle seitsemän tuntia lentokoneessa per suunta. Saavuttuani kohteeseen saan tavata oppaat ja varata heiltä matkoja. Ajattelin mennä ainakin Teide-tulivuorta katsomaan. Toinen, joka minua kiinnostaa, on Royal Delfin -laivamatka. Osallistun korkeintaan parille retkelle, sillä ne ovat lisämaksullisia, ja toisekseen, haluan fiilistellä sekä hotellin uima-altailla että hiekkarannalla, jonne on matkaa 300 metriä. Otan päiväkirjan mukaan, kirjoittelen, syön, nukun, uin joka päivä ja pohdin elämää - ja ennen kaikkea vain olen. Minä ja lomakohde. Jos kaipaan juttuseuraa, näpyttelen koti-Suomeen viestin - tai mikä vielä parempaa, alan jutella tuntemattomalle. Uskon, että englannin kielellä pärjää. Osaan minä muutaman sanan espanjaa, joten perussanastoakin voin kerrata mikäli askareiltani ennätän.
Sellaista odotusta minulla. Vielä viikko ja sitten lähtee tämä tyttö hetkeksi kauas kaukomaille. Kanariansaaret ovat jo melkein Afrikkaa, mutta elintaso ja kulttuuri Eurooppaa.
Passin kävin kuun alussa uusimassa ja hain sen jo aikaa sitten poliisiasemalta. Hammasharja löytyy, lentolippu on tulostettu, Forexia ei tarvita sillä kyseessä euromaa... Ilokseni vesijohtovesi on juomakelpoista, minä kun juon paljon vettä. Hyvät kuivamuonat lentokoneeseen ja laukussa leipää ja... ei piimää sentään, mutta proteiinijauhetta ajattelin ottaa. Leipä on Oululaisen jälkiuunia. Tarviihan se näyttää mistä on maailmalle lennetty. Oululainen on leipä ja oululainen on likka. Vaikkakin Oulunsalosta en nouse koneeseen, vaan Pirkkalasta mennen tullen. Teen tämän Mymmen takia, joka on porukoilla hoidossa.
Huikeaa lähteä! Uudet elämykset ovat aina hienoja.
Aion pakata loppuviikon ja lauantaina lähden Onnibussilla Tampereelle, jossa olen kolme yötä ennen matkaa. Saavuttuani takaisin, vietän vielä vajaan viikon mansessa. Maanantaina 18.2. minä ja Mymme palaamme junalla koti-Ouluun.
Lähetän postauksia kohteesta! Palataan viimeistään silloin. B)
perjantai 4. tammikuuta 2019
Rakas harrastus
Jee! Olen niiiiiin iloinen kun pääsen tuota pikaa kaikkein rakkaimman harrastukseni pariin: avantouimaan! Olen matkalla Rauhaniemeen, jossa olisi jälleen tarkotus uida ja saunoa pitkän kaavan kautta. Olin viimeksi viime lauantaina kuten aiemmin blogissani kerroin. Kylmässä vedessä uiminen on mulle täysin huumeeseen verrattava asia. Monesti naureskelen, että kuulostan varmaan narkomaanilta kun sanon, että mä tarviin sen aamukasteen jotta mulla lähtee päivä käyntiin! Jollen käy moneen päivään, tuloo kauhiat vieroitusoireet! Avantouinti on samalla erinomainen vihanhallintakeino. Turhat huolet ja murheet huuhtoutuvat pois kun laittaa kirjaimellisesti vähän jäitä hattuun. =D Tietenkään talvella ei oikeasti parane paljoa sukellella, itsekin teen sen vain jos olen alle kunnolla saunonut ja silloinkin kastan pääni vain yhden kerran, yleensä ihan lopuksi.
Jees, jäitä hattuun ja näitä sattuu! Siis näitä että kirjoittelen spontaanisti mitä mielehen tuloo.
Hyvää viikonloppua!
Jees, jäitä hattuun ja näitä sattuu! Siis näitä että kirjoittelen spontaanisti mitä mielehen tuloo.
Hyvää viikonloppua!
tiistai 1. tammikuuta 2019
1/1/19
Moikka!
Nopeasti bussissa päivitän kuulumiset kun tätä avautumisen tarvetta tämän tästä on. :D
Ensinnäkin, hyvää uutta vuotta!
Jatkettiin eilen serkun kanssa iltaa juomalla drinkkejä ja kuuntelemalla musiikkia, minkä jälkeen lähdettiin koulun kentälle kattoon raketteja. Kaikki sujui hyvin, mutta sää oli todella kehno. Meillä oli vain nokkasytkäri ja eihän siinä tuulessa mitään saanut kunnolla syttymään. Onneksi muuan ystävällinen nuorimies auttoi meitä ja sytytti omalla sytkällään raketit puolestamme, ne vähäiset mitä meillä oli. Miralla oli pata ja mulla pari roomalaista kynttilää. Paluumatkalla onnistuimme polttamaan yhdet tähtisadetikut, joihin tosin otimme tulen jonkun etupihan ulkolyhdyistä.
Aamulla tietysti oli vähän oloja mutta ei kuitenkaan liian kurjia sellaisia. Päivä on mennyt verkkaisesti, hitaalla käyden mutta rauhallisesti ja varmasti.
Mää jään pian pois, meen Kalkkuun porukoille. Kiva nähdä taas Mymmeä. =^.^=
Palataan, moi!
Nopeasti bussissa päivitän kuulumiset kun tätä avautumisen tarvetta tämän tästä on. :D
Ensinnäkin, hyvää uutta vuotta!
Jatkettiin eilen serkun kanssa iltaa juomalla drinkkejä ja kuuntelemalla musiikkia, minkä jälkeen lähdettiin koulun kentälle kattoon raketteja. Kaikki sujui hyvin, mutta sää oli todella kehno. Meillä oli vain nokkasytkäri ja eihän siinä tuulessa mitään saanut kunnolla syttymään. Onneksi muuan ystävällinen nuorimies auttoi meitä ja sytytti omalla sytkällään raketit puolestamme, ne vähäiset mitä meillä oli. Miralla oli pata ja mulla pari roomalaista kynttilää. Paluumatkalla onnistuimme polttamaan yhdet tähtisadetikut, joihin tosin otimme tulen jonkun etupihan ulkolyhdyistä.
Aamulla tietysti oli vähän oloja mutta ei kuitenkaan liian kurjia sellaisia. Päivä on mennyt verkkaisesti, hitaalla käyden mutta rauhallisesti ja varmasti.
Mää jään pian pois, meen Kalkkuun porukoille. Kiva nähdä taas Mymmeä. =^.^=
Palataan, moi!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)