Huohotus taas

Huhhuh. Aamuinen toistui eli sain juosta bussiin. Se tuli tuo 8-bussi Oulunsalo E:n pysäkille tasan 15.00. Mää lähdin töistä kiitämään varmaan 14.57, sillä tiesin linjurin lähtevän 14.55 lentoasemalta. Oevoe, eihän tämä hauskaa ole kun vuoroja kulkee harvaksemmin kuin ylleensä, mutta minkäs teet. Ongelma on lähinnä se, et jo vaatteiden vaihdossa menee aikaa, vaikka työt lopettaisi 14.50. No, huomenna on enempi pelivarraa, ku päivä päättyy 13.58 ja bussi lähtee 14.15 (edelliseen ei olisi mitään toivoa keretä)

Sillä kiirehdin, kun olen menossa hierojalle. Aika on tasan 16, joten jos olisi käynyt kuten eilen, olisin ollut keskustassa vähän jälkeen 16. Mukavempi se on olla ajoissa – olen siis iloinen, että ehdin. :)

Joo, oma auto ois kätevä, nii ei tarttis bussien perässä juosta. Mutta liian kallis! Oon kuullu että pelkkä jakohihnan uusiminen saattaa maksaa 700 euroa. Sais olla tuplasti parempi palkka että tässä elämänvaiheessa edes tohtisin harkita. :'D Ja ohan joukkoliikenteen käyttö ilmastoteko. Siispä, näillä mennään.

Oooh ihanaa kohta saa taas ruveta pyöräilemään. Huomenna tuloo tili (ja nyt mä TOIVON ettei käy niin että tili tuli tili meni) ja ajattelin mm. keväthuollattaa pyörän. Vois vaikka töihin polokasta joku kaunis toukokuun aamu.

Ens ja sitä seuraava viikko mulla on työpaikan osalta ihan auki. Siis kyllä töitä on, mutta koska oma asiakkaani ei ole paikalla, minut laitetaan yliresurssiin. Tämä tarkoittaa sitä, että minut voidaan tarvittaessa siirtää muihin yksiköihin. Nyt viimeestään tarviin sen kymmenennen tunnin yöunta, sillä uusien asioiden opettelu kuluttaa kapasiteettia verraten enemmän kuin normi "autopilotilla" meneminen.

Juups, tulipa taas tilitettyä arjen kuulumiset. Ai niin, mä aattelin vappuna pitää puhelinta kiinni. Meen kuitenkin kaverille grillaamaan enkä oo varma osaanko suunnistaa Pyykösjärvelle kyseiseen osoitteseen ilman Googlemapsia, ja jos jotain asiaa tulee kaverille, nii hyvä kait puhelinta olis edes sen aikaa pitää päällä. Tai sitten siirrän kännykkävapaapäivän lauantaihin tai sunnuntaihin. Ei oo ikuinen vappu mutta pidennetyn viikonlopun mittainen sentään. Ja matka jatkuu Oulujoesta Tuiraan, pyörätietä pohjoiseen / ei hetkeen duunii, laitan ruokaa uuniin / syvemmälle unneen meen.

Jees, kohta olen keskustassa. Ei se kuulkaa hääviä olis autoa ajaa, ku ei pystyis samalla tekstiä näpyttää. Onneksi on Oulun joukkoliikenne.

Lissää joukkoliikennekokemuksii

Huomenta. Huh piti oikeen oottaa että hengitys tasaantuu. Taas nuitten bussien takia niin haipakka aamu että.

Kesäaikatauluihin ollaan todellakin siirrytty. Oon vallan katsonut joukkoliikenteen sivujen pdf-versiosta milloin autot tulee ja lähtee. Googlemapsiin ei ole luottaminen. Eikä myöskään pysäkkien digitaalitauluihin. Kaikki talviajassa.

Silti mulle on vielä hiukka epäselvää että milloin mikäkin vuoro kulkee. Esim. eileen olisin halunnut mennä kotiin 8-bussilla joka lähtee lentoasemalta 14.55. Sillä kestää about 7 minuuttia tulla Oulunsalo P:n pysäkille. Mää pääsin lähtemään työpaikan ovesta ulos about 14.59, mutta ilmeisesti bussi oli juuri sattunut menemään, sillä jouduin odottamaan yli puoli tuntia 9-bussia, joka saapui vasta 15.38. Kyllähän joukkoliikenteen www-sivuilla kerrottiin, että kannattaa olla ajoissa pysäkillä, sillä nyt kun on väljempää, bussit kulkevat rivakammin.

Tänä aamuna lähdin kotoa 6.20, sillä parina edellisenä aamuna 2-bussi on tullut Merikoskenkadulle noin 6.30. Olen jäänyt Kaupungintalo E:n pysäkillä pois ja odottanut 9-bussia, joka lähtee 6.40. Vaan tämäpä aamu oli yllätys, kun 2-bussi ei tullut. Onneksi 21-bussi saapui ja ennätin juuri ja juuri 9-bussiin, joka lähti Kaupungintalo E:ltä jo 6.36. Ihmettelin syytä, sillä normaalisti 6.40 on lähtöaika. Tai no niin... jos se onkin arvioitu lähtöaika. Tarkka aika on edellisen pysäkin (Pokkitörmä) aika. Etuajassa vissiin. Hyvä ku piti sekunti oottaa ennenkö pystyin bussikuskille vastaamaan takaisin "huomenta", sen verran lujaa painelin ja puuskutin. :'D

Tosi hyvä että ehdin tähän, sillä hiukanko ois ketuttanu myöhästyä. Tympiää joutua töihin soittelemaan ja työminuutteja korvailemaan. No, aikaisemmin vain huomenaamulla kotua lähtö niin hyvä tullee.

Tässä vielä kokemusasiantuntijan neuvo vol. 3: Tarkista reaaliaikainen tilanne AINA kaupungin joukkoliikenteen sivuilta. Luota vain ja ainoastaan aikataulukirjoihin. Ja mikä tärkeintä: Ota pelivara!

Näihin tunnelmiin! Hyvää vapunaatonaattoa!

Kesäaikataulut tänään jo, siis mitä hä?

Huomenta. Aamulla ihmettelin, miksei Merikoskenkadulle tullut 8-bussia kuten yleensä arkiaamuina. Odotin useamman minuutin eikä linjuria näkynyt. Hyppäsin 2-bussiin ja sanoin kuskille: "Mää en ymmärrä missä kasibussi luuraa, jostain syystä ei tullu." "Tänään on alkanu kesäaikataulut", vastasi kuljettaja. "Mitä ihmettä, siis tänään, kahesseittemäs neljättä?", oli ensireaktioni. "Joo, koronan takia", täsmensi kuski. "Ookei, no se selittää sen", minä tuumasin ja jatkoin: "No mää otan tällä vähän vauhtia, yritän ehtiä töihin".

Eipä siinä. Olin kattonu että 9-bussi kulkee joten jäin keskustassa pois. Soitin töihin ja ilmoitin saapuvani muutaman minuutin myöhässä.

Mut ihan oikeesti! Olin autuaan tietämätön. Tää tuli mulle täytenä yllätyksenä. Pittääki kahtoa Oulun joukkoliikenteen sivut ja tarkistaa asia. Mitenhän nuo autot rupiaa tästedes kulkemaan, saako paljonkin aikaisemmin kotua lähtä..?

Joka tapauksessa mukavaa viikkoa! Pysykäähän terveinä!

Oulussa taas

Hei. Kello tulee 18 ja postaan tästä Ratakadun Ärrältä. Tulin just Ouluun ja poikkesin lataamaan bussikortin. Kohta jatkan matkaa pysäkille, muttei vielä, ettei Mymmeli suotta palele.

Ihan hyvin meni matka ja jälleen kerran oli tosi mukava viikonloppu. :) Mää laitan muutaman kuvan.

Mansessa ollaan ja bussia varrotaan

Hyvin ehdin 17:ään

Kävin lauantaiaamuna uimassa Alasjärven rannassa. Linnunmaituahan tuo oli. 

Miran eteisessä 

Omaakivaa

Ja vielä yks

Jeps, nyt pysäkkiä kohti.

Pe, kun bussi oli jättänyt asemalle, käppäilin Ratinan K-supermarketin kautta bussipysäkille. Sieltä Miralle. Mukava ilta oli. Saunottiin, juteltiin, kuunneltiin Cascadaa ja tehtiin toisillemme käsihoidot. Ilta kului vauhdilla. Olohuoneen ikkunasta kajastava ilta-auringonlasku oli sanoinkuvaamattoman hieno. Tein varmaan ennätyksen valvomalla klo 23. Mikäs siinä sen kerran kun pääsee kunnolla yhdessä aikaa viettämään, silloin ei paljon kelloa vilkuilla. :)

La nousin 8 jälkeen, lainasin pyörää ja polkaisin Alasjärven rantaan uimaan. Olisin viihtynyt järvessä pidempäänkin, vaan virkisti se pienikin siellä polskittu aika. Tein Miralla Fressi-TV:n joogan ja aika pian sen jälkeen lähdin kummitytön luo, jonne pääsin Pekan kyydillä (hällä oli kaverinsa auto lainassa). Siellä meni muutama tunti jutellessa, koiria ulkoiluttaessa ja kummitytölle matikanläksyjä neuvoessa (x- ja y-koordinaatistot, hyvä että ees itte tajusin jotakin). Sitten kävelin Pekalle Haukkariin ja mentiin Salen kautta hänen luo. Ihanaa nähdä Mymmeä taas! =^.^= Kahottiin Jumanji 2 The Next Level. Se oli vauhdikas! Kolmatta osaa ootellessa, juoksevista strutseista päätellen ilmestyy varmasti.

Tännään Peksi se vasta tempun teki. Minä meditoin eteisessä ja sillä välin Pekka teki keittiössä munakasta. Vasta laitettuaan munakkaan uuniin tajusi hän, että oli laktoosittoman maidon sijaan kaatanut siihen vahingossa minun mustikanmakuisen Valio Pro Feel -proteiinijuoman! Olivat niin samannäköisiä ja -kokoisia tölkkejä että erehtyi. Voi Pekka! :'DDDDD No, vähän sivumakua muuten suolaiseen munakkaaseen. Kyllä se alas meni. :'D Junassa muokkailin kuvia, aattelin viikonloppuna lisäillä.

Yes, kohta ollaan kotona.

Bloggaan myöhemmin lissää. Mukavaa alkavaa vappuviikkoa!

Viikon huvit

Tekipä hyvää levätä pieni hetki. Melkein Orivedellä ollaan.

On montakin ajatusta, jotka minua ovat tämän viikon aikana huvittaneet. Jostakin ne vain putkahtavat päähäni ja sitten alan itsekseni hykerrellä niille.

1. Tilipitappi

Muistelin eräänä aamuna vitsiä: Mikä Röllin veneestä jäi uupumaan? -Tilipitappi. Kuulin sen ekan kerran mökillä Kivijärvellä. Istuttiin muistaakseni paljussa minä, Tero ja kaverinsa Harri. Samassa keskustelussa tuli esille Nokia Tune -soittoäänen eri pilaversiot. He olivat kuulleet saman kuin minä aikanaan luokkakavereilta yläasteella: "Mitä v*ttuu kuka soittaa älä vastaakaan". Tuulia paljasti kuulleensa härömmän version: "Etureikään takareikään mihin reikään vaan". Pouttu sitä aikanaan rallatteli. Onko Tuulialla rivot jutut? xD Ei minua nuo pilalaulut niinkään naurata, mutta tilipitappi on ihan hauska. P.S. Siitäkin mökkireissusta tuli tämän kuun alussa viisi vuotta.

2. Mönkään

Minua alkoi eräänä päivänä huvittaa sanonta "mennä mönkään". Liittyen siihen, etten pidä siitä, että suunnitelmat menevät mönkään. Hommat voivat mennä puihin, metsään, pieleen, sytteen taikka savveen (totta puhuen en edes tiedä kumpi on hyvä ja kumpi huono asia), penkin alle, päin brinkkalaa, päin @*#% (jokainen kuvitelkoon haluamansa kirosanan), poskelleen, pyllylleen tai muuten vain vastoin odotuksia. Sanontoja riittää. Mönkään kuitenkin huvittaa eniten. Tiesittekö muuten, että Mönkö on sukunimi? Voi Mönköä jos menee mönkään... :'D

3. Raitistumaan

Lähdin asiakkaan kanssa ulos. Mielessäni mietin, miten eri tavoin voin ilmaista ulkoilman hyvät vaikutukset: menen ulos tuulettumaan, piristymään, virkistymään, raikastumaan, raitistumaan... Niinpä niin. :D Sisäilma menny niin päähän että tarvii raitistua. Taisin ääneen mumista asiakkaalle, että "mennäänpä raitistummaan, katkolle tässä jo joutaa".

Hullulla on halavat huvit. Enköhän minä oo hulluuteni tässä jo monet kerrat todistellut. xDDDDD Oma pää on sellainen viihdekeskus ettei Netflixejä tai Riemurasioita tarvita. Ja näin aasinsiltana, tuli neljäs huvitus mieleen:

4. Lähde: Oma pää

Vuosi sitten äidinkielentunnilla opettaja ( joka muutenkin on hyvin omanlaisensa persoona, lähiavustajat muistavat J-P:n :D ) antoi tarkat ohjeet: Jos tietolähde on oma pää, lähdeluettelon viittauksiin ei merkitä "Lähde: Oma pää." Entä jos oisinkin ihan tahallani merkinnyt? Ihan vain osoittaakseni, että sieltä se suurin tekstimäärä on peräisin. xD 

Oevoe... Alasjärven pysäkki meni jo. Seuraava on TAYS. Voisin jäähä jo sillä mutten jaksa nousta, toisekseen bussi nro 17 kulkee lähimmäs eikä se mene keskussairaalan ohi. No, ei pitkä aika niin olen perillä.

Dudii Mira, täältä tullaan! Laitahan sauna lämpiään! B) 

Riemukasta viikonloppua! Koittakee kestää. ;)

Ja takaisin tien päälle

Dudii, hei vain. Tulen hetkeksi pois oman pääni sisältä, tuosta kierroksilla käyvästä ajatustehtaastani ja palaan tähän hetkeen. Kylläpä mulla jälleen kerran mielikuvitus laukkaa. :'D

Ihan konkreettisesti haluan lähettää terveiset tien päältä! Istun Onnibussissa, joka lähti Oulusta 9.40. Ihan mukavaa vaihtelua kulkea pitkä matka linja-autolla. Sitä pääsee erilailla ihailemaan maisemia, etenkin nelostien varrella olevia lakeuksia, metsiä ja upeita järviä. Nelostie on tässä vaiheessa muuttunut ysitieksi, sillä Jyväskylässä oli vaihto ja seuraava pysäkki on Himos. Tiiättäkö sen vanhan laulun Linja-autossa on tunnelmaa? Kyllä se vain linjuriauto on maantien ässä / jos olet jonnekin pyrkimässä... Ai että tulee hyvät muistot mieleen kun kulkee tätä tietä. Se viime kesä, kun ajoin Haapajärveltä serkun luo Linnainmaalle. Jälleen kerran minulla on sama määränpää. ♡

Tauko pieni kohta koittaa... Jämsän Shell.

Daada-daada. Olipa Jämsässä lämmin. Kävin ovella haukkaamassa raitista ilmaa. Ruohokin näkyi kasvavan. Oulussa oli vielä lunta maassa. Eilen oli satanut uutta.

Jo vain. Vielä reipas tunti Tampereen linja-autoasemalle, josta matka jatkuu Linnainmaalle. Koko päivä bussissa, huh. En väitä etteikö tuntuisi missään. Hyvä ku matkan alussa mulla oli läppäri, ja koska bussissa ei ole samanlaista mahdollisuutta olla koneella kuin junassa, pidin konetta sylissä. Onneksi joogatiili toi hieman korkeutta. En vain jaksa enää olla koneella, sillä muuten mun tulee huono olo. Nytkin on siinä ja siinä että jaksan näpyttää puhelimella.

Oli outoa juua aamulla kahavia. Mulla on musta tee loppu, siispä päätin keittää Lidlin Fair Globe -kahvia. Reilun kaupan ja luomua, muuta en ostakaan. Ja ehdottomasti tummapaahtoa, ettei mene maha sekaisin. Ehkä kahavinjuonti ja pitkä bussissa istuminen yhdessä saavat olon hieman oudoksi. No, jos liikaa rupiaa tuntummaan niin lepo vaan.

Olis asiaa... teenkö ennätyksen ja aloitan neljännen tekstin samalle päivälle? Taidan tehdä niin. Pidän ekana pienen tauon.

Tuossa vielä selkeämmin Jämsän Shell ja poutapilvitaivas. :)

Terveisiä ajatustehtaalta!

Hei vain. Kuten otsikko jo kertoo, olen paraikaa ajatustehtaassa. Se on paikka pääni sisällä. Paikka, jossa vietän suhteellisen paljon aikaa, toisinaan jopa liikaa. Paikka, jonne vain minulla on kulkulupa. Paikka, jonne pääsy ei katso aikaa tai konkreettista paikkaa.

Kyllähän te tiiättä, että oon yks kävelevä ajatuspommi. Asiaa oon niin paljon, että yksi elämä tuskin riittää niiden kaikkien ulos tuomiseen. Tässä tehtaassa savu nousee niin että melkein korvista höyry näkyy, raaka-aineena on verbaalisuus ja innoittajana itse elämä. Osa lyödään raakana faktana tiskiin ja osa päätyy jatkojalostukseen, sillä aivan kaikkea ei purematta niellä.

Tässä tehtaassa raha ei puhu, vaan hyvää jaetaan ilmaiseksi. Tuotteilla käydään korkeintaan vaihtokauppaa. Valikoima sisältää niin valmiit kuin keskeneräiset ajatukset ja kaiken siltä väliltä. Tekijä vastaa valmistusvirheistä yksinoikeudella. Mikä merkillisintä: Kaikki tämä tapahtuu yhden ihmisen toimesta. On siinä työ yksin pyörittää valtavaa tehdasta, mutta on se myös kaiken vaivan arvoista.

Oletko valmis? No sitten, Neljää ruusua lainatakseni: Tie ajatuksiin / tule mukaan!

Tulipa teksti. Taidan päättää tämänkertaisen tehtailuni tähän ja aloittaa uuden tuotteen.

Tapaamme seuraavassa luvussa.

Rakkaudesta lajiin

Sen lisäksi, että olen tuonut esille mielipiteitäni koronasta, olen maininnut uimarannan lukollisten pukukoppien olevan suljettu. Se ei kuitenkaan ole estänyt minua uimasta.

Polkiessani 18.3. Tuiranrantaan ja todettuani koppien olevan kiinni, käännyin pettyneenä kotiin. Sinnittelin huimat neljä päivää kylmän suihkun voimalla, kunnes sain tarpeekseni. Päätin, että minähän menen uimaan vaikka väkisin!

Niin vain aloin käydä uimassa kylmästä kopista käsin (niistä vaaliansinisistä, joita itse kutsun koirankopeiksi). Sole temppu eikä mikhän! Vaikka vinkka käy lattianraosta jalakoohin ja taskulamppuakin tarvitsee, saa sentään näkö- ja tuulensuojaa. Eikä sinne tarvitse asumahan jäädä!

Olen harrastanut avantouintia yli viisi vuotta. Kokeilin lajia ensimmäisen kerran yläasteikäisenä. Sittemmin olen uinut kylmässä vedessä hyvin satunnaisesti, kunnes syksyllä 2014 päätin aloittaa avantouinnin kokonaan. Siinä kävi kuten arvasin: Jään koukkuun ja lajista tulee elämäntapa.

Yli viisi vuotta on hyisissä vesissä kahlattu, enkä ole katunut päivääkään. Viileä vesi virkistää ja rauhoittaa samanaikaisesti. Terveydentilani on parempi kuin koskaan, nukun yöt enkä pahemmin sairastele. Onko sinulla harrastus, josta et luopuisi mistään hinnasta?

Kuten Klamydia kappaleessaan Suomalainen tarina laulaa, ”elämää on aamukaste ja pelto hiljainen”. Eikä mikä tahansa aamukaste, vaan kauttaaltaan (tai vähintään kaulaa myöten) koettu. Avantouinti on minulle henkireikä. Huumeeseen verrattava asia. Tarvitsen aamukasteen, jotta minulla lähtee päivä käyntiin. Minulle tulee parissa päivässä kamalat, suorastaan sietämättömät vieroitusoireet. Olen levoton, ärtynyt ja pahalla päällä. Uinnin jälkeen olen aivan eri ihminen. Tarvitsen sopivassa määrin extremeä. Mistään en ole saanut yhtä huikeaa fiilistä kuin kylmäkylvystä!

Toki on niitä aamuja, jolloin mietin: onko mun ihan pakko mennä tuonne palelemmaan? Kunnes muistan, miten mahtava olo siitä tulee. Eipä siinä malta olla käymättä. Tässä lienee syy, miksen käytä päihteitä – harrastus tuottaa riittävän määrän endorfinia, enkä muuta kaipaa.

Uinti on puoli-ilmaista: välineet ovat edulliset eikä Raatin uimahallista haettu kulukulätkä maksa aikuiselta kuin 30€/vuosi. Jos haluaa säästää, voi käydä kesät talavet ulukoa käsin (kuten itse teen olosuhteiden pakosta) ja uida vaikka alasti – sitäkin näkee joskus. Itse en moista harrasta, ainakaan tunnusta. ;)

En välttämättä pystyisi asumaan sisämaassa. Tarvitsen virtaavaa vettä lähelleni. Uimahallin kylmäallas tai kotitekoinen jäillä täytetty vesisaavi ovat vain väliaikaisia ratkaisuja. Jonna Tervomaan Yhtä en saa -kappaletta lainatakseni: ”Kaikki muu on korviketta ja turhaa ellen mä saa / ainoaa / puuttuvaa.” Luonnonvesistöä ei voita mikään! Olen asunut eri puolilla Oulua, mutta Tuira on aina ollut tukikohtani. Muutto rannasta kivenheiton päähän oli siis tietoinen valinta.

Joessa kun käy joka aamu ennen töitä pulahtamassa, ei parempaa herätystä saa. Jokainen aamu on omanlaisensa arktinen seikkailu. Rakastan avantouintia niin paljon, että varmasti kuolivuoteellakin viimeinen toiveeni olisi päästä pulahtamaan, vaikka minut joutuisi nosturilla nostamaan ja paareilla kantamaan.

Kuukauden päivät käytin sitkeästi ulkokoppia, kunnes vihdoin 14.4. pukuhuone avattiin. Voi sitä riemua ja autuutta – jota kesti ruhtinaalliset kaksi päivää. Sitten oveen tuli ilmoitus, että koppi on koronaviruksen takia toistaiseksi suljettu. Ei muuta kuin takaisin koirankoppiin. Tulihan tuohon totuttua. :’D Onneksi kesään ei ole pitkä aika.

Joku varmasti pitää minua hulluna, mutta mitä sitten? Voisi sitä huonompiakin harrastuksia olla. Olen sanonut, että niin kauan kun käyn Oulujoessa uimassa, sielussani paistaa aina aurinko. =)

...mutta beibe kyllä täällä tarkenee! B)

Huomenna jälleen Tamperelle

Huomenta. Istun bussissa matkalla töihin ja ajattelin tässä nopsaa hetken näpyttää ennenkö jään. Ei malta montaa päivää olla kirjoittamatta, minulla kun asiata on kö pienellä kylällä. :P

Yes. Huomenna ois taas matka Manseen. Meen tällä kertaa Onnibussilla. Se lähtee Oulusta samaan aikaan ku juna jolla kuljin viikko sitten, klo 9.40. Mun piti lähtä jo 6.40, mutta koska vuorot menneet uusiksi, ostin lipun myöhäisempään, siihen ainoaan, joka koko päivänä kulkee.

Meen Miralle. Saunotaan ja sillee. Oonhan mää kertonu. :D Sitten näen la kummityttöä ja meen Peksille. Su sitten palaan Mymmen kanssa junalla.

Nyt pittää jäähä, palataan, moi!

***

Työpäivä ohi. Istun jälleen bussissa ja olen matkalla joogakoululle, jossa olen useamman viikon ajan ollut ainoa fyysisesti paikalla oleva asiakas. Muut joogaavat Zoomin kautta. Minua ei haittaa olla kaksin joogaohjaajan kanssa, sillä se ei ole minulle uutta. Jo Tampereella asuessani saatoin saada yksityistunnin (huom! ilman että ohjaaja samaan aikaan virtuaaliohjasi).

Sitten jos tänään ehdin, alan kasata matkatavaroita. Sinällään on helpotus, että bussi lähtee myöhemmin kuin aluksi luulin. Ei tarvitse lähteä kotoa samaan aikaan kuin työaamuina.

Homma menee niin, että kauan sitten ostettu Onnibus-matkani on vallitsevan tilanteen takia peruttu. Onnibus ilmoitti viestillä, että tulen saamaan sähköpostilla hyvityskoodin tämän kuun loppuun mennessä. Koska koodia ei näkynyt, päätin eilen soittaa asiakaspalveluun. ( Tein sen työpuhelimesta ettei vain itselle tule laskua, ovela minä. ;) ) Siellä kerrottiin, että aiemmin ostettu matka todellakin on peruttu ja hyvityskoodi tulee sähköpostiin tämän kuun loppuun mennessä tai viimeistään toukokuun ekalla viikolla. Sen saa käyttää mihin tahansa yhdensuuntaiseen matkaan, vaikka Helsingistä Rovaniemelle. Vaikka jouduin ostamaan uuden lipun siihen ainoaan vuoroon joka 24.4. Oulusta Tampereelle ajetaan, sen lisäksi saan ilmaisen matkan. Koodi on voimassa tämän vuoden loppuun asti. Siispä, jos jollekin käy samoin kuin minulle, voi lohduttautua sillä, että rahoja ei ole hävitty. :) Tunnen itseni yleiseksi tiedottajaksi tämän kertoessani, kun aiemmin selitin VR:n hyvityskäytännöistä. Ei vaan. :'D Kokemusasiantuntija minä vain.

Jaahas nyt joogaan. Om shanti.

Iha hyvä viikonloppu :)

No niin hei taas. Viikonloppu hurahti nopeasti ja istun junassa paraikaa. Seuraava asema on Ylivieska. Tämä IC lähti Tampereelta noin 45 minuuttia myöhässä. Syyksi kuulutettiin tekninen vika Helsingin päässä. Oulussa tämän piti olla 17.38, mutta saapuu näillä näkymin 18.21. Eipä siinä, tähän on vuosien varrella totuttu. :D Alkumatka meni eväitä syödessä ja nukkuessa. Äsken huitasin naamariin smoothien ja nyt odotan vessan vapautumista. Joku nuori sälli meni sinne. Kauan kyllä toimittaa. :'D

Viikonlopusta kerrottakoon, että kaikki meni oikeastaan juuri kuten ennustin.

Perjantaina Pekka oli asemalla meitä vastassa. Kuljimme samalla bussilla länttä kohti. ( Tesoma ja Kalakku onkin yks villi länsi, ei vaa. :'D ) Peksi jäi Tessulla ja minä Kalkussa. Porukoilla päästin Mymmen kopastaan ja otin päikkärit. Veljeni Antti hurautti Bemarillaan pihaan vähän ennen muita vieraita. Siinä syötiin ja tuntia myöhemmin juhlaväki saapui. *Dudii NYT se vessa vapautui vihdoin* Yes, jatketaan. Kahvittelimme pihassa mutta tulimme jossakin välissä sisälle lämmittelemään. Synttärit sujuivat suht rennosti ilman sen suurempia muodollisuuksia.

Äiti päätti että Nissanista luovutaan. Muistan Arttu Wiskarin kappaleen Sorateiden sankarit loppupuolelta kohdan Vaimo päätti että kilpurista luovutaan / nyt krokotiilinkyyneleistä juovutaan. (Itkuun ei tosin ole aihetta.) Onhan tuolla jo ikää eikä mee katastuksesta läpi. Näkisittä ne ruostevauriot auton kylessä. :''''D Eno ja serkkupoika ajoivat kadunvarteen autolla, josta näillä näkymin tulee vanhemmille uusi: farkkumallinen BMW. Porukat tekivät kaupat. Hyvä vaan että saavat toimivan auton.

Ehkä iiiihan pikkiriikkisen mun tulee ikävä vanahaa autua. Olihan se luottomenopeli kaikilla pitkillä Pohjanmaa-reissuilla. Koskaan ei jättänyt tien päälle, paitsi sen ainuan kerran ku Peksin kanssa viime syssynä tultihin Pirkkalasta ja rengas puhkesi. En muista ajoinko itse autolla sen jälkeen. Väitän, etten osaa ajaa mitään yhtä hyvin kuin Nissan Almeraa. No, olkoon uusi Bemari se vehje, jolla ajelen kenties tulevana suvena Haapajärvelle. Sit ei oo Mikan vaan on Tuden faijan BMW / pyörät pyörii uudelleen... Niinku minä automerkeistä jotain tietäisin. Huoltakoon muut, minä vain ajan. Tuulia pitää ajotaitonsa, korjaajat pitäkööt tunkkinsa. ;D

Siinä tein Fressin iltajoogan ja aika pian menin unten maille. Harmittaa kun nukuin vähän huonosti. Vanha sänkyni viettää alaspäin ja huoneessa oli viileä. Sähköpatteria piti huudattaa koko yö. Onneksi yövyn vanhemmillani harvoin.

Lauantaina kävin aamupäivästä kylässä kalkkulaisella tuttavallani. Olin uumoillut, että ei mahda olla Kalkun Pubi auki. Ei sillä että mulla sinne asiaa olisi, kuhan ajattelin. Kävelin ohi ja kiinnihän tuo oli. Parin tunnin päästä tulin kaupan kautta porukoille. Jos jokin muuttuja suunnitelmiin tuli, niin Mymmeli oli hetkeä aiemmin mennyt ulos. Vanhemmat tekivät lähtöä tätini hautajaisiin eivätkä voineet jäädä päivystämään. Samoihin aikoihin Jenna saapui hakemaan minua, kuten olimme sopineet. Olin menossa hänen luo Nokialle. Hetken kissaa etsittyämme ja huhuiltuamme päätimme sulkea oven ja jättää vesikupin portaiden eteen. Taloon tultaisiin muutaman tunnin päästä, joten kissalla ei ole hätää. (Parhaillaan Mym on ollut noin 7h ulkona). Niinpä mekin lähdimme.

Jenna käytti minua Vihnusjärvessä uimassa. Vesi oli kylmää muttei sen kylmempää kuin Oulujoki. "Hullu!", hän huusi. Muuan ohi kävellyt vanha mies totesi, että hänellä olisi pudonnut amalgaamit hampaista jos saman olisi tehnyt. Mikäs siinä, VIRKISTI! Vois sitä huonompiakin harrastuksia olla.


Kylässä kului useampi tunti. Asiaa todellakin riitti, sillä emme olleet vuosiin nähneet. Puhuttiin, että voisin kesällä tulla heille yöksi ja mentäis vaikka Vihnukselle uimaan. Jos minä olen suorasanainen niin Jenna on kahta enemmän! Voitta kuvitella kaks rempseää samanikäistä naista saman katon alla. Hyvin tullaan juttuun, ei siinä. :D

Vanhemmat olivat tulleet kotiin ennen minua. Oli huojentavaa kuulla äidiltä, että Mymmeli oli ollut portailla vastassa ja tullut sisälle. Aiemmin päivällä tuntui, että kissan vahtiminen jää minun vastuulle. No, tarvii se kummallakin oma elämä olla, minulla ja lemmikillä. Mymmeen voi luottaa. =^.^=

Jenna vei mut porukoille, jossa pakkasin tavarat. Minä ja Mymmeli saimme Jennalta vielä ystävällisesti kyydin Pekalle asti.


Tännään ei mittään erikoista. Mymmeli jäi Haukiluomaan, kun 12.30 aikaan lähdimmä. Kävimme hakemassa mulle Iittala-astiat, minkä jälkeen aseman S-Marketin kautta junaa odottamaan. Asematunnelissa Peksi huomasi, että juna on myöhässä. No, mikäpä siinä. Odotellessa istuimme penkeillä ja minä raaputtelin arpoja, joita oli yhteensä noin 20, ja joilla voitin yhteensä 25 euroa.

Sitten mää tulin junaan istumaan ja tavalliseen tapaan postaamaan. Tässä lopettelen tekstiäni. Kotona ei puhettakaan että tekisin ennää mittään. Suoraan nukkumaan vain. Nelipäiväinen viikko taas luvassa, jes. Kauaa ei ehdi olla poissa. Pekka mietti, miten pärjään ilman Mymmeliä. On Mym ollut joskus kolmekin viikkoa porukoilla hoidossa, joten kuusi yötä ei tunnu missään. Lauantaina tapaamme jälleen. Ainakin aamuisin säästyy aikaa, kun ei tarvitse ruokkia kissaa.


Toivottavasti teillä muilla oli hyvä viikonloppu, mitä sitten teittekin.

Palaamisiin! Ensi viikkoon!

Vapaapäivä ja reissua pukkaa

Moikka moi. Aattelin vähän päivittää kuulumisiani. Nyt on hyvää aikaa olla koneella, sillä istun junassa. Tässä vaunussa ei ole lisäkseni kuin kaksi matkustajaa. Toinen istuu toisessa päässä ja toinen tuossa mun vieressä, nimittäin kissaneiti Mymmeli. =^,^=

Niin, niitä kuulumisia. Äsken kuulutettiin seuraavaksi asemaksi Ylivieska. Muistan kaksi vuotta sitten, kun kehittelin Jenni Vartiaisen kappaleen Väärään suuntaan väärään aikaan kertosäkeestä omanlaisen, silloista elämääni kuvastavan version.

Toiseen suuntaan toiseen aikaan / elämä vetää / en tutulla asemalla / junasta jää pois enää /

Toiseen suuntaan toiseen aikaan / elämä vetää / en osannut tänne juurtua / silti joskus mietin sinua

No, se siitä. Muistot on muisteltu, menneen kanssa ollaan sinut ja elämä jatkuu. 

Nyt kun juna seisoo Ylivieskassa, kerrottakoon, että olisin kaksi viikkoa sitten jäänyt pois tällä asemalla, jos suunnittelemani reissu olisi toteutunut. Minun piti lähteä Haapajärvelle kaveriperheen luo viikonloppua viettämään, mutta väliin tuli muuttuja nimeltä korona: Perheenäidillä on neljä lasta ja viides pian tulossa, joten juuri nyt ei voi ottaa pienintäkään riskiä, jo pelkästään siksi, jotta neuvolaan ja lääkäriin pääsee terveenä. He ovat kuulemma rajanneet lähipiirinsä hyvin pieneksi. Aluksi olin pettynyt ja vakuutin olevani terve, mutta sitten ajattelin, että perheen ehdoilla mennään. Ymmärtäähän sen. Olen kyllä tervetullut kyläilemään sitten kun tilanne rauhoittuu. =) 

Eikä tässä mitään hävitty. Soitin VR:lle ja siellä kerrottiin, että käyttämättömistä matkalipuista saa koko rahan takaisin, kun juna ei ole vielä lähtenyt. Se homma on hoidettu, kaikki hyvin siis. :) Jälkeenpäin luin, että näin korona-aikana matkan peruutus onnistuu, vaikkei olisi ostanut lipuille peruutusturvaa. Itse en ole sitä koskaan ostanut, sen verran varma olen ollut suunnitelmistani. Eivät nuo muutenkaan kalliit olleet, yht. 17,20€ meno-paluu. Meno oli Haapajärvelle asti (Ykassa vaihto) ja paluujunaan olisin noussut Ylivieskasta. Mulla on kova ikävä Teron kälyn perhettä, jonka lasten kanssa on aina yhtä mukava leikkiä. Toivottavasti kesällä nähdään. ♥    

Mites kuluneen viikon kuulumiset?

Tein kuten sanoin: Juttelin heti seuraavana päivänä esimieheni kanssa. Hän näytti vihreää valoa sille, että varaan ajan työterveyteen. Työsopimuksen jatkosta hän ei vielä osannut kertoa. Lyhyemmän työpäivän tekeminen saattaa jopa onnistua. Nyt vain odotellaan Oulun kaupungilta päätöstä, josta kaikki riippuu. Joka tapauksessa minä soitin työterveyteen ja sain kaksi aikaa varattua! Kaks kärpästä yhellä iskulla, mikäs siinä. Nyt on sekin asia hoidettu. =) Esimieheni, joka on nainen (tuntuisi hassulta sanoa "esinainen") on oikeasti hyvä tyyppi. Vaikka välillä käymme tiukkoja ja vakavia keskusteluja, ihmisenä mulla ei ole mitään häntä vastaan. :) Ymmärtäähän sen, että johtamistehtävässä on oltava reilu, oikeudenmukainen ja tasapuolinen. Siksi hän ei voi antaa mulle mitään erivapauksia, esim omiin oloihin sulkeutumisesta väsymyksen vuoksi. Siispä tein viime postauksessani kissankokoisin kirjaimin mainitsemani ennakoivan peliliikkeen ja varasin ajan. :)      

Vaikeina aikoina saa ja kannattaa tuoda esille hyviä asioita. (Enkä tarkoita itseäni vaan koko maailmaa.) Hyvä uutinen on se, että törmäsin tiistaina bussipysäkillä kaveriini, joka maksoi lopunkin velkansa. Ei sitä ollut kuin 1,05€, mutta oli oikein ystävällinen ele tervehtiä iloisesti ja kaivaa lompakon kolikkotaskusta pari roposta. Ei tarvitse sitäkään murehtia enää, ei kummankaan. :)

Ensisijainen ilontuojani on Mymmeli. Aina jos mietin kiitollisuudenaiheita, Mymmeli tulee ekana mieleen. Kuten olen sanonut, eläin voi merkitä enemmän kuin yksikään ihminen. Kissa on se elävä otus, jonka kanssa jaan suurimman osan ajastani. Mym on mulle kaikki kaikessa. Me ollaan ystäviä vaikka hamaan tappiin asti! ♥ Nyt kun menen Tampereelle, Mym pääsee viikoksi hoitoon Pekalle. Tulen nimittäin viikon päästä Mansesteriin uudestaan, eikä siten olisi järkeä kuljetella kissaa muutaman päivän takia edes takaisin. Voisi Mym porukoillakin olla, mutta väitän, että kyllä Peksi Mymmestä paremman huolen pitää. Ainakin hän omistaa aikansa minun maukulille 100%:sti, siihen voin luottaa. =^.^= 

Serkulla piti tosiaan olla ensi viikon lauantaina nelikymppiset, mutta enemmistön äänestyksellä ne hipat siirrettiin kesään. Menen Miran luokse muuten vaan, sillä sukulaisuuden lisäksi olemme hyviä ystäviä. Saunotaan, jutellaan ja sillee. Kyllä nää Mira tiijät. =D Palaan paria päivää myöhemmin Ouluun Mymme mukanani, kuinkas muuten. 

Tampereella ollessa ajan saa kulumaan aina. Olen noin kello kaksi perillä. Tännään isäukko pääsee virallisesti riskiryhmään ja synttäreitä julitaan pienellä porukalla pihassa. Huomenna näen Nokialla asuvaa ystävääni pitkästä aikaa ja illemmalla Pekka saa kylään kymmenen henkeä: minut ja kissan. :D Laitankin pian viestiä henkilölle, jolta olen varannut astioita. Olen aina halunnut alkaa kerätä Iittalan turkoosia Teema-sarjaa. Löysin Tori.fi:stä myyjän, joka asuu Tampereella ja myy käyttämöttömän astiaston 95€:lla (ovh. 165€). Ajattelin, että ylihuomenna taikka ensi viikon perjantaina kävisin hakemassa. Ensi viikon lauantaina mun olis tarkoitus tavata 14-vuotias kummityttöni. Hän sanoi, että on outoa, kun ei ole koulua. On, aivan varmasti.  

Vielä hyvä uutinen: veronpalautuksia tulee sen verran runsaasti, että niillä saa etelänmatkarahat jo pitkälle alkuun. Matkustuskiellon poistumista ja tulevaa syksyä toiveikkaana odotellessa... B)

Jaahas, joko sitä ollahan Härmässä? Yritän kärkkyä Powerparkia, joka pitäisi näkyä kotvan kuluttua. Ei oo montaa päivää kun julkaisin mm. huvipuistokuvat blogissani. Voi että, muistan sen viime reissun tosi elävästi. Siitä tuloo kesällä kolome vuotta. Teron kanssa käytihin. Maailmanpyörä oli ainoa johon sain hänet suostuteltua (lue: lahjottua) ja hän huomasi kaukana pelloilla heinäpaalin, joka oli vuorattu Suomenlipuksi. Silloin oli Suomi 100 -vuosi. Se oli komiaa katseltavaa 75 m:n korkeudesta käsin. Tarkoitan Dragon Toweria. :D 

Eiku Pännäistä se vasta kuulutti. Luulin että oltiin jo Kauhavalla. :D Voimapuisto tuloo Pännäästen ja Kauhavan välihin. Ja huomaattako, heti muuttuu murre ku näille tasangoille päästään. :P

Minä päätän tämänpäiväisen postauksen tähän. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja palaamisiin jälleen. :) 

P.S. Vihiroonkin se Härmä tuli. Näitä lakeuksia katsellessa oikeen tunnen, kuinka mun on heleppo hengittää.    

Muutama sana työssä jaksamisesta

Heippa. Minua on jo pitkään vaivannut työhön liittyvät asiat. Ajattelin, että mitä pikemmin käsittelen tämän, sitä nopeammin se on poissa päiväjärjestyksestä. Samalla toivottavasti mieli kirkastuu ja olen taas paremmin selvillä siitä, mitä oikeasti haluan.

Olen ollut samassa työpaikassa jo puoli vuotta. Kuusi kuukautta rapsahti täyteen 7.4. Minulla on määräaikainen sopimus, joka päättyy 30.5.2020. En voi muuta sanoa, kuin että ihmeen hyvin olen jaksanut kaikki nämä kuukaudet. Itsehän aikanaan suostuin siihen, että teen Oulunsalossa täyttä päivää vieriavustajana toukokuun loppuun asti. Tässä vaiheessa voin nostaa itselleni hattua.

Tiesin, että minulla ei tule olemaan helppoa. Päätin silti kokeilla, sillä auttamistyö on vaivan arvoista. Alussa olin todella uupunut ja olin vähällä luovuttaa, kunnes sisuunnuin. ”Nyt on mennyt ihan kivasti”, esimies kehui viime vuoden loppupuolella. Vastasin, että minulla on käytössä sen verran tehokkaat superfoodit ja lisäravinteet, että niiden avulla jaksan. Olin ottanut uudelleen käyttöön FitLine -tuotteet, mitä en ole katunut pätkääkään.

Monta kuukautta menikin ihan hyvin. Toki väliin on mahtunut haasteellisia päiviä, jolloin olen halunnut vain nukkua ja jolloin mielessä on pyörinyt tuhat ja yksi muuta asiaa.

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta viime aikoina jaksamiseni on ollut jälleen koetuksella. Valitettavasti siitä ovat saaneet osansa muutkin kuin minä itse. Syy ei ole yksiselitteinen vaan monen kuormittavan tekijän summa: Korona ja oma suhtautuminen siihen, säädökset ja muutokset joita se on tuonut tullessaan, lohduttoman pitkältä tuntuva talvi, ihmissuhteet, hormonit (lue: kuukautiset ja ovulaatio), yksityiselämä sekä kaikki tämä epävarmuus tulevasta. Siinä on jo tarpeeksi muuttujia.

Viime tiistaina esimies sanoi napakasti mutta ystävällisesti: ”Tuukko Tuulia käymään kun ehit, niin poristaan vähäsen.” Melkein arvasin, mistä hän halusi jutella.

Aivan ensiksi keskustelimme siitä, että olin edellisenä päivänä vienyt asiakkaan mukanani kauppaan vaikka sääntö sanoo toisin. Olin kyllä tietoinen säännöstä, mutten ajatellut sen koskevan myös omaa asiakastani. Tätä en kertonut esimiehelle, mutta näin lukijoiden kesken voin paljastaa, etten oikeasti halunnut ymmärtää sääntöä. Vetosin siihen, että asiakkaani ei pysty koskemaan mihinkään eikä näin ollen voi omasta tahdostaan hankkia itselleen koronaa. Esimies myönsi sen, mutta muistutti pisaratartunnasta ja siitä, miten asukkaiden turvallisuus on ykkösasia. (Hänellä on omien sanojensa mukaan jumalaton ressi asukkaiden terveydestä eikä siksi nuku öitä.) Summa summarum: En mene asiakkaan kanssa kauppaan niin kauan kuin kielto on voimassa. Pyörätuolin lykkääminen ja ostoskassien kantaminen samanaikaisesti on kieltämättä fyysisesti raskasta. Sikäli tämä on minulle helpompaa näin. Joko livahdan markettiin yksin tai kerron työkaverille, mitä kaupasta voi asiakkaalleni tuoda.

Toinen minkä esimies otti puheeksi, oli tämä: Työkavereilta oli tullut palautetta siitä, että käytökseni on ollut työkeää. Ennen kuin hän pääsi asiaan, minä tunnustin: ”Olen saattanut olla viime aikoina säännöistä piittaamaton ja työyhteisöä kunnioittamaton tai käyttäytyä tylysti, töykeästi tai muuten vaan oudosti.” Kerroin sen näkyvän välinpitämättömyytenä. Jos työkaveri sanoo jotakin, olen saattanut olla hiljaa, tokaista kylmästi ”joo” ja kääntää katseeni pois. Tai ehkä olen pelkällä olemuksellani viestittänyt, että ei voisi vähempää kiinnostaa. Myönnän siis kaiken. Ihan lukijoiden kesken: Salaa olin tyytyväinen, että käytökseni oli herättänyt näin voimakkaita tunteita. (Oh, tulinko juuri paljastaneeksi sadistisen puoleni?)

Ainahan outoon vuorovaikutukseen on syy – kuka sitä huvikseen käyttäytyisi huonosti. Sanoin, että väsymys on se, joka taustalla painaa. Se peittoaa alleen kaiken hyvän. Uupuneena sitä näkee asiat paljon huonommassa valossa kuin ne oikeasti ovat. Minulla väsymys sumentaa järjen jopa siinä määrin, etten jaksa välittää käytöksestäni. Normaaliolotilassa olen ystävällinen ja asiallinen, oma itseni. Sitä haluaisin olla töissä kaiken aikaa, mutta aina se ei ole mahdollista. Töykeä Tuulia ei ole hän itse, vaan hänen pimeä puolensa. Näin väsymys kaappaa vallan: hajoittaa ja hallitsee.

Olen väsymyksen takia välillä todella ärtynyt ja pahalla päällä. En tietenkään halua, että se vaikuttaa näin laaja-alaisesti, toisin sanoen näkyy käytöksessäni työkavereita kohtaan. Häiritsevien tunteiden purkaminen ei todellakaan ole työnteon itsetarkoitus. En missään nimessä halua tietoisen tahallani aiheuttaa hämmennystä käytökselläni. Kyse ei ole siitä, että töksäyttäisin jotain harkitsematonta, vaan pikemmin puhe- ja viestintätyylistäni. Siksi minut on helppo ymmärtää väärin.

Esimies on tiennyt väsymyksestäni alusta lähtien. Hän on kannustanut minua puhumaan työkavereille, että aina kun meinaa tulla huono hetki, kannattaa kertoa, että väsyttää tai olla että ”ups, mää oon tässä vähän omissa ajatuksissani, mutta se johtuu...” Minä en halua puhua! Sanoin suoraan, etten ala joka iikalle avautua. En ole velvollinen selittelemään yksityisasioitani.

Kerroin, etten tavoittele mitään Vuoden työntekijä -titteliä. Kyllä, uskallan olla suorasanainen esimiehelleni. Jälkeenpäin mietin, että eikö riitä, että teen työni hyvin. Miksi siihen päälle pitäisi olla työyhteisölle mieliksi? Tuntuu, että minulta vaaditaan paljon. Ristiriitaiseksi sen tekee se, että vaadin jo valmiiksi itseltäni. Minulla on vahvat visiot, joiden mukaan haluan toimia. En ole tullut hakemaan työkavereiden hyväksyntää, vaan tekemään työni. (Tosin nyt olen alkanut kiinnittää huomiota sääntöjen noudattamiseen ja työyhteisön kunnioittamiseen – olenhan aikuinen ihminen, joka on vastuussa käytöksestään.)



Sanon varmaan sadannen kerran, että saan joka päivä tehdä paljon jaksamiseni eteen. Olen joutunut tekemällä tekemään itsestäni ihmisen, jolla on sama rytmi 24/7. En ole tehnyt sitä vain tämän työn, vaan aikanaan siivoustöiden takia, jolloin jouduin heräämään aikaisemmin kuin nyt. Sikäli hyvä, että minusta tuli aamuvirkku, että voin paljon paremmin.

Välillä mietin, kauanko jaksan, ennen kuin kamelin selkä katkeaa. Kuinka paljon voin syyttää voimien hupenemisesta työtä, entä missä määrin se on itsestä kiinni? Kuinka paljon saan harjoittaa self helpiä ym. mentaaliharjoituksia? Kuinka paljon saan psyykata itseäni? Kuinka paljon joudun vain mukautumaan? Entä syöttämään itselleni ajatusta, että töissä käyminen palkitsee enemmän kuin ”vapaaneidin” elämä? Kuinka vahva ihminen mun tulee olla, että kestän tämän kaiken? 

Niin surullista kuin se on, moni palaa loppuun töissä. Olen jäänyt koukkuun C Moren Paras vuosi ikinä -sarjaan, jonka toinen päähenkilö, Lotta Kaihuan esittämä Karla, on ollut kaksi viikkoa lomalla burniksen takia ja lähes samantien töihinpaluun jälkeen ottaa loparit. Burnout ei ole mikään vitsi tai muoti-ilmiö, vaikka siitä paljon puhutaan. Itselläni ei ole koskaan ollut diagnosoitua työuupumusta. Olen pikemminkin kärsinyt kroonisesta loppuun palamisesta, etenkin lukioikäisenä sekä aikuisiällä siivoushommien parissa. Olin jatkuvasti aivan piipussa, mutta se oli niin normaali olotila, että totuin siihen.


Mikä on lopputulema? Tämä asia ei jaarittelemalla parane, vaan on ryhdyttävä konkreettisiin tositoimiin. On tehtävä ennakoiva peliliike. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että puhun esimiehelleni. Sanon, että varaan ajan työterveyteen. Ottaapa minut vastaan lääkäri tai psykologi, tärkeintä, että yhdessä pohditaan juurikin niitä hallintakeinoja, joista alkuvuodesta juteltiin työterveyspsykologin kanssa. Lääkkeitä en suostu syömään, mutta hyviä neuvoja otan mielelläni vastaan. Tottahan se on, että työ yksinomaan ei väsytä, vaan elämässä on muitakin kuormittavia tekijöitä: arjen koossa pitäminen, suorituskeskeinen persoonallisuuteni, vapaa-ajan vähyys, ajoittain rahahuolet ja mitä vielä. On helppoa olla tapojensa orja ja mennä siitä, mistä aita on matalin. Ehkä tarvitsen jonkun neuvomaan minua arjen hallinnassa.

Työelämän haasteilleni on yksi yhteinen nimittäjä: väsymys. En halua sen päivän koittavan, kun romahdan totaalisesti. Asiat on paras hoitaa nyt eikä vasta sitten kun minulla napsahtaa lopullisesti. Kukaan ei halua nähdä sitä – kaikista vähiten minä itse. Tätä menoa uuvun aivan varmasti, jos sinnittelen väkisin.

Siispä: Puhun huomenna esimiehelleni. Kerron, että tunnen oloni vaivaantuneeksi. Sanon, että tämä ei voi jatkua näin, minkä vuoksi varaan ajan työterveyteen.

Siitä, jatkanko töissä määräaikaisuuden jälkeen, en tiedä vielä yhtään. Mikäli saan jatkaa, on pomminvarmaa se, että pidän vähintään viikon loman. Pitkän rupeaman jälkeen on saatava hengähtää! Aion kysyä myös, onko mahdollista tehdä lyhyempää päivää. 

Entä jos vain päätän, etten halua jatkaa? Katsotaanko työsuhteen päättyneen omasta pyynnöstäni? Rapsahtaako minulle kolmen kuukauden karenssi? Toki töitä on aina tarjolla. Voin aina palata siivoustyön pariin tai tehdä keikkaa sijaisavustajana. Kortistoon tuskin päädyn, sillä en ole luonnostani työtä vieroksuva. Toisaalta, haittaisiko tuo olla hetki tekemättä mitään? Viettää vapaata kesää? Kyllä se talous aina jotenkin järjestyy.

Oli miten oli, nyt olen saanut kerrottua huoleni ja voin tyytyväisin mielin käydä huomenna esimiehen puheille ja kertoa, mitä olen pohtinut.

Toivotaan, että asiat oikenevat. :)

Nyt on!

Moikka! Vihdoin sain kuvia ladatuksi vuoden 2017 heinä-syyskuulta. Oheista linkkiä klikkaamalla pääset katsomaan.

Vuoden 2017 kuvasatoa


Pääsiäisloma meni hyvin mutta nopeasti. Niinhän ne lomat aina. :'D Vielä Fressin kehonhuolto ja sitten nukkumaan. Ihanaa, mulla on kolmipäiväinen työviikko! Ja kaksi sitä seuraavaa nelipäiväisiä. Seuraavan kerran menen perjantaina hommiin 8.5.

Hyvät pääsiäisillat ja alkavat arjet kaikille!

Ai mitkä säännöt?

Puhuin viime postauksessani, kuinka minun tekisi mieli kapinoida. Mitä tällä tarkoitan? Täsmennän sen tässä tekstissäni.

Tässä Tuulian seitsemän syntiä. Viisi ensimmäistä näkyy työelämässä ja +merkityt vapaa-ajalla.


1. Olen salakuljettanut jäääkapista kotiin piimää, josta on parasta ennen -päiväys mennyt. Sen lisäksi olen käyttänyt kyseistä maitotuotetta piimäkakkuun, jota olen tarjonnut työpaikan taukotilassa. Työkaverit ovat syöneet. Eivätkä valittaneet vatsanväänteitä.

Puolustus: En ymmärrä miksi hyvää ruokaa pitäisi heittää hukkaan. Vien mieluummin kotiin ja hyödynnän kuin annan mennä hävikkiin. Ei niihin päiväyksiin ole tuijottaminen. Jos kylmäketju ei ole välissä katkennut, aivan sama vaikka avaisi ja käyttäisi 2 viikkoa vanhan maidon. Väitän, että kyllä ihminen sen verran alkukantainen on, että haistaa ja maistaa pilaantuneen ruuan. Suorastaan pilkunviilaamista tuo päiväyksen tarkkuudella eläminen.

2. Olen mennyt asiakkaan kanssa kauppaan korona-aikana. Tein sen viimeksi tiistaina. Esimies kysyi, oliko asiakas mukanani. Vastasin myöntävästi.

Puolustus: Asiakkaani ei kykene itse liikkumaan, joten hän ei todellakaan voi tietoisesti hankkia itselleen sairauksia. Toisekseen, kaupassa ei pahemmin ole muita asiakkaita, etenkään sellaisia, jotka tulisivat lähietäisyydelle.

3. Olen viettänyt aikaa saunatiloissa, vaikka ne ovat juuri nyt poissa käytöstä.

Puolutus: Ymmärrän kyllä, että saunaa ei saa lämmittää eikä suihkuja käyttää. Minullapa on tilalle muuta käyttöä, kuten taukojumppa, josta minut tultiin maanantaina keskeyttämään. Missä muuallakaan voisin olla rauhassa?

4. En ole käyttänyt hengityssuojainta silloin, kun on pitänyt.

Puolustus: Suoja naamalla on todella vaikea hengittää. Se on inhottavan tukala, kuuma ja ahdistava. Sitäpaitsi, ohjeet siitä, tuleeko suojaa käyttää vai ei, muuttuvat koko ajan, joskus yhdessä päivässä. Jos olen altistunut koronalle aikana, jolloin hengityssuojaimista ei puhuttu mitään (mikä on todella epätodennäköistä), mitä ihmettä suojan käyttö siinä vaiheessa enää hyödyttää? Tai jos eilen ei tarvinnut pitää ja tänään pitää, ei maskista ole enää mitään hyötyä. Saisi työntää hornan tuuttiin nuo henkeä ahdistavat "kuonokopat", sanokaa minun sanoneen! Suojainten käytön tulisi olla tilannekohtaista (esim. kirurgit, jotka operoivat tai kemistit, jotka joutuisivat muuten hengittämään myrkyllisiä kaasuja) eikä luonnovaroja tuhlaavaa, johon nykyisellä mallilla ollaan vääjäämättä menossa.

5. Olen nukkunut töissä.

Puolustus: Jos olen aivan oikeasti väsynyt, en edes yritä jaksaa väkisin. Pienikin lepo tekee ihmeitä.

+6. En desinfioi salilla laitteita käytön jälkeen.

Puolustus: Kyllä minä aerobiset lämmittelylaitteet putsaan, ihan jo pelkästä kohteliaisuudesta, ettei toisen tarvitse tarttua kahvoihin, joihin olen koskenut hikisillä käsilläni. Mutta tankoja en ala putsata. Jos treenaaja on tullut salille, hän on voinut saada bakteerin jostain aivan muualta, esim. pukuhuoneen ovenkahvasta.

+7. Näen kavereitani entiseen tapaan. Vaikka Punainen Risti ei salli vapaaehtoisten ystäväparien tavata toisiaan, en piittaa siitä.

Puolustus: Jos haluan tavata ystäväni, en ala luokitella missä ja mitä kautta olen häneen tutustunut. Minä ja ystäväni olemme aikuisia, riskiryhmään kuulumattomia ihmisiä, joten en näe estettä tavata. Kuka näitä edes kyttää? En ole ollut SPR:n ystävätoiminnassa hetkeen mukana, joten en ole edes varma, olemmeko enää ns. virallinen ystäväpari. (Mua muutenkaan mikkään virallisuudet kiinnosta. :D)


Ja sinä lukija! Jos yhdestäkään asiasta esimiehelleni vasikoit, mörökölli sinut vieköön. Luulisi sinulla olevan parempaa tekemistä kuin vaivata päätäsi näillä. Paheet ne on sinullakin vaikket niitä myöntäisi. :P

En ole kiltti pikku enkeli, joka noudattaa säntillisesti aina ja kaikkia ohjeita, en edes töissä. Ei minulla ole siipiä selässä eikä sädekehää pään päällä. Osaan minäkin ne sarveni näyttää, jos todella haluan. Olkoon vaikka pässinsarvet, kun nyt on kerran pässiäinen. Minä teille sarvet näytän, oottakaahan vain!

Ei pirun- vaan poronsarvet  :D

Jos rohkenet olla kanssani eri mieltä mistä tahansa kohdasta 1:n ja 7:n välillä, tee kuten Toni Wirtanen käskee:

Sylje sinun vastalauseesi / vasten mun kasvojani!

 

Pidäkin huoli, että teen sen ilman kasvosuojainta, niin että varmasti kaikki bakteerit lentävät! 

No no, vitsi vitsinä. Saa kait sitä vähän leikkiä laskea näin pässiäisenä tällainen Tuulia pääsinpää.. vai hetkonen… oliko se jääräpää? Jääräpää-Järvinen, kukas muu. Terveys ei tietenkään ole leikin asia enkä todellakaan koronaa kenellekään toivo. Lähinnä minua jaksaa huvittaa tämä ihmisten ylireagointi.

Ehkä pahin uhma laantuu, ajan saatossa, kuka tietää. Oli miten oli, en tunnustanut rikkeitäni siksi, että haluaisin alkaa väitellä kenenkään kanssa, vaan siksi, että saan kertoa rehellisen mielipiteeni.

Mukavaa pääsiäistä rakkaat pässinpäät! ;) Pitäkää puolenne! 

Huomenta vol. 6.4.

Dudii hei taas. Se on maanantai ja mulla jälleen kerran asiaa. Olisin halunnut jo eilen blogata mutta viikonlopuilla on tapana mennä liian lujaa vauhtia. :'D Otsikon tempasin tuulesta. Oonhan minä huomenia blogissani toivottanut useita kertoja, jotenka ajattelin mennä vaihteeksi päivämäärän mukaan.


VIIKONLOPPU meni näin:

PE suuntasin töitten jälkeen joogakoululle, jossa olin ainoa fyysisesti paikalla oleva joogaaja. Muut osallistuivat virtuaalitunnille Zoom-sovelluksen kautta (ei sano mulle mitään, kuulemma voi ladata ja tietokoneen kameran kautta nähdä ohjaajan). Siellä minä ainoana naatiskelin energisoivista aurinkotervehdyksistä ja syvärentouttavasta medical yogasta. Eritoten jälkimmäinen on minulle henkireikä. En missään rentoudu niin hyvin kuin Jooga-aitassa kyseisellä joogatunnilla. ♡ Illalla tulin kotiin ja soittelin Peksin kanssa. Kasilta nukkumaan.


LA heräsin ennen seitsemää. Kävin uimassa ja kaupassa. Kello 10 alkoi Fressi-tv:n jumpat, ne samat jotka tein viikko sitten tähän aikaan. Sitten suihku ja kodin järjestely. 13 jälkeen minulle tuli kylään sama ystäväni, jonka luona olin ollut viikkoa aiemmin. Hän on entinen työkaverini (neljä vuotta sitten siivosimme samaa rakennusta), joka mm. auttoi minua viimeisimmässä muutossa. Ikäeroa meillä on paljon mutta tulemme siitä huolimatta oikein hyvin toimeen ja meillä riittää aina juteltavaa. :) Sama juttu, kasin aikaan maate.


SU minua nukutti lähemmäs aamukahdeksaan. Kävin jälleen uimassa ja kaupassa, minkä jälkeen tulin kotiin meditoimaan, pyykkäämään (tällä kertaa pyykkiä oli vähän, huh) ja tekemään aamupalaa.

Olin tietokoneella ja järjestelin valokuvia lähes kolmen vuoden takaa. Psst! Mulla on täällä blogissani iankaiken vanaha julukaisu Vuoden 2017 parhaat vol. 3, jonne ois tarkootus laitella fotoja vuoden 2017 heinä-, elo- ja syyskuulta. Muokattua sain, mutta postaaminen jäi vaiheeseen. :'D Sitte kahtoin C Moresta pari vuotta vanahoja Salkkareita (jaksoja joita en oo aiemmin nähnyt) ja hurautin blenderillä monet smoothiet. Riittääpähän tulevalle viikolle.

Lähdin ulos. Äiti oli yrittäny pari kertaa soittaa. Mulla tieten oli ollu puhelin äänettömällä. Voe että äitillä oli asiaa! Harvoin raatataan yli puolta tuntia mutta nyt oli kesto 33 minuuttia. Puhuttiin isän tulevista synttäreistä, jotka näillä näkymin pidetään ulkona. Ihan hyvä veto sinänsä. Koska tämä viirusilimiö. Toisekseen, ei tarvi murehtia kodin siivoamista. Tätini muuten nukkui pois parisen viikkoa sitten ja nyt varmistui se, että hautajaisiin (jotka ovat synttärien jälkeisenä päivänä) menevät ainoastaan sisarukset, joihin mm. isäni lukeutuu. Minun ei siis tarvitse alkaa Oulusta kuskailla mustia juhlavaatteita. On tämäkin elämää. Nuo hetket syntymästä kuolemaan.

Sitten soitin ystävälleni, jonka kanssa en ollut vuosiin puhunut puhelimessa. Voe sitä asian määrää joka hänellä oli! Siinä meni tunti ja vartti. Hän on suorasuisin kaverini joka mulla on! Tutustuttiin yli kymmenen vuotta sitten Tampereella, kun olin lähikaupassa töissä ja hän oli asiakkaana. Nykyisin hän asuu Nokialla ukkonsa kanssa. Oli puhe että menisin hänellä käymään parin viikon päästä lauantaina, kun mie nyt niihin haatajaasiin en ole menossa. Onhan siitä melkein kolme vuotta kun viimeksi tavattiin. :) Hyvä ku kerroin hänelle, että on varmaan vuoden päivät jo pitänyt soittaa ja aina jäänyt, niin hää oli että " hah, reilujen kerho". :'D

Illalla Fressi-tv:n yin yoga ja vähän ennen puolta kasia nukkumaan.


Jeps. Taas on maanantai ja minä olen töissä. Söin jo aikaa sitten mutta tässä vielä näpytän puhelinta. Kohta tarvii mennä auttamaan asiakasta.

Eikkait tässä, pääsiäislomaa ootellessa. Haluan jatkaa valokuvaprojektiani siitä mihin jäin. Ja kahtoa leffoja. Ja Salkkareita. Ja järjestää keittiön kaappeja ja vähän muutakin.

Minusta on tullut säännöistä piittaamaton. :P Tekis niin mieli kapinoida että! Kerron asiasta myöhemmin lisää mutta nyt menen jatkamaan.


Hyvää viikkua!