Hyvää huhtikuun viimeistä iltaa rakkaat lukijat!
En ole hetkeen ennättänyt postaamaan vaikka mieli kyllä on tehnyt. Kevät on kulunut hurjaa vauhtia ja aika mennyt työkokeilussa, harrastuksissa, asioita hoitaessa jne. Ajattelin nyt vielä kuitenkin huhtikuun viimeisen illan kunniaksi kirjoitella, kerrankin kun siihen on mahdollisuus.
Mulla on tavallista pidempi loma töistä. (Työllä tarkoitan työkokeilua, jonka käyn lähellä sijaitsevassa alakoulussa, vaikka aivan sama periaatteessa sanoisinko olevani koulussa vai töissä tai vaikka koulussa töissä.) Teki tiistaina mieli tanssia victory dancea, kun kuulin, että maanantaina ei ole koulua. Minulle kun oli päivänselvää, että vapunaatto olisi normaali työpäivä. Oppilaat olivat kuulemma tehneet sen päivän sisään jo viime vuonna ennen itsenäisyyspäivää, kun heillä oli yhtenä lauantaina Suomi 100 -juhla. Ihan järkevää sinänsä. Mitä sitä yhden maanantaina takia tulla kouluun kun voi jatkaa viikonloppua aina vapunpäivään asti.
Se on todellakin vapunaatto ja kello yli yksitoista illalla. En yleensä ikinä valvo näin myöhään, mutta nyt mulla on syyni. Lomalla ei oo niin väliä mitä tekee ja toisekseen, kerrankin mulla on aikaa tehdä niitä asioita, joita en yleensä viikolla ehdi. Viikonloput tuppaavat nekin olemaan niin ohikiitäviä hetkiä, että silloin oikeasti vain ressaa tulevaa maanantaita ja lataa kaikki paukkunsa seuraavaan viikkoon. Oishan tässä ollut mahkuja lomailla, mutta hiihtolomalla meikä oli siivoustöissä (totesin vain että ei todellakaan ole mun juttu) ja pääsiäislomalla serkku oli kylässä. Suoraan sanottuna pystyn rentoutumaan kaikista parhaiten silloin, kun saan olla yksin kotona eikä mulla ole mitään velvollisuuksia. Silloin, kun ei tarvitse mennä minnekään. Silloin, kun ei täydy kenenkään vuoksi tehdä mitään. Ja ennen kaikkea silloin, kun ei tarvitse välittää kellosta tuon taivaallista.
Hyi että, en halua edes ajatella sitä 24/7 oravanpyörää, jossa kaikki on toistoa, toistoa toistoa, toistoa. Viitenä päivänä viikossa kuusi tuntia päivässä, joskus yli jos joutuu korvaamaan työtunteja. Esim. nyt olen teheny sissään aika paljon, sillä lähden torstaina reissuun. Ja se töitten jälkeinen elämä, kun haluaa syyä terveellisesti ja tekkee evväät, käy yhesti viikossa siivoamassa toimiston, treenaa salilla kerran tai pari viikossa sen mukkaan mitä ehtii, tapaa kavereita, ruokkii kissan, toistaa, toistaa, toistaa, huolehtii, huolehtii ja suorittaa vielä vähän lissää. Tulee henkinen kiire kun pelkästään ajatteleekin tätä kaikkea. x( Pois se minusta.
Nautin näistä vapaapäivistä täysillä. Huominen vielä. Keskiviikkona normipitkä päivä ja torstaina vain muutama tunti, sillä mulla lähtee juna 14.30 ja haluan sitä ennen ehtiä kottiin pakkaamaan. Lähden Tampereelle ja palaan sunnuntaina. Ja ei ystävät, tällä kertaa en ennätä tavata. Käyn vain kaksissa juhlissa ja palaan takaisin. Kesäkuussa Pirkan pyöräilyjen aikaan sitten viivyn pidempään ja silloin mua voi kysellä. Mukavaa että on pitkät vapaat ja vain tällainen puolentoista päivän mittainen viikko ja taas reilu kolome päivää lommaa. Irtiotto on juuri se mitä nyt kaipaan. En ole yli neljään kuukauteen käynyt missään, kun Nivalaankaan ei enää tule reissuja sattuneesta syystä. Siellä minä viimeksi kävin ja tulin ennen vuodenavaihdetta takaisin. Sen jälkeen en ole Oulusta minnekään poistunut, en edes Kempeleeseen tai Haukiputtaalle (vaikka nykyään sekin on osa Oulua). Täällä mulla pyörii arki niin täysillä, että olen jäänyt kiinni tähän elämään. Tätä nykyä ainoa paikka jonne voi karata, lienee Tampere. Ei sitä muualle ossaa kaivatakaan.
En todellakaan aio hakea kesätöitä! Työkokeilu loppuu 25.5. Yhdessä välissä aloin jo laskea päiviä kesälomaan, mutta totesin, että se ei tee mielenterveydelle hyvää. On parempi elää päivä kerrallaan ja ottaa kaikki irti joka hetkestä jonka saa koululla viettää. Vaikka välillä tuntuu, että olen ollut siellä jo aivan helekutin kauan ja iavn kypsä jo, oon samanaikaisesti todella kiitollinen siitä, että olen päässyt kokeilemaan haaveammattiani. Sillä, että pääsin juuri tuohon kouluun, on mulle suuri merkitys. Käytän mielelläni sanontaa "elämän merkitys". Tuolla koululla on elämän merkitys. Oon kuitenkin panistanut siihen niin paljon, että sen loputtua haluan vain puhallella ja vetää lonkkaa. Lähden sitten kunnolla Tampereelle tällä tietoa 7.6. ja viivyn määrittelemättömän ajanjakson. Toisekseen, oon hakenut ammattiopisto Luoville opiskelemaan. Koulunkäynninohjausta, mitäs muuta. Sain tänään viimein ansioluetteloni lähetettyä ja eilen jo kirjoitin hakemuksen. Kaiki hoidossa siis. :) Jos jokin mulle on kristallinkirkasta niin se, että haluan opiskella koulunkäynninohjaajaksi. Ainoa vaan, että koulu alkaisi jo 6. päivä elokuuta.Tuntuu, että se tulee aivan liian äkkiä, kuten kaikki muukin elämässä. Sen vuoksi haluan vain lomailla koko kesän vielä kun voin. Haluaisin tässä välissä muuttaa, sillä en oo tyytyväinen tähän kämppään. En vain tiijä ehdinkö. Ja, pääsin opiskelemaan tai en, eihän mun ole pakko ottaa paikkaa vastaan, Voin sanoa, että aloitan myöhemmin, vaikka tammikuussa. Jos haluan syksyllä ottaa iisisti, muutaa ja pakkailla tavaroita, voin tehdä sen tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että en vastaanottanut opiskelupaikkaa. Minähän ajattelen itseäni ja omaa hyvinvointiani.
Jepjep. Myönnetään, että oon ottanu vähän alkomahoolia tätä tekstiä kirjoittaessani. Meinas mennä ihan yksinäisyydeksi tämä ilta, mutta kurssi kääntyi sittenkin. ;) Mitä tällä tarkoitan, se selvinnee joskus...
Klaara vappen, baara vatten vai miten se meni... No joo.. Vappuja joka tapauksessa!
