Oiiiii,ihana.<3
https://www.google.fi/
Tämänpäiväinen Google -sivusto saa kaiken myötätuntoni. Pupuset on niin... awwww. :)
Eipä mulle kummepia tännään kuulu, ennen töitä olis tarkoitus polkaista Sivakan kiinteistöhuoltoon palauttamaan lämpöpistokkeen avain. Irtisanoin nimittäin autopaikkani maaliskuusta alkaen, sillä a) autopaikan vuokra nousee 1.3. alkaen 9 eurosta 14 euroon/kk, b) mulla ei ole autoa, c) täällä hyvin harvoin käy ketään autolla liikkuvaa henkilöä kylässä ja d) Maikkulan Salen pihassa on tyhjiä, maksuttomia ruutuja yllin kyllin. Töistä vielä mainitakseni, että saan jatkaa samassa kohteessa vielä maaliskuun. :)
Jeps, nyt jatkan ruuanlaittoa.
maanantai 29. helmikuuta 2016
lauantai 27. helmikuuta 2016
Juon juon minä tyttö juon...
...vihreää teetä.. ainakin se näyttää siltä.
Semimyöhäisiltaa bästa tittareet, paskakokkareet sekä muutkin elämänsä blogejani luuppailemalla pilanneet!
Tässä istun Café Kulumassa loppumattomalta tuntuvaa elämääni tuhlaillen sekä oman eksäni paskanjauhantaa kuunnellen. Jos nyt lähden tätä puolentoista viikon mittaista pommia purkamaan lanka kerrallaan, voisin vaikka aloittaa tästä hetki sitten tapahtuneesta häppeningistä:
Tilanneraportti: Menin naistenhuoneeseen laskemaan kaapeleitani johtuen gurmeeruuasta jonka olimme käyneet tunkemassa ahnaisiin turpiimme. Silkkaa hyvyyttäni sekä sympatisuuttani jätin puhelimen kassiini ja tämän kassini hyväntahtoisen, uskollisen eksäni vartioitavaksi. Sitten kävi seuraavanlaisesti: Nykyinen poikaystäväni omaa hyvyyttään sekä myötätuntoansa ilmaisten päätti lähestyä minua tekstiviestillä. No, tämä minun hyväntahtoinen ja uskollinen eksäni sitten kuuli tämän hälytysäänen puhelimestani ja koska puhelimessani ei ole lukkoa, hän sitten suurta kiusallista uteliaisuuttaan halusi ottaa vapauden lukea tämän viestin puolestani. Siellä minun rakas poikaystäväni päätti kysellä tämänpäiväisiä kuulumisiani samalla kertoen, miten hauskaa heillä on ollut pikku konnakoplassansa. No, eksäni otti vapauden myös vastata tähän viestiin puolestani ja tämän semisti harmaan lauantain agendaraportti eksäni perspektiivistä meni suurin piirtein näin:
Terve bästa tittareet ja paskakokkareet. Viestin perusteella kai siellä soi jo Spektin Juomalaulu, parempi sekin, ettei mene Pohjolan Pidoiksi. :-D Puistolassa hoidettiin ruokavaramme tunkien gourmeeta ahnaisiin turpiimme. Sitten tultiin Café Kulumaan istumaan iltaa, samalla jäykkiä alkoholijuomia tempaisten kitusiimme. Sit tästä kohta takas kämpille, parit Fizzit Jaajon miljonäärishown sekä Umk-finaalin parissa. Siinä kohtaa jo mennään koisiin, ettei tarvi surströmmingiä kaivella aamulla haudastaan. Eksällä katos lähtee tsuge takas Mansesteriin. Mutta oo sää kiltisti äläkä polta itteäs loppuun. :-*
Tulin sitten takaisin tässä kohtaa hoitamasta henkilökohtaisia bisneksiäni, ja siinä viiden minuutin päästä tämä poikakaverini vastasi viestiini hiljaisesti kuitaten sen. Tässä kohtaa, kun huomasin mitä eksäni oli raapustellut poissa ollessani, katsoin häntä syvälle silmiin ja, kymmenen sekunnin hiljaisen breikin jälkeen, totesin tyynesti: "No ei hitsi. Noinhan määkin sen varmaan olisin vastannu." Että siinä sen illan se kiinnostavin osio raportistani. Enempää en rupea avautumaan siitä, joten käännän sivua ja alan muodostaa aiempien viikkojen tapahtumia sanoiksi.
Seuraavana päivänä, siis sunnuntaina 28.2:
Jäläkipuintia: Kaikille mielensä pahoittaneille tiedoksi, että ainoa mikä tuosta koko romaanista oli totta, oli asioimamme ravintolan ja kahvilan nimi. Todellisuudessa eksä saneli ja minä kirjoitin. Huvitti vain pelleillä. Saimme idean alkuillasta Kulumassa pienissä nousiaisissa. Tämä eksäni, tai pikemminkin ex-heilani, on hyvä kaverini ja sitäkin taitavampi tarinankertoja. Siitä se idea sitten lähti...
Osa armaasta lukijakunnastani saattoi miettiä pienessä päässään, oliko Tuulia pienissä päissään. No saattoi se olla, mutta hyvin kyllä teksti luisti. Jopa niin hyvin, että eksän jutut alkoivat tuntua sangen julki tiedotettavilta. Siksi tuo eilinen, lähes täysin fiktiivinen selostus nettipäiväkirjaani päätyikin.
Joku saattoi kummastella, että mitä se Tuulia oikein haahuilee eksänsä kanssa ryyppäämässä ja päissäänkö lie selittää aivan ihmeellisiä juttuja joista ei ota erkkikään selevää. Ja mitä ihmettä se eksä menee omin lupineen Tuulian puhelinta peukaloimaan saati sen poikaystävälle jotain outoa kirjoittamaan. Tosiasiassa lähetin itse tuon viestin Terolle ja häntä se lähinnä huvitti. Viestissä kun ei ollut sitä perinteistä Tuuliaa vaan Tuulian kaveria, jonka kerrontatapa miellytti Tuuliaa siinä määrin, että hän päätti heittää omat aivonsa narikkaan ja lainata nokkelan kaverinsa senhetkistä verbaalikapasiteettia. Olin koko ajan vieressä ja tiesin mitä tuotan, niin rakkaani viestiin kuin tänne blogiinkin. Seison itse tämän kaiken takana siinä missä eksänikin.
Jepulis jep. Enempää tapauksesta tuskin tarvitsee sepustaa, sillä kaikille lienee käynyt selväksi,että TÄMÄ OLI TÄYS TSOUKKI! Ei minulta tuon tason tekstiä sais, joten eikö se ole vain virkistävää, että joku muukin saa olla vaikuttamassa blogini sisältöön värittäen sitä hämmästyttävällä omintakeisuudellaan. Vinkki: Viettäkää seurassani aikaa, saattakaa Tuulia tarpeeksi hulluun mielentilaan (aina siihen ei tarvita edes alkoholia) ja alakakaa raportoida. ;)
Tässä kaikki tältä erää. Hyvää huomista karkauspäivää! Voisin vaikka aikani kuluksi kosaista Teroa...ei, katsellaan neljän vuoden päästä... ehei, olen harkitsevainen ihminen, joten voi siihen mennä jopa kahdeksan. Mistä sitä tietää. Voihan sekin ehtiä ensin. Parempi ettei tiedä. Aika kaiken näyttää. Niin tai näin, mulla ja Terolla luottamus toimii niin hyvin, että emme puutu siihen kenen seurassa kumpikin käyttää omaa aikaansa. Kuten tämänviikonloppuinen osoitti, emme kavahda sitä, vaikka toinen viettäisi aikaa entisen heilansa kanssa. Kaikki osapuolet ovat keskenään sulassa sovussa ja tietävät toisensa, joten ollaan kaikki huoletta. No niin, hyvää yötä ja lukemisiin!
Semimyöhäisiltaa bästa tittareet, paskakokkareet sekä muutkin elämänsä blogejani luuppailemalla pilanneet!
 |
| Minä pellot juon, minä metsät juon, minä lehmät juon ja minä eksänikin.... juon! |
Tässä istun Café Kulumassa loppumattomalta tuntuvaa elämääni tuhlaillen sekä oman eksäni paskanjauhantaa kuunnellen. Jos nyt lähden tätä puolentoista viikon mittaista pommia purkamaan lanka kerrallaan, voisin vaikka aloittaa tästä hetki sitten tapahtuneesta häppeningistä:
Tilanneraportti: Menin naistenhuoneeseen laskemaan kaapeleitani johtuen gurmeeruuasta jonka olimme käyneet tunkemassa ahnaisiin turpiimme. Silkkaa hyvyyttäni sekä sympatisuuttani jätin puhelimen kassiini ja tämän kassini hyväntahtoisen, uskollisen eksäni vartioitavaksi. Sitten kävi seuraavanlaisesti: Nykyinen poikaystäväni omaa hyvyyttään sekä myötätuntoansa ilmaisten päätti lähestyä minua tekstiviestillä. No, tämä minun hyväntahtoinen ja uskollinen eksäni sitten kuuli tämän hälytysäänen puhelimestani ja koska puhelimessani ei ole lukkoa, hän sitten suurta kiusallista uteliaisuuttaan halusi ottaa vapauden lukea tämän viestin puolestani. Siellä minun rakas poikaystäväni päätti kysellä tämänpäiväisiä kuulumisiani samalla kertoen, miten hauskaa heillä on ollut pikku konnakoplassansa. No, eksäni otti vapauden myös vastata tähän viestiin puolestani ja tämän semisti harmaan lauantain agendaraportti eksäni perspektiivistä meni suurin piirtein näin:
Terve bästa tittareet ja paskakokkareet. Viestin perusteella kai siellä soi jo Spektin Juomalaulu, parempi sekin, ettei mene Pohjolan Pidoiksi. :-D Puistolassa hoidettiin ruokavaramme tunkien gourmeeta ahnaisiin turpiimme. Sitten tultiin Café Kulumaan istumaan iltaa, samalla jäykkiä alkoholijuomia tempaisten kitusiimme. Sit tästä kohta takas kämpille, parit Fizzit Jaajon miljonäärishown sekä Umk-finaalin parissa. Siinä kohtaa jo mennään koisiin, ettei tarvi surströmmingiä kaivella aamulla haudastaan. Eksällä katos lähtee tsuge takas Mansesteriin. Mutta oo sää kiltisti äläkä polta itteäs loppuun. :-*
Tulin sitten takaisin tässä kohtaa hoitamasta henkilökohtaisia bisneksiäni, ja siinä viiden minuutin päästä tämä poikakaverini vastasi viestiini hiljaisesti kuitaten sen. Tässä kohtaa, kun huomasin mitä eksäni oli raapustellut poissa ollessani, katsoin häntä syvälle silmiin ja, kymmenen sekunnin hiljaisen breikin jälkeen, totesin tyynesti: "No ei hitsi. Noinhan määkin sen varmaan olisin vastannu." Että siinä sen illan se kiinnostavin osio raportistani. Enempää en rupea avautumaan siitä, joten käännän sivua ja alan muodostaa aiempien viikkojen tapahtumia sanoiksi.
Seuraavana päivänä, siis sunnuntaina 28.2:
Jäläkipuintia: Kaikille mielensä pahoittaneille tiedoksi, että ainoa mikä tuosta koko romaanista oli totta, oli asioimamme ravintolan ja kahvilan nimi. Todellisuudessa eksä saneli ja minä kirjoitin. Huvitti vain pelleillä. Saimme idean alkuillasta Kulumassa pienissä nousiaisissa. Tämä eksäni, tai pikemminkin ex-heilani, on hyvä kaverini ja sitäkin taitavampi tarinankertoja. Siitä se idea sitten lähti...
Osa armaasta lukijakunnastani saattoi miettiä pienessä päässään, oliko Tuulia pienissä päissään. No saattoi se olla, mutta hyvin kyllä teksti luisti. Jopa niin hyvin, että eksän jutut alkoivat tuntua sangen julki tiedotettavilta. Siksi tuo eilinen, lähes täysin fiktiivinen selostus nettipäiväkirjaani päätyikin.
Joku saattoi kummastella, että mitä se Tuulia oikein haahuilee eksänsä kanssa ryyppäämässä ja päissäänkö lie selittää aivan ihmeellisiä juttuja joista ei ota erkkikään selevää. Ja mitä ihmettä se eksä menee omin lupineen Tuulian puhelinta peukaloimaan saati sen poikaystävälle jotain outoa kirjoittamaan. Tosiasiassa lähetin itse tuon viestin Terolle ja häntä se lähinnä huvitti. Viestissä kun ei ollut sitä perinteistä Tuuliaa vaan Tuulian kaveria, jonka kerrontatapa miellytti Tuuliaa siinä määrin, että hän päätti heittää omat aivonsa narikkaan ja lainata nokkelan kaverinsa senhetkistä verbaalikapasiteettia. Olin koko ajan vieressä ja tiesin mitä tuotan, niin rakkaani viestiin kuin tänne blogiinkin. Seison itse tämän kaiken takana siinä missä eksänikin.
Jepulis jep. Enempää tapauksesta tuskin tarvitsee sepustaa, sillä kaikille lienee käynyt selväksi,että TÄMÄ OLI TÄYS TSOUKKI! Ei minulta tuon tason tekstiä sais, joten eikö se ole vain virkistävää, että joku muukin saa olla vaikuttamassa blogini sisältöön värittäen sitä hämmästyttävällä omintakeisuudellaan. Vinkki: Viettäkää seurassani aikaa, saattakaa Tuulia tarpeeksi hulluun mielentilaan (aina siihen ei tarvita edes alkoholia) ja alakakaa raportoida. ;)
Tässä kaikki tältä erää. Hyvää huomista karkauspäivää! Voisin vaikka aikani kuluksi kosaista Teroa...ei, katsellaan neljän vuoden päästä... ehei, olen harkitsevainen ihminen, joten voi siihen mennä jopa kahdeksan. Mistä sitä tietää. Voihan sekin ehtiä ensin. Parempi ettei tiedä. Aika kaiken näyttää. Niin tai näin, mulla ja Terolla luottamus toimii niin hyvin, että emme puutu siihen kenen seurassa kumpikin käyttää omaa aikaansa. Kuten tämänviikonloppuinen osoitti, emme kavahda sitä, vaikka toinen viettäisi aikaa entisen heilansa kanssa. Kaikki osapuolet ovat keskenään sulassa sovussa ja tietävät toisensa, joten ollaan kaikki huoletta. No niin, hyvää yötä ja lukemisiin!
perjantai 19. helmikuuta 2016
On vain yksi suunta...
...ja se on ylöspäin! Katsokaas missä kävin tänään. :-D
Toppilassa voi seinäkiipeillä.
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
AAARGH!
Terve. Oon väsyny ja kiukkuunen, kun piti herätä 7.45 soittamaan hammaslääkäriaikaa. Eilen soitin ekan kerran, mutta neuvoivat soittamaan heti aamusta joa haluaa saada samalle päivälle akuutin ajan. Vapaat ajat kuulemma ovat kortilla. Mulla se neljäs ja viimeinen viisaudenhammas on vihotellut, en mä täällä muuten istuisi odottamassa. Mikä ihaninta, olen asiakkaan roolissa omalla työmaallani. Ihan ku tätä paikkaa ei tarvis arkisin muutenkin katella... Eilen olin vähällä saada hepulin näitten töitten takia, ja nyt mä näen sen ympäristön jossa hermot meinaa toisinaan romahtaa... Välillä on sama fiilis ku yhdessä Sannin biisissä: "Mä en haluu mennä duuniin enää."
Kohta kutsutaan. Saa nähdä vedetäänkö visuri, lähtee loputkin järjen rippeet. :'D
***Myöhemmin tänään: Oon vaan niin väsynyt tähän kiireeseen ja menemiseen. Ei tämä jatkuvaa ja ainaista ole, mutta nämä arkiviikot kun kaikki pitää sovittaa töiden mukaan, ottaa välillä hermoille ja koettelee ajan- ja elämänhallintakykyä. Ei visuria tänään poistettu, sen sijaan sain lähetteen röntgeniin joka on maaliskuun lopulla. Eipä tämä muuten häiritse, kipukin on lähes olematon.
Eikö ollu mulla ihanan pessimistinen asenne? Voisinko vähän myönteisemmin suhtautua tähän päivään? Jos mä huudan ARGH v*tun työt!!!!!! niin sit se kaikki viha ja kielteisyys kaikkoaa mun sisältä ja olo helepottaa kun saa veetutuksen purkaa. AAAARRRRRRRGGGHHHHH saamari vielä kerran!!
Dodii, valitukset sikseen ja Tuulia hommiin!
Kohta kutsutaan. Saa nähdä vedetäänkö visuri, lähtee loputkin järjen rippeet. :'D
***Myöhemmin tänään: Oon vaan niin väsynyt tähän kiireeseen ja menemiseen. Ei tämä jatkuvaa ja ainaista ole, mutta nämä arkiviikot kun kaikki pitää sovittaa töiden mukaan, ottaa välillä hermoille ja koettelee ajan- ja elämänhallintakykyä. Ei visuria tänään poistettu, sen sijaan sain lähetteen röntgeniin joka on maaliskuun lopulla. Eipä tämä muuten häiritse, kipukin on lähes olematon.
Eikö ollu mulla ihanan pessimistinen asenne? Voisinko vähän myönteisemmin suhtautua tähän päivään? Jos mä huudan ARGH v*tun työt!!!!!! niin sit se kaikki viha ja kielteisyys kaikkoaa mun sisältä ja olo helepottaa kun saa veetutuksen purkaa. AAAARRRRRRRGGGHHHHH saamari vielä kerran!!
Dodii, valitukset sikseen ja Tuulia hommiin!
sunnuntai 14. helmikuuta 2016
Happy Valentine’s Day!
 |
| Winter day, just had tobogganed! @ Raksila, Oulu, Finland. |
This post is dedicated to all my friends all over the world! Thanks that you exist! (¯‘v’¯)
lauantai 13. helmikuuta 2016
Kotiinlähtö
Dodii, kotibussissa sitä istutaan. Viihde-elämä itsessään jäi lyhyeksi, sillä Annaan & Albertiin oli 10€ sisäänpääsy, mikä oli minusta ja Terosta aivan liian suolaanen, joten käännyimme ja kävimme Karaokeaitassa (tai Pataässä mikä lie) hetken ihmettelemässä ja itse join yhden pitkän, mutta koska siellä oli liikaa ihmisiä ja meteliä, lähdimme takaisin hotellille. Mikäs siinä, mukavampi istua iltaa hotellihuoneessa pussaillen kuin meluisassa baarissa jossa ei kuule omaa ääntään. Kiitos rakas tästä illasta, ensi viikolla jatketaan. :-*
Mietin oliko tämä maininnanarvoonen postaus ollenkaan, kunnes löysin syvemmän merkityksen: En mä muuten olis lähtenyt, mutta sen kerran kun saa ystävää, eritoten rakastaan nähdä, mä meen. Ei mulla täällä pohjoisessa turhan montaa kaveria ole, joten olen onnellinen siitä vähästä ja siksi tapaan ihmistä aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Olen kauan jo mielessäni ajatellut, että mikäs mua vapaata ihmistä estää, ei mikään. Tai no, varattu mä olen mutten kahlittu, siksi vapaa.
Kaikki se vähä mitä juotu, on päästä haihtunut. ...Ja vain sinusta oon selvästi päihtynyt...
Kotona -> nukkumaan. Hyvää yötä.
Mietin oliko tämä maininnanarvoonen postaus ollenkaan, kunnes löysin syvemmän merkityksen: En mä muuten olis lähtenyt, mutta sen kerran kun saa ystävää, eritoten rakastaan nähdä, mä meen. Ei mulla täällä pohjoisessa turhan montaa kaveria ole, joten olen onnellinen siitä vähästä ja siksi tapaan ihmistä aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Olen kauan jo mielessäni ajatellut, että mikäs mua vapaata ihmistä estää, ei mikään. Tai no, varattu mä olen mutten kahlittu, siksi vapaa.
Kaikki se vähä mitä juotu, on päästä haihtunut. ...Ja vain sinusta oon selvästi päihtynyt...
Kotona -> nukkumaan. Hyvää yötä.
Ystävänpäivänaatto
Mitä mainiointa lauantai-iltaa!
Tuulian on lähdössä viihteelle. :-) Kolmas kerta jo, kun lähden tämän päivän aikana kotoa keskustaan. Päivällä kävin kauppa-asioilla, jokunen tunti takaperin tapasin Teroa hotellihuoneella ja nyt, kun isäntä kokouksiltaan ehtii, tapaamme jälleen. Se on lähteny puuliittoporukan kanssa jonnekin, pittää pirautella kun keskustaan saavun että missä hyö ovat. Olis mulla ollut vaihtoehto kotiokin jäädä, mutta kerrankos sitä. En ole rakastani neljään viikkoon nähnyt joten kyllä tässä oli jo ikävä! Se viime viikonloppu meni Teron sairastumisen takia puihin joten nyt otetaan takas se mikä saahaan. Tosin ensi viikonloppuna aikaa paremmin on, kun vietämme vuosipäivää. Ajatella... <3 Vuoden moon vaan sen seurassa viihtynyt enkä vaihtaisi hetkeäkään.
Aloittelin vadelmaliköörin lopulla alkuillasta, sitten pari siideriä. Sitä yhtä en ehtinyt juua, no, odottakoon jääkaapissa seuraavaa tilaisuutta. Se on tuo a:lla alkava litku mulle vain satunnainen fiiliksennostattaja, ei suinkaan elinehto. Aina oman voinnin ja rahatilanteen mukkaan. Joskus menee kuukausiakin etten koskekaan. Mutta... silloon tällöön. :-D
Noniin, bussi lähestyy Rotuaaria.
Illanjatkoja! ;-)
Tuulian on lähdössä viihteelle. :-) Kolmas kerta jo, kun lähden tämän päivän aikana kotoa keskustaan. Päivällä kävin kauppa-asioilla, jokunen tunti takaperin tapasin Teroa hotellihuoneella ja nyt, kun isäntä kokouksiltaan ehtii, tapaamme jälleen. Se on lähteny puuliittoporukan kanssa jonnekin, pittää pirautella kun keskustaan saavun että missä hyö ovat. Olis mulla ollut vaihtoehto kotiokin jäädä, mutta kerrankos sitä. En ole rakastani neljään viikkoon nähnyt joten kyllä tässä oli jo ikävä! Se viime viikonloppu meni Teron sairastumisen takia puihin joten nyt otetaan takas se mikä saahaan. Tosin ensi viikonloppuna aikaa paremmin on, kun vietämme vuosipäivää. Ajatella... <3 Vuoden moon vaan sen seurassa viihtynyt enkä vaihtaisi hetkeäkään.
Aloittelin vadelmaliköörin lopulla alkuillasta, sitten pari siideriä. Sitä yhtä en ehtinyt juua, no, odottakoon jääkaapissa seuraavaa tilaisuutta. Se on tuo a:lla alkava litku mulle vain satunnainen fiiliksennostattaja, ei suinkaan elinehto. Aina oman voinnin ja rahatilanteen mukkaan. Joskus menee kuukausiakin etten koskekaan. Mutta... silloon tällöön. :-D
Noniin, bussi lähestyy Rotuaaria.
Illanjatkoja! ;-)
maanantai 8. helmikuuta 2016
Mopinvartehen jälleen
Hei kaikille ja mitä parahinta alkanutta viikkoa. :-)
Jeps, niinku puhuin, se olis töihin tännään. Sitä ennen käyn kuitenkin taas pitkästä aikaa Tuirassa kylmäuinnilla. Ei Tero sitten päässyt tulemaan viikonloppuna, kun niin sitkeästi sairasti. Kertoi kuitenkin, että alakaa elämä voittaa ja tännään meni töihin. Meil on sama sykli tämän viikon, molemmat illassa, vaikka emäntä tekeekin puolet lyhkääsempää päivää. :-D Sen vain sanon, jotta en mä lopun ikääni ajatellut näin elää, että oon lähtökohtaasesti työtön ja sillon tällön, kun töitä satutaan tarjoamaan, käyn mopinvarressa pyörähtääs ja vessanpönttöjä kiillottaas. Raotan: Haluan sivutoimiseksi yrittäjäksi hierojana! Siinä on minun seuraava siirtoni. :-)
Jeps, Teroa näen lauantaina, siihen asti tämä viikko menöö melko lailla työn merkeissä ja mitä nyt milloinkin keksii. Liikuntaharrastuksia, juttelua kavereiden kanssa ja torstaina haen sen konneen. Tuo kylmäuinti on kyllä hyvästä, suosittelen sitä kaikille joilla vain suinkin terveys sallii. Itse oon puolisentoista vuotta harrastanut, aloitin Tampereella Rauhaniemessä. Pitää monet sairaudet loitolla eritoten näinä typerinä flunssakausina ja parantaa lukuisat vaivat. Itsellä se on ainoa tapa selättää tämä väsymys, jolle ei ole toistaiseksi syytä löydetty.
Jeps jäin jo aikaa sitten bussista ja tässä vaan Tuiran Salen nurkilla näpytän. Ei passaa kirjoittaa enempää, sillä akkua on säästettävä ihan tulevaa työpäivääkin ajatellen.
Moikka moi, palataan!
Jeps, niinku puhuin, se olis töihin tännään. Sitä ennen käyn kuitenkin taas pitkästä aikaa Tuirassa kylmäuinnilla. Ei Tero sitten päässyt tulemaan viikonloppuna, kun niin sitkeästi sairasti. Kertoi kuitenkin, että alakaa elämä voittaa ja tännään meni töihin. Meil on sama sykli tämän viikon, molemmat illassa, vaikka emäntä tekeekin puolet lyhkääsempää päivää. :-D Sen vain sanon, jotta en mä lopun ikääni ajatellut näin elää, että oon lähtökohtaasesti työtön ja sillon tällön, kun töitä satutaan tarjoamaan, käyn mopinvarressa pyörähtääs ja vessanpönttöjä kiillottaas. Raotan: Haluan sivutoimiseksi yrittäjäksi hierojana! Siinä on minun seuraava siirtoni. :-)
Jeps, Teroa näen lauantaina, siihen asti tämä viikko menöö melko lailla työn merkeissä ja mitä nyt milloinkin keksii. Liikuntaharrastuksia, juttelua kavereiden kanssa ja torstaina haen sen konneen. Tuo kylmäuinti on kyllä hyvästä, suosittelen sitä kaikille joilla vain suinkin terveys sallii. Itse oon puolisentoista vuotta harrastanut, aloitin Tampereella Rauhaniemessä. Pitää monet sairaudet loitolla eritoten näinä typerinä flunssakausina ja parantaa lukuisat vaivat. Itsellä se on ainoa tapa selättää tämä väsymys, jolle ei ole toistaiseksi syytä löydetty.
Jeps jäin jo aikaa sitten bussista ja tässä vaan Tuiran Salen nurkilla näpytän. Ei passaa kirjoittaa enempää, sillä akkua on säästettävä ihan tulevaa työpäivääkin ajatellen.
Moikka moi, palataan!
lauantai 6. helmikuuta 2016
Kone maksettu
Hei! Kävin äsken maksamassa uuden kompuutterini, mutten saanutkaan sitä vielä matkaani. Se olikin niin, että vasta maksun jälkeen sitä ruvetaan asentamaan. No, eipä tässä hätiä mitiä, ei sovi ihmisellä olla hoppua valmiissa maailmassa. Menee tämä vielä hetken näinkin. Miten voi olla näin tylsää venata bussia... Lauantaisin niitä kulkee toki harvemmin. Oon Kallisensuoran pyssällä, 9 olis kohta tulossa... 3 minsaa vielä, yks hujaus. Noniin, jatketaan!
perjantai 5. helmikuuta 2016
Olen yksin tämän perjantain
..vietän yksin tämän perjantain. Toisin kuin ehkä Epuilla, minulla perjantai ei ole tuntunut pitkältä. Olin päivällä nimittäin Raatin hallissa uimassa ja illan päälle kotona saunassa, vuoroni kun on näin perjantaisin. Siinä tuli kylvettyä kerrakseen. Ny on likkaa liotettu. :-)
Siitä on kolmisen päivää aikaa, kun viimeksi bloggasin. No hei, joskus on ollut kolme kuukautta joten tämä ei ole edes paha. Eihän teille vakilukijoille ehtinyt jo nälkä tulla? :-P Vitsi vitsi. Tai no, mistäs minä tiedän.
Niin, oli mulla ihan asiaakin. Syy miksi olen tänään yksin on se, että rakas Teroni on kuumeessa eikä siks päässyt ajamaan tänne. :-/ Voi halavatun pakana ja pakanan halavattu sanon minä. On se kurjaa, että mulle tärkeän ihmisen sairastuminen sattui mitä huonompaan saumaan - just silloin, kun meidän piti tavata. On todella harvinaista, että kumpikaan meistä sairastelee, siksi tuntuukin niin oudolle. Tännään sen tarvi olla saikulla, saa nähdä millainen vointinsa on huomenna, että pääseekö lähtemään tänne. Katsotaan ja eletään päivä kerrallaan. Ensi viikonloppuna rakkallani on asiaa Ouluun, ehkäpä silloin uusi yritys. Vihoviimeistään tapaamme kuitenkin 19. päivä, sillä 21.2. on tapaamisemme vuosipäivä. :-)
Tänä iltana ainoa seuralaiseni on tämä älypuhelin. Mutta, onneksi huomenna tämä qwertynäperrysleikki loppuu, sillä haen uuden tietsikan. Jee! Kävin tosiaan keskiviikkona Gigantissa. Sielläkin yrittivät ja yrittivät käynnistellä vanhaa konettani, mutta koska ei kuvaa näkynyt, irrottivat kiintolevyn ja totesivat että kone on entinen. Siinä jännitin puoliksi itku kurkussa, onnistutaanko tiedostot pelastamaan. Kone kun sisälsi kaikki rakkaat muistoni vuosien varrelta, enkä minä pösilö saanut koskaan hankituksi ulkoista kovalevyä - aina hinta tuli vastaan. Luojan kiitos kaikki kuva-, musiikki- ja videotiedostot sekä asiakirjat olivat tallessa. :-)
Seuraavaksi menin tietokonemyyjän juttusille ja tein kaupat. Tuleva kaverinikin on Acer Aspire -läppäri, muistia 4Gt ja pilvipalvelu johon saa tallennettua isokokoiset tiedostot. Otin koneen kaikilla herkuilla, on asennukset, takuut, virustorjunnat, päivitykset sun muut. Luonnollisesti sille siirretään myös vanhan koneen tiedostot, jotka sain olla itse valkkaamassa. Huomenna käyn uudelleen Limingantullissa hakemassa ja maksamassa koko lystin. Siinä mun kaikki päivärahani meneekin ja enemmän. Onneksi vanhemmat sponssasivat osan. Sovimme että siinä on mulle nimipäivälahja. Eihän nimppareihinikaan enää kauaa ole. Joka tapauksessa, huomisesta alkaen mulla on jälleen täydet mahdollisuudet tuottaa komeat määrät tekstiä kokoruudun täydeltä. :-)
Tänään mulle soitettiin Staffpointilta. Hyviä uutisia: saan töitä vähintään seuraavaksi kolmeksi viikoksi. :-) Neljän tunnin päiviä, iltavuoroja tuolla OYSin kupeella, ei siis pitkä matka Maikkulasta, joten kyllä sen jaksaa. Iltaharrastuksille ja reaaliajan Salatuille elämille saan sanoa hetkeksi heipat, mutta kyllä niitä ehtii toteuttaa ja vahdata päiväseltäänkin. Mulla kyllä kävi mielessä, että olisin lähtenyt Teron mukana Nivalaan, mutta sen kerran kun töitä tarjotaan, niitä on hyvä ottaa vastaan. Ehdin mä melkein kuukauden päivät olla vailla töitä. Sen verran raotan, että mulla ON henkilökohtaisia suunnitelmia työrintamalla, liittyen omaan ammattiini. Osa jo tietää ja nerokkaimmat saattavat arvata. Mutta, niistä kerron lisää kunnes olen saanut vähän enemmän kypsyteltyä ajatustani.
Kello on taas melkein kymmenen. Tässä tuli taas kaikki oleelliset kolmen päivän kuulumiset kerrottua. Toki mulla olisi asiaa enemmänkin -ainahan sitä on ku pienellä kylällä :-D- mutta säästetään osa tuleviin kertoihin. Hyvää Runeberginpäivän iltaa! Lippu liehui salossa mutta tortut jäivät väliin... Eipä tuo haittaa, riittää että puhelahjat on ku Runebergillä vai millai se meni? ;-)
Hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua kaikille!
P.S. Olen viettänyt niin monta perjantaita yksin, vähemmän tai enemmän omasta halustani, että eipä tämä mieltäni vaivaa. :-)
P.P.S. Terolle tervehtymisiä ja pikaista paranemista! <3
Siitä on kolmisen päivää aikaa, kun viimeksi bloggasin. No hei, joskus on ollut kolme kuukautta joten tämä ei ole edes paha. Eihän teille vakilukijoille ehtinyt jo nälkä tulla? :-P Vitsi vitsi. Tai no, mistäs minä tiedän.
Niin, oli mulla ihan asiaakin. Syy miksi olen tänään yksin on se, että rakas Teroni on kuumeessa eikä siks päässyt ajamaan tänne. :-/ Voi halavatun pakana ja pakanan halavattu sanon minä. On se kurjaa, että mulle tärkeän ihmisen sairastuminen sattui mitä huonompaan saumaan - just silloin, kun meidän piti tavata. On todella harvinaista, että kumpikaan meistä sairastelee, siksi tuntuukin niin oudolle. Tännään sen tarvi olla saikulla, saa nähdä millainen vointinsa on huomenna, että pääseekö lähtemään tänne. Katsotaan ja eletään päivä kerrallaan. Ensi viikonloppuna rakkallani on asiaa Ouluun, ehkäpä silloin uusi yritys. Vihoviimeistään tapaamme kuitenkin 19. päivä, sillä 21.2. on tapaamisemme vuosipäivä. :-)
Tänä iltana ainoa seuralaiseni on tämä älypuhelin. Mutta, onneksi huomenna tämä qwertynäperrysleikki loppuu, sillä haen uuden tietsikan. Jee! Kävin tosiaan keskiviikkona Gigantissa. Sielläkin yrittivät ja yrittivät käynnistellä vanhaa konettani, mutta koska ei kuvaa näkynyt, irrottivat kiintolevyn ja totesivat että kone on entinen. Siinä jännitin puoliksi itku kurkussa, onnistutaanko tiedostot pelastamaan. Kone kun sisälsi kaikki rakkaat muistoni vuosien varrelta, enkä minä pösilö saanut koskaan hankituksi ulkoista kovalevyä - aina hinta tuli vastaan. Luojan kiitos kaikki kuva-, musiikki- ja videotiedostot sekä asiakirjat olivat tallessa. :-)
Seuraavaksi menin tietokonemyyjän juttusille ja tein kaupat. Tuleva kaverinikin on Acer Aspire -läppäri, muistia 4Gt ja pilvipalvelu johon saa tallennettua isokokoiset tiedostot. Otin koneen kaikilla herkuilla, on asennukset, takuut, virustorjunnat, päivitykset sun muut. Luonnollisesti sille siirretään myös vanhan koneen tiedostot, jotka sain olla itse valkkaamassa. Huomenna käyn uudelleen Limingantullissa hakemassa ja maksamassa koko lystin. Siinä mun kaikki päivärahani meneekin ja enemmän. Onneksi vanhemmat sponssasivat osan. Sovimme että siinä on mulle nimipäivälahja. Eihän nimppareihinikaan enää kauaa ole. Joka tapauksessa, huomisesta alkaen mulla on jälleen täydet mahdollisuudet tuottaa komeat määrät tekstiä kokoruudun täydeltä. :-)
Tänään mulle soitettiin Staffpointilta. Hyviä uutisia: saan töitä vähintään seuraavaksi kolmeksi viikoksi. :-) Neljän tunnin päiviä, iltavuoroja tuolla OYSin kupeella, ei siis pitkä matka Maikkulasta, joten kyllä sen jaksaa. Iltaharrastuksille ja reaaliajan Salatuille elämille saan sanoa hetkeksi heipat, mutta kyllä niitä ehtii toteuttaa ja vahdata päiväseltäänkin. Mulla kyllä kävi mielessä, että olisin lähtenyt Teron mukana Nivalaan, mutta sen kerran kun töitä tarjotaan, niitä on hyvä ottaa vastaan. Ehdin mä melkein kuukauden päivät olla vailla töitä. Sen verran raotan, että mulla ON henkilökohtaisia suunnitelmia työrintamalla, liittyen omaan ammattiini. Osa jo tietää ja nerokkaimmat saattavat arvata. Mutta, niistä kerron lisää kunnes olen saanut vähän enemmän kypsyteltyä ajatustani.
Kello on taas melkein kymmenen. Tässä tuli taas kaikki oleelliset kolmen päivän kuulumiset kerrottua. Toki mulla olisi asiaa enemmänkin -ainahan sitä on ku pienellä kylällä :-D- mutta säästetään osa tuleviin kertoihin. Hyvää Runeberginpäivän iltaa! Lippu liehui salossa mutta tortut jäivät väliin... Eipä tuo haittaa, riittää että puhelahjat on ku Runebergillä vai millai se meni? ;-)
Hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua kaikille!
P.S. Olen viettänyt niin monta perjantaita yksin, vähemmän tai enemmän omasta halustani, että eipä tämä mieltäni vaivaa. :-)
P.P.S. Terolle tervehtymisiä ja pikaista paranemista! <3
tiistai 2. helmikuuta 2016
Iltamia jälleen
En ymmärrä miksi kun kirjoitan, teksti juoksee pystyasennossa ...kummaa...eihän tästä mitään tule, laitetaan pelkkä kuva. :D
Saapa huomenna onneksi vietyä konneen huoltoon.
P.S. Jaahas, nyt taas juoksee teksti normaalisti tällä älypuhelimella. Ihan mukava päivä oli tännään, tuli vietettyä sosiaalista elämää Tyttöjen Talolla, taas sai porista paljon. Illalla tuttuun tapaan Salkkarit, sitten suihku, vähän What's Appia, syömistä ja kohta nukkumista. Eipä nämä arkipäivät ylleensä ruukaa sen jännempiä olla.
P.S. Musta on tullu ihan oulullainen. :D "Ruukaa", "pittää", "lähtä", " joua porisemmaan", "olla konneella", "yhesti", " kahesti",
...voipi olla että kolomesti
...ookkonä huomannu saman? ;)
I <3 Oulu.
Saapa huomenna onneksi vietyä konneen huoltoon.
 |
| Kuukauden eka selhvie |
P.S. Musta on tullu ihan oulullainen. :D "Ruukaa", "pittää", "lähtä", " joua porisemmaan", "olla konneella", "yhesti", " kahesti",
...voipi olla että kolomesti
...ookkonä huomannu saman? ;)
I <3 Oulu.
maanantai 1. helmikuuta 2016
Hehkeää helemikuuta! vol. 2
...vaan saa keskittyä myös muihin itselle tärkeisiin asioihin, kuten kirjoittamiseen ja bloggaamiseen. :) Enkä mää muutenkaan tykkää siitä että pittää aina lähtä jonnekin, sitä saa harva se päivä olla bussilla ramppaamassa muutenkin (kauppareissut, sillä lähikauppa liian kallis, keskustan harrastukset yms.). Mukavaa olla välillä ihan vaan kotona, kun täälläkin riittää mielekästä tekemistä kylliksi asti. Salista tulee mulle herkästi pakkopullaa, mikä ei tee hyvää fyysisille saati mielenterveydelle. Vielä kun haluaa huhkia koko rahan edestä (75€/kk ja jos 5x/vko käy, hinnaksi tulee n. 3,75€/kerta), niin joka kuukaudelle moinen olisi jo liikaa! Olkoon tämä helmikuu siten tällainen blogintäyteinen palautumiskuukausi. :)
Lupasin, ettei äskeinen tekstini ole kuukauden viimeinen - onnistuin sen jo täyttämään, hyvä minä. ;) On siihen ihan todellinen, äärimmäisen tekninen syy: Älypuhelimen kapasiteetilla tällainen määrä tekstiä yhteen kenttään ilman epämääräistä siansaksaa olisi sula mahdottomuus. No, tässä sitä taas on yhdelle illalle kerrakseen.
Tee juotu aikaa sitten, pellavansiemenlimaa nautin (eikö kuulostakin herkullisen houkuttelevalta ;P) ja hammaspesulle ajattelin suunnata. Kellokin lähenee kymmentä. No, nyt saitte perin arkisen katsauksen oululaisen Tuitsulin maailmasta, mutta välillä näinkin eiks je?
Näihin tunnelmiin, hyvää yötä ja kirjoittelemisiin!
Lupasin, ettei äskeinen tekstini ole kuukauden viimeinen - onnistuin sen jo täyttämään, hyvä minä. ;) On siihen ihan todellinen, äärimmäisen tekninen syy: Älypuhelimen kapasiteetilla tällainen määrä tekstiä yhteen kenttään ilman epämääräistä siansaksaa olisi sula mahdottomuus. No, tässä sitä taas on yhdelle illalle kerrakseen.
Tee juotu aikaa sitten, pellavansiemenlimaa nautin (eikö kuulostakin herkullisen houkuttelevalta ;P) ja hammaspesulle ajattelin suunnata. Kellokin lähenee kymmentä. No, nyt saitte perin arkisen katsauksen oululaisen Tuitsulin maailmasta, mutta välillä näinkin eiks je?
Näihin tunnelmiin, hyvää yötä ja kirjoittelemisiin!
Hehkeää helemikuuta!
Iltaa taas ja mukavaa, tänä vuonna kaksikymmenyhdeksänpäiväistä vuoden toista kuukautta!
Tässä mä istun kotona keittiönpöydän ääressä teekuppi ja kerran haukattu kuppikakkumunakas nenän edessä syöttämässä toki itseäni, mutta myös kuukauden ensimmäistä tekstiäni. Lupaan ettei tämä jää kuun viimeiseksi. :-)
Päivä alkoi tavalliseen tapaan heräten, tiskaten (niin "ihanaa" kuin se aamuisin on), syöden ja itseni kuntoon laittaen. Lähdin hierojalle, tänään olivat vuorossa jalat. Sitten kaupan kautta kotiin. Ihmettelin miksei sitä bussia tullut, joka lähtee Toripakalta puoli kolme ja ajaa Iinattiin, mutta kärsivällisesti kun jaksoi Hellaakosken pysäkillä odottaa, saapui bussi joka vie aina Heikkilänkankaalle asti ja jolla pääsen inasen lähemmäs kotia. Täällä sitten ruokaa, nokoset, pari puhelua, minkä jälkeen juttelin Teron kanssa liki kaksi tuntia - ei oltu hetkeen kuultu toistemme ääntä joten jo oli aika. Terveisiä vaan rakas. :* Eipä siinä, sitten taas söin (kyllä, toteutan kyseistä elinehtoa viisi kertaa päivässä) ja aloin kattoa Salkkareita, ensin perjantain jakso Katsomosta, sitten tämänpäiväinen ihanasta, vielä toimivasta Thompson-kuvaputkestani. Oon melko poikki kuten hieronnan jälkeen aina, mutta halusin tehdä pienen aperitiivisen iltakävelyn, minkä jälkeen smoothie maistui Matti Röngän lukemien uutisten parissa ja vielä nuo tuosta joita tekstin alussa kerroin nauttineeni. *kaataa santsikupin teetä*
Menen kohta nukkumaan, mutta sitä ennen ajattelin kotvasen porista. Tarviihan se mielikin terapiaa siinä missä kroppa, ja mikä olisi oivallisempi tapa kuin jakaa mietteensä muutamakymmenpäiselle yleisölle (perustuu katsojatilastoihin, kiitos vain rakkaat lukijat ^^).
Mun on toistaiseksi tuotettava tekstini älypuhelimella, sillä tietokoneeni näyttö ei lähde päälle. On se pitkään muutenkin temppuillut, kuusi vuotta vanha kun on, mutta tuo näyttö alkoi silloin tällöin pimetä joitakin viikkoja takaperin eikä nyt suostu näyttämään kuvaa ollenkaan, vaikka hurina käy ja valot toimivat muuten. Tarvishan siitä kiintolevyäkin tyhjentää ja ties mitä päivityksiä tehdä (kone on muutenkin himputin hidas) mutta mä en ole mikään nörtti joka juuri tietäisi koneista. Niinä hetkinä kun koneeseen tulee häikkää, sitä toivoisi saavansa insinöörin aivot, edes sen pienen hetken ajan - pääsis niin paljon helpommalla; vähemmällä vaivalla ja rahalla. On mulla näitä ATK-monitaiturikavereita, mutta silti olen vakaasti päättänyt viedä Acerini huoltoon. Ylihuomenna kun mulla on hyvää aikaa, lähden tuon kanssa Limingantullin Giganttiin. Otan tietysti ensiksi selvää, paljonko huoltoremppa kokonaisuudessaan maksaa, onko kannattavaa vai saako samalla tai halvemmalla hinnalla kokonaan uuden koneen. Muuten tuo Acer ei merkkaa mulle, mutta kiintolevyn tiedostot haluaisin talteen - hyvät muistot monen vuoden varrelta. Nyt tiedän että jos joku enemmän tietsikoista tietävä lukee tätä just nyt, haluaisi varmasti antaa hyviä vinkkejä ja osaisi tältä istumalta sanoa mikä konettani vaivaa - itse veikkaan näyttöajurin/näytönohjaimen kulumista ja väsähtämistä. No mutta, mun on pitänyt jo kauan huollattaa tuo joten eiköhän se kerran kirpaase, makso mitä makso. (Psst, totuus: Mulla on kiire päästä bloggaamaan kokoruudun täydeltä! Kuten olen aiemmissa yhteyksissä todennut, pystyqwertyllä se on vähintäänkin hankalaa.)
Jeps jeps, kolmas kuppi hyvänyön teetä naamaan, hetki vielä tarvii venytellä, yläkroppa kaipaa sitä sillä eilen tuli annettua salilla kaikkensa - sykespinningin jälkeen vielä käsitreeni ja vähän jalkaliikkeitä. Itsekin hierojana tiedän, että 50 minuutissa ei ehdi kunnolla läpikäydä koko kroppaa, eikä mulla just nyt ole varaa heti perään ottaa uutta hieronta-aikaa. Kyllä ammattilainen keinot keksii. ;) Jepulis jep, voin kertoa että tekee se hyvää vaan saada kirjoittaa. Mul meni viime kuu vallan Fressillä, yhä on sama joustava jäsenyys josta uuden vuoden puheessani kerroin (piru vie sekin teksti on kesken, no, kaikki aikanaan). Sen sijaan tämän, ensi ja vielä seuraavankin kuukauden pidän taukoa ja vasta toukokuussa jatkan. Keksin sillä välin tälle ajalle muuta, kuten kuntonyrkkeilyä, jota olen kuullut Raksilassa järjestettävän. Sitten uimahallissa käyn silloin tällöin, siinä missä Tuirassa kylmäuinnillakin. Ja kun varaa on, ostan viimein kortin Jooga-aittaan. Muuten tyydyn kotona treenaamaan oman kehon painolla, ja tarkoitus olis ostaa myös 5 kg käsipainot. Ihan hyväkin vaan ettei oo mikään yksittäinen kuntosali viemässä mehuja kuukaudesta toiseen, ettei käy elämä pakonomaiseksi treenin suorittamiseksi...
Tässä mä istun kotona keittiönpöydän ääressä teekuppi ja kerran haukattu kuppikakkumunakas nenän edessä syöttämässä toki itseäni, mutta myös kuukauden ensimmäistä tekstiäni. Lupaan ettei tämä jää kuun viimeiseksi. :-)
Päivä alkoi tavalliseen tapaan heräten, tiskaten (niin "ihanaa" kuin se aamuisin on), syöden ja itseni kuntoon laittaen. Lähdin hierojalle, tänään olivat vuorossa jalat. Sitten kaupan kautta kotiin. Ihmettelin miksei sitä bussia tullut, joka lähtee Toripakalta puoli kolme ja ajaa Iinattiin, mutta kärsivällisesti kun jaksoi Hellaakosken pysäkillä odottaa, saapui bussi joka vie aina Heikkilänkankaalle asti ja jolla pääsen inasen lähemmäs kotia. Täällä sitten ruokaa, nokoset, pari puhelua, minkä jälkeen juttelin Teron kanssa liki kaksi tuntia - ei oltu hetkeen kuultu toistemme ääntä joten jo oli aika. Terveisiä vaan rakas. :* Eipä siinä, sitten taas söin (kyllä, toteutan kyseistä elinehtoa viisi kertaa päivässä) ja aloin kattoa Salkkareita, ensin perjantain jakso Katsomosta, sitten tämänpäiväinen ihanasta, vielä toimivasta Thompson-kuvaputkestani. Oon melko poikki kuten hieronnan jälkeen aina, mutta halusin tehdä pienen aperitiivisen iltakävelyn, minkä jälkeen smoothie maistui Matti Röngän lukemien uutisten parissa ja vielä nuo tuosta joita tekstin alussa kerroin nauttineeni. *kaataa santsikupin teetä*
Menen kohta nukkumaan, mutta sitä ennen ajattelin kotvasen porista. Tarviihan se mielikin terapiaa siinä missä kroppa, ja mikä olisi oivallisempi tapa kuin jakaa mietteensä muutamakymmenpäiselle yleisölle (perustuu katsojatilastoihin, kiitos vain rakkaat lukijat ^^).
Mun on toistaiseksi tuotettava tekstini älypuhelimella, sillä tietokoneeni näyttö ei lähde päälle. On se pitkään muutenkin temppuillut, kuusi vuotta vanha kun on, mutta tuo näyttö alkoi silloin tällöin pimetä joitakin viikkoja takaperin eikä nyt suostu näyttämään kuvaa ollenkaan, vaikka hurina käy ja valot toimivat muuten. Tarvishan siitä kiintolevyäkin tyhjentää ja ties mitä päivityksiä tehdä (kone on muutenkin himputin hidas) mutta mä en ole mikään nörtti joka juuri tietäisi koneista. Niinä hetkinä kun koneeseen tulee häikkää, sitä toivoisi saavansa insinöörin aivot, edes sen pienen hetken ajan - pääsis niin paljon helpommalla; vähemmällä vaivalla ja rahalla. On mulla näitä ATK-monitaiturikavereita, mutta silti olen vakaasti päättänyt viedä Acerini huoltoon. Ylihuomenna kun mulla on hyvää aikaa, lähden tuon kanssa Limingantullin Giganttiin. Otan tietysti ensiksi selvää, paljonko huoltoremppa kokonaisuudessaan maksaa, onko kannattavaa vai saako samalla tai halvemmalla hinnalla kokonaan uuden koneen. Muuten tuo Acer ei merkkaa mulle, mutta kiintolevyn tiedostot haluaisin talteen - hyvät muistot monen vuoden varrelta. Nyt tiedän että jos joku enemmän tietsikoista tietävä lukee tätä just nyt, haluaisi varmasti antaa hyviä vinkkejä ja osaisi tältä istumalta sanoa mikä konettani vaivaa - itse veikkaan näyttöajurin/näytönohjaimen kulumista ja väsähtämistä. No mutta, mun on pitänyt jo kauan huollattaa tuo joten eiköhän se kerran kirpaase, makso mitä makso. (Psst, totuus: Mulla on kiire päästä bloggaamaan kokoruudun täydeltä! Kuten olen aiemmissa yhteyksissä todennut, pystyqwertyllä se on vähintäänkin hankalaa.)
Jeps jeps, kolmas kuppi hyvänyön teetä naamaan, hetki vielä tarvii venytellä, yläkroppa kaipaa sitä sillä eilen tuli annettua salilla kaikkensa - sykespinningin jälkeen vielä käsitreeni ja vähän jalkaliikkeitä. Itsekin hierojana tiedän, että 50 minuutissa ei ehdi kunnolla läpikäydä koko kroppaa, eikä mulla just nyt ole varaa heti perään ottaa uutta hieronta-aikaa. Kyllä ammattilainen keinot keksii. ;) Jepulis jep, voin kertoa että tekee se hyvää vaan saada kirjoittaa. Mul meni viime kuu vallan Fressillä, yhä on sama joustava jäsenyys josta uuden vuoden puheessani kerroin (piru vie sekin teksti on kesken, no, kaikki aikanaan). Sen sijaan tämän, ensi ja vielä seuraavankin kuukauden pidän taukoa ja vasta toukokuussa jatkan. Keksin sillä välin tälle ajalle muuta, kuten kuntonyrkkeilyä, jota olen kuullut Raksilassa järjestettävän. Sitten uimahallissa käyn silloin tällöin, siinä missä Tuirassa kylmäuinnillakin. Ja kun varaa on, ostan viimein kortin Jooga-aittaan. Muuten tyydyn kotona treenaamaan oman kehon painolla, ja tarkoitus olis ostaa myös 5 kg käsipainot. Ihan hyväkin vaan ettei oo mikään yksittäinen kuntosali viemässä mehuja kuukaudesta toiseen, ettei käy elämä pakonomaiseksi treenin suorittamiseksi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)