Lukuintoisen uneksijan aamu

Huomenta. Tulin juuri tottumukseni mukaan Oulujoesta ja nyt istun bussissa matkalla kouluun.

Kuljin ihan normaalisti bussilla Tuiraan asti. Ylitin tien ja aloin odottaa vaihtoyhteyttä, jonka oli määrä saapua 3 min. päästä. Aloin odotellessa lukea oppikirjaa. Havahduin siihen, että bussi ajoi ohi eikä edes pysähtynyt Merikoskenkadun pysäkille. Yleensä se pysähtyy siinä aina! Näin automaattisesti sitä ihminen olettaa kaikkea, mihin on arjessa tottunut. Se tais olla vauhdikkaampi kuski ku ei pysähtyä malttanut. Toisaalta, mulla oli huomio niin tiiviisti kirjassa että unohdin odottavani linkkua. Seisoin vielä lahjakkaasti selin bussiin päin, joten kuski hädin tuskin tiesi minun odottavan juuri kyseistä linjuria. No, ei se auttanut kuin saapastella kilometri Tuiran uimarantaan. Kuulokkeet korville ja menoksi.

Näin aivan ihanaa unta. Tiiättekö sen tunteen, kun unessa rakastuu ihmiseen, jota ei tunne? Tunnustan, aivan ihana nuorimies joka ei edes muistuta ketään tosielämässä tapaamaani ihmistä. Olisipa näille unille luvassa takuuvarma jatko-osa. Minä, joka olen tehnyt joka iikalle selväksi, etten tällä hetkellä huoli ketään, rakastuu unissaan jopa tuntemattomiin.

Äsken Radio Novalla kerrottiin Helsingin Kalliossa sijaitsevasta baarista nimeltä Panema. Kuka lähtee Panemaan? Kerrottiin julkkiksesta, joka oli nähty Panemassa ja vanhempi pariskunta liittyi mukaan. Sanoisikin joku että "sut oli nähty, olit tulossa Panemasta".

On Tuulialla taas jutut. :D

Onneksi se oli vain unta - ja onneksi tuntematon ihminen. Jos unessa rakastuisi tuttuun, tunnetta voisi tosielämässä olla haastavaa käsitellä. Niin tai näin, taidan laskeutua todellisuuteen ja palata panema-assosiaatioistani ja yli-ihanista unimaailmoistani tähän hetkeen ja muuntua iki-innokkaaksi oppikirjanörtiksi.

Mukavaa tiistaita!

(En keksi järkevää otsikkoa)

Hyvvää aamupäivää. Oulussa kello on 10.27. Kai se muuallaki Suomessa on saman verran :D En edes tiedä miksi asiasta erikseen mainitsin. Tuli vain jälleen tarve vähän päivittää kuulumisia ja missä meen.

Jaa missä meen? Oulun joukkoliikenteen Citybussissa matkalla töihin. Mullahan oli tälle päivälle aivan eri suunnitelmat. Oisin katsonut ekan jakson Aallonmurtajan toista kautta (ku eilen julkaistu C Moreen) ja käyny salilla. Sitten olisin mennyt joogaan ja tullut iltaseitsemäksi kotiin tekemään lämpimiä voileipiä samalla, kun kuuntelen Retroperjantaita.

Mutta pläänit muuttui kertarytinällä. Miksi? Avasin puhelimen ja siellä oli Staffpointilta työvuoroehdotus. Hyllyttäjä, Prisma Limingantulli, 11-19. Halusin mennä. Se oli äkkilähtö. Ehdin tehdä eväät ja lisätä Mymmelle ruokaa, mutta muuten sain reippaasti tarpoa pysäkille. Ennää ei tarvi miettiä miten päivänsä aikatauluttaa ja suunnittelee.

Eka päivä maaliskuuta ja eka päivä tänä vuonna, kun olen oikeissa töissä. Ai ooks mä joissain leikkitöissä muka ollu? No en. Kuhan totesin. Marraskuun vika päivä oon viimeksi ollu palkkatöissä. Joo kohta jään pois.

Teenkö mä elämässäni oikeita valintoja? Jos en, kannanko kaikesta itse seuraamukset? Elämä on niiiiiin outoa. Bussikuski sanoi mua julkkikseks. Älkää kysykö miksi.

Joo, mää kävelen ovien toiselle puolelle. Haluan vähän edes hengittää ennen kuin astun ihmisvilinään. Toivottavasti saan hyllyttää omissa oloissani. Haluan olla töissä mutta haluan omaa rauhaa. Vaikka oonhan mä samalla asiakaspalvelija. Voe hyvän tähen... Ei mutta nyt on oikeasti lopetettava elämänihmettelyvuodatus ja siirryttävä. On se. Valintojen maailma.

***

Myöhemmin illalla: Jee! Kotiin ja lämppärit. Kiva päivä oli. :)