Huomenta. Tulin juuri tottumukseni mukaan Oulujoesta ja nyt istun bussissa matkalla kouluun.
Kuljin ihan normaalisti bussilla Tuiraan asti. Ylitin tien ja aloin odottaa vaihtoyhteyttä, jonka oli määrä saapua 3 min. päästä. Aloin odotellessa lukea oppikirjaa. Havahduin siihen, että bussi ajoi ohi eikä edes pysähtynyt Merikoskenkadun pysäkille. Yleensä se pysähtyy siinä aina! Näin automaattisesti sitä ihminen olettaa kaikkea, mihin on arjessa tottunut. Se tais olla vauhdikkaampi kuski ku ei pysähtyä malttanut. Toisaalta, mulla oli huomio niin tiiviisti kirjassa että unohdin odottavani linkkua. Seisoin vielä lahjakkaasti selin bussiin päin, joten kuski hädin tuskin tiesi minun odottavan juuri kyseistä linjuria. No, ei se auttanut kuin saapastella kilometri Tuiran uimarantaan. Kuulokkeet korville ja menoksi.
Näin aivan ihanaa unta. Tiiättekö sen tunteen, kun unessa rakastuu ihmiseen, jota ei tunne? Tunnustan, aivan ihana nuorimies joka ei edes muistuta ketään tosielämässä tapaamaani ihmistä. Olisipa näille unille luvassa takuuvarma jatko-osa. Minä, joka olen tehnyt joka iikalle selväksi, etten tällä hetkellä huoli ketään, rakastuu unissaan jopa tuntemattomiin.
Äsken Radio Novalla kerrottiin Helsingin Kalliossa sijaitsevasta baarista nimeltä Panema. Kuka lähtee Panemaan? Kerrottiin julkkiksesta, joka oli nähty Panemassa ja vanhempi pariskunta liittyi mukaan. Sanoisikin joku että "sut oli nähty, olit tulossa Panemasta".
On Tuulialla taas jutut. :D
Onneksi se oli vain unta - ja onneksi tuntematon ihminen. Jos unessa rakastuisi tuttuun, tunnetta voisi tosielämässä olla haastavaa käsitellä. Niin tai näin, taidan laskeutua todellisuuteen ja palata panema-assosiaatioistani ja yli-ihanista unimaailmoistani tähän hetkeen ja muuntua iki-innokkaaksi oppikirjanörtiksi.
Mukavaa tiistaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti