Alkukevään kuulumisia

Helsingin-reissu

Moikka ja terveisiä Onnibussin kyydistä. Olen matkalla Helsinkiin ystävääni tapaamaan.

Sovimme reissusta aikaa sitten ja ostin liput jo 23.2. Silloin ne maksoivat varausmaksuineen yhteensä 12,60€ – vähemmän kuin junalippu yhteen suuntaan. Kyllä kannatti! Reilu kaksi tuntia istumista linja-autossa on suhteellisen lyhyt aika.

En ole käynyt tänä vuonna vielä missään Pirkanmaan ulkopuolella, joten nyt on aika.


Tampere

Kerroin viime tekstissäni, etten oikein osaa olla ylpeä tamperelaisuudestani. Se ei silti tarkoita sitä, etten pitäisi Tampereesta kaupunkina. Tampere on mielestäni hyvin kaunis ja vetovoimainen kaupunki.

Onhan Tampere paljon muuttunut vuosien varrella, sitä ei käy kiistäminen. Minun lapsuudessani siitä, että kotikaupungissani joskus kulkisi raitiovaunu, ei ollut tietoakaan. Mukulakivetys on poistettu Hämeenkadulta, bussilinjat ovat muuttuneet moneen kertaan, ratikka kulkee kuin viimeistä päivää, Hakametsä vaihtui Nokia Areenaan ja paljon on uutta rakennettu. Erityisesti vanha kotilähiöni Tesoma on kokenut valtavan muodonmuutoksen.

Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa kaikkien näiden vuosien ja vuosikymmenten aikana.

Kappale kauneinta Tamperetta on mielestäni aina ollut Pyynikki, erityisesti näkötornin alue. Siellä on mukava käydä kävelyllä muutaman kerran vuodessa. Munkit maistuvat nykyisin vain sattumanvaraisesti.

Tampere on tunnettu myös järvistään ja niiden upeista rannoista. Kauneimpina mainittakoon Elianderinranta ja Rauhaniemi. Myös Kaupinoja jylhine kallioineen on näky sekin. Itse olen kiintynyt Tohlopinjärveen, jossa uin harva se aamu kesät talvet.

Kesäaikaan kaupunki kuin kaupunki kukoistaa. Tampere on mielestäni kaunis myös talvella. Tammerkosken ranta on upea näky myös silloin, kun höyry nousee vedestä ja lumihuurteiset puut kehystävät maisemaa.

Yksi asia, josta en Tampereessa pidä, on murre. Kestän vielä sen, että muut puhuvat mansea, mutta itse en mielelläni puhu. Ei tulisi mieleenkään sanoa, että "mää oon Tampereelta kato nääs". Tervehtiessäni sanon mieluummin "moikka" kuin "moro". Siksi en lue Aamulehteäkään, kun siinä on Moro-liite. Tämä oli vitsi. En juuri lue sanomalehtiä muutenkaan.

Havaitsin jo teini-ikäisenä, Pohjanmaan tultua elämääni, kuinka paljon Tampereen maastossa on korkeuseroja. Sanoin silloin, että Tampere on monimutkainen kaupunki. Olin katsokaa rakastunut Pohjanmaan suoruuteen ja tasaisuuteen. Eipä maaston jyrkkyys tänä päivänä, kun Pohjanmaa on nähty moneen kertaan, enää haittaa – senhän voi ottaa kuntoilun kannalta.

Synnyin tähän kaupunkiin 35 vuotta sitten ja olen asunut täällä 28 vuotta. (Seitsemän vuotta meni Oulussa.) Sitä, asunko loppuelämäni vai muutanko joskus muualle, en vielä tiedä. Aika näyttää. Ainakin nyt viihdyn täällä suhteellisen hyvin. Minulla on täällä paljon ystäviä, hyvät harrastukset ja toivottavasti pian myös työpaikka.

Metsolat

Muistatteko 90-luvulta legendaarisen kotimaisen sarjan nimeltä Metsolat? Sitä näytettiin Ylen kanavilla. Katselin Pekan kanssa kyseisen sarjan alusta loppuun tämän vuoden tammikuun aikana Yle Areenasta.

Metsolat on hyvä sarja – niin aito ja elämänmakuinen. Siinä ihmiset ovat ihanan yhteisöllisiä, heille perhe on tärkeä ja he vaalivat vanhoja arvoja, kuten vanhempien kunnioittaminen.

Muistan, kun äitini ja isäni katselivat Metsoloita silloin 90-luvulla, kun olin lapsi. Katselivat he uusintoja myös 2000-luvun puolella.

Näyttelijät ovat todella taitavia. Huomaa, että heidän piti osata paljon muutakin kuin näytellä: Ajaa mitä erilaisimpia ajoneuvoja ja työkoneita, lypsää lehmiä, hoitaa hevosia, laittaa ruokaa, pilkkoa polttopuita, sytyttää tuli ja tehdä peltotöitä.

Metsolat on kuvattu suurimmaksi osaksi Sappeessa, jossa on mm. sarjassa nähty Urjanrinne. Sarjaa on filmattu myös Tampereella, joten tuttuja paikkoja saattaa bongata. Osa kohtauksista on kuvattu Kainuussa, jossa sijaitsee kuvitteellinen Hoikan kylä.

Oma suosikkihahmoni on Eeva Metsola, joka on ammatiltaan lääkäri. Toinen ehdoton suosikkini on Erkki Metsola. Molemmat ovat rehtejä, työtä tekeviä ihmisiä. Itse asiassa Erkki Metsolan näyttelijä, Kari Hakala, on jatkoriparillani olleen papin, Marita Hakalan, entinen mies. Myös Marita Hakala esiintyy yhdessä Metsolat-jaksossa papin roolissa.

Metsoloiden vanha pariskunta, Annikki ja Antti Metsola, oikeilta nimiltään Helinä Viitanen ja Ahti Haljala, olivat tosielämässäkin pariskunta. (Pekka tarkasti Wikipediasta asian.) Ilmankos heillä oli niin hyvä kemia Metsolat-sarjassa.


Anne te Velde-Luoma: Kaaoksen kesyttäjä

Olin tammikuussa eräänä päivänä Metso-kirjastossa ja löysin Anne te Velde-Luoman kirjoittaman kirjan, Kaaoksen kesyttäjä. Olin huomannut kirjan jo aiemmin Tesoman kirjastossa, lukenut muutaman sivun sieltä täältä ja päättänyt, että haluan jossakin vaiheessa lainata kyseisen teoksen. Ollessani Metsossa tuona tammikuisena päivänä, lainasin kirjan.

En ollut vuosiin lainannut kirjastosta yhtään mitään. Minulla oli kuitenkin pari vuotta sitten hankittu Piki-kirjastokortti, jota käytin ensimmäistä kertaa. Lainaaminen itsepalveluautomaatilla oli helppoa ja nopeaa. Halusin tulostaa vanhanaikaisesti paperikuitin, sillä siitä näkee palautuspäivämäärän ja se toimii samalla kirjanmerkkinä.

Kirja kertoo siitä, kuinka tavarapaljoudesta voi päästä vaihe vaiheelta eroon. Tärkeimpiä mieleeni jääneitä opetuksia ovat nämä:
-Ennen tavaran raivaamista kannattaa raivata univelka pois, sillä väsyneenä ja huonotuulisena on vaikea saada mitään aikaiseksi.
-Minimalistiksi ei tarvitse ryhtyä, vaan oleellisinta on oppia erottamaan jyvät akanoista. Toisin sanoen; säilyttää vain sen, mikä on itselle tärkeintä.
-Ketään ei voi pakottaa karsimaan tavaroitaan. Jos käskee jotakuta, että sinun täytyy luopua tavaroistasi, se saa hänessä aikaan täydellisen vastareaktion: "En varmasti luovu!" Se saa hänet pitämään kaksinverroin kovemmin tavaroistaan kiinni, sillä silloin hänen tavaroistaan on tullut uhanalaisia. Siispä jokaisen itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa tässäkin asiassa. Ahaa-elämys lähtee vain itsestä. Oma motivaatio ratkaisee.
-Kodin tavaroiden raivaus on hyvä aloittaa kylpyhuoneesta. Miksi? Koska siellä olevia tavaroita kohtaan ei yleensä ole kovin vahvaa tunnesidettä. Mihin siitä kannattaa edetä? Lue kirja, niin tiedät.
-Hamstraaminen elämän muillakaan osa-alueilla, kuten ihmissuhteissa ja aikatauluissa, ei ole kannattavaa.


Jenni

Olen aiemmin kertonut blogissani hyvästä ystävästäni Jennistä. Hänen suostumuksellaan saan kertoa nytkin.

Tutustuimme toisiimme ollessani noin 11-vuotias. Olemme siis tunteneet vuosikymmeniä. Viime vuosina ystävyytemme on vain vahvistunut entisestään.

Jennin kanssa voi jakaa ilot ja surut. Yhdessä olemme myötäeläneet toistemme monenkirjavat tunteet. Olemme kuunnelleet, auttaneet ja tsempanneet toisiamme.

Jenni on yksi huomaavaisimmista ihmisistä, joita tunnen. Hänen elämänsä ei ole ollut helppoa, mutta hän ei näytä sitä, vaan jaksaa mennä eteenpäin ja hymyillä. Ihmettelenkin, miten Jenni on aina niin iloinen. Ystävällisyys, sydämellisyys, empaattisuus ja rehellisyys ovat sanoja, jotka kuvastavat häntä. Jenniin voi luottaa.

Jenni on aito ihminen. Hän ei esitä, ei teeskentele, ei kehuskele, ja, kuten hän itse sanoi, on oma itsensä eikä muuksi muutu kenenkään toisen takia.

Arvostan Jennissä sitä, että hän ei utele asioita, vaan antaa itse kertoa, mitä mielen päällä kulloinkin on.

Jenni ei ole älypuhelinriippuvainen. Hänellä muutakin elämää kuin selata kännykkää 24/7. Jos hän selaakin puhelinta, se ei tarkoita, että hän tekstailisi vain minun kanssani, vaan hänellä on muitakin läheisiä. Jennillä on järkevä tapa mahduttaa asiat yhteen ja samaan viestiin, eikä niin, että tekstaa jokaisen sanan yksitellen.

Hän ei myöskään ole läheisriippuvainen, sillä hän ei siitä hermostu, jos en heti reagoi hänen puheluunsa tai viestiinsä. Hän ymmärtää, että kiire ei ole valmiissa maailmassa.

En väitä, etteikö minulla olisi ystäviä, joilla ON Jennin kaltaisia ominaisuuksia. Silti toivon, että muutkin ystäväni suhtautuisivat Jennin tavoin sekä minuun että kanssaihmisiin. En kuitenkaan pidä Jenniä muita parempana. Hän on ihminen siinä missä muutkin.

Kiitos Jenni, että olet ystäväni ja että sain luvallasi jakaa tämän tekstin.


Työkuviot

Kävin viime viikolla TE-toimistossa. Kerroin virkailijalle, että haluan kahvilatyöntekijän työkokeiluun. Hän piti sitä järkevänä vaihtoehtona, sillä työtä on parempi kokeilla ennen kuin lähtee opiskelemaan alaa. Jos kahvilatyö ei olekaan se oma juttu, on ikävä lähteä sen vuoksi keskeyttämään opintoja. Opintoihin (ravintola-alan osatutkinto) voi hakea vasta elokuun puolivälin jälkeen.

Siispä, toivotaan, että saan sen työkokeilupaikan. Soitin tiistaina Mielen ry:n hankekoordinaattorille ja kerroin, että TE-toimiston puolesta voin kysellä työkokeilupaikkaa. Tapasin hankekoordinaattorin heti seuraavana päivänä (eilen). Juttelimme ja laitoimme papereita kuntoon.

Minulla ei ole työnhakuvelvoitetta, koska saan eläkettä. Meinasin kirjoittaa, että ihan hyvä juttu sinänsä, kun ei tarvitse murehtia ansioluettelon päivityksestä, useista työhakemuksista ym, mutta kyllä minun vain tulee työkokeilupaikkaa hakiessa lähettää ansioluettelo sekä hakemus (johon minulla on onneksi valmis pohja). Toki voin halutessani soittaa tai kävellä suoraan sisään kahvilaan, mutta lähetän kyllä myös sähköisesti hakemuksen, kas kun se on sitä nykypäivää.

Nyt saa vain keskittyä työkokeilupaikan löytymiseen. Alan "paukuttaa" puhelinta ja soitella Tampereen kahviloita läpi.


Kirja

Olen puhunut vuosikaudet siitä, kuinka haluan kirjoittaa kirjan. Tiedättekö mitä? Sain vihdosta viimein sen aloitettua toissa viikon sunnuntaina. Kirjoitin ruhtinaalliset kolme lukua. Sittemmin olen kirjoitellut enemmänkin. Nyt olen luvussa viisi.

Aion jatkaa kirjoittamista. Eräs ystäväni sanoi, että haluaa valmiiseen teokseen signeerauksen sitten, kun sen aika on. Niin, tiedä vaikka kirjani saisi alleen paperia ja ympärilleen kannet, jos oikein hyvä onni käy.

Kirjoitan läppärilleni ja totesin, että minun pitää ehdottomasti opetella käyttämään pilvipalvelua, ettei kirjani ole pelkän tietokoneen varassa.

Aika näyttää, milloin opukseni on valmis ja kuinka monisatasivuinen romaani sieltä ilmestyy.


Loppuviikko

Odotan innolla jo ystäväni näkemistä. Hän on minua vastassa Kampissa bussin ollessa perillä. Menemme ensin syömään, minkä jälkeen lähdemme Flamingoon kylpemään. Ystäväni asuu Vantaalla, jossa olen yhden yön.

Huomenna bussi on perillä Tampereella hieman ennen iltakuutta. Suuntaan siitä suoraan Mummon kammarille loppuillaksi.

Pekka lähtee huomenna viikonloppureissuun, joten saan olla yksin viikonloppuna. Paino sanalla SAAN, sillä en ole ollut yksin aikoihin. Pidän pitkästä aikaa (lue: ensimmäistä kertaa tänä vuonna) taas luurittoman lauantain. Se tarkoittaa sitä, että puhelimeni on lentokonetilassa koko päivän. Tekee varmasti hyvää ja laskee stressitasoa, kun ei tarvitse olla päivän aikana lainkaan tavoitettavissa.

Ajattelin käydä kävelyllä ja uimassa, kirjoittaa kirjaa, pestä joogamaton, treenata kotona ja saunoa illalla.

Sunnuntaista en vielä tiedä. Teen mitä sillä hetkellä parhaaksi katson. Ystäväni sanoo minulle, että pidä välillä kotipäiviä. Ehkäpä pitäisi, kaiken tämän menemisen vastapainoksi.

Mukavaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua! Toivotaan, että minulla on työkokeilupaikka tiedossa, kun seuraavan kerran postaan.

Ystävänpäivän kuulumispostaus

Heipä hei ja hyvää ystävänpäivää. ♡ Toivotan samalla hyvää vuotta 2026, sillä tämä on vuoden ensimmäinen postaus. Minun on pitänyt ja pitänyt blogata aiemmin, mutta aina on tullut jotain. 

Olen ollut tänään Pekan kanssa asioilla kauppakeskus Elossa. Kävimme Pancho Villassa syömässä, minkä jälkeen poikkesimme Citymarketissa. Meillä ei mennyt reissulla kauaa, joten päätin tässä pistää postaten ennen taloyhtiön ystävänpäivätapahtuman alkua. Minulla on parisen tuntia aikaa, joten hyvin ehtii.

Eilinen oli aktiivinen päivä. Kävin aamupäivällä hierojalla, josta suuntasin klubitalolle syömään. Klubitalon jälkeen poikkesin kirjastossa. Sitten kävin kotona joogaamassa, hakemassa nuotteja ja keittämässä itselleni parsakaalia. Jatkoin matkaa Mummon kammarille sinkkujen iltaan, jossa autoin keittiöväkeä ja soitin pianoa. Kotona olin illalla noin klo 21. Menin nukkumaan klo 22 ja heräsin 7. Nukuin todella hyvin, minkä uskon johtuvan hieronnasta. Edelliskerrasta oli aikaa noin vuosi. 

Muuten viikko on mennyt hyvin ᅳ ja nopeasti. Olen käynyt uimassa sekä osannut olla tämän ja eilisen päivän uimatta. Keskiviikkona kävin kampaajalla ja kuntosalilla. Muuten olen joogaillut kotona yksikseni, nähnyt kavereita, käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Tavallista arkea siis. 

Tässä reilun viikon takainen kuva, kun kävin kaverini kanssa laskiaispullalla Tallipihalla. Kuvasta sitä ei ehkä näe, mutta nenäni oli todella kesinyt.

Kampaajalla minulla oli raidoitusfoliot päässä ja luin lehdestä juttua Lotta Hintsa-Rejmanista.

Bussissa fiilistelin lopputulosta.

Pekka vähän innostui kuvaamaan minua, kun hiukseni olivat hyvin.

Tässä vähän parempi kuva...

...ja tässä mielestäni paras.

 

Mennäänpä kuulumisiin osa-aluieittain. 

 

Identiteetti

En oikein osaa olla ylpeä tamperelaisuudestani. Nuorempana olin, mutta se oli ennen lukioikää, ennen aikaa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Nivalassa.

Jos saisin valita, olisin maalaistyttö Pohjanmaalta. Tai edes Oulusta.

Omaan identiteettiini on sekoittunut niin paljon Pohjanmaata, etten ole enää aikoihin tuntenut itseäni 100% tamperelaiseksi, vaikka paluumuutin vuonna 2022. Asuin Oulussa sentään vajaat seitsemän vuotta, joten olisi ihme, jos minussa ei olisi ripaus oululaisuutta.

Suomalaisuudestani sen sijaan olen hyvinkin ylpeä. Jos oma identiteetti pitäisi määritellä, vastaisin tunnetun laulun sanoin: Olen suomalainen. Toisaalta, jos olisin vaikka afrikkalainen, olisinko siitä ylpeä? Kyllä, aivan varmasti, jos saisin elää hyvissä olosuhteissa.

Mielestäni identiteetti riippuu vahvasti siitä, mihin alueeseen kiintyy ja tuntee kuuluvansa.

Pohjanmaan tullessa elämääni vuonna 2006 muuttui identiteettini kertarysäyksellä. Aloin tietoisesti matkia niin Nivalan, Etelä-Pohjanmaan kuin Oulun seudun puhetyyliä. Viljelen yhä edelleen "ookko nää" -sanontaa.

Mitä tulee puhetyyliini muuten, puheessani on oululaisaksenttia. Rakastan murteita ja olenkin leikilläni kutsunut itseäni murteiden sekakäyttäjäksi. Kotona puhun aina fiiliksen mukaan. Milloin tullee oulua, milloin tuloo leviää eteläpohojammaata, milloin vaihan mie-sie-murteelle, milloin lyhennän sanoi ja tul satakuntaa ᅳ sekin murre on nimittäin todella tarttuvaa. En tiedä miksi, mutta usein ollessani ärtynyt matkin stadin slangia. Tietoista tampereen murteella puhumista välttelen kuin ruttoa.

 

Avantouinti, harrastusten ykkönen

Harrastusrintamalle kuuluu hyvää. Yhä edelleen se on AAA = Aamu Alkaa Avannolla. Käyn harva se aamu Tohlopinjärvessä uimassa. Ihan joka ikinen aamu en ole päässyt käymään, mikä on johtunut kovista pakkasista, kiireestä tai sunnuntaista ᅳ tätä nykyä (lue: Pekan ehdotuksesta) pidän sunnuntaisin vapaapäivää avannosta. 

Esimerkiksi viime viikon maanantaina pakkasta oli niin paljon, että jätin uinnin suosiolla väliin. Monesti myös keskiviikot ovat sellaisia päiviä, että minulla on aamusta menoa ja siksi en ehdi järveen.

Uiminen järvessä näin kovilla pakkasilla ja etenkin rantaan pyörällä ajaminen on hullun hommaa, sanokaa minun sanoneen. Uinnin jälkeen käteni ovat aivan kohmeessa, vaikka minulla on kahdet hanskat päällekkäin. Viime viikon tiistaiaamuna, pakkasta ollessa 22 astetta, nenäni paleltui. Se tuli aivan punaiseksi ja kihelmöi "sulaessaan". Nenäni iho kesi viikon verran kuin viimeistä päivää. 

Moni kauhistelee sitä, että pyöräilen kovalla pakkasella, mutta itse vetoan siihen, että minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Autoa ei ole ja kävellen matkaan menee ainakin 30 minuuttia yhteen suuntaan. No, ainakin elämäntyylini karaistaa.

Kylmässä vedessä uinnista tulee joka tapauksessa mahtava olo! Se toimii myös ilman saunaa. Tohlopinjärvessä uidessa en käytä saunaa koskaan (paria kertaa lukuun ottamatta), koska se lämpenee vain iltaisin. Rauhaniemessä käyn silloin tällöin ja siellä saunominen kuuluu asiaan.

 

Muut harrastukset

Avantouinnin lisäksi käyn kuntosalilla, jumppaan ja joogaan. 

Olen jo toista vuotta treenannut Liikuntakeskus Funissa. Se on hyvä paikka ja oma keskukseni on Pirkankadun Fun (entinen EasyFit, jossa oli ennen muinoin yökerho Senssi). Lähellä minua Lielahdessakin olisi Fun, mutta olen kiintynyt keskustan tiloihin. Funilla teen sekä salitreenin että jumppaan. Siellä on sellainen koppi tai loossi, jossa saa valita mieleisensä virtuaalitunnin. Valitsen yleensä step30:n. Joskus teen sisäpyöräilyn. Viime aikoina olen innostunut tanssista. Myös bodypump kuuluu nykyisin suosikkeihini. Yleensä aloitan treenin virtuaalijumpalla, minkä jälkeen siirryn kuntosalin puolelle.

Kotona pääasiallisesti venyttelen ja joogaan. Minulla on ikivanha mintunvihreä joogamatto siihen tarkoitukseen, kyllä te tiedätte jotka olette luonani käyneet. Venyttelen usein Funin videokirjastosta löytyvän virtuaalitunnin tahtiin puolisen tuntia. (Viimeksi tänään.) Venyttely tekee todella hyvää salitreenin jälkeen. Myös jooga ajaa saman asian. 

Olen viime aikoina innostunut YouTubesta löytyvistä Dia Yoga -videoista. Niissä Diana-niminen nainen ohjaa joogaa kaikentasoisille. Hänen ohjaamansa jooga on sopivan lempeää, sellaista hathajoogaa, mutta on toki dynaamisempaakin, sellaista astangaan suuntautuvaa joogaa. Joskus, jos en ehdi kunnolla venytellä, teen salitreenin päätteeksi Dianan 10 minuutin iltajoogan, minkä ansiosta nukun paremmin.

Joogaa on toki myös Funin videokirjastossa, mutta ne tunnit ovat todella dynaamisia, astangamaisia tunteja. Teen niitä melko harvoin.

Mitä tulee musiikkiharrastukseeni, soitan yhä pianoa. Soitan Mummon kammarilla lempikappaleitani kerran kuussa järjestettävässä sinkkujen illassa sekä hengellisiä lauluja parillisina viikkoina järjestettävässä Iltavuorossa. Olen vasta yhden kerran säestänyt Iltavuorossa, mutta jatkoa on luvassa. 

Myös klubitalolle minua pyydettiin säestämään kuoroa satunnaisesti, niinä kertoina, kun vakiosoittaja ei pääse paikalle.

Keikkaa pukkaa siis.

Minulla ei ole kotona pianoa, vielä. Ystäväni lupasi lahjoittaa minulle kosketinsoittimet. Toivottavasti niihin saa kytkettyä kuulokkeet. 

Lienee selvää, etten aio hankkia lisää harrastuksia. Tässä on jo iso paletti pyöritettävänä. Näillä mennään.

 

Parisuhde

Minulla ja Pekalla menee ihan hyvin. Olemme nyt kolmisen kuukautta asuneet Lamminpäässä. Mitään ihmeellistä mainittavaa minulla ei ole, mitä nyt sen haluan jakaa, että pidämme aika ajoin kehityskeskusteluita. Homma toimii niin, että istumme alas (sohvalle tai keittiönpödän ääreen) ja puhumme ja puimme kahdestaan kasvokkain kaiken mitä mielen päällä on. Minä, se analyyttisempi osapuoli, saatan päiviä tai viikkoja aiemmin kirjoittaa ylös aiheita, joista haluan jutella. Minulla saattaa olla kalenteri tai läppäri vieressä, kun keskustelemme. Kehityskeskustelu (tai meidän kesken keke) on oiva tapa kartoittaa, missä mennään ja millä tolalla parisuhde on. Suosittelen lämpimästi muillekin!

 

Tässä me olemme samanlaisissa villapaidoissa.

 

Työrintama

Haaveenani on yhä päästä töihin johonkin kivaan kahvilaan. Katson säännöllisesti Duunitorista, onko siellä kahvilatyöntekijän työpaikkoja tarjolla. Minulla ei ole kokemusta kahvilassa työskentelystä, mitä nyt se pieni viisikuinen pätkä, jonka olin töissä Kalevan Pizza & Buffassa ja jonka aikana sain jonkin verran häärätä kahvilan puolella. Asiakkaita en rahastanut, mutta täytin leipiä, pussitin teetä ja kaadoin kannuihin lisää maitoa ja kermaa. 

Olen hakenut töihin mm. Laukontorin kahvilaan, Kalevan maauimalan kassalle, Särkänniemen Neula Caféseen ja S-ryhmälle (sinne tosin en päässyt). Tällä hetkellä Duunitorissa haetaan kahvilatyöntekijää Välkky HR -nimiseen yritykseen. Voisin sinnekin laittaa hakemuksen.

Löysin googlettelun tuloksena myös kahvilatyöntekijän työkokeilumahdollisuuden. Se on Mielen ry:n sivusto nimeltä Työpolku auki. Otin yhteyttä hankekoordinaattoriin, joka neuvoi ottamaan yhteyttä Tampereen työllisyys- ja kasvupalveluihin. Soitin sinne maanantaina ja sieltä soitettiin minulle takaisin. Ensimmäinen askel on kuulemma se, että ilmoittaudun Työmarkkinatorin sivuilla työttömäksi työnhakijaksi. Sen jälkeen saan oman yhteyshenkilön, jonka avulla kartoitetaan tilanne ja arvioidaan, onko minut oikeutettu työkokeiluun. Se ei siis ole automaattista, mutta aina kannattaa yrittää. 

Ilmoittaudun kyllä työttömäksi työnhakijaksi heti, kun tässä suinkin joudan. Haluan eroon eläkkeestäni, joka minulla on ollut jo monta vuotta. Koen olevani jälleen työkykyinen. 

Mikäli yksikään kahvila ei avaa minulle oviaan työn tai työkokeilun muodossa, haen syksymmällä opiskelemaan kahvilatyöntekijäksi. Se on ravintola-alan osatutkinto, jonka voi suorittaa Tredussa puolessa vuodessa.

 

Tyttö

Tyttärelleni kuuluu oikein hyvää. Hän täytti kaksi viikkoa sitten kaksi vuotta. Hän kasvaa ja kehittyy kaiken aikaa. Puhetta tulee paljon. Hänen suosikkijuttunsa on Ryhmä Hau. Hän sanoo hauskasti: "Ryhmä Hauki". Avatessaan syntymäpäivälahjojaan hän hoki lahjakääreille: "roska, roska, roska, roska". Joskus hän juksaa, että hänellä on kakka, vaikkei oikeasti olisi. Hän menee ja juoksee vauhdikkaasti ja huutaa kovaan ääneen: "Kaja!" Se on hänen suosikkihahmonsa Ryhmä Haussa. Muuten hän on oikein touhukas ja pärjää hyvin muiden lasten kanssa.

 

Loppulausumat

Olipa mukava taas kirjoittaa pitkästä aikaa. Seuraavassa postauksessa voisin kertoa kesäsuunnitelmistani. Mitäpä muuta tässä kevään kuluessa voi tehdä kuin suunnitella tulevaa suvea? Ainakin hakea töitä, vaalia hyviä harrastuksia ja alkaa kirjoittaa kirjaa ᅳ kirjaa, joka minun piti kirjoittaa jo viime vuonna. Eteen tuli muutto ja vaikka mitä, mutta nyt kun se on hoidettu, voi alkaa keskittyä verbaaliseen luomistyöhön. Uskon, että se minulta käy, kun tämä tekstintuotto tuntuu kovin olevan minun juttuni. Mitä siis enää odotan!

 

Mukavaa ytävänpäivän jatkoa ja palaamisiin! ♡