Iltaa taasen! Jatkan toissapäiväisen tekstin loppuun. Hommahan menee niin, että Onnibussissa kirjoitan vanhanaikaisesti kynällä päiväkirjaa ja vasta näin jälkikäteen näpyttelen tuotokseni tänne virtuaalimaailmaan koko kansan nähtäville. Tarina jatkuu siitä mihin se eilen jäi.
Juupa juu. Enää puolisen tuntia ja sitten ollaan Oulussa. Tuli kyllä niin tyhjentävästi paasattua etenkin nuista lestadiolaisista että alkaa tämän päivän osalta olla takki tyhjä. Ois siellä taskussa tosin mp3-soitin, joten sieltä musaa kuunnellessa menee mukavasti loppumatka. Takki tyhjä vaan ei tankki tyhjä - muuten sitä oltais pulassa, en vain minä vaan koko linja-auton väki.
Kotona mulla ei ole jääkaapissa mittään, ei edes valoa, ennen kuin laitan johdon seinään ja käännän päävirtakytkimen ylös. Sitten tavalliseen tapaan uimaan ja kauppaan, niin saa ladattua jääkaapin. Joogatessa, uidessa, salilla käydessä ja kavereita tavatessa nämä päivät kuluvat... aika lailla samoin kuin Tampereella, sillä erotuksella että on oma kämppä josta käsin tulla ja mennä. Ajattelin mää myös heittää turhaa paperiroskaa menemään, sellaista, joka on saattanut lojua nurkissa vuosikausia. Oikein ihteäkin hävettää se paperijätteen määrä. Siinä onkin mulla sadepäiville savottaa...
Voi että nuita kaikkien kavereita tulee solkenaan vastaan... Valehtelematta vähintään joka kolmas vastaantulijoiden kaistalla on asuntoautollinen tai -vaunullinen. Ja mulla vaan Aknestik huutaa korvissa "Suomirokkia saunan takana / Suomirokkia kurkku suorana". Paitsi vettä nyt mentiin Haloo Helsinkiin. Viereinen kaista on kyllä huvittavalla tavalla yksi hulluuden highway. :D Ei siinä, olen minäkin haaveillut siitä, että eläkkeellä mulla olisi asuntoauto. Sitten vain ajelisin ympäri Eurooppaa, laulelisin huolettomasti "karavaanari, karavaanari on kaikkien kaveri / teiden tukko!" Enkä piittaisi mittään vaikka joka ikinen takana ajava järjestäen ohittaisi mut. xD
Melekonen sade täällä on vieläkin ja vesi pöllyää maantiellä. Ainakin ilma on raikas - tai sitten Onnibusseissa vain on hyvä ilmastointi.
Voi Mymmeä... sitä tulee vähäsen ikävä. Toisaalta, oli ihan oma tietoinen valintani jättää se vanhempien hoivaan. Eipä siinä järkeä ole puoletoista viikon takia kissaa kuljetella edes takaisin. Porukoilla on iso talo, jossa kissalla on tilaa. Lisäksi Mymme saa olla kunnolla ulkona. Itse pidän sitä Oulussa vain parvekkeella. Mymme itse asiassa pääsi Kalkussa puolivahingossa ulos, kun ovet olivat jääneet auki, mutta tuli kyllä takaisin kotiin ja on tehnyt niin joka kerta. Omakotialueella kissan voi päästää vapaaksi. Toista se on kerrostalossa.
Yleensä Mymme on tassutellut vain siinä lähistöllä, pihapiirissä. Sisällä se käy syömässä ja nukkumassa ja sitten taas maukuu ulos. Sille on ihan vasta annettu matokuuri, ja hyvä niin, kun ulkona on paljon. Ajattelin kuukauden päästä madottaa sen uudelleen. Hyvä Mymmelin on siellä olla vanhempien ilona, kun muuten kahdestaan kaiket päivät ovat. Vähän voi olla outoa kun ei ole unikaveria, mitta eipä se kauaa kestä.
Ja unikaverista kun tuli puhe -taas tää menee tähän ;)- niin tarviipa jossain vaiheessa kertoa sille yhelle että olen taas maisemissa. No, vaikka välillä ois hauskaa, Mymmeä en kehenkään ukkoon vaiha! Mies tulee ja menee, kissa on ja pysyy.
Jee, viimein Oulu! Olittepa Suviseuroissa tai ette, toivotan mukavaa loppuviikkoa. :)
Kello 20:48. Olen kirjoittanut tekstiä ja kuunnellut samalla tv:stä Ylen uutisia. Nyt tulee sää. Mä niin toivon edelleen komeita rantakelejä. B) Tässä vaiheessa viikonloppua toivotan mukavaa lauantai-iltaa ja hyvvää yötä.
lauantai 30. kesäkuuta 2018
torstai 28. kesäkuuta 2018
Reissun jälkifiilikset tien päältä
Hei! Tuulia kertoo kesästään ja jakaa ajatuksiaan mm. Suviseuroista. Kirjoitin tämän tekstin aiemmin päivällä, ollessani kotimatkalla.
Moikka! Terveisiä Onnibussista!
Mulla on pitkästä aikaa mahdollisuus matkustaa tällä halvaksi kehutulla kulkuneuvolla, sillä kerrankin mulla ei ole mukana lemmikkiä tai pyörää - yleensä on aina jompi kumpi. Mymme jäi Tampereelle hoitoon porukoille, jotka huolehtivat siitä sen aikaa kun olen Oulussa eli puolitoista viikkoa.
Käyn Oulussa siis lähinnä vain kääntämässä, minkä jälkeen teen paluun Manseen. Lähden 10.7. aamulla, silloinkin Onnibussilla. Seuraavana päivänä suuntaan vajaaksi viikoksi Etelä-Suomeen ystäviäni tapaamaan. Ensin Lahti, sitten Järvenpää, josta Vantaan Koivukylä, minkä jälkeen matka jatkuu Helsinkiin. Olen käynyt Hesassa ja ylipäätään pk-seudulla viimeksi joulukuussa 2015, joten on siitä jo tovi. Kerrankin mulla on mahdollisuus tavata lähes kaikki siellä päässä asuvat kaverit, kun ei ole kesätöitä tai muitakaan esteitä. Matkan jälkeen viivyn Tampereella vielä puolitoista viikkoa ja viimein 27.7. palaan Mymmen kanssa kotikonnuille Ouluun.
Tampereelle on sovittuna tämän toisen kesäreissun ajalle jo monenmoista ohjelmaa, kuten ystävän häät, sukulaispojan rippijuhlat, kirpparikierros, karaokebaari, kissakahvila ja Hervannan huudit. Vietän koko kesästä suhteessa enemmän aikaa Tampereella kuin Oulussa. Ei varmaan sellaista kesää olekaan, jolloin en olisi matkustellut lainkaan. :'D
Vaikka tämä meneminen ja ohjelman määrä nyt tuntuu hurjalta, mä olen oikeasti ansainnut tämän. Tiedätte ehkä sanonnan "viikko ja viis päivää". Siitä ei ole viikkoa ja viittä päivää, vaan päivälleen viikko ja viis kuukautta, kun erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Minulla ja Terolla oli etäsuhde, joten sen puolesta mun tuli väkisinkin reissattua. (Itse asiassa kuulin Terolta ekan kerran tuon sanonnan "viikko ja viis päivää".) Viimeiset puoli vuotta olen viettänyt lähinnä Oulussa, mm. työkokeilussa. Siinä välissä tein vain yhden lyhyen Tampere-reissun. Syksyt ja talvet minä muutenkin elelen niin parkkiintuneena pohjoiseen, että kesän tullen alan kyllästyä ja kaivata irtiottoa. Sosiaalisen elämäni suurin keskittymä on ex-kotikaupunkini Tampere. Siellä mun ei tarvitse hetkeäkään olla yksin.
Pääsen kuitenkin täksi pieneksi hetkeksi kotiin aivan omaan rauhaani. Olen monena kesänä halunnut Nallikariin aurinkoa ottamaan, joten toivon että tämä saderintama väistyisi ja tulisi huikeat rantasäät. B) Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Oulussa on Q-Stock, jonne en itse mene, mutta jonne kaverini lähtee järkkäriksi. Sen jälkeen majoitan hänet muutamaksi yöksi. Voi siis sanoa, että elokuun tullen kotiudun taas Ouluun. Toivottavasti silloin on vielä hyviä säitä. Enkä tiiä vaikka koulukin alkaisi. Eiköhän se pian tässä selviä. Ilmoittelen kun tieto tulee.
Joo nyt täällä sataa. Bussi kulkee jossakin Kärsämäen ja Pulkkilan välillä. No, Suomi on pitkä maa, joten mistäpä sen tietää vaikka Oulun korkeudella jo paistaisi. Toiveikas kannattaa aina olla. ;)
Tänä vuonna Suviseurat järjestetään Äänekoskella. Linja-auto pysähtyi tien varteen sille kohdalle, jossa tapahtuman pääportti sijaitsee. Ei siinä montaa tainnut jäädä pois saati nousta kyytiin, ainakaan en huomannut. Mutta hyvä tavaton sitä autojen ja telttojen määrää! Se on yhtä valkoista karavaanimerta neliökilometritolkulla, ainakin viiden ison pellollisen edestä. Näkyi siellä taaempanakin peltoja, mutta nuo viisi mainitsemaani oli niitä, jotka pelkästään ison tien varresta erottui. Ja koko ajan tullee lissää asuntoautoja ja -vaunuja vastaan! Varmaan kaikki Suviseuroihin menossa. Ei kyllä kateeksi käy. Miettikää nyt niitä lapsiparkoja joita puoliväkisin raahataan joka ikinen kesä jonnekin peltojen keskelle ja siellä sitä ollaan ja veisataan monta päivää vaikka vettä tulisi aamusta iltaan. Voihan se olla, että heille se on normaalia eikä lainkaan kiusallista, mutta meille herätysliikkeisiin kuulumattomille tämä kaikki on vain niin uskomatonta ja tavallaan surkuhupaisaa. Ketään en tuomitse enkä kenenkään elämäntyyliä arvostele, mutta tätä kaikkea miettiessäni toteanpa vain, että onneksi en ole lestadiolainen.
Eikä siinä mittään. Kyllä minäkin tunnen lestadiolaisia, jotka ovat todella mukavia ihmisiä. Jokainen elää kuin elää ja makaa kuin petaa. Pääasia, ettei tee tyhmyyksiä - tai tuhmuuksia. Muistan kun Tero sanoi, että että jostain kumman syystä kaupoista on aina Suviseurojen aikaan kaljat ja kondomit loppu. :'''''D Mene ja tiedä, ovatko lestat asialla, vai onko se tämä kesäaika joka saa "syntiset himot" heräämään... vai onko koko juttu vain vitsi. Pitäis itte mennä Suviseuroilla käymään jotta tietäisi millaista siellä on. Muistan tasan 10 vuotta sitten, kun olin tulossa nivalalaiselta eksältäni (mistähän minä aina löydän juuri nivalalaiset ukot :'D) ja jouduin lähtemään Ylivieskasta Tampereelle myöhäisemmällä junalla, sillä juna jolla mun piti mennä, oli täynnä, olisiko ollut jopa vaunu rikki. Vai täyttivätkö lestadiolaiset suurperheineen kaikki istumapaikat. Sinä vuonna Suviseurat järjestettiin Sievissä. Niillehän tulee väkeä joka puolelta Suomea... liekö maamme suurin vuosittainen tapahtuma. No, jos jotakin hyvää, pääsin fiilistelemään öisiä lakeuksia. Ja se perinne kesti monta vuotta. Kiitos täynnä olleen junan, pääsin yöjunailun makuun. Enää ei tosin menisi, sillä en osaa olla yökukkuja. :'D
Ilta, kello 21.06: Huhheijaa... en todellakaan ole yökukkuja. Kello on vähän yli yhdeksän illalla ja minä alan haluta jo iltatoimien pariin ja nukkumaan. Tässä huomaa, että minulla on säännöllinen rytmi, olin töissä tai en. Minulla se toimii todella hyvin. Epäsäännöllisyys sotkee elämää ja silloin olen aivan pönttö sekaisin. Joskus harvoin kun olen viihteellä, saatan valvoa hyvän seuran ja fiiliksen vuoksi. Mutta ei tällaisena tavallisena koti-iltana.
Matkan jälkeen päivä meni nopeasti; kotiin tullen, uimassa ja kaupassa käyden, ruokaa laittaen, syöden ja blogaten.
Jatketaan harjoituksia. Hyvää yötä.
Moikka! Terveisiä Onnibussista!
Mulla on pitkästä aikaa mahdollisuus matkustaa tällä halvaksi kehutulla kulkuneuvolla, sillä kerrankin mulla ei ole mukana lemmikkiä tai pyörää - yleensä on aina jompi kumpi. Mymme jäi Tampereelle hoitoon porukoille, jotka huolehtivat siitä sen aikaa kun olen Oulussa eli puolitoista viikkoa.
Käyn Oulussa siis lähinnä vain kääntämässä, minkä jälkeen teen paluun Manseen. Lähden 10.7. aamulla, silloinkin Onnibussilla. Seuraavana päivänä suuntaan vajaaksi viikoksi Etelä-Suomeen ystäviäni tapaamaan. Ensin Lahti, sitten Järvenpää, josta Vantaan Koivukylä, minkä jälkeen matka jatkuu Helsinkiin. Olen käynyt Hesassa ja ylipäätään pk-seudulla viimeksi joulukuussa 2015, joten on siitä jo tovi. Kerrankin mulla on mahdollisuus tavata lähes kaikki siellä päässä asuvat kaverit, kun ei ole kesätöitä tai muitakaan esteitä. Matkan jälkeen viivyn Tampereella vielä puolitoista viikkoa ja viimein 27.7. palaan Mymmen kanssa kotikonnuille Ouluun.
Tampereelle on sovittuna tämän toisen kesäreissun ajalle jo monenmoista ohjelmaa, kuten ystävän häät, sukulaispojan rippijuhlat, kirpparikierros, karaokebaari, kissakahvila ja Hervannan huudit. Vietän koko kesästä suhteessa enemmän aikaa Tampereella kuin Oulussa. Ei varmaan sellaista kesää olekaan, jolloin en olisi matkustellut lainkaan. :'D
Vaikka tämä meneminen ja ohjelman määrä nyt tuntuu hurjalta, mä olen oikeasti ansainnut tämän. Tiedätte ehkä sanonnan "viikko ja viis päivää". Siitä ei ole viikkoa ja viittä päivää, vaan päivälleen viikko ja viis kuukautta, kun erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Minulla ja Terolla oli etäsuhde, joten sen puolesta mun tuli väkisinkin reissattua. (Itse asiassa kuulin Terolta ekan kerran tuon sanonnan "viikko ja viis päivää".) Viimeiset puoli vuotta olen viettänyt lähinnä Oulussa, mm. työkokeilussa. Siinä välissä tein vain yhden lyhyen Tampere-reissun. Syksyt ja talvet minä muutenkin elelen niin parkkiintuneena pohjoiseen, että kesän tullen alan kyllästyä ja kaivata irtiottoa. Sosiaalisen elämäni suurin keskittymä on ex-kotikaupunkini Tampere. Siellä mun ei tarvitse hetkeäkään olla yksin.
Pääsen kuitenkin täksi pieneksi hetkeksi kotiin aivan omaan rauhaani. Olen monena kesänä halunnut Nallikariin aurinkoa ottamaan, joten toivon että tämä saderintama väistyisi ja tulisi huikeat rantasäät. B) Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Oulussa on Q-Stock, jonne en itse mene, mutta jonne kaverini lähtee järkkäriksi. Sen jälkeen majoitan hänet muutamaksi yöksi. Voi siis sanoa, että elokuun tullen kotiudun taas Ouluun. Toivottavasti silloin on vielä hyviä säitä. Enkä tiiä vaikka koulukin alkaisi. Eiköhän se pian tässä selviä. Ilmoittelen kun tieto tulee.
Joo nyt täällä sataa. Bussi kulkee jossakin Kärsämäen ja Pulkkilan välillä. No, Suomi on pitkä maa, joten mistäpä sen tietää vaikka Oulun korkeudella jo paistaisi. Toiveikas kannattaa aina olla. ;)
Tänä vuonna Suviseurat järjestetään Äänekoskella. Linja-auto pysähtyi tien varteen sille kohdalle, jossa tapahtuman pääportti sijaitsee. Ei siinä montaa tainnut jäädä pois saati nousta kyytiin, ainakaan en huomannut. Mutta hyvä tavaton sitä autojen ja telttojen määrää! Se on yhtä valkoista karavaanimerta neliökilometritolkulla, ainakin viiden ison pellollisen edestä. Näkyi siellä taaempanakin peltoja, mutta nuo viisi mainitsemaani oli niitä, jotka pelkästään ison tien varresta erottui. Ja koko ajan tullee lissää asuntoautoja ja -vaunuja vastaan! Varmaan kaikki Suviseuroihin menossa. Ei kyllä kateeksi käy. Miettikää nyt niitä lapsiparkoja joita puoliväkisin raahataan joka ikinen kesä jonnekin peltojen keskelle ja siellä sitä ollaan ja veisataan monta päivää vaikka vettä tulisi aamusta iltaan. Voihan se olla, että heille se on normaalia eikä lainkaan kiusallista, mutta meille herätysliikkeisiin kuulumattomille tämä kaikki on vain niin uskomatonta ja tavallaan surkuhupaisaa. Ketään en tuomitse enkä kenenkään elämäntyyliä arvostele, mutta tätä kaikkea miettiessäni toteanpa vain, että onneksi en ole lestadiolainen.
Eikä siinä mittään. Kyllä minäkin tunnen lestadiolaisia, jotka ovat todella mukavia ihmisiä. Jokainen elää kuin elää ja makaa kuin petaa. Pääasia, ettei tee tyhmyyksiä - tai tuhmuuksia. Muistan kun Tero sanoi, että että jostain kumman syystä kaupoista on aina Suviseurojen aikaan kaljat ja kondomit loppu. :'''''D Mene ja tiedä, ovatko lestat asialla, vai onko se tämä kesäaika joka saa "syntiset himot" heräämään... vai onko koko juttu vain vitsi. Pitäis itte mennä Suviseuroilla käymään jotta tietäisi millaista siellä on. Muistan tasan 10 vuotta sitten, kun olin tulossa nivalalaiselta eksältäni (mistähän minä aina löydän juuri nivalalaiset ukot :'D) ja jouduin lähtemään Ylivieskasta Tampereelle myöhäisemmällä junalla, sillä juna jolla mun piti mennä, oli täynnä, olisiko ollut jopa vaunu rikki. Vai täyttivätkö lestadiolaiset suurperheineen kaikki istumapaikat. Sinä vuonna Suviseurat järjestettiin Sievissä. Niillehän tulee väkeä joka puolelta Suomea... liekö maamme suurin vuosittainen tapahtuma. No, jos jotakin hyvää, pääsin fiilistelemään öisiä lakeuksia. Ja se perinne kesti monta vuotta. Kiitos täynnä olleen junan, pääsin yöjunailun makuun. Enää ei tosin menisi, sillä en osaa olla yökukkuja. :'D
Ilta, kello 21.06: Huhheijaa... en todellakaan ole yökukkuja. Kello on vähän yli yhdeksän illalla ja minä alan haluta jo iltatoimien pariin ja nukkumaan. Tässä huomaa, että minulla on säännöllinen rytmi, olin töissä tai en. Minulla se toimii todella hyvin. Epäsäännöllisyys sotkee elämää ja silloin olen aivan pönttö sekaisin. Joskus harvoin kun olen viihteellä, saatan valvoa hyvän seuran ja fiiliksen vuoksi. Mutta ei tällaisena tavallisena koti-iltana.
Matkan jälkeen päivä meni nopeasti; kotiin tullen, uimassa ja kaupassa käyden, ruokaa laittaen, syöden ja blogaten.
Jatketaan harjoituksia. Hyvää yötä.
perjantai 15. kesäkuuta 2018
Mites on mansessa mennyt?
Moikka ja hyvvää iltaa!
Reipas viikko on täällä päässä vietetty ja voin kertoa että vauhdikkaasti on aika kulunut. Kaikki on mennyt juuri kuten olen kertonut. Serkkuilu ja pyöräilyt sujui ihan hyvin, kävin maanantaina hierojalla ja viimeiset neljä päivää on todellakin ollut yhtä kylpemistä. Tiistaista torstaihin olin Miskan kanssa Edenissä ja tänään käytiin Rauhaniemessä, jossa sielläkin pääsee uimaan ja saunaan. Kyllä aika kiitettävästi ramasee tässä vaiheessa iltaa ja kylpyputkea. Näin vielä äsken vanhaa työkaveria Tammelantorilla, josta jatkoimme Semaforiin kun hän halusi mennä kahtomaan jalkapallomatsia. Minuahan ei moinen kiinnosta joten istuin vain hetken seurassa ja join lasillisen teetä ja punaviiniä. :'D Sitten lähdin bussilla Kalkkua kohti ja tällä tiellä olen. Linjuri on vasta Pispalassa eikä bussissa yleensä ole (ainakaan näin pitkällä matkalla) mitään tekemistä joten päätin blogata.
Aika Tampereella menee aina äkkiä, etenkin kun on päivänsä etukäteen suunnitellut. Tänään on kyllä ollut harvinaisen seurallinen päivä, kun olen aamupäivällä joogannut (siellä nyt en jutellut juuri kenenkään kanssa), käynyt porukoilla, mennyt Miskan kanssa saunomaan, jutellut tuttavan kanssa bussissa sekä tavannut Rauhaniemessä paljon vanhoja tuttuja vuosien takaa. Sitten vielä työkaveri. Ja onhan myös tämä bloggaaminen minulle eräs tapa toteuttaa sosiaalista puolta, sillä tiedän ainakin muutaman lukevan tekstejäni. Tampereella on se hyvä puoli, että hyvien ihmisten seuraa saa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Ei juuri tarvitse yksinäisyyttä potea. Oulussa aika kuluu lähinnä itsekseen asioita hoitaen sekä kotona kissan kanssa kahden, joten siellä yksinäisyyden tunne on ajoittain enemmän läsnä. Enhän mä tänne manseen tulisi jollei täällä ystäviä olisi. Sellaisia, jotka aidosti välittävät ja haluavat tosissaan nähdä.
Maailmassa minne meen /
mitä sillä ilman sinua teen?
Erityisesti tänään tuntuu siltä että olen nähnyt paljon miehiä. Joogaohjaaja, äiti sekä vanha tuttu saunalta ovat ainoita naispuolisia, joiden kanssa olen tänään kasvokkain jutellut. Muut ovat kaikki olleet miehiä. Vaikka, mitä sen väliä kummat vehkeet haarojen välissä on, pääasia että juttuun tulee. Oon aina tullut toimeen molempien sukupuolten edustajien kanssa ja, en tiiä, ehkä mulle on toisinaan jopa luontevampaa tehdä tuttavuutta miehiin kuin naisiin. Enkä halua mitenkään kehua sillä että meikä jotenkin vetäisi miehiä puoleensa, kun en todellakaan ole aina ollut näin rohkea. Koulussa olin aina se luokan epäsuosituin tyttö joka salasi tunteensa vielä pitkälle teini-ikään ja joka ei olisi ikinä uskonut että hällä aikuisena olisi paljonkin vientiä. Ollaan Miskan kanssa puhuttu, että kannattaa nauttia siitä ettei ole sidottu kehenkään, sillä ei se parisuhde aina herkkua ole. Siinä vasta onkin omat haasteensa, tiedän sen itse. Kyllähän mua saattaa joku Oulussa kaivata tälläkin hetkellä ;) että en väitä etteikö mitään olisi, mutta uutta vakavaa suhdetta saa vielä rauhassa odottaa, sillä minulla ei ole kiire. Kyllä mä välillä myönnän kaipaavani miestä ihan jopa fyysisesti! Ja nyt koko maailma sai tietää että minäkin oon joskus puutteessa... Mutta sou not, normaaleja asioita.
En mä silti elä mitään villiä sinkkuelämää. Sellainen ei ole mun juttu ollenkaan. Ei mua houkuta alkaa pyörittää montaa miestä, ku tuossa yks on hyvän aikaa pyörinyt kuvioissa niin siinä on jo tarpeeksi pää pyörällä. Kahtoo mitä tuosta tulee, mutta sen myönnän että tähän asti on ollut todella mukavaa. ;) Mutta, ei näistä sen enempää, pysyttelen yhä mystisenä miesasioistani ja mitään en lähde avaamaan ennen kuin asiat ovat oikeasti varmoja. Kaikki aikanaan
Tässä illan avautuminen. Aika käydä pian nukkumaan. Älkää te musta huoliko, kyllä minä pärjään ja itse seurani valitsen. Kyllähän te mut tunnette. ;P
Hyvvää yötä.
Reipas viikko on täällä päässä vietetty ja voin kertoa että vauhdikkaasti on aika kulunut. Kaikki on mennyt juuri kuten olen kertonut. Serkkuilu ja pyöräilyt sujui ihan hyvin, kävin maanantaina hierojalla ja viimeiset neljä päivää on todellakin ollut yhtä kylpemistä. Tiistaista torstaihin olin Miskan kanssa Edenissä ja tänään käytiin Rauhaniemessä, jossa sielläkin pääsee uimaan ja saunaan. Kyllä aika kiitettävästi ramasee tässä vaiheessa iltaa ja kylpyputkea. Näin vielä äsken vanhaa työkaveria Tammelantorilla, josta jatkoimme Semaforiin kun hän halusi mennä kahtomaan jalkapallomatsia. Minuahan ei moinen kiinnosta joten istuin vain hetken seurassa ja join lasillisen teetä ja punaviiniä. :'D Sitten lähdin bussilla Kalkkua kohti ja tällä tiellä olen. Linjuri on vasta Pispalassa eikä bussissa yleensä ole (ainakaan näin pitkällä matkalla) mitään tekemistä joten päätin blogata.
Aika Tampereella menee aina äkkiä, etenkin kun on päivänsä etukäteen suunnitellut. Tänään on kyllä ollut harvinaisen seurallinen päivä, kun olen aamupäivällä joogannut (siellä nyt en jutellut juuri kenenkään kanssa), käynyt porukoilla, mennyt Miskan kanssa saunomaan, jutellut tuttavan kanssa bussissa sekä tavannut Rauhaniemessä paljon vanhoja tuttuja vuosien takaa. Sitten vielä työkaveri. Ja onhan myös tämä bloggaaminen minulle eräs tapa toteuttaa sosiaalista puolta, sillä tiedän ainakin muutaman lukevan tekstejäni. Tampereella on se hyvä puoli, että hyvien ihmisten seuraa saa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii. Ei juuri tarvitse yksinäisyyttä potea. Oulussa aika kuluu lähinnä itsekseen asioita hoitaen sekä kotona kissan kanssa kahden, joten siellä yksinäisyyden tunne on ajoittain enemmän läsnä. Enhän mä tänne manseen tulisi jollei täällä ystäviä olisi. Sellaisia, jotka aidosti välittävät ja haluavat tosissaan nähdä.
Maailmassa minne meen /
mitä sillä ilman sinua teen?
Erityisesti tänään tuntuu siltä että olen nähnyt paljon miehiä. Joogaohjaaja, äiti sekä vanha tuttu saunalta ovat ainoita naispuolisia, joiden kanssa olen tänään kasvokkain jutellut. Muut ovat kaikki olleet miehiä. Vaikka, mitä sen väliä kummat vehkeet haarojen välissä on, pääasia että juttuun tulee. Oon aina tullut toimeen molempien sukupuolten edustajien kanssa ja, en tiiä, ehkä mulle on toisinaan jopa luontevampaa tehdä tuttavuutta miehiin kuin naisiin. Enkä halua mitenkään kehua sillä että meikä jotenkin vetäisi miehiä puoleensa, kun en todellakaan ole aina ollut näin rohkea. Koulussa olin aina se luokan epäsuosituin tyttö joka salasi tunteensa vielä pitkälle teini-ikään ja joka ei olisi ikinä uskonut että hällä aikuisena olisi paljonkin vientiä. Ollaan Miskan kanssa puhuttu, että kannattaa nauttia siitä ettei ole sidottu kehenkään, sillä ei se parisuhde aina herkkua ole. Siinä vasta onkin omat haasteensa, tiedän sen itse. Kyllähän mua saattaa joku Oulussa kaivata tälläkin hetkellä ;) että en väitä etteikö mitään olisi, mutta uutta vakavaa suhdetta saa vielä rauhassa odottaa, sillä minulla ei ole kiire. Kyllä mä välillä myönnän kaipaavani miestä ihan jopa fyysisesti! Ja nyt koko maailma sai tietää että minäkin oon joskus puutteessa... Mutta sou not, normaaleja asioita.
En mä silti elä mitään villiä sinkkuelämää. Sellainen ei ole mun juttu ollenkaan. Ei mua houkuta alkaa pyörittää montaa miestä, ku tuossa yks on hyvän aikaa pyörinyt kuvioissa niin siinä on jo tarpeeksi pää pyörällä. Kahtoo mitä tuosta tulee, mutta sen myönnän että tähän asti on ollut todella mukavaa. ;) Mutta, ei näistä sen enempää, pysyttelen yhä mystisenä miesasioistani ja mitään en lähde avaamaan ennen kuin asiat ovat oikeasti varmoja. Kaikki aikanaan
Tässä illan avautuminen. Aika käydä pian nukkumaan. Älkää te musta huoliko, kyllä minä pärjään ja itse seurani valitsen. Kyllähän te mut tunnette. ;P
Hyvvää yötä.
torstai 7. kesäkuuta 2018
Taas Tampereelle käy tie vol. 3
Noniin, vielä yksi teksti aiheeseen liittyen.
Kun jussit on juhlittu, menen toisen serkkuni luo pariksi yöksi. Molemmat serkkuni asuvat samalla suunnalla joten reissut on siten kätevä yhdistää. Serkun tytön, joka siis on kummityttöni, kanssa mennään HopLopiin, aivan kuten viime vuonna. Vitsi että siellä on hauskaa ja erittäin tehokasta liikuntaa aikuisellekin! Viimeisen viikon alun rauhoitan joillekin sattumamenoille ja porukoilla olemiselle. Kävi mielessä että siivoan taas meijän yläkertaa. Siitä talosta kyllä löytyy tavaraa vaikka huru mykke! Melkein pitäisi pyytää huutokauppakeisari kylään ja neuvotella hinnoista. :'D Tosin tekisin sen äidin selän takana, sillä hän ei kestä ajatusta että yksikään tuntematon tulee tonkimaan talomme nurkkia. Olis kyllä Akille ja Helille tarvetta. Jos se minusta olis kiinni...
Sitten oon vähän aikaa Oulussa ja viikolla 28 taas lähden. Tällä kertaa en käy ainoastaan Tampereella vaan myös Helsingissä, Lahdessa ja kenties Järvenpäässä. Hämeenlinnaankin haluaisin jos vain saan serkkuni mukaan lähtemään. 21.-22.7. on yhtä juhlaa koko viikonloppu, kun ensin on ystävän häät ja seuraavana päivänä serkun pojan rippijuhlat. Seuraavalla viikolla kotiudun taas Ouluun ja saatan lähtä kaverin kanssa Pudasjärvelle mökkeilemään. Ja jos se koulu alkaa, alkaisi se muistaakseni elokuun 8. päivä. Mutta jos ei, meikällä loma sen ku jatkuu! Tänä suvena menen kyllä Nallikarim biisille rötväämään! Toivotaan hyviä säitä ja onnistuneita reissuja. B-)
Juna lähestyy Tamperetta joten alan lopetella jotta ehdin kissan saada kantokoppaan - voin kertoa ettei aina ole mikään helppo homma, Mymmeli vastusteli tänään aluksi hyvinkin paljon. Toivotaan ettei nyt rimpuilisi tai tätä menoa ollaan kohta Helsingissä. :'D
Jeps, tässä tuli aikalailla kuulumiset ja kesäsuunitelmat päivitettyä. Ehdottakaa vaan kaverit päivää jolloin haluaisitta nähdä! Katsotaan kuinka aikataulut mätsää!
Hyvvää kessää!
<3
Kun jussit on juhlittu, menen toisen serkkuni luo pariksi yöksi. Molemmat serkkuni asuvat samalla suunnalla joten reissut on siten kätevä yhdistää. Serkun tytön, joka siis on kummityttöni, kanssa mennään HopLopiin, aivan kuten viime vuonna. Vitsi että siellä on hauskaa ja erittäin tehokasta liikuntaa aikuisellekin! Viimeisen viikon alun rauhoitan joillekin sattumamenoille ja porukoilla olemiselle. Kävi mielessä että siivoan taas meijän yläkertaa. Siitä talosta kyllä löytyy tavaraa vaikka huru mykke! Melkein pitäisi pyytää huutokauppakeisari kylään ja neuvotella hinnoista. :'D Tosin tekisin sen äidin selän takana, sillä hän ei kestä ajatusta että yksikään tuntematon tulee tonkimaan talomme nurkkia. Olis kyllä Akille ja Helille tarvetta. Jos se minusta olis kiinni...
Sitten oon vähän aikaa Oulussa ja viikolla 28 taas lähden. Tällä kertaa en käy ainoastaan Tampereella vaan myös Helsingissä, Lahdessa ja kenties Järvenpäässä. Hämeenlinnaankin haluaisin jos vain saan serkkuni mukaan lähtemään. 21.-22.7. on yhtä juhlaa koko viikonloppu, kun ensin on ystävän häät ja seuraavana päivänä serkun pojan rippijuhlat. Seuraavalla viikolla kotiudun taas Ouluun ja saatan lähtä kaverin kanssa Pudasjärvelle mökkeilemään. Ja jos se koulu alkaa, alkaisi se muistaakseni elokuun 8. päivä. Mutta jos ei, meikällä loma sen ku jatkuu! Tänä suvena menen kyllä Nallikarim biisille rötväämään! Toivotaan hyviä säitä ja onnistuneita reissuja. B-)
Juna lähestyy Tamperetta joten alan lopetella jotta ehdin kissan saada kantokoppaan - voin kertoa ettei aina ole mikään helppo homma, Mymmeli vastusteli tänään aluksi hyvinkin paljon. Toivotaan ettei nyt rimpuilisi tai tätä menoa ollaan kohta Helsingissä. :'D
Jeps, tässä tuli aikalailla kuulumiset ja kesäsuunitelmat päivitettyä. Ehdottakaa vaan kaverit päivää jolloin haluaisitta nähdä! Katsotaan kuinka aikataulut mätsää!
Hyvvää kessää!
<3
Taas Tampereelle käy tie vol. 2
Jatkuu edellisestä.
Niin, olin ollut siinä käsityksessä, että Luovilla alkaa koulunkäynninohjaajan koulutus kolmesti vuodessa, elo-, marras- ja tammikuussa. Tiedän sen siksi, että koulussa jossa olin työkokeilussa, oli harjoittelija Luovilta. Haastattelussa selvisi, että aiemmin on alkanut, mutta kyseinen haastattelu koskee nimenomaan elokuussa alkavaa koulutusta, ja että seuraava takuuvarma koulutus alkaisi vasta ensi vuoden elokuussa. Tammikuussa saattaa alkaa mutta se ei ole vielä varmaa. Toisekseen, tutkintonimike muuttuu. Se ei ole enää koulunkäynnin- ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto, vaan uusi nimi on kasvatus- ja ohjausalan tutkinto. Haastattelijat kysyivät jo alkuvaiheessa, miten ajattelin rahoittaa opintoni. Varmaan olenkin ehtinyt tuollaista miettiä... Se on sitten sen ajan murhe jos kouluun pääsee. Ainakin työkokeilussa ammattiliitto maksoi mulle korotettua päivärahaa. Kuulemma mun pitäisi kysyä asiaa TE-toimistosta. Mikä rahasampo se työkkäri on? Eikö Kelasta olisi ensinnä hyvä selvittää, onko oikeutettu opintotukeen. No, mietitään näitä vasta kun asia on oikeasti ajankohtainen.
Sillä, että olin oma rehellinen itseni, tarkoitin myös sitä, että kerroin mitä minusta tuntuu juuri nyt. Itse olisin toivonut, että koulun olisi voinut kyseisen haastattelun perusteella aloittaa myöhemmin. Sanoin, että kesä menee yhdessä hujauksessa ja että elokuu koittaa liian äkkiä. Kun kysyivät opiskeluvalmiuksista, sanoin etten ole seitsemään vuoteen ollut koulunpenkillä, vuonna 2012 käytyä autokoulua lukuun ottamatta. Mainitsin myös väsymyksestäni, jonka vuoksi en välttämättä jaksa samassa tahdissa kuin muut, mutta joka ei ole este vaan pelkästään hidaste. En sitten tiedä vaistosivatko kaikesta tästä, etten ehkä ole tarpeeksi halukas aloittamaan koulua vielä elokuussa vai valitsevatko minut silti. Oliko niin, että kesäkuun puolivälissä saan tietää. No, kun palaan 28.6. Ouluun, minua odottaa enkä kirje postilaatikossa. Se on fifty-sixty todennäköisyys pääsenkö opiskelemaan, eikä mua totta puhuen haittaa vaikken pääsisikään. Mulla on syksylle muitakin suunnitelmia, kuten nurkkiin kertyneistä tavaroista eroon hankkiutumien ja muutto Oulun sisällä. Alan etsiä Tuirasta asuntoa kunhan saan ensin tämän Tampere-reissun tehtyä.
Jeppis jepulis. Tänään meikä lähti ja kyllä niin viimeisen päälle jätti kämpän että on mukava sitten palata takaisin. Siivosin huolella, niin ei sitten tiskit, pölyt, roskat ja pyykit kävele vastaan vaan voi oikeasti vain istahtaa alas ja huokaista. Napsautin jopa päävirtakytkimen alas niin ei pääse tulemaan sähkölaskua. Sen vuoksi tyhjensinkin jääkaapin. Tuossa pääni päällä junan hattuhyllyllä pullottaa matkalaukkuni, jonne on sullottu mm. pakkasesta sulatetut sämpylät, vajaa pullo sangriaa (se työpaikan perjantaipullo jonka sain säälistä kun en kertaakaan voittanut :'D), voipaketti, glögitiivisteen loppu ja mitä vielä... aivan, vapusta jäänyt simapullo. Aina kun lähden pitkään reissun, haluan suunnitella kaiken huolella. Kirjoitan listan tavaroista, joita aion pakata mukaan, siivoan hyvin ja muutenkin organisoin menoni sinne päähän jonne olen menossa.
Miten nämä kolme viikkoa sitten pääpiirteissään kuluu? Tuleva viikonloppu serkulla, josta lähden sunnuntaina kesän kohokohtaan eli Pirkan pyöräilyyn.
Maanantaina palaudun hierojalla. Tiistaista torstaihin kaverin kanssa kylpyläloma Nokian Edenissä. Torstaina mennään samaisen kaverin kanssa Flipperhalliin.
Perjantaina Rauhaniemi. Hetken on yhtä kylpemistä tämä elämä. Lauantaista maanantaihin kaverilla yötä.
Niin, olin ollut siinä käsityksessä, että Luovilla alkaa koulunkäynninohjaajan koulutus kolmesti vuodessa, elo-, marras- ja tammikuussa. Tiedän sen siksi, että koulussa jossa olin työkokeilussa, oli harjoittelija Luovilta. Haastattelussa selvisi, että aiemmin on alkanut, mutta kyseinen haastattelu koskee nimenomaan elokuussa alkavaa koulutusta, ja että seuraava takuuvarma koulutus alkaisi vasta ensi vuoden elokuussa. Tammikuussa saattaa alkaa mutta se ei ole vielä varmaa. Toisekseen, tutkintonimike muuttuu. Se ei ole enää koulunkäynnin- ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkinto, vaan uusi nimi on kasvatus- ja ohjausalan tutkinto. Haastattelijat kysyivät jo alkuvaiheessa, miten ajattelin rahoittaa opintoni. Varmaan olenkin ehtinyt tuollaista miettiä... Se on sitten sen ajan murhe jos kouluun pääsee. Ainakin työkokeilussa ammattiliitto maksoi mulle korotettua päivärahaa. Kuulemma mun pitäisi kysyä asiaa TE-toimistosta. Mikä rahasampo se työkkäri on? Eikö Kelasta olisi ensinnä hyvä selvittää, onko oikeutettu opintotukeen. No, mietitään näitä vasta kun asia on oikeasti ajankohtainen.
Sillä, että olin oma rehellinen itseni, tarkoitin myös sitä, että kerroin mitä minusta tuntuu juuri nyt. Itse olisin toivonut, että koulun olisi voinut kyseisen haastattelun perusteella aloittaa myöhemmin. Sanoin, että kesä menee yhdessä hujauksessa ja että elokuu koittaa liian äkkiä. Kun kysyivät opiskeluvalmiuksista, sanoin etten ole seitsemään vuoteen ollut koulunpenkillä, vuonna 2012 käytyä autokoulua lukuun ottamatta. Mainitsin myös väsymyksestäni, jonka vuoksi en välttämättä jaksa samassa tahdissa kuin muut, mutta joka ei ole este vaan pelkästään hidaste. En sitten tiedä vaistosivatko kaikesta tästä, etten ehkä ole tarpeeksi halukas aloittamaan koulua vielä elokuussa vai valitsevatko minut silti. Oliko niin, että kesäkuun puolivälissä saan tietää. No, kun palaan 28.6. Ouluun, minua odottaa enkä kirje postilaatikossa. Se on fifty-sixty todennäköisyys pääsenkö opiskelemaan, eikä mua totta puhuen haittaa vaikken pääsisikään. Mulla on syksylle muitakin suunnitelmia, kuten nurkkiin kertyneistä tavaroista eroon hankkiutumien ja muutto Oulun sisällä. Alan etsiä Tuirasta asuntoa kunhan saan ensin tämän Tampere-reissun tehtyä.
Jeppis jepulis. Tänään meikä lähti ja kyllä niin viimeisen päälle jätti kämpän että on mukava sitten palata takaisin. Siivosin huolella, niin ei sitten tiskit, pölyt, roskat ja pyykit kävele vastaan vaan voi oikeasti vain istahtaa alas ja huokaista. Napsautin jopa päävirtakytkimen alas niin ei pääse tulemaan sähkölaskua. Sen vuoksi tyhjensinkin jääkaapin. Tuossa pääni päällä junan hattuhyllyllä pullottaa matkalaukkuni, jonne on sullottu mm. pakkasesta sulatetut sämpylät, vajaa pullo sangriaa (se työpaikan perjantaipullo jonka sain säälistä kun en kertaakaan voittanut :'D), voipaketti, glögitiivisteen loppu ja mitä vielä... aivan, vapusta jäänyt simapullo. Aina kun lähden pitkään reissun, haluan suunnitella kaiken huolella. Kirjoitan listan tavaroista, joita aion pakata mukaan, siivoan hyvin ja muutenkin organisoin menoni sinne päähän jonne olen menossa.
Miten nämä kolme viikkoa sitten pääpiirteissään kuluu? Tuleva viikonloppu serkulla, josta lähden sunnuntaina kesän kohokohtaan eli Pirkan pyöräilyyn.
Maanantaina palaudun hierojalla. Tiistaista torstaihin kaverin kanssa kylpyläloma Nokian Edenissä. Torstaina mennään samaisen kaverin kanssa Flipperhalliin.
Perjantaina Rauhaniemi. Hetken on yhtä kylpemistä tämä elämä. Lauantaista maanantaihin kaverilla yötä.
Sitten ollaan jo 18. päivässä kesäkuuta. Silloin näen yhtä ystävää, tiistaina toista. Keskiviikkona lähden Sastamalan suunnalle hyvää ystävääni ja hänen perhettään tapaamaan. Torstaina palaan sieltä ja lähden illaksi Mouhijärvelle sukulaisten mökille. Sitten onkin jo juhannusaatto, jolloin lähden serkulle viettämään keskikesän juhlaa.
Taas Tampereelle käy tie
Terve kaverit ja muut uskolliset lukijat!
Jälleen on koittanut se hetki vuodesta, kun on tullut aika puistella Oulun pölyt jaloista ja pyyhkäistä kesänviettoon Tampereelle.
Kevät meni äkkiä ja työkokeiluni alakoululla päättyi parisen viikkoa sitten. Kuluneesta puolivuotisesta jäi oikein hyvät muistot ja päällimmäisenä tunteena kiitollisuus. Kävin vielä viime lauantaina kevätjuhlassa, minkä jälkeen otin parvekkeella muutaman kuvan itsestäni.
Olin viikko sitten haastattelussa Luovilla, jonne olen hakenut opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi. Haastattelu meni omasta mielestäni ihan hyvin, joskin haastattelijat olivat aika tiukkoja. Olin kuitenkin hyvin vuorovaikutteinen, esitin itsekin kysymyksiä enkä mennyt missään vaiheessa sanattomaksi. Olin oma rehellinen itseni ja toivon, että se riittää.
Jälleen on koittanut se hetki vuodesta, kun on tullut aika puistella Oulun pölyt jaloista ja pyyhkäistä kesänviettoon Tampereelle.
Kevät meni äkkiä ja työkokeiluni alakoululla päättyi parisen viikkoa sitten. Kuluneesta puolivuotisesta jäi oikein hyvät muistot ja päällimmäisenä tunteena kiitollisuus. Kävin vielä viime lauantaina kevätjuhlassa, minkä jälkeen otin parvekkeella muutaman kuvan itsestäni.
Olin viikko sitten haastattelussa Luovilla, jonne olen hakenut opiskelemaan koulunkäynninohjaajaksi. Haastattelu meni omasta mielestäni ihan hyvin, joskin haastattelijat olivat aika tiukkoja. Olin kuitenkin hyvin vuorovaikutteinen, esitin itsekin kysymyksiä enkä mennyt missään vaiheessa sanattomaksi. Olin oma rehellinen itseni ja toivon, että se riittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)