Paluu koulunpenkille

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Saanen tähän väliin kertoa, että olen päässyt opiskelemaan.

Jos kaikki menee hyvin, minusta tulee reilun puolen vuoden päästä lähiavustaja.

Kävin tammikuun puolivälissä ammatinvalintapsykologilla. Hän antoi minulle lukuisia vaihtoehtoja siitä, mitä voin alkaa tehdä. Niitä olivat mm. henkilökohtaisen avustajan töiden haku, lastenohjaajakoulutus, koulunkäynninohjaajan ammattitutkintoon hakeutuminen (sitten keväämmällä kun hakuaika alkaa), työkokeilu valtion koululla (Oulussa Valteri Tervaväylässä) sekä alussa mainitsemani Lähiavustaja-koulutus. Siihen minulla oli viisi päivää aikaa hakea.

Laitoin viimeisenä hakupäivänä (20.1.) työkkärin sivuilla hakemuksen menemään ja kuinka ollakaan, sain seuraavalla viikolla kirjeitse kutsun haastatteluun.

Välissä kävin vähän toisella puolella Suomea ja maailmaa, Tampereella ja Teneriffalla. Olin hankkinut paluujunalipun maanantaille 18.2. jo paljon ennen kun tiesin mitään koko koulutuksen olemassaolosta. Lomalla ja pari päivää sen jälkeen halusin olla autuaan tietämätön siitä, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Tiesin vain sen, että mikäli minut valitaan kouluun, se alkaisi 18.2., samana päivänä kun palaan Tampereelta Ouluun.

Viimein perjantaina 15.2. päätin, että nyt soitan TE-toimistoon. Sain tietää, että minut on hyväksytty koulutukseen.

Ilmoitin samana viikonloppuna sähköpostilla, etten pääse vielä maanantaina paikalle. Junassa yritin pirauttaa yhteyshenkilölle, joka soitti minulle takaisin myöhemmin iltapäivällä. Hän kertoi kaiken olennaisen tuleviin päiviin liittyen.

Ja niin aloin mielessäni valmistautua siihen, että seuraavana päivänä hyppään melkeinpä lennosta koulunpenkille.

Viikko on kulunut nopeasti koulurakennukseen ja uusiin ryhmäläisiin tutustuessa. Meillä on ollut lähinnä kasvun ja osallisuuden edistämistä, joka kuuluu tärkeänä osana koulutukseen.

Ensi viikolla lähiopiskelu jatkuu ja perjantai on etäpäivä. Hiihtoloman vuoksi seuraava viikko on kokonaan etäviikko.

Sellaista. On se outoa mutta toisaalta mukavaa opiskella jälleen. Viime kerrasta ei olekkaan aikaa kuin sellaiset vajaat kahdeksan vuotta (kesällä 2011 valmistuin hierojaksi), jollei autokoulua (v. 2012) lasketa.

Olen ollut todella todella uupunut, suorastaan kuolemanväsynyt. Silti jaksoin viime viikon. Viikonloppuna lähimmät lepäsin, korjailin oloani, tutustuin Wilmaan ja Moodleen, järjestin kotiani ja paijasin kissaani.

Nyt olen tulossa joogasta ja kotiin päästyäni olen valmista kamaa nukkumaan.

Huomenna koulu alkaa klo 8.15 OSAOlla Kontinkankaan yksikössä.

Tästä se lähtee. Hyvää yötä.

Oulussa huh

Iltaa. Väsyväsyväsy. Voisin vuodattaa tähän kaikki angstiraget mutten tee sitä, sillä tiedän että fyysinen väsymys saa aikaan kielteisiä tunteita, jotka menevät levolla ohi. Ja maailma näyttää taas paremmalta.

Joskus elämää on liikaa. Ja mä en jaksa elämää. Silloin kun sitä on liikaa, siihen väsyy. Silloin elämä ei ole hauskaa kun tekemistä ja aktiviteettia on koko ajan, etenkin, jos on valmiiksi väsynyt. Silloin lähtökohtaisesti mukavatkin asiat tuntuvat äklöttävältä pakkopullalta.

Mulla on tunne, että oon lukijoilleni kamalasti velkaa. Oon velvollinen reissustani josta niin lupailin laittaa kuvia, mutten ole jaksanut. Tintuu, että mun tarvii suorastaan oksentaa joku f***ing raportti jotta kaikki on tyytyväisiä. Mutta se on tätä väsyneen Tuulian puhetta.

En aina osaa rakastaa itseäni. Vaadin itseltäni paljon ja tunnen riittämättömyyttä, jos en ole skarpeimmillani. Mietin, mitä mä oon velkaa jotta mua rakastetaan, pitääkö mun väenvängällä vääntää raportti elämästäni ja kulumisistani. Totuus on, että ihminen on itse itsensä pahin ruoskija. Minussa asuu kunnon käskyttäjä. Ehkä se on keino selvitä elämästä. Kunhan se ei menis yli.......

Koittakee ymmärtää että olen aivan oikeasti yliväsynyt ja siksi en vain pysty antamaan parastani. Niinpä, mitä kummaa minä tässä enää märisen kun voin mennä nukkumaan ja jatkaa sitten pirteämpänä. Kyllä mää niin teenkin, tässä kotiin kävellessä vain puran samalla kaikkia tuskan tunteita. Onneksi kotona odottaa Mymme.

Pohjalla kun on, tie on vain ylös. Sitä kohti.

Näillä mennään.

Back in Finland

Dudii. Suomessa ollaan. Reissusta postaillaan kunnes olo parempi. Hyvään suuntaan mennään mutta kyllä tässä on ollut taistelemista. Mutta, palataan!

Lomalla ja pohjalla

Moi vain. Nyt täytyy sanoa, että mulla ei todellakaan ole hyvä olo. Eilen kaikki oli vielä ok. Heräsin aikaisin, kävin tulivuori Teidellä, zumbasin, treenasin salilla jalat ja keskikropan ja illalla vielä uin. Tänä aamuna en meinannut päästä sängystä ylös.

Olin kamalan väsynyt ja sen lisäksi mulla oli huono olo. Olin kahden vaiheilla selviänkö aamupalalle. Piti käydä oksentamassa jotta pahin olo helpotti, ja auttoihan se. Kävin aamupalalla vaikka paljon mitään en syönyt. Halusin osallistua 10.30 alkavaan venyttelyyn. Alussa kaikki meni hyvin mutta sitten paha olo oli taas vähällä iskeä. Selvisin kuitenkin tekemällä liikkeet rauhallisesti. Paluu hotellihuoneelle oli yhtä kapuamista, sillä mäet ovat jyrkkiä ja välimatkat pitkiä.

Viimeiset kolme tuntia en ole muuta kuin nukkunut. Uni on auttanut, sillä olin kuolemanväsynyt, mutta huono olo on nukkuessakin kaiken aikaa läsnä. En ole juonut alkoholia tippaakaan enkä toisaalta usko että olisin ruokamyrkytystäkään saanut. Mulla on ennenkin tehnyt tätä, että jos oon ajanut itseni lyhyessä ajassa liian koville, seuraavana päivänä se kostautuu. Arvelen että suurin syy heikkoon olooni on eilinen treeni. Venyttelin kyllä sen jälkeen, mutta kenties kaikki muut eilispäivän aktiviteetit, väsymys ja liian suolainen/rasvainen ruoka yhdessä saivat tämän olon aikaan.

Nyt istun tässä lattialla joogamatolla pää sänkyyn nojaten. Yritän vähän saada verensokeria tasaantumaan pähkinöillä ja gojimarjoilla. En tiedä selviänkö lounaalle, mutta yritän.

Voi että. Ei oo hauskaa kun lomalla vaan kärsii huonosta olosta. Olisin voinut jo monta tuntia loikoilla rannalla, käydä kävelyllä keskustassa ja ties mitä. Harmittaa, että olisin halunnu tehdä paljon paljon enemmän, mm. lukea, kirjoittaa päiväkirjaa, postata kuvia blogiin jne, mutta tämä olo vie kaikki voimat. Se sentään helpottaa, että saa pshommsnu henkisen tuskan ulos kirjoittamalla. Oon yksin enkä tiedä kenelle avautuisin. Kuvittelenko, että mua pidetään outona jos vain märisen lomalla?

Ei vaan, ei kait se auta kun vähän venytellä. Monesti jos teen rankkoja vatsalihas liikkeitä, seuraavana päivänä mahaan sattuu, kiertää, heikottaa ja oksettaa. Mulla on varmaan lihakset niin lukossa että maitohappo ym. kuona pyrkii ulos. Sattuu, sattuu enkä jaksa kävellä. Mulla ei oo kipugeeliä, särkylääkettä eikä muutakaan. Otin aamulla maitohappobakteerin kyllä.

Aivan oikeasti tämä ei oo mitään hauskaa maata yksin puolikuntoisena hienona päivänä hotellihuoneessa. Silloin kun oloni on tämä, mua ei edes huvita mikään lähtökohtaisesti hauska ja mukava asia. En oo uimaankaan päässyt vielä tänään.

Mutta, mää yritän selvitä. On tässä onneksi huominen kokonainen päivä aikaa. Toivotaan, että oloni kohenee ja pääsen taas nauttimaan elämästä. Alan nyt venytellä, jospa se siitä pikku hiljaa.

Kyllä mää niitä kuviaki jossakin vaiheessa postaan kunhan voin paremmin. Tarviin vaan aikaa.

-Tuitsuli

Illan hämyssä Teneriffalla

Tältä näyttää hotellihuoneeni parvekkeelta. Päivänvalolla maisemat pääsevät paremmin oikeuksiinsa, tarviipa kuvailla uudestaan.

Palmuja, rantatuolirivejä, uima-allas ja kuunsirppi taivahalla. Bueno.

Peilityyntä harmoniaa. Kyllä siinä uida kelpaa.

Buenos noches!

Kohteessa! B)

Buenas tardes!

Kaikki on hyvin ja perille päästy hyvin jo eilen. Olin vain matkasta niin väsynyt, etten jaksanut alkaa kirjoitella. Nyt olen vähän jo virkeämpi, kiitos lukuisten uintien, rannalla otettujen päiväunien sekä hyvien ruokien.

Viime yönä nukuin heikonlaisesti, sillä vuoteen varustustaso yllätti: ohuen päiväpeiton alle oli pedattu pitkä, korkea tyyny ja, toisin kuin voisi luulla, alla ei ollut täkkiä pussilakanan sisässä vaan tummanturkoosi viltti, jonka alla pelkkä aluslakana. Etsin lyhyempää tyynyä ja kunnon täkkiä joka puolelta huonetta, mutta mistään ei löytynyt. Olin liian väsynyt kysyäkseni respasta, joten kiskoin viereisestä vuoteesta peitot päälleni ja nukuin ne päällä. Ilmastointi puhalsi joten viileys tuntui. Lisäksi huoneessa ei ole mattoja vaan kylmähkö kivilattia. Sain kyllä jotenkin unta mutta heräilin välillä enkä herännyt virkeänä. Harmittaa sinänsä, sillä mulle hyvät yöunet ovat ensiarvoisen tärkeät ja onnistuneen päivän tärkein lähtökohta.

No, jospa se siitä kun totuttelee. Tosin pyysin oppaalta ja saan petauspatjan, sänky kun on hieman kova. Jeps istun tässä ulkoterassilla rantatuolissa ja pian menen illalliselle. Jatkan tekstiäni vielä illemmalla.

Hasta luego!

Dudii. Illallinen nautittu ja hotellihuoneeseen kun astuin, luulin "¡Hola!" Kaksi palvelijatarta siellä laittelivat petaria sängylleni. Tulin jälleen tähän ulos uima-altaiden ääreen istumaan. Täällä ei juuri nyt istu ketään minun lisäkseni. Mitäköhän johtuu? Vaikka siitä, että pimeys on laskeutunut saarelle ja näin ollen myös ilma viilentynyt. Taidanpa siirtyä sisätiloihin kirjoittelemaan, etten saa kylmää.

Täällä soi livemusiikki taustalla aivan kuten eilenillalla. Mikäs tässä istuessa ja kirjoitellessa. Olen lomalla eikä minulla ole minnekään kiire. Tänään tosiaan lähdin aamupalan jälkeen rannalle, joka on kerrassaan upea! Hiekka poltteli varpaissa, palmut huojuivat ja aallot huuhtoivat rantaa. Uimaranta on melko pieni mutta rauhallinen. Se sijaitsee pienen lahden poukamassa, jonka molemmin puolin on kivistä kalliota. Melko äkkisyvä mutta hienon värisiä kiviä pohjassa. Uidessani tuumin: voi tätä suolan määrää! Itse syön hyvin vähäsuolaista ruokaa, joten merivedessä sain varmasti päivän natriumannoksen. Siellä minä elämänriemusta polskin kuin en olisi vettä nähnytkään. Aikani uituani tulin rannalle torkkumaan ja paikkailemaan heikkoja yöunia - ja kyllä virkisti.

Sain ensin hetken aikaa kierrellä ja miettiä, mistä kummasta pääsen poistumaan kävelyreitille, kunnes löysin avoimen portin. Olin tullut rantakadulle samaisesta portista, mutta luulin sen olevan välissä suljettu. Vasta kun muuan vanhempi pariskunta astui siitä takaisin hotellialueelle, tajusin, että sitä kautta pääsee myös takaisin. Ilokseni kuulin, että pariskunta puhuu suomea. Aloimme jutella ja selvisi, että he olivat Oulunsalosta lentäneet tänne eilettäin. Tapasimme myöhemmin päivällä TUI:n infotilaisuudessa.

Infotilaisuudessa suomenkielinen opas esitteli retkivaihtoehtoja. Jälkeenpäin niitä sai ostaa suoraan oppailta. Jäin juttelemaan mieltäni askarruttavista asioista ruotsinkielisen oppaan kanssa, jota olin aiemmin eilen kysynyt neuvoja. Hän on todella mukava! :) Hän puhuu toki englantia, mutta hänen kanssaan sain myös praatata svenskaa! Hän järjesti minulle petauspatja-asian ja häneltä varasin myös kaksi retkeä. Toinen on lauantaina tulivuori Teidelle ja toinen jo heti huomenna: Royal Delfin -risteily, jossa pääsee laivalle ja laivasta käsin uimaan meressä. Ruoka- ja juomatarjoilu kuuluu hintaan ja saatan päästä näkemään delfiinejä. Muistaakseni matka kulkee La Gomeraan (tarkistan vielä etten puhu omiani). Opastus on englanninkielinen ja lähtö huomenna klo 13. Aamun saa olla rauhassa mutta kunnon aamiainen on hyvä syödä ja ottaa vaikka vähän evästä mukaan ettei kamala nälkä tule ennen ruokailua. Senkin vuoksi on hyvä mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa keskittyä opastukseen.

Mää laitan seuraavaan tekstiin muutaman iltakuvan tulemaan.

Huomenna reissuun

Hei vain! Istun täpötäydessä bussissa matkalla Kalkkuun. Kävin kaupungilla vaihdattamassa rannekellooni patterin ja ostamassa maitohappobakteereja ja matkaeväitä. Huh mikä kauhia tuskahiki ku kierrellyt kauppoja. Suihkuun tarvii päästä äkkiä... Kauhia väsy myös ku sohva jolla nukun on huono.

Vaan eipä tässä auta valittaa. Enköhän minä sen verran virkisty että jaksan pakata tavarat ja huolehtia kaiken valmiiksi huomista aamua varten. Kone lähtee Pirkkalasta 8 aikaan ja lähtöselvitys aukeaa kahta tuntia aiemmin. Se olisi noin kuudelta lähtö. Tällaiset tilanteet eivät ole minulle helppoja, sillä minulla on jatkuva huoli omasta ehtimisestäni. Etenkin jos taustalla on väsymystä, saa olla tosi tarkkana, että saa hommat tehtyä ajallaan ja ettei mieli lähde poukkoilemaan ja keskittymiskyky pääsee herpaantumaan.

Kaikesta huolimatta on mukava päästä reissuun! Kun tästä päivästä ja huomisesta aamusta selviää, voi huokaista ja laulella mielessään: "Kohta pilvien päältä voin muistaa tämän maan"... "...ja laulan pappadaduuda pamppamppaduudadamppa". Kunnon manjana-meininki, Buenas tardes vaan kaikille ja saletisti natsaa. Oon vähä opetellut espanjaa. Osaan sanoa "¡Ola! ¿Que Tal?" "Muy bien, gracias, ¿y tu?", "Yo soy de Finlandia", "Encantado" ja "¡Hasta la vista!". Mieluummin sanoo hyvästellessä "hasta luego" kuin "adios". Jälkimmäistä kuulemma harvemmin käytetään. Osaan myös numerot 1-20 ja jos haluan tilata punaviiniä, sanon tiskillä "Uno tinto, por favor".

Joo mulla pyörii vaan espanjankieliset sanat mielessä... Tuskinpa tuosta haittaa on, osaa ainakin vähän small talkia. Espanjassa aina kuuluu hyvää joten se on "bien" tai "bueno". Jos haluaa epsanjan kielen pikaperehdytyksen, noin helpoimmalla pääsee kun kuuntelee Anders Nielsenin Salsa tequilan. Oppii kaiken oleellisen. :P

Jeps eipä siinä. Toivottavasti kaikki onnistuu. Postaan viimeistään kohteessa.


Terveisin Teneriffalle tietä tekevä Tuitsuli

Kun sä lähdit Tampereelle vol. 2

Hupaisaa sinänsä, että kappaleen nimi on Talo, vaikka tarina kertoo vain yksittäisen asunnon yksittäisestä poismuuttajasta. Itse miellän talon sellaiseksi, joka on oma ulkoseiniä myöten. Jos joku puhuu minulle talosta, ajattelen ensimmäisenä omakotitaloa. Ei asuntoa ilman taloa, mutta oma talo on talo, ei asunto. Kertosäe paljastaa, että kyse on huoneistosta: "Joku sotkee tätä asuntoa". Kenties Putro ajatteli solidaarisesti: Ei vain asunto, vaan myös talo tyhjenee, kun yksi asukas kaikkoaa. Vaan miten se vaikuttaisi koko kiinteistön tyhjyyteen ja kylmyyteen? Riippuu tietysti talon koosta ja asukkaiden välisestä yhteisöllisyydestä. Harmittiko Tampereelle lähtö muitakin asukkaita? Mistä lie juuri Tampere saanut alussa maininnan?

Tällainen tulkinta tällä kertaa. Viimeksi olen kirjoittanut mietteitäni Klamydian biisistä Suomalainen tarina (6.12.2017, löytyy blogiarkistostani). Niin tai näin, Talon alussa mainittu tuttu kaupunki innoitti minua pohtimaan juuri kyseisen kappaleen sanoituksia.

P.S. Vaikka Zen Cafe laulaa "Kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut", niin itse kyllä palaan ilomielin Ouluun reilun parin viikon päästä. Silloin kissakin on mukana, jolloin talo on täydempi eikä suinkaan tyhjempi.

P.S. 2. Pian Tampereella oleva talo, aivan oikea omakotitalo, on täydempi kun Tuulia saapuu sinne tuota pikaa. :)

Kun sä lähdit Tampereelle

"Tämä talo on tyhjempi nyt / kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut", laulaa Zen Cafe kappaleessaan Talo.

Ihastuin aikanaan biisiin välittömästi sen kuultuani. Sävel on hyvä, rytmi iskevä ja sanat taattua Putroa. Veljeni sanoi hyvin, että Samuli Putro on lyyrinen nero. Olen samaa mieltä.
Hänellä on omaperäinen mutta rehellinen kerrontatyyli. Lisäksi hän osaa taitavasti käyttää metaforia.

Minun on tehnyt jo kauan mieli kirjoittaa Talon lyriikoita blogiini aina, kun lähden Tampereelle. Nyt ajattelin viimein tehdä sen. Ei sillä, ettäkö siinä jotakin erikoista olisi. - käynhän Tampereella muutaman kerran vuodessa. Eikä minulla Oulussa mitään omaa taloa ole, vaan luhtitaloyhtiön vuokra-asunto. Osa taloa se on sekin, ja talo tyhjenee ainakin yhden asukkaan verran joka kerta, kun astun ovesta ulos.

Tämä talo on kylmempi nyt

Olen valitellut jo vuosia asuntoni vetoisuutta, joka korostuu erityisesti talvisin. Nyt kun kissa on ollut jo pidempään hoidossa porukoilla, voisin melkein sille omistaa säkeet "kun sä lähdit Tampereelle etkä takaisin tullut". Tosin minä vein sen sinne itse enkä pois lähtiessä ottanut mukaani. "Talo on kylmempi nyt" siitäkin syystä, että Mymmeli ei ole lämmittämässä. Olen lukenut, että koti ilman kissaa on vain talo. Kissanomistajana voin yhtyä tähän ja todeta, että kissa tekee kodin.

Kappale itsessään kertoo erosta, kun toinen lähtee pois yhteisestä kodista: "Eteisestä makuuhuoneen on pitempi matka", "...kun sä otit kaikki tavarasi levyjä myöten",
"pöydän paikalla on pahvisia laatikoita / sydämenmuotoisia haaveita".

Toinen lähtee jättäen jälkeensä kylmyyttä ja hämmennyksensekaista kaipuuta. Millä täyttää tyhjä tila?

"En mä tiedä mitä tapahtuu / joku sotkee tätä asuntoa / epäilen että / se on talonmiehen akka kai / sil on avaimet kaikkiin näihin asuntoihin"

En mä tiedä mitä tapahtuu ...sillä aikaa kun olen poissa, enkä juuri välitä. Pääasia että talo on pystyssä ja kämppä siisti ja ehjä, kun palaan reissusta. Avaimet on minulla, ei talonmiehen akalla. :P //Aamulla odotin bussia Kemintien ihanalla töhrityllä pysäkillä.

Itseäni naurattaa tuo "talonmiehen akka". Putrolla on huumorintajua. Miten muka asuntojen avaimet olisivat talkkarin emännälle päätyneet? Vai ovatko sekä isäntä että emäntä kummatkin töissä taloyhtiössä ja heillä on valtuudet käyttää avaimia? Ja miksi ihmeessä talonmiehen akka kävisi omin lupineen asukkailla saati sotkisi heidän kotejaan? Toki on mahdollista ja erittäin todennäköistä, että laulun kertojaminä on erosta niin suunniltaan, että mielikuvitus laukkaa.

"Kun et soittanut tai jos sen teit en kotona ollut"

Aloin nämä säkeet kuultuani miettiä, että onkohan kappale kirjoitettu aikana, jolloin lankapuhelimet olivat vielä yleisiä. Silloinhan ei pakosta tiennyt, oliko joku yrittänyt soittaa. Tai sitten kertojaminä ei vain viitsinyt ottaa matkapuhelinta mukaan kotoa poistuessaan.

Lopulta kertojaminä myöntää: "Joku sotkee tätä asuntoa / epäilemättä se oon minä joka murenen". Erosta musertunut mieli se kai halusi ensin syyttää talonmiehen akkaa ja ties mitä.

On ilmeistä, että suhteen toinen osapuoli lähti omasta tahdostaan. Taloa asuttamaan jäänyt olisi kaikesta päätellen halunnut selvittää asiat ja jatkaa yhteiseloa: "Minä olen varma että kaiken ois korjata voinut". Valitettavasti se on jo myöhäistä, kun toinen on jo lähtenyt. Kertojaminä varmaankin kuvittelee toisen tehneen oikean ratkaisun, sillä hän hokee kappaleen loppupuolella: "Sullahan tietysti kaikki on kunnossa / kaikki on kunnossa..."