Saanen tähän väliin kertoa, että olen päässyt opiskelemaan.
Jos kaikki menee hyvin, minusta tulee reilun puolen vuoden päästä lähiavustaja.
Kävin tammikuun puolivälissä ammatinvalintapsykologilla. Hän antoi minulle lukuisia vaihtoehtoja siitä, mitä voin alkaa tehdä. Niitä olivat mm. henkilökohtaisen avustajan töiden haku, lastenohjaajakoulutus, koulunkäynninohjaajan ammattitutkintoon hakeutuminen (sitten keväämmällä kun hakuaika alkaa), työkokeilu valtion koululla (Oulussa Valteri Tervaväylässä) sekä alussa mainitsemani Lähiavustaja-koulutus. Siihen minulla oli viisi päivää aikaa hakea.
Laitoin viimeisenä hakupäivänä (20.1.) työkkärin sivuilla hakemuksen menemään ja kuinka ollakaan, sain seuraavalla viikolla kirjeitse kutsun haastatteluun.
Välissä kävin vähän toisella puolella Suomea ja maailmaa, Tampereella ja Teneriffalla. Olin hankkinut paluujunalipun maanantaille 18.2. jo paljon ennen kun tiesin mitään koko koulutuksen olemassaolosta. Lomalla ja pari päivää sen jälkeen halusin olla autuaan tietämätön siitä, mitä lähitulevaisuudessa tapahtuu. Tiesin vain sen, että mikäli minut valitaan kouluun, se alkaisi 18.2., samana päivänä kun palaan Tampereelta Ouluun.
Viimein perjantaina 15.2. päätin, että nyt soitan TE-toimistoon. Sain tietää, että minut on hyväksytty koulutukseen.
Ilmoitin samana viikonloppuna sähköpostilla, etten pääse vielä maanantaina paikalle. Junassa yritin pirauttaa yhteyshenkilölle, joka soitti minulle takaisin myöhemmin iltapäivällä. Hän kertoi kaiken olennaisen tuleviin päiviin liittyen.
Ja niin aloin mielessäni valmistautua siihen, että seuraavana päivänä hyppään melkeinpä lennosta koulunpenkille.
Viikko on kulunut nopeasti koulurakennukseen ja uusiin ryhmäläisiin tutustuessa. Meillä on ollut lähinnä kasvun ja osallisuuden edistämistä, joka kuuluu tärkeänä osana koulutukseen.
Ensi viikolla lähiopiskelu jatkuu ja perjantai on etäpäivä. Hiihtoloman vuoksi seuraava viikko on kokonaan etäviikko.
Sellaista. On se outoa mutta toisaalta mukavaa opiskella jälleen. Viime kerrasta ei olekkaan aikaa kuin sellaiset vajaat kahdeksan vuotta (kesällä 2011 valmistuin hierojaksi), jollei autokoulua (v. 2012) lasketa.
Olen ollut todella todella uupunut, suorastaan kuolemanväsynyt. Silti jaksoin viime viikon. Viikonloppuna lähimmät lepäsin, korjailin oloani, tutustuin Wilmaan ja Moodleen, järjestin kotiani ja paijasin kissaani.
Nyt olen tulossa joogasta ja kotiin päästyäni olen valmista kamaa nukkumaan.
Huomenna koulu alkaa klo 8.15 OSAOlla Kontinkankaan yksikössä.
Tästä se lähtee. Hyvää yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti