No, mites meni?

Hyvin sujui ja juttua olis riittänyt vaikka aamuun asti. Käytiin Ratinassa, istuttiin Periscopen terassilla, poikettiin Konttorissa joka on Fressiä vastapäätä ja mentiin spontaanisti Hervantaan, jossa asuu meidän yhteisiä kavereita. Joo, selevis jo kauan ennen tapaamista tämä, että meillä on yhteisiä tuttuja. Sattuivat onnekkaasti olemaan kotona. Eivät kumma kyllä kyselleet mittään että mistä met tunnemma toisemme. Tultiin keskustaan jossa katsottiin valoesityksiä, mm. sitä toivomuspuuta (Tampere 240 mikä lie). Hän tuli mun kaa samaan bussiin ja jäi pois odottamaan omaa vaihtoyhteyttään.

Met näemmä uudelleen vissiin ylihuomenna. Mukava, rento ja rempseä tapaus, valtavan hyvä mielikuvitus ja sana hallussa. Sanoin, että susta olis vaikka stand up -koomikoksi. Helppo puhua kaikesta. Luontevasti ja omalla painollaan. Ei yhtään tylsää tai vaivaannuttavaa hetkeä.

Mistään en mitään tiedä. Tällä hetkellä pää lyö aivan tyhjää. Harvoin ekan tapaamisen perusteella osaan sanoa todellisista tunteistani mitään. Katsoo mitä tulee. Päivä kerrallaan.

Joka tapauksessa tutustumisen arvoinen ihminen. Arvostan kaikkia kohtaamisia, sillä jokaisesta oppii. :)

Joo-o

Moikka. Se olis sunnuntai ja meikäkäisellä treffit.

Eilinen luokkakokous meni tosi hyvin. Oli mukava nähdä vanhoja koulukavereita ja jutustella pitkästä aikaa. Oikein hyvä mieli jäi. :)

Vaan tänään puhalteloo Tuitsulla jälleen uudet tuulet. Menen tapaamaan sitä ukkoa josta olen maininnut. Istun bussissa matkalla Ratinan ostoskeskukseen. Koskaan oo siellä käynyt. Kerta se on ensimmäinenkin.

Voe hyvän tähen... oikein ihteäkin naurattaa, että mihin sitä taas on suostunut. Tapaan minua muutamaa vuotta vanhempaa ukkoa ja jatkosta ei mittään tietua. Nauran itselleni, nauran hassulle uteliaisuudelleni ja nauran sille nettisivustolle, jossa tutustuimme.

Saapa nähä mitä tullee. :)

Luokan kanssa kokoustammaan

Vähän selfiee bussia odottaessa...

...ja toinenkin.

Yes. Jatkan myöhemmin kuulumispäivitystä siitä mihin jäin. Nyt keskityn kävelemmään ja löytämmään paikan. Näillä mennään!

Sammaan syssyyn eri puolilla maata

Heippa! Terveisiä Tampereelta.

Juna saapui parikyt minuuttia sitten ja tässä me Mymmelin kanssa odotamme bussia.

Mun piti jo junassa sepustaa ummet ja lammet elämästäni mutta nukuin ekat kaks ja puoli tuntia Pännäisiin asti, sillä olin tolkuttoman väsynyt. Äkkiä tuo neli- ja puolituntinen vain menöö, nukkuessa, syödessä, juodessa, vessassa käydessä, viestitellessä ja puhelimessa puhuessa. Mulla on läppärikin mukana, mutten ehtinyt junassa sitä aukaista. Päätin näpyttää kännykällä, jotta vauhtiin pääsee.

Joo mää tiiän mulla on tapana kategorisoida kuulumiseni erillisiin osa-alueisiin. Niin teen nytkin. Ossaan mää myös tuosta vain kertoa, MUTTA MULLA ON ASIAA! Siksi on selekeämpää jaotella.


TYÖSSÄOPPIMINEN

Mulla meni tosi hyvin nuo reilut kolme viikkoa, jonka olin työharjoittelussa. Sain hyvvää palautetta ja parhaan mahdollisen arvosanan. Tein la, ma ja ti näytön. Keskiviikkona oli arviointi, jonka jälkeen jäin vielä yhden kierroksen ajaksi pelaamaan Kimbleä asukkaiden kanssa. Heille tuntui jäävän hieman haikea mieli, kun sanoin että lähden. Muuan asukas puhkesi kyyneliin. Itsellekin tuli vähän surku, mutta sanoin, että aina voin tulla moikkaamaan. Meillä on hyvä porukka ja välillä tuntui, kuin olisimma yhtä suurta perhettä. Oon aina ollu tosi sopeutuvainen ja tässä harkkapaikassa mua ei jännittänyt kertaakaan. Harjoittelusta jäi tosi hyvä mieli. :)


Välikysymys: NO MILTÄ MANSE NÄYTTÄÄ?

Eikkait tässä. Moderniksi metropoliksihan tämä on menossa. Kyllä Oulu riittää mulle. Ei vaan, hyvin ne on saaneet Hämeenkadulla kiskoja etenemmään. Istun bussissa matkalla Kalkkuun. Lähetään Keskustorilta justiin. Illalla pyyhkäisen uudestaan tänne keskustaan, jossa on luokkakokous. Tuossa on vieläkin tuo Ratikkakahavila joka oli jo viime kesänä. Ja kauhia jono... on se vaa, olenko mä täällä joskus asunut? Vaahterat on oikein komiat. Tosin emmää paljoa jaksa katella. Vieläki silimät ristissä. Jos sitä ottais päikkärit ku porukoille pääsee.

TYÖRINTAMA

Laitoin viime sunnuntaina avoimen hakemuksen yritykseen, jossa olin työssäoppimassa. Minulle soitettiin tiistaina. Sovimme haastattelun seuraavalle päivälle. Arvatkaapa mitä? Ne palakkas mut! Aloitan 7.10. henkilökohtaiset avustajan työt Oulusalossa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että aivan kuten rekkamiehellä, "kello neljältä soi", kastaudun Oulujoessa ainakin melkein joka aamu ja lähden kuuden jälkeen talsimaan tai polokemmaan Merikoskenkadulle, josta hyppään 8:n kyytiin, joka vie minut suoraan perille. Kasi on lentokenttäbussi ja työpaikkani ei ole kaukana lentoasemasta.

Mulla on nyt siitä mielenkiintoinen tilanne, että ensimmäsitä kertaa teen töitä kuukausipalkalla. Aikaisemmin oon joka ikisessä paikassa ollut tuntityöläänen. Kuten Matti ja Teppo, "mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen". Toki jos oisin itse saanut valita, oisin mennyt keikkalaiseksi silloin tällöin sinne, missä satutaan milloinkin tarvitsemaan. Mieluusti Tuiran toimipisteeseen, kun se on mulle tuttu paikka. Mulla on sopimus toukokuun loppuun saakka, sillä toimin sijaisena. Vaan eipä duoda diiä vaikka sen jäläkeen saisin sijaisuuksia muualta.

Haastattelussa unohtui vain mainita eräs pikku juttu, nimittäin jaksamisen haasteet. Meikä tekee täyttä päivää ja pelekkiin työmatkoihin menee jo melkein kaks tuntia, joten vapaa-aikaa ei todellakaan ole liikaa. Laskin, että jos kolmen tietämillä pääsen, tunti menee kottiin pääsyssä ja mulla on melko tasan kolme tuntia aikaa. Seitsemältä on laitettava nukkumaan jotta ehtii nukkua 9 tuntia.

Koulun loppu

Hyvää huomenta!

Se olis viimeinen pierasu koululle.

Tännään minä valamistun.

Pian olen koululla.

Sitten koittaa hetken vapaus.

Alakusyksyn kuulumissii vol. 2

Moikka moi ja terveisiä taasen junasta.

Pasilasta ollaan tultu jo viitisen tuntia. Reilu tunti vielä ja sitten oltais Oulussa. Paluumatka on sujunut huomattavasti kivuttomammin kuin meno. Ekat pari tuntia meni nukkuessa ja syödessä aina Seinäjoelle saakka, minkä jälkeen menin puhelinkoppiin tunniksi lärisemmään. Voitta arvata kenen kanssa. Kyllä, sen ukon johon olen tutustunut. Moni varmaan tuumii, että nyt Tuulia kerrot lissää!! Kuka sulla oikeen on kierroksissa? Hyvä on, mennään suoraan asiaan.

MIESRINTAMA

Oon jutellut jo puolisentoista kuukautta muuan ukon kanssa. Hän vain tuli mulle juttelemaan netissä. Ei missään deittipalvelussa (minä koskaan ollutkaan sellaisissa), vaan aivan muualla. Minä vastasin hänen kommenttiinsa ja siitä se sitten lähti.

En ajatellut alkuun mitään. Kunhan tässä jutellaan. Noh, sitten hää kyssyi olenko sinkku. Vastasin: "Sun ei auta ku ottaa selevää." Hän sanoi, että haluaisi tutustua minuun kunnolla ja tavata. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, hän assuu Tampereella mutta on alkujaan Pohjanmaalta. Pohjalaiset miehet tunnetusti on mun heikkous.

Ensin kirjoiteltiin netissä, minkä jälkeen aloimme vaihtaa pikaviestejä. Nykyisin whatsappaamme vähän väliä. En tiedä itsekään miksi lähdin tähän mukaan. Kaikki vain tapahtui kuin itsestään, omalla painollaan. En todellakaan suunnitellut miestä elämääni. Hänen kanssaan on jotenkin heleppo jutella. Hän ei liikoja analysoi ja vuodata, toisin kuin meikäläinen. Hän ossaa kirjoittaa lyhyitä viestejä, joihin on helppo vastata.

Minä, joka vielä pari kuukautta sitten vakuutin, että yhtäkään ukkoa en huoli, jo tekee tuttavuutta toiveikkain odotuksin. Niin se mieli muuttuu. En tiiä, ehkä mulla kaikista vastusteluista huolimatta alkaa kello tikittää. Enkä tarkoita että tahtoisin lapsia ja äkkiä, vaan sitä, että alitajuisesti sitä haluaisi vakiintua. Kyllä mää oon hälle sanonut, että mitään en lupaa, vaan kaikki selevijää ajallaan, kunhan päästään tapaamaan.

Voi että, pohojalainen. Iskikö Tuulialla heikkoon kohtaan? Olen vaativa ja valikoiva, mutta hänessä tekee vaikutuksen se, että hän on rehti suomalainen mies. Luotettava ja kunnollinen. Huumorintajuinen ja realistinen. Jalat maassa -tyyppi, joka seisoo sanojensa takana. Ne ovat vähimmäisvaatimukset. Ei ulkoisestikaan aivan mahdoton. Sittenpä se kokonaiskuva välittyy, kun tavataan elävässä elämässä. Vissiin parin viikon päästä Tampereella.

Ja pyörteissä sen kamalan ihanuuden olla saan... / Kuin viaton uhri sen / hyökkäyksen hormonaaliskemiallisen... juuri tältä musta tuntuu. Mitäs tuli juttelemaan mulle. Ja mitäs lähdin mukaan. Tässä sitä taas ollaan, ehee. :P

Sotilaallinen mies, joten mietinpä vain kuin Neljän ruusun Luotsivene-kappaleessa konsanaan, että jos hän onnistuu murtamaan panssarini ("avaisitko silmäni / jos antautuisin täysin ja olisin sun"), on rintamahyökkäys onnistunut. No, sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot on sallittuja. ;)

Loppu jää nähtäväksi.

Alakusyksyn kuulumissii

Moikka moi ja hyvää iltaa! Tämä postaus alkaa Pasilasta ja päättyy todennäköisesti Leppävaaraan.

ELÄMÄ

Viime aikoina on ollut todella paljon muutoksia. Ei vain muutto ja työssäoppisjakso, vaan myös edellä mainittuun liittyvä näyttösuunnitelma, edessä häämöttävä valamistuminen, uuen asunnon järestely, tulevat reissut sekä... muuan mies, johon olen tutustunut. Mitäpä tässä muuta voi kuin olla elämisen pyörteissä.

TULEVAT TAPAHTUMAT

Syy miksi olen paraikaa Etelä-Suomessa, on Extremerun. Osallistun tapahtumaan jo toistamiseen. Viime vuonna oltiin Peurungalla ja huomenna juostaan Leppävaaraan urheilupuistossa. Liiton piikkiin ninnannunna.

Ohhoi, nyt on saavuttu hotelliin ja tässä Glo Hotel Sellon sängyllä postaamassa. Kohta mennään porukalla Kotipizzaan syömään. PAMin piikkiin, kuinkas muuten. Matkustettiin kuutisen tuntia Oulusta saakka junalla Pasilaan, josta lähijunalla Leppävaaraan.

Meikä lähinnä nukkui junassa. Välissä söin ja kirjoitin näyttösuunnitelmaa. Oon täydessä aivosumussa kulkenut koko päivän. Aivan rättipoikki tästä viikosta. Jos sitä kävis sheivaamassa ennen pizzalle lähtöä... kaikkia kiinnostaa. xP

27.9. juuaan koululla valamistujaiskahavit.

Seuraavana päivänä, 28.9, minä lähden Tampereelle, jossa pietään lukion luokkakokous. Oon 10 vuotta sitten TYKistä kirjoittanut ylioppilaaksi. Tännäänhän se viimeinen maksupäivä oli, vaan oon minä sen jo maksanut hyvän aikaa sitten.

Tarkoitus olis jäähä Tamperelle pidemmäksi aikaa. Ois mökkiviikonloppua ja kaverin 30-v. juhlat Porvoossa. Niin ja se ukko tarvii tavata... hää assuu Tampereella. Kuinka ironista. Vaan kotoisin Pohjanmaalta.

Sellaista minun syyskuuhuni. Määpä jatkan paremmalla aikaa.

Illanjatkoja ja alakanutta viikonloppua.

Ohi on!

Iltaa ja hyvää alkanutta syyskuuta.

Muutto on VIHDOSTA VIIMEIN takana päin. Koko viikkoon muuta tehenykkään ku siivonnu vanahaa kämppää. Eilen luovutin avaimet, joista yhden jätin tiskipöydälle. Tyhyjennettiin ja siivottiin asunto loppuun, minkä jälkeen poistuin sieltä viimeisen kerran. En katso taakseni, mä päätin. Jälleen sulkeutui yksi ovi.

Oon ollu tänään kuolemanväsyny, eikä ihime tällaisen urakan jälkeen. Halusin kuitenkin tällä postauksella ilimoottaa, että hengissä ollaan, uudessa kodissa ja elämä menee hyvää vauhtia etiäppäin.

Paljon on ollut tapahtummaa viime aikoina. Huomenna alkaa työssäoppimisjakso, joka kestää nelisen viikkoa. Tämä on tällaista siirtymistä muutoksesta toiseen.

Ei auta ku ladata unta alle jotta jaksaa.

Jälleen kääntyi uusi lehti. Täällä ollaan, Tuira ja syyskuu.


Hyvää yötä.