Varoitus: Sisältää lähiösijoittelua
Moikka ja hyvää sunnuntai-iltaa!
Sunnuntait on yleisesti ottaen mulle niitä viikon lepopäiviä, jolloin olen koko päivän kotona. Sitä kun arkena ramppaa kaiket päivät kaupungilla, haluaa pitää viikossa edes yhden päivän jolloin ei lähde minnekään. Tänäänkään en astunut kotiovesta ulos muuta kuin kävin roskat viemässä ja saatoin serkkuni ja hänen kaksi miesseuralaistaan autolle tuohon Salen parkkipaikalle. Muuten olen vaan parvekkeella ja keittiössä hengannut ja vähän olohuoneessa venytellyt. Mulla kävi tosiaan serkku kylässä, sen kerran kun Ouluun pääsi. Nämä miesseuralaaset Juhis ja Tapio ovat alunperin serkkuni aviomiehen ystäviä, mutta kyllä Anne heidän kanssaan toimehen tuloo iliman Mikkoakin, miksipä ei. Tunti sitten tämä kolmikko lähti takaisin Haapikkaalle. Hyvä että ehtivät valosalla, pimeys kun laskeutuu tätä nykyä jo ennen iltakahdeksaa. Syksyn tuloa ei voi estää, yhyy.
Minäpä sitten päätin tässä aikani kuluksi blogata, sillä en ole kirjootellut mithän pitkhän aikhan. (Kylläpäs tuloo eri murteita mutta mitäs sen vällii.)
Miksi juuri tämä sunnuntai on niin erityinen? Siksi, että tänään tulee tasan 11 kuukautta siitä, kun saavuin muuttokuormani kanssa Ouluun ja avasin tämän kodin oven ensimmäistä kertaa. Sekin päivä oli sunnuntai. Tero oli silloin mukanani ja apunani, kantoi tavaroita, asensi lamppuja, ja jaksoi vielä lähteä iltapimeässä ajamaan Nivalaan ja seuraavana aamuna kuuteen töihin. Kiitos ja hatunnosto siitä.
Aika on juossut nopiaa. Kuukauden päästä voin sanoa asuneeni vuoden Oulussa. Olen nyt jo vajaan vuoden elänyt sitä unelmaa, josta vuosikausia haaveilin. Oulua en vaihtaisi, mutta: seuraava siirtoni on uuden asunnon metsästys. Asuntooni tullaan tekemään Koti kuntoon -remontti ensi vuoden keväällä, joten sitä suuremmalla syyllä mun on muutettava pois. Saisin kait halutessani tulla remontin jälkeen takaisin, mutta kyllä mä haluan vaihtaa kämppää ihan kokonaan. Haavenani on muuttaa Oulun pohjoispuolelle.
Kun muutin Ouluun, en ollut edes kuullut sennimisestä lähiöstä kuin Maikkula. Sitten selvisi, että se sijaitsee Oulun eteläpuolella ja keskustaan on matkaa kuutisen kilometriä. Ajattelin, että kai sitä nyt hetken asuu missä päin kaupunkia tahansa, sillä mulle oltiin väitetty, että remontti tehtäisiin jo vuonna 2016. Asunnon etsinnän suhteen ei siis ollutkaan niin kiire kuin luulin. Ei tässä itse kämpässä mitään vikaa ole eikä mulla alueena ole mitään Maikkulaa vastaan, mutta sijainti vain on väärällä puolella Oulua. Asioin nimittän harva se päivä Tuirassa kylmäuimassa sekä Lidlissä, hyvä ystäväni asuu Puolivälinkankaalla, ja jopa tämänhetkinen työkohteeni sattuu olemaan Oulun yliopisto. Näin ollen kaupungin pohjoinen puoli palvelee mua paremmin kuin eteläinen. Vaikka pyörätiet on hyvät ja bussit kulkee aikataulussa, jo pelkkään matkustamiseen menee päivässä turhan paljon aikaa. Tässäpä sitä on vielä jokunen kuukausi aikaa hankkia kämppä ennen kevättalven tuloa.
Laitan ainakin Oulun Sivakalle sisäisen hakemuksen, sillä mulla on jo vuosi sitten maksamani 250€:n takuuvuokra kiinni. Katselen myös muilta vuokrayhtiöiltä sekä yksityisiltä jahka löytyisi suht edullinen. Mulle käy yksiö taikka kaksio, aivan sama, vaikka kaksio olisi kätevämpi. Kaijonharju on kuulemma hyvää asuinaluetta paljoine lenkkipolkuineen sekä palveluineen. Alakerran naapuri kehui saaneensa asunnon juuri sieltä, sillä yhtälailla hänelläkin on muutto edessä remontin takia. Työkaveri puolestaan kertoi asuvansa Kaijonrannassa Sivakan rivarissa ja tykkää. Tuira on hyvä mutta liian ruuhkainen (ja Itä-Tuiralla huono maine), joten tahdon hiukan kauemmas. Toppila no way, Rajakylä too far (Toppila ja Rajakylä ovat pohjoispuolen pahamaineisimmat lähiöt, näin kerrotaan). Pateniemi liian kaukana sekin. Välivainio ehkä, Alppila kyllä jos ei tarvitse muuttaa niihin korkeisiin betonilaatikoihin. (Matala luhtitalo on ihana asumismuoto, asun sellaisessa Maikkulassa.) Puolivälinkangas vois olla kiva, Kaijonharju erittäin todennäköinen. Muita pohjoisen lähiöitä en nimeltä muistakaan, tai no, Kuivasranta tai mikä Kuivasjärvi liekään, mutten tiedä siitä mitään. Summa summarum: Välivainio, Alppila, Puokkari ja Kaijonharju ovat niitä lähiöitä, joista ainakin aion katsella asuntoa.
Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo ennen iltakuutta, ja nyt kello on 21.20. Katselin välissä Ummikot ulkomailla -uusinnan, jossa oli yksi tuttuni. Sitten kone alkoi itsekseen asentaa päivityksiä, kylläpä se ajankohdan valitsi. Onneksi tekstini oli automaattisesti tallentunut luonnoksiin, niin ei tarvinnut uudestaan alkaa tuottaa koko helahoitoa. En olisi jaksanutkaan.
Mulla oli viime viikolla siivoustöitä to ja pe yliopistolla sekä vielä on ensi viikko ma-pe. Jatkosta en tässä vaiheessa tiedä. Musta on tuntunut jo pitkään, että mä en haluu olla enää mikään siivooja! Onhan tuota tullut tehtyä jo useita vuosia. Alan kaivata sivistyksen pariin, joten aion ensi vuonna pyrkiä opiskelemaan koulunkäyntiavustajaksi. Tämä on ollut mielen päällä jo pitkään, nyt vain uskalsin sen sanoa. :) Varmasti puhun jatkossa aiheesta lisää, mutta nyt alan lopetella tältä illalta.
Hyviä syyskuun viimeisiä päiviä ja heido!
P.S. Älköömme masennu pimeydestä vaan vetäytykäämme aikaisemmin vällyjen alle, poltelkaamme kynttilöitä tai kirkasvalolamppua kuten minä teen ja syökäämme inkivääriä ja valkosipulia lenssujen ennaltaehkääsemiseksi. Siinä tuli jokunen terveysvinkki. No niin, hyvää yötä.
P.P.S. Tänään poikia ja Annea autolle saattaessani tulin maininneeksi Tapiolle, että olen asunut Oulussa tasan 11 kk. Siteerasin näin: "Mä häviäjille pokkuroin ja ykstoista kuukautta pahoin voin... ja kohta mä lähden himaan!" Tapio: "Ai säkin oot kuunnellu Klamydiaa?" Tuulia: "Voi kuule, nuorempana olin kovakin fani."
Viimeiset yksitoista kuukautta olen kyllä voinut kaikkea muuta kuin pahoin. Kiitos Oulu 25.10.2015 alkaen. Ja matka jatkuu. ♥
