Heipä hei ja hyvää ystävänpäivää. ♡ Toivotan samalla hyvää vuotta 2026, sillä tämä on vuoden ensimmäinen postaus. Minun on pitänyt ja pitänyt blogata aiemmin, mutta aina on tullut jotain.
Olen ollut tänään Pekan kanssa asioilla kauppakeskus Elossa. Kävimme Pancho Villassa syömässä, minkä jälkeen poikkesimme Citymarketissa. Meillä ei mennyt reissulla kauaa, joten päätin tässä pistää postaten ennen taloyhtiön ystävänpäivätapahtuman alkua. Minulla on parisen tuntia aikaa, joten hyvin ehtii.
Eilinen oli aktiivinen päivä. Kävin aamupäivällä hierojalla, josta suuntasin klubitalolle syömään. Klubitalon jälkeen poikkesin kirjastossa. Sitten kävin kotona joogaamassa, hakemassa nuotteja ja keittämässä itselleni parsakaalia. Jatkoin matkaa Mummon kammarille sinkkujen iltaan, jossa autoin keittiöväkeä ja soitin pianoa. Kotona olin illalla noin klo 21. Menin nukkumaan klo 22 ja heräsin 7. Nukuin todella hyvin, minkä uskon johtuvan hieronnasta. Edelliskerrasta oli aikaa noin vuosi.
Muuten viikko on mennyt hyvin ᅳ ja nopeasti. Olen käynyt uimassa sekä osannut olla tämän ja eilisen päivän uimatta. Keskiviikkona kävin kampaajalla ja kuntosalilla. Muuten olen joogaillut kotona yksikseni, nähnyt kavereita, käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Tavallista arkea siis.
 |
Tässä reilun viikon takainen kuva, kun kävin kaverini kanssa laskiaispullalla Tallipihalla. Kuvasta sitä ei ehkä näe, mutta nenäni oli todella kesinyt. |
 |
| Kampaajalla minulla oli raidoitusfoliot päässä ja luin lehdestä juttua Lotta Hintsa-Rejmanista. |
 |
| Bussissa fiilistelin lopputulosta. |
 |
| Pekka vähän innostui kuvaamaan minua, kun hiukseni olivat hyvin. |
 |
| Tässä vähän parempi kuva... |
 |
| ...ja tässä mielestäni paras. |
Mennäänpä kuulumisiin osa-aluieittain.
Identiteetti
En oikein osaa olla ylpeä tamperelaisuudestani. Nuorempana olin, mutta se oli ennen lukioikää, ennen aikaa, jolloin kävin ensimmäistä kertaa Nivalassa.
Jos saisin valita, olisin maalaistyttö Pohjanmaalta. Tai edes Oulusta.
Omaan identiteettiini on sekoittunut niin paljon Pohjanmaata, etten ole enää aikoihin tuntenut itseäni 100% tamperelaiseksi, vaikka paluumuutin vuonna 2022. Asuin Oulussa sentään vajaat seitsemän vuotta, joten olisi ihme, jos minussa ei olisi ripaus oululaisuutta.
Suomalaisuudestani sen sijaan olen hyvinkin ylpeä. Jos oma identiteetti pitäisi määritellä, vastaisin tunnetun laulun sanoin: Olen suomalainen. Toisaalta, jos olisin vaikka afrikkalainen, olisinko siitä ylpeä? Kyllä, aivan varmasti, jos saisin elää hyvissä olosuhteissa.
Mielestäni identiteetti riippuu vahvasti siitä, mihin alueeseen kiintyy ja tuntee kuuluvansa.
Pohjanmaan tullessa elämääni vuonna 2006 muuttui identiteettini kertarysäyksellä. Aloin tietoisesti matkia niin Nivalan, Etelä-Pohjanmaan kuin Oulun seudun puhetyyliä. Viljelen yhä edelleen "ookko nää" -sanontaa.
Mitä tulee puhetyyliini muuten, puheessani on oululaisaksenttia. Rakastan murteita ja olenkin leikilläni kutsunut itseäni murteiden sekakäyttäjäksi. Kotona puhun aina fiiliksen mukaan. Milloin tullee oulua, milloin tuloo leviää eteläpohojammaata, milloin vaihan mie-sie-murteelle, milloin lyhennän sanoi ja tul satakuntaa ᅳ sekin murre on nimittäin todella tarttuvaa. En tiedä miksi, mutta usein ollessani ärtynyt matkin stadin slangia. Tietoista tampereen murteella puhumista välttelen kuin ruttoa.
Avantouinti, harrastusten ykkönen
Harrastusrintamalle kuuluu hyvää. Yhä edelleen se on AAA = Aamu Alkaa Avannolla. Käyn harva se aamu Tohlopinjärvessä uimassa. Ihan joka ikinen aamu en ole päässyt käymään, mikä on johtunut kovista pakkasista, kiireestä tai sunnuntaista ᅳ tätä nykyä (lue: Pekan ehdotuksesta) pidän sunnuntaisin vapaapäivää avannosta.
Esimerkiksi viime viikon maanantaina pakkasta oli niin paljon, että jätin uinnin suosiolla väliin. Monesti myös keskiviikot ovat sellaisia päiviä, että minulla on aamusta menoa ja siksi en ehdi järveen.
Uiminen järvessä näin kovilla pakkasilla ja etenkin rantaan pyörällä ajaminen on hullun hommaa, sanokaa minun sanoneen. Uinnin jälkeen käteni ovat aivan kohmeessa, vaikka minulla on kahdet hanskat päällekkäin. Viime viikon tiistaiaamuna, pakkasta ollessa 22 astetta, nenäni paleltui. Se tuli aivan punaiseksi ja kihelmöi "sulaessaan". Nenäni iho kesi viikon verran kuin viimeistä päivää.
Moni kauhistelee sitä, että pyöräilen kovalla pakkasella, mutta itse vetoan siihen, että minulla ei ole muita vaihtoehtoja. Autoa ei ole ja kävellen matkaan menee ainakin 30 minuuttia yhteen suuntaan. No, ainakin elämäntyylini karaistaa.
Kylmässä vedessä uinnista tulee joka tapauksessa mahtava olo! Se toimii myös ilman saunaa. Tohlopinjärvessä uidessa en käytä saunaa koskaan (paria kertaa lukuun ottamatta), koska se lämpenee vain iltaisin. Rauhaniemessä käyn silloin tällöin ja siellä saunominen kuuluu asiaan.
Muut harrastukset
Avantouinnin lisäksi käyn kuntosalilla, jumppaan ja joogaan.
Olen jo toista vuotta treenannut Liikuntakeskus Funissa. Se on hyvä paikka ja oma keskukseni on Pirkankadun Fun (entinen EasyFit, jossa oli ennen muinoin yökerho Senssi). Lähellä minua Lielahdessakin olisi Fun, mutta olen kiintynyt keskustan tiloihin. Funilla teen sekä salitreenin että jumppaan. Siellä on sellainen koppi tai loossi, jossa saa valita mieleisensä virtuaalitunnin. Valitsen yleensä step30:n. Joskus teen sisäpyöräilyn. Viime aikoina olen innostunut tanssista. Myös bodypump kuuluu nykyisin suosikkeihini. Yleensä aloitan treenin virtuaalijumpalla, minkä jälkeen siirryn kuntosalin puolelle.
Kotona pääasiallisesti venyttelen ja joogaan. Minulla on ikivanha mintunvihreä joogamatto siihen tarkoitukseen, kyllä te tiedätte jotka olette luonani käyneet. Venyttelen usein Funin videokirjastosta löytyvän virtuaalitunnin tahtiin puolisen tuntia. (Viimeksi tänään.) Venyttely tekee todella hyvää salitreenin jälkeen. Myös jooga ajaa saman asian.
Olen viime aikoina innostunut YouTubesta löytyvistä Dia Yoga -videoista. Niissä Diana-niminen nainen ohjaa joogaa kaikentasoisille. Hänen ohjaamansa jooga on sopivan lempeää, sellaista hathajoogaa, mutta on toki dynaamisempaakin, sellaista astangaan suuntautuvaa joogaa. Joskus, jos en ehdi kunnolla venytellä, teen salitreenin päätteeksi Dianan 10 minuutin iltajoogan, minkä ansiosta nukun paremmin.
Joogaa on toki myös Funin videokirjastossa, mutta ne tunnit ovat todella dynaamisia, astangamaisia tunteja. Teen niitä melko harvoin.
Mitä tulee musiikkiharrastukseeni, soitan yhä pianoa. Soitan Mummon kammarilla lempikappaleitani kerran kuussa järjestettävässä sinkkujen illassa sekä hengellisiä lauluja parillisina viikkoina järjestettävässä Iltavuorossa. Olen vasta yhden kerran säestänyt Iltavuorossa, mutta jatkoa on luvassa.
Myös klubitalolle minua pyydettiin säestämään kuoroa satunnaisesti, niinä kertoina, kun vakiosoittaja ei pääse paikalle.
Keikkaa pukkaa siis.
Minulla ei ole kotona pianoa, vielä. Ystäväni lupasi lahjoittaa minulle kosketinsoittimet. Toivottavasti niihin saa kytkettyä kuulokkeet.
Lienee selvää, etten aio hankkia lisää harrastuksia. Tässä on jo iso paletti pyöritettävänä. Näillä mennään.
Parisuhde
Minulla ja Pekalla menee ihan hyvin. Olemme nyt kolmisen kuukautta asuneet Lamminpäässä. Mitään ihmeellistä mainittavaa minulla ei ole, mitä nyt sen haluan jakaa, että pidämme aika ajoin kehityskeskusteluita. Homma toimii niin, että istumme alas (sohvalle tai keittiönpödän ääreen) ja puhumme ja puimme kahdestaan kasvokkain kaiken mitä mielen päällä on. Minä, se analyyttisempi osapuoli, saatan päiviä tai viikkoja aiemmin kirjoittaa ylös aiheita, joista haluan jutella. Minulla saattaa olla kalenteri tai läppäri vieressä, kun keskustelemme. Kehityskeskustelu (tai meidän kesken keke) on oiva tapa kartoittaa, missä mennään ja millä tolalla parisuhde on. Suosittelen lämpimästi muillekin!
 |
| Tässä me olemme samanlaisissa villapaidoissa. |
Työrintama
Haaveenani on yhä päästä töihin johonkin kivaan kahvilaan. Katson säännöllisesti Duunitorista, onko siellä kahvilatyöntekijän työpaikkoja tarjolla. Minulla ei ole kokemusta kahvilassa työskentelystä, mitä nyt se pieni viisikuinen pätkä, jonka olin töissä Kalevan Pizza & Buffassa ja jonka aikana sain jonkin verran häärätä kahvilan puolella. Asiakkaita en rahastanut, mutta täytin leipiä, pussitin teetä ja kaadoin kannuihin lisää maitoa ja kermaa.
Olen hakenut töihin mm. Laukontorin kahvilaan, Kalevan maauimalan kassalle, Särkänniemen Neula Caféseen ja S-ryhmälle (sinne tosin en päässyt). Tällä hetkellä Duunitorissa haetaan kahvilatyöntekijää Välkky HR -nimiseen yritykseen. Voisin sinnekin laittaa hakemuksen.
Löysin googlettelun tuloksena myös kahvilatyöntekijän työkokeilumahdollisuuden. Se on Mielen ry:n sivusto nimeltä Työpolku auki. Otin yhteyttä hankekoordinaattoriin, joka neuvoi ottamaan yhteyttä Tampereen työllisyys- ja kasvupalveluihin. Soitin sinne maanantaina ja sieltä soitettiin minulle takaisin. Ensimmäinen askel on kuulemma se, että ilmoittaudun Työmarkkinatorin sivuilla työttömäksi työnhakijaksi. Sen jälkeen saan oman yhteyshenkilön, jonka avulla kartoitetaan tilanne ja arvioidaan, onko minut oikeutettu työkokeiluun. Se ei siis ole automaattista, mutta aina kannattaa yrittää.
Ilmoittaudun kyllä työttömäksi työnhakijaksi heti, kun tässä suinkin joudan. Haluan eroon eläkkeestäni, joka minulla on ollut jo monta vuotta. Koen olevani jälleen työkykyinen.
Mikäli yksikään kahvila ei avaa minulle oviaan työn tai työkokeilun muodossa, haen syksymmällä opiskelemaan kahvilatyöntekijäksi. Se on ravintola-alan osatutkinto, jonka voi suorittaa Tredussa puolessa vuodessa.
Tyttö
Tyttärelleni kuuluu oikein hyvää. Hän täytti kaksi viikkoa sitten kaksi vuotta. Hän kasvaa ja kehittyy kaiken aikaa. Puhetta tulee paljon. Hänen suosikkijuttunsa on Ryhmä Hau. Hän sanoo hauskasti: "Ryhmä Hauki". Avatessaan syntymäpäivälahjojaan hän hoki lahjakääreille: "roska, roska, roska, roska". Joskus hän juksaa, että hänellä on kakka, vaikkei oikeasti olisi. Hän menee ja juoksee vauhdikkaasti ja huutaa kovaan ääneen: "Kaja!" Se on hänen suosikkihahmonsa Ryhmä Haussa. Muuten hän on oikein touhukas ja pärjää hyvin muiden lasten kanssa.
Loppulausumat
Olipa mukava taas kirjoittaa pitkästä aikaa. Seuraavassa postauksessa voisin kertoa kesäsuunnitelmistani. Mitäpä muuta tässä kevään kuluessa voi tehdä kuin suunnitella tulevaa suvea? Ainakin hakea töitä, vaalia hyviä harrastuksia ja alkaa kirjoittaa kirjaa ᅳ kirjaa, joka minun piti kirjoittaa jo viime vuonna. Eteen tuli muutto ja vaikka mitä, mutta nyt kun se on hoidettu, voi alkaa keskittyä verbaaliseen luomistyöhön. Uskon, että se minulta käy, kun tämä tekstintuotto tuntuu kovin olevan minun juttuni. Mitä siis enää odotan!
Mukavaa ytävänpäivän jatkoa ja palaamisiin! ♡
