Tammikuun kootut

Iltaa. Oon tosi väsyny mutta haluan laittaa aluilleen tekstin, jossa kokoan yhteen kaiken sen, mitä tapahtui tammikuussa. Mistä tämä kuukausi muistetaan? Laitan kuvia myöhemmin.

Paras
...biisi: Teflon Brothers ft. Kalevauva - Juhannussimaa
...elokuva: Allied
...päätös: eroon turhista papereista
...viikonloppu: kaikki, erityisesti se jolloin Peksi oli täällä
...yllätys: entinen työkaveri näyttelee Salkkareissa
...jälleennäkeminen: ex-anoppi ja miehensä
...terveysteko: ferritiiniarvojen mittauttaminen


Muuta? Veli täyttää tänään 25 ja tännään on palakkapäivä. Työterveyskäynnit, lämpötilojen sahaus (ihanaa kun nyt kunnolla lunta), uutinen Janita Lukkarisen saattohoidosta ...ja eikös ensi yönä viimein astu voimaan Brexit?

Hyvää yötä, huomiseen. Päivään, jolloin Britannia ei ole enää EU:ssa.

Näin meni viikko

Huomenta. Kirjoitan taas vaihteeksi bussissa. Töihin matkalla niin ehtii tovin. :D Sitä ollaan hyvää vauhtia uuden viikon puolella, mutta ajattelin kertoa kuvin ja sanoin miten edellinen meni ja että toteutuiko kaikki se mitä puhuin postauksessa "Tuitsus vecka".

Alkuviikosta kaikki meni kuten postauksessani kerroin. Torstaina kävin aamulla verikokeessa ja töitten jälkeen salilla.

PE muistelin pääseväni jo 13.30, mutta tarkistin asian ja 14 asti mulla olikin. Tulevana pe pääsen sitten jo 13.30. :) Mun piti mennä tuplajoogaan, mutta koska olin joogapyörään ainoa ilmoittautuja, tunti peruttiin. Kävin sitten kotona ja menin jälkimmäiselle tunnille, syvärentouttavaan medical yogaan. Kaupan kautta kotiin, puhelu Outin kanssa, muutama kuva ja vähän ennen 20 nukkumaan.

Matkalla joogaan. Mahtavaa kun neljältä on vielä näin valoisaa. Tuira/patosilta näytti tältä ♡

Mym haluaa parvekkeelle

...tai sitten ei :p

Kissani ei erityisemmin perusta
 selfieistä, toisin kuin emäntänsä :'D

Jee. Kivaa. Mulla ainakin.

LA uin Oulujoessa ja kävin yksin leffassa kahtomassa Teräsleidit. Suorasanaisia naisia ja todella mustaa huumoria. Nukkumaan menin vähän jälkeen 19, ylläri.

Uinti Tuirassa puolen päivän aikaan. Kaunista on :)

Finnkino Plaza. Näillä mennään :P

Hyvä ilme tuolla takana istuvalla mummelilla :D Varmana haastais mut oikeuteen jos sais tietää että kuvansa on netissä, mutta heei... ois aika ihime jos yksikään blogin katsoja tunnistaisi saati vasikoisi :'D

SU uin Oulujoessa, pesin pyykkiä, laitoin ruokaa ja pyyhin lattian ekan kerran tuossa asunossa muualtakin kuin vessasta. Tähän saakka olen vain imuroinut. Aloitin Nuoren Hannibalin kahtomisen ja puoli tuntia ehdin mulukata. Tietää mitä tehdä viikonloppuna. Mielenkiintoisen oloinen trilleri, ei siinä. Katsoin myös Ferritiini- ja D -tulokset.

Vähän alle 30 se näyttää olevan... voi olla että Ruohonjuuresta haen jotakin vegaanista rautanestettä.

Vitamiininsaanti sentään on kunnossa :)

Ferritiini ja D hoidettu

Dudii! Kävin aamulla Synlabissa verikokeessa. Yhesti pistettiin ja samasta kokeesta näkyy sekä ferritiini että D-vitamiini.

Ostin Puhti.fi:n kautta tällaisen testipaketin (jos kiinnostaa katsoa): https://www.puhti.fi/tuote/d-vitamiini-ja-ferritiini/  Siellä on paljon testejä juuri nyt alennettuun hintaan, ihan näin vinkkinä. ;)

Hyvä puoli on se, ettei tarvitse lääkärin lähetettä. Pelkkä lääkärikäynti (varsinkin yksityisellä puolella) saattaa maksaa jo testin verran, joten verikokeeseen vain suoraan jos minulta kysytään. Just näin sen pitää mennäkin. Jokaisella on oikeus testauttaa arvonsa ilman virallista määräystä.

Tulokset tulevat nopeasti. Huomenna niiden pitäisi olla jo valmiit. Eipä siinä, nyt on tämäkin asia hoidettu. :)

Tuitsus vecka

Moikka! Ei mulla edes oo mitään tähdellistä asiaa, kuhan istuskelen ja bloggailen.

Viikko on alkanut näin:

MA normipäivä. Töissä, töitten jälkeen soittelu Pekan kanssa. Kauppaan, kauppakassit pyöränsarvissa kotiin, pyörä suojaan, tavaroiden kanssa kotiin, kokkailua, hetki koneella ja nukkumaan.

TI töissä kaikki ennallaan. Saatiin vihdoin ne Timecon-kulkutunnisteet. 10 minaa ylitöitä, tein piikkiin, kerron kohta miksi. Töitten jälkeen salille. Kotimatkalla kuuntelin kaks Juha-aiheista biisiä: Juhannussimaa (ehee xD) ja Juha88. Onks mulla joku Juha-pakkomielle? o.0 Kotiin, tiskit ja seuraavaan päivään valmistautumista. Nukkumaan vähän jälkeen 19. Aina ei ehi tasalta. Eipä siinä, pääasia että nukkuu hyvin.

KE töissä hieman haastavaa, mikä ei johtunut omista olotiloista vaan haasteista asiakkaan kanssa. Bussissa istun nyt ja kerron loppuviikon suunnitelmat. Sitä ennen mainihen vielä, että menen tänään 18-20 Punaisen Ristin vapaaehtoisten virkistysiltaan, jossa on aiheena rentoutus. Se loppuu siihen aikaan kun olen normaalisti unten mailla, mutta koska kyse on rentoutuksesta (joka ei oo suorittajapersoonalleni yhtään pahitteeksi) ja koska lähden huomenna kotoa vähän myöhemmin kuin normaalisti, voin tämän kerran joustaa.

Rentoutus oli aivan ihana. Ohjaaja halusi ottaa kuvan joogamatostani. Annoin luvan ja päätin samalla kuvata itsekin. Tässä siis mattoni, jonka olen ostanut Tampereelta Om Yoga -koululta. Lempiväri tietty. :)

TO menen vihdosta viimein ferritiinikokeeseen. Varasin siihen ajan viime viikolla. Päätin että tästä on puhuttu ja puhuttu niin kauan että nyt on aika toimia! Se on klo 7, minkä jälkeen menen töihin. Siinä syy miksi olen tehnyt kymmenminuuttisen piikkiin. Ja teen lissää vähän sen mukkaan miten ehdin, mutta kuitenkin teen.

PE pääsen pitkästä aikaa 13.30. Tuplajooga ja viikonloppu.

LA ajattelin siivota ja mennä leffaan, ku mulla on Pekan antama vapaalippu. Pitäiski kahtoa meneekö Plazassa Teräsleidit.

SU ajattelin kahtoa leffan: Nuori Hannibal.

Det här är min vecka.

2020 first weekend with Peksi

Iltaa. Se taisi olla keskiviikko, kun viimeksi bloggasin terveysblogiini. Jos olinkin Lady domina, niin nyt se rooli murtui taas hetkeksi. Hyvä vaan, ei sitä aina jaksa oman elämänsä superhallitsija ja iänikuinen suunnittelija olla. Joskus nimittäin voi käydä niin, että joku toinen suunnittelee asiat puolesta - kuten tämä viikonloppu sen todisti.

TORSTAI

Olin tullut töistä ja istuin bussissa. Peksi oli edellisenä päivänä kysynyt, moneltako pääsen töistä. Vastasin, että kolmelta. Hän ehdotti soittelua heti sen jälkeen. Kun soittelimme ja kun se saamarin kenttä vihdoin toimi, selvisi, että mies on junassa, joka on Oulussa parin tunnin päästä. Vitsi mikä harhautus! Olin elänyt aivan siinä uskossa, että hän saapuu vasta seuraavana tai sitä seuraavana viikonloppuna. Vaan hänpä olikin tulossa jo nyt! Eikkait siinä, illaksi bussipysäkille vastaan.

PERJANTAI

Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen. Kuten tänäkin perjantaiaamuna. Tein aamutoimet tavalliseen tapaan ja Peksi jäi Mymmelin kanssa nukkumaan. Töitten jälkeen menin salille ja joogaamaan. Peksi ei tullut kumpaankaan vaan kävi Kärppäklubilla ja piti seuraa Mymmelle. Se olisikin temppu saaha Peksi ylipuhuttua joogaan. Peksi oli Raksilan hallilla, kun tulin joogasta. Oli Kärppänaisten harjoitukset. Peksi oli vienyt kaunoluistimeni terotettavaksi tutulleen. "On se hyvä kun on suhteita", hän totesi. Eipä siinä muuta, illaksi kämpille, jossa kokattiin kanaa ja riisiä ja kahottiin koneelta Salkkareita. En ollut kahtonut niitä pitkään aikaan, sillä huomasin, että sarjaan oli tullut uusia näyttelijöitä. Yksi heistä on entinen työkaverini. Pieni on maailma. Noin 22 maissa mentiin nukkumaan.

Mä salil. Jee.

LAUANTAI

Munavoita aamupalaksi jälleen kerran. Ulkoilua yhdessä. Pyykit pesutuvan koneeseen (minulla omaa olekaan), jonka aikana käynti Oulujoessa. Pyykkien haku, narulle kuivumaan, smoothie, suihku ja ruoka. Lähtö Peksin kanssa Raksilaan, jossa oli naisten peli. Kärpät vs. KalPa. Voitto kotiin, 2-1! Hyvä Oulu!

Katsomossa

Saija Tarkki #20, Peksi lainasi pelipaitaa :P

Täällä ollaan :D

Ilimeellä! Mulla taas joku "löikö mörkö sisään" -virne xD

Mä haluun viihdyttää...

...koska olen Kärppämaskotti :)

Mietittiin että oltais pelin jälkeen menty leffaan kun Peksillä kaksi Finnkinon vapaalippua, vaan päädyimme mun kämpille kahtomaan Solon, joka kertoo kyseisen Star Wars -hahmon tarinan. Ennen leffaa tosin syötiin ja kahottiin taas Salkkareita. Elokuvan aikana mussutimme vielä popcorneja, huhhuh. Varmaan ainoa herkku jota itse pystyisin ahmimaan kerralla vaikka kulhollisen. Onhan niissä suolaa ja rasvaa melkoisesti, vaikka mikrossa tehtiinkin, mutta sentään ei sokeria. Nukkumaan taas 22 aikaan.

SUNNUNTAI

Meni vallan rötvätessä. Edes uimassa en käynyt. Välillä tarvitaan tällaisia nollauspäiviä, ei ne lainkaan huonoa tee. Päässä soi Teflon Brothersin Juhannussimaa. "Soitinpa vain, kun tulit juuri Mieleen..." Fingerpori-sarjiksista koottu biisi, joka soi kyseisen leffan trailerissa. "Suvisaariston munaa..." "En juo uskonnollisista syistä, juon ihan muista syistä..." Pitäis kahtoa Fingerpori kun tulee vuokralle. Käytiin Hai Longissa syömässä.  Mulle ensimmäinen kerta. Siellä uiskenteli isoja eläviä kaloja pienessä lammessa. Otettiin buffet. Mulla on huono tapa syyä liikaa noutopöydän antimia. Oon saattanut kolmestikin santsata. Sitä haluaa herkutella koko rahan edestä ja toisekseen, välillä on kiva syödä pelkästä syömisen ilosta. Nyt oon onnesi oppimassa siitä eroon. Peksi ossaa toppuuttaa. "Et kai sää enää syö?" "Ööö...no... en mä kyllä keksi enää mitään mitä ottaisin." Sitten päädyin juomaan jälkiruokateetä. Sitten lähdettiin asemalle, jossa hyvästelimme hetkeksi taas.

Siinä vielä junalaiturilla :) Nähdään taas! ♡

Kerralla läpi

Hei.

Lälälä. Lääkehoito läpi läsähti. Lääkehoidon tentti meni kerralla läpi että läsähti! B-)

Tein ekana teorian, johon sai käyttää aikaa max tunnin. Kysymyksiä oli 35. Olin ehtinyt tarkistaa kaikki kyssärit ja olin valmis 5 minuuttia ennen tentin päättymistä. Mulla oli 3 virhettä. (8 saa korkeintaan olla.) Onnistumista edesauttoi se, että materiaali sai olla koko ajan näkyvillä. Olin minä kuitenkin paljon lukenut, jo ihan siitäkin syystä, että tiesin heti, mistä etsiä tarvittavan tiedon.

Teoriakokeen jälkeen oli vuorossa lääkelaskut. Laskuja oli kolme ja aikaa puoli tuntia. Minä olin valmis viidessä minuutissa. Kaikki oikein. Tuulialla matikka-aivot raksutti. Sanoin esimiehelle, joka onnitteli kokeen läpäisystä, että oon laskenut paljon haastavampiakin lääkelaskuja. Nuo oli tosi helppoja. Ei tarvinnut edes laskinta. Lääkelaskuissahan ei saa olla yhtään virhettä, sillä tosielämässä asiakkaalle tulee annostella lääkkeet oikein tai muuten käy huonosti.

Nuin reilun viikon päästä saan alkaa antaa lääkkeitä omalle asiakkaalleni.

Yes, eikkait tässä muuten mittään kummempaa. Tulin hetki sitten kotiin. Kävin töitten jälkeen salilla. Huomenna menen klo 8 suoraan työterveyspsykologille (tästä puhuin viimeisimmässä terveysbloggauksessani), minkä jälkeen normaalisti töihin.

Ootan jo viikonloppua, jotta saan kotona kahtoa leffaa ja siivota lissää paperisotkuja. Kahtoin loppiaisena Allied-nimisen elokuvan, joka oli tosi hyvä. Kiitos Peksin joka sen minulle valitsi Filmtownista, kun viimeksi oli täällä. Eikkait siinä, illanjatkoja.

Mitä muuten tulevaan viikkoon?

Hei,

sen verran vielä postailen tässä ennen nukkumaanmenoa, että kerron muutamalla sanalla tulevasta viikostani.

Huomenna menen työterveyslääkärille. Olen töissä reilu neljä tuntia ja loppupäivä kuluukin Pihlajalinnassa. Töihintulotarkastukselle on varattu puolitoista tuntia. Lähden sieltä suoraan kotiin, sillä yhden tunnin takia ei ole järkeä tulla takaisin töihin.

Puhun muun muassa väsymyksestäni, joka vääjäämättä vaikuttaa työssä jaksamiseen. Tiedän, että mun on pitänyt jo aikaa sitten varata omatoimisesti aika ferritiinikokeeseen. Kysyn samalla, järjestyisikö se työnantajan puolesta, työterveyshuollon piikkiin. En suinkaan väitä, että vuosia vaivannut uupumus selittyisi raudan imeytymistä mittaavalla kokeella, mutta ainakin sen voi pois sulkea. Kävin viimeksi verikokeessa keväällä 2018. Silloin katsottiin hemoglobiini, kilpirauhasarvot, trombbarit, leukkarit ja mitä näitä nyt on, mutta kaikki olivat viitearvojen sisällä. Olen varma, että jos kyse olisi jostakin oikeasti vakavasta, olisin mennyt todella heikkoon kuntoon jo aikaa sitten.

Senpä kuulee huomenna mitä lääkäri tuumaa ja millaisia neuvoja antaa vai onko vain että "pidä nuo itse räätälöidyt keinot ja koita kestää". Voi olla, että syksyllä 2013 alkaneelle mystiselle olotilan muutokselle ei löydy syytä koskaan, mutta ainakin henkinen taakka kevenee, kun vaikeista tunteista pääsee puhumaan.

Onneksi mulla on aivan ihana esimies joka tietää väsymyksestäni. Hän on aivan ihana, lämmin ja oikeudenmukainen ihminen, jonka edessä mun ei tarvitse esittää reippaampaa kuin oikeasti olen [toisin kuin muulle maailmalle esitän (=selviytymiskeino)].

Voisin puhua aiheesta vaikka ja kuinka, mutta lienee parempi että jatkan toisena päivänä omana lukunaan tuolla terveysblogin puolella.


Keskiviikko ja torstai on normipäiviä, mutta sitten perjantaina mulla on lääkehoidon tentti. Olen saanut sitä varten Medieco-itseopiskelumateriaalin, jota oon jo aloittanut lukemaan. Vielä pitäisi harjoitella lääkelaskuja. Koulussa meillä oli niitä elokuussa, kun oli matikkaa, ja ne meni mulla hyvin.

Aion siis hankkia lääkeluvat. En samantasoista kuin lähihoitajalla, vaan suppea lääkelupa, joka rajataan koskemaan asiakastani. Tarkoittaa käytönnössä sitä, että saan antaa asiakkaalleni hänelle valmiiksi jaetut lääkkeet. Mitä oon tuohon materiaaliin perehtynyt, niin oikein mielenkiintoista ja yleissivistävää tekstiä. :) Kokeilen vasta ensimmäisen kerran, joten jos ei mee läpi, aina voi uusia.


Mites Peksin kanssa sujuu? No, jännityksellä odotan, milloin hän ilmoittaa saapuvansa Ouluun. Tiedän, että se on jokin tammikuun viikonlopuista, mutten tiedä mikä. Tiedän vain, että hän saapuu jo torstai-iltana. Vielä ollaan kuulosteluvaiheessa. Nykyisin harkitsen hyvin tarkkaan, kenen kanssa haluan alkaa seurustella. Yhteenkään suhteeseen en ryntää suinpäin. Aika näyttää mitä tuleman pittää.

Tammikuu on tipaton (nou problemo) ja ohjelmaton (siksi, että oon liian hyvä keksimään itselleni tekemistä). En ole sopinut mittään siksi, että Peksi yllättää minut. ;) Enkä haluaisikaan. Mulle on ihan fine olla kotona ja setviä keskeneräistä elämää mm. blogiin kirjoittamalla ja paperisotkuja karsimalla. Kiitos Peksi, että sinä pidät huolen sosiaalisesta puolestani, etten aivan mökkihöperöidy tai lahoa oman pääni sisälle. :)


Jaahas kello on varttia vaille iltaseitsemän, mikä tarkoittaa että alan hipsiä unten maille.

Hyvää yötä ja mukavaa tammikuuta. 

Tuulia’s self help vol. 3

Hyvää iltaa. Mulla on ollut pitkä viikonloppu, sillä loppiainen osui maanantaille. On arkipyhä ja minulla palkallinen vapaapäivä.

Viikonloppu, kolmipäiväinen sellainen, on mennyt vauhdilla kuten aina. Hyvä, että on yksi päivä enemmän aikaa. Ehdin ainakin rauhassa järjestää kotia. Muutenkin alan vihdoin hahmottaa minulle ihanteellista unirytmiä ja ylipäätään tapaa viettää laadukas viikonloppu.

Jaan taas vaihteeksi ajatuksia itseavusta. En siksi, että olisin pulassa ja yrittäisin epätoivoisesti etsiä ratkaisuja, vaan siksi, että haluan osoittaa kuinka se toimii ja on toiminut, erityisesti tänä viikonloppuna.

Mulla on ollut jo kauan tunne, että hukun tähän roskaan. En ole hamstraaja ja inhoan suurkulutusta ja ostohysteriaa, mutta tunnustan: En osaa hävittää mitään tavaraa ennen kuin olen ”käsitellyt” sen loppuun asti. Olen pakkomielteinen lajittelija, enkä sano että se huonoa olis, sillä kyse on sinällään järkevästä toimintatavasta. Ainakin olen tunnollinen ja ajattelen ympäristöä. Kierrätän muovit, biot, sekajätteet, metallit, lasit, kartongit ja paperit – toisin sanoen kaiken mille on roskakatoksessa oma jäteastiansa. Mikä siitä tekee outoa, on se, että viedessäni roskia haluan vielä kerran penkoa kaikki roskapussit ihan vain katsoakseni, mistä jätettä on syntynyt. Samalla varmistan, että olen lajitellut kaiken oikein. En nyt sentään kippaa biojätepönttöä nurin ja ala tonkia hedelmätarroja kananmunankuorien seasta tai muuta yhtä älytöntä, mutta kyllä mää vähintään muovit katsastan.

Niin tai näin, suurin ongelma minulle on paperi. Ei sillä, ettenkö tietäisi miten ja minne se kuuluu lajitella, vaan se paperin määrä! Paperiroskaa on mulla monta laatikollista, joista suurin osa vuosien takaa. Olen minä niitä muutoissa isot määrät hävittänyt, mutta tuntuu, ettei se lopu koskaan. Kyse ei ole siitä, että kuvittelisin tarvitsevani niitä vielä joku kaunis päivä, vaan siitä, että en alun alkaenkaan ole ehtinyt kunnolla perehtyä siihen, mitä papereissa lukee. On helppoa sysätä syrjään esim. ilmaislehti ja ajatella, että kyllä mää tuon jutun tuosta luen kun ehdin, mutta en nyt. Mulla on ties kuinka monen vuoden veroilmotukset tuolla jossain laatikoiden perukoilla, kuten myös koulumonisteet, laitteiden käyttöohjeet ja jopa kassakuitit. Oon nakannut ne paperinkeräyskoriin tai jonnekin mappiööhön sillä ajatuksella, että vien ne sitten joskus. Mutta, kuinka ollakaan, ne jäävät ajelehtimaan sinne kuukausi- ja vuosikausiksi. Odottaen päivää, kun jaksan tarttua toimeen.

Tänä viikonloppuna päätin, että asialle tulee muutos.

Imuroin eilen asunnon ja siinä samalla siistin pöytiä ja kirjahyllyä. Kuinka ollakaan, suurin osa tasoilla olevista setvittävistä tavaroista oli paperiroskaa. Niitä lähti isot määrät pois nurkista, huh! Sen kerran kun innostuin kunnolla, alkoi myös tapahtua. :) Vanhoja kuitteja, lehtiä, mainoksia ja sutattuja A-nelosia päätyi paperiroskikseen. Samalla tasot järjestyivät ja kodin yleisilme muuttui. Kyllä kannatta con-marittaa.

Mulle tulee aina hyvä mieli, kun san asioita aikaiseksi. Erityisesti vanhan, itselle tarpeettooman tavaran käsittely ja asianmukainen luopuminen (roskiin, hyväntekeväisyyteen tai myyntiin) saa aikaan onnistumisen tunteen. Tuntuu, että maailma kirkastuu ja elämä järjestyy, kun on saanut konkreettisesti käsitellä menneisyyttä. Silloin on avoimempi ja vastaanottavaisempi uudelle. Oivalisn jo vuosia sitten, että vain sillä, että uskaltaa luopua, voi saada uutta tilalle.

Urakasta on tehty vasta esikarsinta. Vielä saa käyttää useita kymmeniä työtunteja, mutta uskon että hyvällä organisointikyvyllä onnistun tavoitteessani: kaikki ylimääräinen paperi pois loppuvuoteen mennessä. Tiedän, että harva paperinpala on oikeasti niin tärkeä, että kukaan sitä kysyisi tai vaatimalla vaatisi, mutta niissä olevan tieto on säästämisen väärti. Jos vain nakkaisin kaiken menemään katsomatta sen tarkemmin, mitä hävitän, saattaisin tietämättäni hävittää jotakin tärkeää. Paperiroskan karsiminen on myös henkinen prosessi: elän muistoissani hetken, jolloin teksti oli uunituore ja käyn läpi mennyttä. Tässä on toki tärkeää, ettei jää liian pitkäksi toviksi jumittamaan yhteen tositteeseen. Muuten aikaa menee hukkaan ja suhteellisuudentaju kärsii.

Muun muassa äidilläni on se paha tapa, että karsiessaan lehtiroskaa hän saattaa kesken kaiken unohtua lukemaan lehdestä mielenkiintoista artikkelia. Siihen on vain yksi keino: jos tietyn jutun haluaa välttämättä säästää, joko leikkaa kyseiset sivut irti tai ottaa kameralla kuvan, minkä jälkeen laittaa tekstin VÄLITTÖMÄSTI SYRJÄÄN ja lukee myöhemmin, mutta VASTA kun lajittelu-urakka on ohi.

Itseapu on aloitettu ja kotia on saatu järjesteltyä muutenkin. Eilen imuroin koko kämpän ja vein ison kasan roskia. Loppiaisaatto oli hyvä päivä siivota, sillä loppiaisena moni luopuu viimeisistäkin joulukoristeista. Itselläni niitä ei ollut kuin muovinen pöytäkuusi ja kynttelikkö, mutta joulukortit ja lahjapaperit sain järjesteltyä siististi, osan roskiin ja osan odottamaan seuraavaa joulua. Nyt ois joulu taputeltu ja siinä sivussa muutakin roskaa hävitetty, muutakin elämää käsitelty. Hyvällä mallilla ollaan. :)

Näillä puheilla lähtee käyntiin Tuulian paperinkarsintavuosi 2020. Aikaa saat kyllä, se on järjestelykysymys. Ja jos ossaat järestää papereita, ossaat järestää myös aikaa. Kaikki hyvin. Luota itseesi. :)

Tsemppiä paperisotkujen setvimiseen!

Uusi vuosi ja uusi blogi

Hei ja hyvää vuoden 2020 ensimmäistä päivää.

Uudenvuodenpäivä on sujunut rauhallisesti kotona ollessa. En hetkeäkään kadu sitä, etten juhlinut ollenkaan. Mentiin Mymmen kanssa ajoissa maate, jo hieman jälkeen 21. Edes taloyhtiön pippaloiden skippaaminen ei harmita laisinkaan.

Minulla on ollut normipäivä, kuin mikä tahansa vapaapäivä. Vähän kuin yksipäiväinen viikonloppu keskellä viikkoa. Oon herännyt 8 jälkeen, vastannut viesteihin, käynyt uimassa, kuunnellut presidentin uudenvuodenpuheen molemmilla kielillä, käynyt kaupassa, pessyt pyykkiä, järjestellyt kotia ja laittanut ruokaa.

Tuiranrannassa näkyi tänään raketteja, jotka oli selvästi ammuttu laiturin kaiteelta. Maassa oli jonkin verran roskia. Sen sijaan kotipihani oli siisti, mikä varmaan johtuu siitä, että taloyhtiö oli mainostanut kello 13:n siivoustalkoita. Kuuntelin Radio Novan uutisista, että silmävammapotilaita oli hieman keskivertoa vähemmän, kuitenkin muutama. Peksi kertoi, että jossakin päin oli raketteja ammuttu miten sattuu ja talojakin oli syttynyt tuleen niiden takia. Tuumin vain, että mikä pahus ihmisiä vaivaa. Onhan taivaalle ammutut raketit kauniita, mutta ikävää on, että ilotulitteiden takia tulee rumaa jälkeä.

Itse en ollut tänä uutena vuotena rakettien kanssa missään tekemisissä, en aktiivisesti enkä passiivisesti. Lapsena uudenvuoden ilotulitus oli pakko nähdä ja tunnustan, että jo alaikäisenä ammuin raketteja itsekseni. Enää en kaipaa niitä. Kaupungin järjestämiä ilotulituksia ja valoshow'ita on hieno katsoa, mutta itse en enää laittaisi rahaa räjähteisiin. Korkeintaan muutaman tähtisadetikun voin polttaa.

Noniin, se uudesta vuodesta.

Aloitin tänään uuden blogin, johon kirjoitin myös ensimmäisen tekstin. Tässä linkki: Tuulian terveysblogi Yritän keksiä, mistä aiheesta aloittaisin terveyspuheideni pidon. No, vauhtiin kun pääsee, loppua ei näy. ;)


Rauhallista alkanutta vuotta.