Moikka kaikille!
Kyllähän Tuulia tuli tähän taloon jo aikaa sitten, kaksi ja puoli
kuukautta täällä on vierähtänyt. Muutin loppiaisena Maikkulasta
Koskelaan, Oulun pohjoispuolelle kuten olin halunnutkin. Tero auttoi
jälleen muutossa, joka todellakin sujui paljon kivuttomammin kuin
edellinen.
Itse asunto on ihan
kätevän kokoinen ja vasta remontoitu, vielä sijaintikin on ihan
hyvä ja takapihan metsämaisema oikein mukava, mutta on asioita,
joiden osalta muutto ei mennyt aivan ”avaimet käteen”. Heti
ensimmäisenä yönä tässä kaksikerroksisessa luhtitaloyksiössä
oli aivan jäätävän kylmä. Tero tunsi, että ikkunat vuotavat.
Kyllähän niistä veto kävi.
Se tulee nurkista
sisään ja jäädyttää /
mä kuinka tänne
päädyinkään /
asuttamaan kylmää
taloo
Sain pari
ensimmäistä viikkoa nukkua ihan valehtelematta pipo päässä ja
varmaan viisi peittoa päällä, sillä oli niin järkyttävän
kylmä. Lisäksi jouduin vuoraamaan olohuoneen, makuuhuoneen ja
keittiön ikkunanpuitteet ilmastointiteipillä. Sitten kutsuin
huoltomiehen, joka kävi tiivistämässä ikkunat sekä parvekkeen
oven sillä aikaa kun olin töissä. Hän oli irrottanut
teippiviritelmäni myös korvausilmaventtiileistä, jotka sijaitsevat
ikkunoiden yläpuolella ja liikkuvat vaakasuunnassa. Hän kirjoitti
myös lapun, jossa kehotti pitämään vähintään yhtä venttiiliä
jatkuvasti auki, sillä korvausilma on tärkeää. Huoltomies
mainitsi myös, että ikkunoita ei saa tiivistää ulkoa päin, sillä
muuten ne menevät huuruun.
Minä panin
ikkunaan teippisuojan /
että edes
jossakin lämmin ois
No, alkoihan
asunnossa vähän siedettävämpää olla huoltotöiden jälkeen.
Silti tuskin viikkoa kului, kun aloin taas palella ja epäillä, että
tiivisteet ovat pettäneet. Pyysin helmikuun alkupuolella Teron tänne
ja käskin tuoda tiivistettä mukanaan. Tero huomasi heti,että
huoltomies oli oikaissut tiivistyksessä ja pyöräyttänyt nauhan
vain ikkunaruudun ympäri, vaikka se kaiken järjen mukaan kuuluisi
katkaista jokaisen sivun jälkeen ja vasta sitten aloittaa uudestaan.
Tero on sentään ollut Tiivillä töissä ja tietää ikkunoista
”hiukan” paremmin kuin yksikään huoltomies. Hän äkkäsi heti,
että osa tiivisteistä on iankaiken vanhoja ja niitä oli jopa
niittailtu sieltä täältä, siispä revimme ne alas ja laitoimme
uudet. Vastauksena kysymykseen, miten on uudessa kämpässä
alkuvuosi sujunut: Ikkunoita tämän tästä tiivistäessä, yhdessä
ja erikseen.
Tän piti olla
avaimet käteen ja Ouluksi taloon /
meni kunnolla
käteen / syntyi hirveä haloo
Mikä tämän
asunnon lasiruuduissa sitten on vikana jos ne niin paljon ovat harmia
aiheuttaneet? Näin yhdessä ikkunassa vuosiluvun 1994. Päättelin,
että jos ne todella ovat yhtä vanhat kuin tämä talo, ei ihme että
tiivisteet vuotavat eikä kylmänilman torjuntakaan ole paras
mahdollinen. Merkki on Fenestra ja mitä muuttoni jälkeen
Suomi24 -keskusteluista luin, kyseisiä ikkunoita on haukuttu
sekundalaatuisiksi ja niistä on varoitettu. Äsken googlailtuani
hoksasin, että kyseinen firma on vuonna 2014 mennyt konkurssiin.
Toisaalta, ihan oikein sille, jos kerran niin fiaskoja tuotteita
valmistivat.
Soitin noin kuukausi
sitten isännöitsijälle (se oli vielä joku vaki-isännöitsijän
sijainen), joka kertoi, että korvausilmaventtiilien asentoa
säätämällä voi vaikuttaa muun muassa lämpötilaan sekä ilman
kiertoon ja raikkauteen. Olin pitänyt kaikkia kiinni koska niistähän
se ankara talvi puskee eniten sisälle, mistäs muualta (no tietty
vuotavista ikkunanrakosista mutta niille on tehty jo lähes kaikki
voitava). Isännöitsijä neuvoi pitämään venttiilejä koko ajan
auki jotta ilma pääsee vaihtumaan ja täten lämmintä korvausilmaa
tulemaan sisälle. Ainoastaan esim. makuuhuoneen venttiilin voi yöksi
sulkea ettei nukkuessa vallan jäädy. No, otin neuvosta vaarin ja
totesin, että naapurien tupakansavu ynnä muut pahat hajut eivät
enää haise asunnossani. Myöskään päähän ei niin voimakkaasti
puhalla yöllä, mutta valitettavasti veto kääntyy jalkopäähän.
Villasukkiakaan en viitsi laittaa koska jossain vaiheessa yötä
kumminikin heräisin riisumaan ne pois. Aina edes viltit eivät auta
sillä viima pääsee aluslakanankin väliin. :/ Summa summarum:
Siperia vaikenee, mutta vain hetkeksi.
Nyt tiedättä,
millainen murheenkryyni ja ärsytyksenaihe nämä kaskytäkolome
vuotta vanahat akkunat ovat olleet – sekä varsinkin
korvausilmaventtiillit, jotka ovat suoraan sanottuna vuosisadan
huonoin keksintö! Edellisessä kämpässä tuuletus toimi hyvin
pelkän liesituulettimen sekä wc:n ilmanvaihtokanavan kautta.
Kyllähän sielläkin makuuhuoneen ikkuna vuoti, mutta Teron tultua
tiivistämään sekin vaiva helpotti. Eräs tamperelainen kaveri,
jolle tämän kämpän ongelmista avauduin, totesi: ”Voihan Oulun
vetoisat kämpät!” No sanokaas muuta. :’D Olen asunut pelkissä
Sivakan asunnoissa ja kuullut, että muutkin ovat valittaneet
että juuri kyseisissä kämpissä on kylymä. Liekö haluaa kaupunki
säästää kaukolämmössä. Pah! Pitäisi ajatella ensisijaisesti
asukkaita, maksavia asiakkaita, sillä heidän (lue: meidän)
asuinviihtyvyys on se joka välittömästi kärsii! Pian kukaan ei
enää halua asua sellaisessa luukussa jossa on näin selviä vikoja.
Ajattelin ensin,
että vihdoin olen löytänyt mieluiseni asunnon jossa voisin viihtyä
vuosia. Ja mitä vielä! Sanotaan suoraan, että minä olen näistä
ikkunoista ja typeristä korvausilmaluukuista niin mieleni
pahoittanut, että olen vakavissani harkinnut poismuuttoa. Onneksi
kevät ja kesä on tulossa. Ainakin tuuletuksen pitäisi toimia kun
se jo nyt on turhankin tehokas. Ainoa mikä huolettaa, on ötökät.
Tuossa on aivan lähellä mehtä, joten niitä voi sieltä lennellä
tänne montaakin reittiä: auki olevista ikkunoista, parvekkeen
ovesta sekä pienimmät yksilöt suoraan ilmaventtiileistä. Jotenkin
vaan olen näiden kuukausien aikana tullut siihen tulokseen, että
tämä kämppä ei ole mua varten. Mä en vain asetu, ja siihen on
todella konkreettinen syy: kylmä ilma, joka saa olon varautuneeksi
ja kangistaa lihakset koska niiden on tuotettava lämpöä. Jollei
tähän kylmyysongelmaan saada minkäänlaista ratkaisua, minä
äänestän jaloillani ja otan ja lähden! Syksyn tullen minä en
täällä enää asu, sillä toista talvea näin kylmässä kämpässä
en kestä. Siperia opettaa, mutta rajansa kaikella.
Juuri nyt ei vain
ole paras sauma muuttaa, sillä omassa elämässä olisi kaikkea
muutakin tekemistä: Hakemuksen lähetystä kouluun (ja miksei
töihinkin), reissua Tampereelle touko- ja kesäkuussa, raha-asioiden
hoitoa sekä tavaroiden myyntiä Tori.fi:ssä (haluan joistakin
tavaroista eroon ennen kuin vien seuraavaan kotiin). Juuri nyt
akuutein on tuo hakemus kouluun, sillä aion hakea opiskelemaan.
Sitten voin alkaa laitella asuntohakemuksia ja katsella vaikka
Tori.fi:stä jahka yksityisillä markkinoilla olisi tarjolla minulle
sopiva vuokra-asunto. Muuttaminen on muutenkin raskasta ja kun
viimeiset puolitoista vuotta on ollut melkoista muuttorumbaa,
haluaisin viimein alkaa asettua, löytää kodin ja todeta: ”Tää
on mun koti. Tänne mä haluan jäädä. Täältä mun ei ole mikään
kiire pois.” No, ehkä mä vielä yhden muuton kestän ja vakuutan,
että se on toistaiseksi viimeinen. Seuraava sitten jonkun ison
elämämuutoksen seurauksena, eikä siksi, että asunto ei miellytä.
Kuinka ihmeessä mä
olen sitten kestänyt tätä hyytävää kotia kaikki nämä
kuukaudet? No näin konkreettisesti vastaten: viltteihin verhoutuen,
lämmintä teetä juoden, kerrospukeutuen sekä kotona jumpaten.
Lisäksi viikonloppuisin taloyhtiön saunassa löylytellen sekä
kahdesti viikossa Oulujoessa kylmäuiden. Juurikin kylmäuinti on
se, joka pitää minut vuoden ympäri terveenä ja nostaa
kylmänsietokykyä. Sitä nukkuu yötkin paljon paremmin eikä vetoa
aisti niin herkästi kun veri kiertää kropassa. Jotenkin tähän
ikään mennessä sitä vain tietää, että kaikki on tilapäistä
ja vaikeistakin asioista pääsee yli, niin myös läpitunkevasta
viimasta. Sitäpaitsi, eihän tämä minun syytäni ole vaan
taloyhtiön! Enhän mä voinut tätä aavistaa siinä vaiheessa kun
kävin joulun alla asuntoa katsomassa. Täällä oli täysi remontti
silloin käynnissä ja varmaan mulla tuleekin ensimmäisenä mieleen
alkaa tunnustella ikkunoita saati kysellä niistä. :o Jos olisin
tiennyt, en olisi kuuna päivänä tähän taloon muuttanut. Mutta,
olen vain vuokralainen joten vastuu ei ole minulla. Pienen lämmittävä
sähköpatterin ostoa tosin olen harkinnut näin loppukeväälle.
Kävinkin tänään keskustan Tokmannilta kysymässä, mutta siellä
ei ollut. Toppilan myymälässä on, ainakin netin mukaan, sinne
saatan suunnata siis. Ajattelin kuitenkin huomenna soittaa
isännöitsijälle, tälle vakkarille joka on jo palannut lomalta, ja
kysyä voisiko joku tulla tänne selvittämään mistä oikeasti
kiikastaa.
Eihän se missään
nimessä oikein ole, että ihminen kärsii kuukausitolkulla
kylmyydestä joka ei ole vain ohimenevää, vaan jatkuva riesa, joka
ei poistu, jollei asialle tehdä mitään. Miten sitten mun mieleni
on kestänyt tämän? No, moneen asiaan voi itse vaikuttaa edes
joltain osin. Tässä tapauksessa se tarkoittaa kylmyyden
minimoimista kaikin tavoin, esim. lämpöpatteri, ikkunaverhot, lisää
lattiamattoja ja lisää tiivistettä ikkunoihin (Tero jätti sitä
mulle jonkun verran). Kuten sanottu, mulla on päivisin muutakin
tekemistä kuin asunnon vikojen korjaaminen (joka lähtökohtaisesti
kuuluisi huoltomiehelle). Niin kauan kuin ei ole itse valmis tekemään
asioiden eteen, ei auta valittaa. Se on vain kärsittävä ja
kestettävä. Olosuhteet ovat todella arktiset mutta ei auta kuin
ajatella, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Kaikesta
huolimatta mulla on perusasiat kunnossa. Tällä hetkellä ei ole
edes rahahuolia, joten tässä ei olla köyhiä eikä kipeitä. :)
Lisäksi mulla on paljon henkireikiä, jotka auttavat mua pysymään
koossa, erityisesti rakkaat liikuntaharrastukseni. En keskity
suremaan kylmyyttä 24/7, vaan vedän viltin päälle, istahdan
teekupposen kanssa koneen ääreen ja mietin miten haluan päästä
elämässä eteenpäin. Se lienee mulle se kantava voima, se jokin,
joka auttaa mua jaksamaan.
En tiedä etelästä
mutta täällä Oulun korkeudella ainakin on ollut kunnon kylymä
talavi ja paljon lunta. Onhan tämä ollut oikea koettelemusten talvi
sillä jopa kotioloissa kylmyys on kaiken aikaa läsnä. Olen aika
sankari ollut kun olen näinkin kauan jaksanut, mutta paljon oon
saanut kyllä itseäni psyykata, varsinkin asumisen alkuaikoina. Niin
kiusallista kuin veto onkin, se ei ole tappavaa. Eikä se kyllä
terveyttänikään ole onnistunut vahingoittamaan. Kyllä tämä
vielä voitoksi kääntyy, ja uskon, että opin entistä enemmän
arvostamaan sitä, että tuvassa on lämpöä – valitettavasti se
ei ole edes suurten asuntofirmojen taloissa itsestäänselvyys.
No, huomenna otetaan
puhelu alueisännöitsijälle ja katsotaan jahka sen jälkeen ollaan
viisaampia...
Lyriikat:
Jukka
Poika: Kylmästä lämpimään
Hector:
Lumi teki enkeli eteiseen
Arttu
Wiskari: Avaimet käteen
