Heinäkuun loppulöpinä

Moikka. Se on heinäkuun viimeinen päivä. Puhuin viime postauksessani heinänteosta. En oo koskaan päässy moista kokeilemmaan, kaupunkilaistyttö kun oon. Jos joku opettais mulle alusta alkaen miten homma toimii, niin mielelläni kyllä yritän. Ainoa mielikuva joka mulla tuloo, on isolla haravalla seipäisiin nostettu heinä. (Pohjanmaa-elokuva vuodelta 1988.) Seipäät tosin on harventuneet, sillä tätä nykyä heinää suurimmaksi osaksi paalataan.

Tänään mulla on ollut vaihteeksi oikein touhukas päivä. Heinäntekoon verrattava savotta. Oon siivonnu yläkertahuonetta, sillä huomenna lähden pois Kalkusta. Perattiin äitin kanssa pahvilaatikoita ja vaatekasoja. Tuossa ois ainakin kolome kassillista vaatetta hyväntekeväisyteen. Mietin kävisinkö nakkaamassa ne tuohon UFF:n laatikkoon, joka on Kalakun K-Markettia vastapäätä.

Huomenna on Miran synttärit 80-luvun teemalla. Näkisittepä millaisen asun oon hankkinu. :P Tilasin Naamiaismaailmasta. No, ehkä laitan kuvvaa. Pitäs vielä kortti kirijoottaa, lahja paketoida ja kasariaiheinen tietovisa puhtaaksi muotoolla. Huomenna aikaisin iltapäivällä lähären. Oho ku tuli pohjanmaata, ylläri.

Ja taas mun puhelin laulaa... mua kaivataan. Käyn vähän syömässä, vien ne vaatteet ja illalla teen Fressi-TV:n yin joogan. Se on ihan parasta. ♥ Auta Anttia olen myös kuunnellut. 

Tämä elämä on jokaisella omanlaisensa, savottoineen ja sanontoineen päivineen. Mua huvittaa sana savotta. Työmaa, iliman savoa. Entä jos ei ollakkaan ihan Savotta? Jos ollaan umpikieroja vientäjiä ja kientäjiä. 

Suattaapi olla että tulloo tai suottaapi olla että ei tuu ...savottaa. ;)

Hei hei heinäkuu!

Tämän kesän heiniä

Heippa! Heinäkuu alkaa lähennellä loppuaan ja päätin sen kunnikasi kirjoittaa pitkän postauksen. Otsikko tuli sanonnasta ”menneen talven lumia”. Olen keksinyt vastakohdan: ”Menneen kesän heiniä”. Mutta, koska Mamban ihanan ärsyttävän puhkikulutetun kappaleen sanoin vielä on kesää jäljellä, kuuluvat nämäkin heinät ja heinäkuut tähän kessään, joka ei ole vielä mennyttä. (Jos joku väittääkin että kesä meni jo, on kyllä melekonen pessimisti!)

Millaisia kesän heiniä Tuulia on puinut? Onko elämä ollut heleppoa ku heinänteko, vaikka sanotahan, jotta heinänteko ei ole heleppoa? Lue, ystävä rakas, niin sinulle selevijää.

UUSI HARRASTUS

Ollessani juhannuksen aikaan Pietarsaaressa, luin vessassa ET-lehteä (siellä niitä oli vino pino), jossa oli juttua äänikirjoista. Jutussa mainittiin muuan suosittu podcast, Auta Antti! Muistan kaverini kehuneen kyseistä ohjelmaa. Kuinka ollakaan, yks kaunis päivä kuntosalilta kotiin pyöräillessä aloin spontaanisti kuunnella Auta Anttia, jonka olin vaivattomasti löytänyt Spotifysta. Jäin kerrasta koukkuun! Ohjelmassa Antti Holma vastaa kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin ja kertoo samalla omasta elämästään. Hän on avoimesti homo ja naimisissa ranskalaissyntyisen miehen kanssa. Asuvat New Yorkissa. Mua huvitaa, kun hän nauhoittaa jaksot komerostaan (”kaapista ulos”) ja välissä hörppii kuuluvaan ääneen kahavia.

No, ihka ensimmäisessä jaksossa hän antaa ihka ensimmäisen kysymyksen lähettäjälle neuvon: Kirjoita aamusivuja. (Jos haluat tietää mistä puhun, kuuntele Auta Antin 1.kauden 1.jakso, kohdasta 9:57.) Idea lyhyesti: kirjoita joka aamu käsin kolme sivua tekstiä, tajunnanvirtana, sensuroimatta ja analysoimatta. Teksteihin ei enää palata jälkeenpäin. Ohje oli tarkoitettu nimimerkille Miss Moniongelmainen, mutta tämä Miss Järvinen päätti ottaa neuvosta vaarin! Olen 24.6. alkaen kirjoittanut, jos en joka aamu, niin vähintäänkin joka päivä, vähintään sen kolme sivua tekstiä käsin. Olin muutamaa viikkoa aiemmin onnekkaasti löytänyt vanhan kierrevihon, josta tein päiväkirjan. Kierrevihko on siitä hyvä, että sivuja voi näppärästi repiä.

Niin minä vain olen kynä sauhuten tuottanut päivittäin sivutolokulla tekstiä! Välissä käsi on puutunut ja kynästä loppunut muste. Ei muuta ku käden lepuutus ja uusi kynä – ja taas jatkuu! Paras vaihe on, kun sivut saa repiä. Myönnän, että haluan nopeasti lukea läpi tuotokseni ennen tuhoamista. Sitten ruttaan sivut pieneksi palloksi ja tungen syvälle roskikseen. Tilanteen tullen oon saattanut nakata paperit takkaan tai muuhun tulipesään. Ah mikä aistinautinto, kun omat typerät ajatukset palavat savuna ilmaan!

Aamusivujen kirjoittaminen on ollut äärimmäisen terapeuttista. Antti Holma sanoi, että tätä kun olet tehnyt joka aamu puoli vuotta, elämässäsi tapahtuu käänteitä, ja nimenomaan hyviä käänteitä. Musta tuntuu, että mulle on tapahtunut niitä jo nyt. Listataanpa muutamia:

1. Itsensä toteuttamisen keino: olen kirjoittajaihminen, joten minulle on luontevaa pukea ajatukseni sanoiksi. Kirjoittaminen on mun juttu! Se ajatus on vahvistunut – kuten myös itseluottamukseni. Minulle ei tuota ongelmaa kirjoittaa kolmea sivua tekstiä. (Sole temppu eikä mikhän.) Tyhjän paperin kammon sijaan minulla on tyhjän paperin nautinto!

2. Pakkoajatusten taltuttaja: Kävin aikanaan kaksi vuotta terapiaa ahdistuneisuushäiriön takia. Sain diagnoosin pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö. Ulkoisesti saatan olla normaali (ei siis ”astu suojatiellä vain valkoisille viivoille”- tai ”tarkista hellanlevyt” -neuroosia), mutta päässäni suhisee kummallisia sanoja ja sanayhdistelmiä, jotka eivät millään lailla liity senhetkiseen tilanteeseen. Se kertoo siitä, että mieltä vaivaa jokin. Kun kirjoitan ajatuksia, myös niitä pakkoajatuksia heti aamusta ylös, mieli on kirkkaampi eivätkä tyhmät sanat sumenna pääkoppaa. Kirjoittamalla olen päässyt eroon viimeisistäkin pakkoajatuksista.

3. Uusia näkökulmia: Kun henkinen roska ei paina päätä, on helpompi olla avoin uudelle. Nautin elämästä enemmän! :)

4. Luovuus ja spontaanius: Enää en ole yhtä ehdoton kuin ennen. Aiemmin suoritin enkä halunnut poiketa totutusta. Olen oppinut joustamaan. Osaan muuttaa lennosta suunnitelmia ilman, että ärsyynnyn.

5. Ongelmanratkaisukyky paranee: Kun kirjoitan ylös mieltä vaivaavat asiat ja revin sivut, kiukutus vähenee. Parhaillaan keksin kirjoittaessa ratkaisuja ongelmiin.

6. Keskittyminen ja läsnäolo: Kärsivällisyys, keskittyminen saati hetkessä elämisen taito eivät ole olleet vahvuuksiani. Nykyisin onnistun niissä paremmin. Pystyn keskittymään jopa nukkumiseen.

7. Itsetuntemuskeino: Olen oppinut tämän kesän aikana tuntemaan itseni paremmin.

8. Itseapua parhaimmillaan: Olen aiemmissa postauksissani puhunut self helpistä. Aamusivuja kirjoittaessa toimin itse itseni terapeuttina. Olen saanut paljon liikkelle henkistä kuonaa, käsitellyt ikäviä muistoja ja oivaltanut, miksi olen sellainen kuin olen. Tärkeä oivallus, jonka olen tehnyt, on tässä: Elämän ei tarvitse olla pelkkää iloa ja riemua. Vaikka miten suunnittelisi ja järjestäisi, tunteita ei voi ennustaa. Kun antaa luvan vastenmielisille ajatuksille ja käsittelee ne pois, voi aidosti olla onnellinen.

Summa summarum: Aamusivut on kaikin puolin tervetullut lisä elämääni. Uusi, puhdistava ja erittäin toimiva aamurutiini, jonka avulla päivä lähtee erilailla käyntiin.

REISSUT

Oon ollut poissa kotona heinäkuun 3. päivästä asti, jolloin lähdin Onnibussilla Tampereelle. Alunperin mun ei ollut tarkoitus olla näin kauan. Olisin ehkä palannut Ouluun viimeistään 21.7. Koska serkkuni järjestää nelikymppiset 1.8, tiesin uuden reissun koittavan pian. Sillä mietin, onko minun viisasta välissä käydä Oulussa, jos kuitenkin reilun viikon päästä saavun Manseen uudelleen. Eipä ollut. Toisekeen, ehdin sopia kaikenlaista, joka on pidellyt minua täällä etelässä näihin päiviin asti.

Kuten joka kesä, paljon on taas nähty ja koettu. Olen tänä kesänä käynyt ensimmäistä kertaa kahdessa P:llä alkavassa merenrantakaupungissa:Pietarsaaressa ja Porvoossa. Pietarsaaressa olin edellisen kerran juhannuksena, Porvoossa kävin 16.-18.7. Yhteistä näille kaupungeille on myös se, että J.L. Runeberg on vaikuttanut molemmissa – ja se näkyy. Jeppiksessa (Pietarsaaren lyhenne) on Runebergin tupa ja synnyinkoti, kun taas Porvoossa Runebergin puisto patsaineen sekä Fredrika Runebergin puutarha. Kauniita kaupunkeja molemmat, erityisesti Porvoon vanha kaupunki. Tällaisia aluevaltauksia on Tuulia tehnyt. :) Viime viikonloppuna olin toistamiseen Pekan kanssa Pietarsaaressa. Pe-su olimme Luodossa mökillä, jossa vietimme juhannuksen. Aa että mä nautin. Mökkeily on todella terapeuttista. ♥ Meressä tuli uitua ja mustikoita poimittua. Se Luodon meri-saarinäkymä on yksi maailman kauneimmista maisemista.

Heinäkuussa oon toki eri puolilla Tamperetta vaikuttanut: serkun luona Linnainmaalla, kaverin luona Hervannassa, Hallilassakin poikkesin, yhesti Tesomalla, parilla kaverilla Kalkussa, pari yötä Pekalla Haukiluomassa ja muuten porukoilla täällä Kalkussa. 6.-8.7. kävin junalla ystäväni luona Vammalassa, siitä postasinkin taannoin. Niin, ja Porvoosta lähdin Helsinkiin, jossa näin muutaman tunnin vanhaa ystävääni, minkä jälkeen kahdeksi yöksi Keravalle. Yövyin tuttavaperheelläni ja käväisin ystäväni luona lettukesteillä.

Voitta oikeasti kuvitella, kuinka uupunut olo mulla on kaikesta tästä menemisestä ja tekemisestä. Pelkästä repun kantamisesta selekä kipiä. ”Ite valitsin nää reissumiehen saappaat”, laulaa Cheek kappaleessa Anna mä meen. Toisaalta, tällainen elämäntyyli sopii mulle. Näin Tuitsun kesät on menneet aina ja iankaiken. Mikäs siinä, kun töitä ei oo ollu, niin pääsee vapaasti Suomea kiertämään.

Anyways, nyt oon porukoilla ja yhtään enempää en jaksa mennä. Tänään kaveri tulee hakeen mut, mennään Vihnukselle uimaan ja jään Nokialle hälle yöksi. Huomenna näen Jesseä Virontörmässä pitkästä aikaa. Nämä on ainoa sovitut menot. Onneksi eivät asu kovin kaukana. Perjantaina tahi viimeistään lauantaina lähden Linnainmaalle Miran 40-vuotisjuhliin. Sunnuntaina sieltä rautatieasemalle ja kotia kohti Ouluun. Mulla jatkuu 3.8. työt, joten siksi kotiin. Ja muutenkin. Borta bra men hemma bäst.

Mymmeli jää vielä reiluksi viikoksi porukoille, syystä että tuun 8.8. Powerparkiin. Mennään Pekan ja Janinan kanssa. Sieltä iltajunalla Tampereelle, jossa seuraavana päivänä kummitytön rippijuhlat. Sitten ma 10.8. junalla kissan kanssa Ouluun. (Anoin sen palkattomaksi ja sain.) Eiköhän sitten ois tältä kesältä reissut reissattu. Pirkan pyöräilyyn en mee tänäkään vuonna, koska a) mihinä iasuksen välissä oisin päässy harjoottelemaan, b) money money money. Jeps. Kyllä nämä oli tässä.

KAVERIT

Haluan tässä ja nyt yhteisesti ystävilleni sanoa, että on ollut todella ihana tavata teistä jokaista. ♥ Ollaan kaikki rantauduttu niin eri puolille Suomea, että säännöllinen tapaaminen ois mahdotonta. Joskus menee vuosi, joskus viisikin, että tavataan. Teitä on paljon. Teitä ystäviä ja maanteitä. :D Mä todella sydämestäni toivon, että yksikään teistä ei loukkaantunut siitä, etten erikseen ehdottanut tapaamista. Avataanpa asiaa seuraavassa kappaleessa:

Mitä tulee kaverien näkemiseen täällä Tampereella, mulla on oikeasti kiintiö täynnä. Kesäisin koen sosiaalisen yliannostuksen, kun näen ihmisiä harva se päivä. Mä tarvitsen välissä päiviä, jolloin en tee mitään enkä näe ketään. Nollauspäiviä. Sellainen mulla oli eilen. Voin kertoa, että tuli tarpeeseen. Ystävien seura on kakspiippunen juttu: se antaa paljon, mutta liikaa nautittuna uuvuttaa. Kaikki se asian ja kuulumisten vaihdon paljous, käveleminen, asioiden jakaminen, everything.

Niin paljon kuin mä haluaisinkin nähdä mahdollisimman montaa hyvää ystävää, mulla ei voimavarat riitä. Vaikka aikaa olisi, en vain jaksa. Toisekseen, välillä tulee kausia, kun käytän aikani mieluummin yksinoloon. Olen täällä porukoilla vielä pari päivää, jonka aikana haluan siivota yläkertahuonettani. Se on sellainen ikuisuusprojekti, että jatkuva kaupungilla huitelu vain häiritsisi päämäärien saavuttamita. Mulla on valtava halu parantaa maailmaa ja haluan aloittaa sen kotiympäristöstä. Turhaa tavataa hyväntekeväisyyteen, minimalismiperiaate, siisti koti, henkinen puhdistus, parempi mieli, you know. Välillä muunlaista maailmanparannusta kuin kahvilassa istuskelu kaverin kanssa naamat vastatusten.

Tämän jälkeen toivon joka iikan ymmärtävän, että vika ei ole teissä, vaan minussa. Olen kyllä lähtökohtaisesti ekstrovetti, mutta omien ajausten paljous tekee minusta introvertin. Tarvitsen yksinoloa. En näe järkeä tavata, jos oma keho käy kierroksilla tai mieli on kaaoksen vallassa. En vain pysty silloin antamaan parastani.

Mä sydämestäni toivon, että tekin tuutta vastavuoroisesti Ouluun moikkaamaan mua. En tunne ketään samanlaista Reissu-Lassea kuin meikäläinen, jolla on Oulun täydeltä ystäviä ja minä yksi heistä, jonka luona käydään joka kesä. Oonkohan mä ainoa laatuani… :D

RAHA

Se mitä taannoin kirjoitin, on täysin totta. Palvelualojen työttömyyskassa ei ole vieläkään maksanut minulle ansiosidonnaista päivärahaa. Viimeisin raha, jonka olen saanut, on lomaraha 15.6. Oon ehtinyt laittaa jo toisen hakemuksen. Soitin 15.7. PAM:iin ihan vain saadakseni mielenrauhan. Mulle sanottiin, että silloin oli käsittelyssä 25.5. saapuneet hakemukset. Mie laittoin sen 29.6. Mie toivon, että ne käsittelee mun hakemuksen tällä viikolla. Tännään kahtoin ja sama tilanne, luki vain että saapunut. Voi kiasus. Koronan takiakko rahat viivästyy? Tässä käy pian niin, että veronpalautukset ehtii tulla ennemmin kö päivärahat. No, onneksi palautuksii tuloo sen verran, että saa sentään elokuun vuokran maksettua. Kesän alennusmyynnit on sattuneesta syystä jääneet välliin. Harmi. Elämä ei oo aina reilua.

MIELIALA & TUNTEET

Oon ollu tosi äkäinen viime aikoina. Joo, hormonit. Sanon varmaan viidennen kerran, että nainen voi laittaa kaiken menkkojen tai ovulaation piikkiin. Välillä ooon extraäkäinen niiden aikana. Ja aamusivut: ne saa henkisen kuonan liikkeelle. Tajuaa, mikä elämässä oikeasti ketuttaa. Ja ku en oo kotona. Saan paljon soveltaa ja improvisoida. Ja kun en oo ollu tutulla salilla ja joogatunneilla. Tehny vaan mitä tuolta Fressi-TV:stä sattuu tulemaan. Ja ku oon luonnostani touhukas ihminen, joka suuttuu itselleen, jos ei saa aikaiseksi tai on liian hidas. Eiköhän tämä tasoitu kun kotiin Ouluun pääsee. Niin tai näin, olen sitä mieltä, että vihaenergia tulee kanavoida rakentavasti ja järkeviin kohteisiin, esim. raju treeni, siivoaminen, kirjoittaminen ja mitä-näitä-hallintakeinoja-nyt-on.

Yes. Minäpä alan lopetella tämänpäiväistä vuodatustani. Jenna tulee kohta hakemaan mua, niin laitan repun siihen mennessä kuntoon. Taaskin ihan tajunnanvirtana kirijootin. No, tiiättepä nyt kautta rantain, mitä mulle kuuluu. Jatketaanpa taas, vaikka sitten junassa sunnuntaiehtoolla.

Tällaista heinänpuintia näin heinäkuussa.

P.S. Miun kolmekymppisiin on tasan 4 kk. :)

Moikka!

Astetta paremmat kesäkuulumiset Mansesta

Hei. Kerrottakoon, että voin paljon paremmin aamupäiväiseen avautumiseeni verrattuna. Istun taas bussissa tismalleen samassa kohtaa kuin tullessa. Eipä tämä niin vihattavaa ole kuin ajattelin. Ehkä vihattavin osuus on siinä, että asiaa blogiin olis, mutta teksti täytyy jättää kesken koska on jäätävä pois bussista. No, pikkuvikoja, postataa se minkä keretään.

Muistin taas miks lähdin salille ja Mältsyyn uimaan. Lopputulos: valtava määrä endorfiinia! Juuri tätä kaipasin! Edes vesisade ei haittaa, kun olo on muuten hyvä.

Käyn porukoilla ja lähen moikkaan Nixua. Kiva nähä pitkästä aikaa. :) Yes seuraavalla pittää jäähä.

No mutta, paremmin voidaan jälleen.

Kesäkuulumiset Mansesta

Hei vain! Meinasin aloittaa postaukseni näin: "Että mä vihaan istua TKL:n bussissa." Vihantunnetta on siksi, että Trella dösät liikkuu epätasaisemmin ku Oulussa. Toisekseen jos menee taakse istumaan, joutuu ylittämään keskiportaat. Bussin takaosa on kuin nouseva katsomo. Ei Oulussa oo sellaista. Toisekseen, Pohjanmaalla on tasaisempaa. Trella on nulle ihan liikaa korkeuseroja, mm. siitä syystä mua ärsyttää tää kaupunki. Se oikein symboloi elämän epävakautta. Pohkeet hapoilla ylämäestä. Ja vaikeampi bussissa keskittyä postaamaan, ku koko ajan mäkiä. Oonko minä vaan liian aistiherkkä? Vai onko mulla elämässä muitakin asioita jotka ärsyttää ja siksi jopa maaston kaltevuuserot ovat vihanpurkaukseni kohde? 

Ohan mulla. Mää mietin että oisin kirjoittanu taas elämästäni osa-alueittain... mut mää haluun ekana lyhyesti (mikä on Tuulian "lyhyesti"?) kertoa mikä mun mieltä vaivaa.

-RAHA! En tiiä yhtää milloin saan ja kuinka paljon. Oon laittanu 2 viikkoa sitten ansiosid. päiväraha-anomuksen menemään eikä vielä oo mitään kuulunu. Mun piti lisäksi tehä työkkärille selvitys siitä miksen hoi ottaa vastaan tarjottua työtä. En jaksa alkaa tässä koko vyyhtiä purkamaan mutta sanonpa vaa, etten tiiä kauanko asian selvittelyl kestää. Heinäkuu, kaikki lomalla. Hitaita ovat virkailijoiden kiireet. Siis kyl mul fyffee on ja ruokaa saan jne, mut ärsyttää tää taloudellinen epävarmuus!!!

-Oma luonne. Voiko oma luonne ärsyttää? Oon liian tarkka ja ajattelen liikaa!!! Mulla on vahvat visiot, joiden mukaan haluan toimia. Saan hyvänolon tunteen ja onnistumisen elämyksiä siitä, kun saan asioita aikaiseksi. Miks oon näin suunnitelmallinen? Oon tajunnu että elämää ei voi hallita. Sen oivaltaminen on samaan aikaan raadollista ja vapauttavaa.

-Porukat. Ku meillä on sekaista ja mä joudun siivoon. Syy: en viihdy sotkuisessa kodissa. 

-Ylikierrokset: niitä mä meen purkamaan Mältinrantaan sekä Nässyn salille NYT. Siinä on syy miksi istun TKL:n bussissa. Ja äsken jäin pois. Dudii, nyt meen.

Eiku musta vaa tuntuu et mun mieli sekoo jos en saa tehdä asioita tutulla ja turvallisella tavalla. Oon liikuntariippuvainen ja mun on saatava purkaa uintiin, joogaan ja reeniin kaikki ikävät tunteet. Toki myös kirjoittamiseen. 

Heei, kyl tää tästä. Elämä ei oo aina helppoo. Otan tän toisaalta haasteena, etten suunnittele ja ohjelmoi liikaa. Että jätän tilaa yllätyksille. Vaikka välillä inhoan itseäni "villinä improvisoijana". Parempi ois olla laskelmoiva järkeilijä. Vai oisko se niin hääviä?" Emmä tiiä. Joka tapauksessa mää meen nyt, en saakutti kehtaa jäähä tähän keskelle katua postaamaan. Dudii hei! Tuli varmaan hurjan kaoottinen avautuminen mut jos tää herättää mitä tahansa tunteita nii... sitte herättää. Ainaki jaksoit lukia.

Tän junaradan varrelta...

Moikkelis moi. Juna on paras paikka postata. Oon matkalla Vammalaan ystävääni ja hänen perhettään tapaamaan. Tuun takas keskiviikkona. Oon kyllä aikas väsyny ollu, ku koko viikonloppu serkulla (la oli juhlat) ja eilen tulin Pekalle, josta tänään lähdin Kalkkuun tavaroideni ja kissani kanssa. Nyt tarvii vaa levätä ja ottaa rennosti minkä voi, jotta loma tuntuu lomalta.

Nokialle asti on erittäin tutut maisemat.

Joo, tämä on se Tampere-Porinrata. Arttu Wiskarilla on kappale Avaimet käteen, jonka toinen säkeistö alkaa: "Tän junaradan varrelta me ostettiin peltotontti pilkkahinnalla". Tän junaradan varrella on porukoitten talo sekä Siuroa lähestyttäessä edesmenneen mummun mökki, jonka nykyisin enoni omistaa. Mökki ei näy, mutta radan toisella puolella sijaitseva äidin serkun talo kylläkin. Paljon tuli aikanaan tätä rattaa ylitettyä, kun mummun kanssa mökillä oltiin ja kun talossa poikettiin. Hyviä lapsuusmuistoja on. Olen siis elänyt ja kasvanut tän junaradan varrella. ♡

Täällä on aivan ihanat maisemat. :) Ai että minä nautin kesäisestä Suomesta. Kyllä kelepais omistaa mökki tällaisten maisemien varrelta. 

Jeps, pian pysähytää Karkkuun ja sitten ois Vammala. Olin tällä radalla viimeksi pari vuotta sitten, sillonkin jäin Vammalan asemalla.

Seuraavana Vammala. Mukava nähdä ystävää. ♡ :

Täällä ollaa!

Moi. Joo näytän hupaisalta. Aina on Tuulia hiuksissa.  :'D Ootan Sofiaa, joka saapuu tyttärensä kanssa. Seison tässä linja-autoasemalla. Huh ku tekee hyvää saaha raitista ilmaa lähes 7h istumisen jälkeen. Kait me jossakin kahvitellaa ja sitten meen Miralle. Jestas mikä aamu, oisin mieluummin jääny nukkumaan ja muutenki vielä muutamaks yöks Ouluun. Yes, palataa!

Dudii. Bussissa matkalla Linnainmaalle. Just ehin 17:ään, piti Ärrällä ladata kortti. Tänään sain jo aamulla juosta matkalaukun, repun ja Kärppä-kassin kanssa pysäkille. Hyvin ehdin ja matka taittui mukavasti, onneksi. Oon heränny 3.40 ja touhunnut vaikka mitä (uinu, pakannu, askarrellu kortteja, tiskannu ja siivonnu), joten väsymys varmasti selittää tämän jumittamisen ja siitä seuranneen kiireen. Huh kohta pääsee perille.

Oli ihana nähdä Sofiaa. Hänen tyttönsä on oikein suloinen tapaus. Paljon puhuttiin ja leikittiin hippaa, sen mitä ostarin lattioilla pääsi juoksemaan. Kahvilassa istuskeltiin ja kuulumiset vaihdettiin. Asiaa ois riittänyt vaan enpä halunnut venyttää Miralle menoa. Mut oli tosi kiva nähdä! ♡

Mulla on joku ihme tarve raportoida blogiin, etenkin turhautuneena, yliväsyneenä tai muuten vain ylienergisenä. Se on elämännälkää, joka kasvaa syödessä. Nautin siitä tunteesta, kun saan asioita aikaiseksi. Mulla on aina tekemistä. Ja sitäkin enemmän asiaa. :'D Haluan olla tuottoisa. Kirjoitan käsin joka aamu päiväkirjaa muutaman sivun, minkä ansiosta pystyn elämässä muutenkin paremmin keskittymään ja olemaan läsnä. Kirjoitan itselleni. Keskustelen alitajuntani kanssa, mikä auttaa selkiyttämään ajatuksia. Parasta terapiaa! Tänne blogiin juttelen muita asioita, mitä milloinkin, kyllähän te tiiättä.

Jeps, tässä kaikki tältä illalta. Heei nähään ny jossakin välissä, ilmoitelkaa miten teille sopii nii koitetaa järkätä!

T: Reissusta väsyny mutta perusiloinen itsensä Tuitsu

Keskellä kesää

Hei ja oikein hyvää heinäkuun ekaa sekä samalla toisen vuosipuoliskon ensimmäistä päivää.

Sain vihdoin loputkin kesäkuun kuvat lisäiltyä edelliseen postaukseen. Tosin siinäkään ei ole kaikki. Laskin että kuvia pelkältä kesäkuulta on 61... ja lissää tullee kunhan saan ne Google Driveen What'sappin kautta läheteltyä ja sieltä kautta tänne Bloggeriin lisäiltyä. Mulla ei tallennu Whatsissa saadut kuvat galleriaan, koska muuten puhelin tukkeutuis. Pekkakin on lähetellyt vaikka miten paljon kuvia ja videoita Mymmelistä. Mym on siis hänellä hoidossa perjantaihin asti jollei muuta mainita.

Yes... Tässä hetken päätin postata ennen lähtöä. Oon menossa ammattiliittolaisten kanssa SUP-lautaileen tuonne Torinrannan kupeeseen. Enpä oo koskaan aiemmin suppaillu.

Vähän ärsyttää ku ylihuomenna jo joudun lähteen Trelle. Justhan mä olin reissussa ja nyt taas. Ei vaan, nämä on näitä elämän valintoja. Kesä, loma ja kerrankin mahdollisuus nähdä ihmisiä. Ei koronatkaan ennää liikoja rajota. Oisin mää kyllä Ouluun voinnu jäähä vielä muutamaksi päiväksi. Nautin tästä yksinolosta. Hiljaista vaan ollut, ehkä tuo ulospääsy piristää.

Joo, kaippa mää alan valmistautua. Varastoon vielä tavaraa (oon järjestelly parveketta) ja samalla hakis pyykit. Sitte evväät valamiiks ja menoks! En tiijä mikä mun hiirtä vaivaa, ei toimi. Otin vanhan käyttöön mutta sekin on vähän sohelo. Pittää ettiä kuitti ja kysyä Gigantista what´s wrong, jos vielä takuuta jälellä...


P.S. Mää kirjoittelen kyllä kuvatekstit tässä ku jouan. Viimeistään ylihuomenna Onnibussissa. Tärkeintä on että fotot näkyy. Eikös ne kerro enemmän ku tuhat tavua? :D

P.S. 2. Tiedoks Mansen päässä asuville: Mua saa varrailla. Lähen takas aikaisintaan 21.7. mutta hyvällä onnella oon 2.8. asti. :) Työt alkaa 3.8.