Tämän kesän heiniä

Heippa! Heinäkuu alkaa lähennellä loppuaan ja päätin sen kunnikasi kirjoittaa pitkän postauksen. Otsikko tuli sanonnasta ”menneen talven lumia”. Olen keksinyt vastakohdan: ”Menneen kesän heiniä”. Mutta, koska Mamban ihanan ärsyttävän puhkikulutetun kappaleen sanoin vielä on kesää jäljellä, kuuluvat nämäkin heinät ja heinäkuut tähän kessään, joka ei ole vielä mennyttä. (Jos joku väittääkin että kesä meni jo, on kyllä melekonen pessimisti!)

Millaisia kesän heiniä Tuulia on puinut? Onko elämä ollut heleppoa ku heinänteko, vaikka sanotahan, jotta heinänteko ei ole heleppoa? Lue, ystävä rakas, niin sinulle selevijää.

UUSI HARRASTUS

Ollessani juhannuksen aikaan Pietarsaaressa, luin vessassa ET-lehteä (siellä niitä oli vino pino), jossa oli juttua äänikirjoista. Jutussa mainittiin muuan suosittu podcast, Auta Antti! Muistan kaverini kehuneen kyseistä ohjelmaa. Kuinka ollakaan, yks kaunis päivä kuntosalilta kotiin pyöräillessä aloin spontaanisti kuunnella Auta Anttia, jonka olin vaivattomasti löytänyt Spotifysta. Jäin kerrasta koukkuun! Ohjelmassa Antti Holma vastaa kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin ja kertoo samalla omasta elämästään. Hän on avoimesti homo ja naimisissa ranskalaissyntyisen miehen kanssa. Asuvat New Yorkissa. Mua huvitaa, kun hän nauhoittaa jaksot komerostaan (”kaapista ulos”) ja välissä hörppii kuuluvaan ääneen kahavia.

No, ihka ensimmäisessä jaksossa hän antaa ihka ensimmäisen kysymyksen lähettäjälle neuvon: Kirjoita aamusivuja. (Jos haluat tietää mistä puhun, kuuntele Auta Antin 1.kauden 1.jakso, kohdasta 9:57.) Idea lyhyesti: kirjoita joka aamu käsin kolme sivua tekstiä, tajunnanvirtana, sensuroimatta ja analysoimatta. Teksteihin ei enää palata jälkeenpäin. Ohje oli tarkoitettu nimimerkille Miss Moniongelmainen, mutta tämä Miss Järvinen päätti ottaa neuvosta vaarin! Olen 24.6. alkaen kirjoittanut, jos en joka aamu, niin vähintäänkin joka päivä, vähintään sen kolme sivua tekstiä käsin. Olin muutamaa viikkoa aiemmin onnekkaasti löytänyt vanhan kierrevihon, josta tein päiväkirjan. Kierrevihko on siitä hyvä, että sivuja voi näppärästi repiä.

Niin minä vain olen kynä sauhuten tuottanut päivittäin sivutolokulla tekstiä! Välissä käsi on puutunut ja kynästä loppunut muste. Ei muuta ku käden lepuutus ja uusi kynä – ja taas jatkuu! Paras vaihe on, kun sivut saa repiä. Myönnän, että haluan nopeasti lukea läpi tuotokseni ennen tuhoamista. Sitten ruttaan sivut pieneksi palloksi ja tungen syvälle roskikseen. Tilanteen tullen oon saattanut nakata paperit takkaan tai muuhun tulipesään. Ah mikä aistinautinto, kun omat typerät ajatukset palavat savuna ilmaan!

Aamusivujen kirjoittaminen on ollut äärimmäisen terapeuttista. Antti Holma sanoi, että tätä kun olet tehnyt joka aamu puoli vuotta, elämässäsi tapahtuu käänteitä, ja nimenomaan hyviä käänteitä. Musta tuntuu, että mulle on tapahtunut niitä jo nyt. Listataanpa muutamia:

1. Itsensä toteuttamisen keino: olen kirjoittajaihminen, joten minulle on luontevaa pukea ajatukseni sanoiksi. Kirjoittaminen on mun juttu! Se ajatus on vahvistunut – kuten myös itseluottamukseni. Minulle ei tuota ongelmaa kirjoittaa kolmea sivua tekstiä. (Sole temppu eikä mikhän.) Tyhjän paperin kammon sijaan minulla on tyhjän paperin nautinto!

2. Pakkoajatusten taltuttaja: Kävin aikanaan kaksi vuotta terapiaa ahdistuneisuushäiriön takia. Sain diagnoosin pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö. Ulkoisesti saatan olla normaali (ei siis ”astu suojatiellä vain valkoisille viivoille”- tai ”tarkista hellanlevyt” -neuroosia), mutta päässäni suhisee kummallisia sanoja ja sanayhdistelmiä, jotka eivät millään lailla liity senhetkiseen tilanteeseen. Se kertoo siitä, että mieltä vaivaa jokin. Kun kirjoitan ajatuksia, myös niitä pakkoajatuksia heti aamusta ylös, mieli on kirkkaampi eivätkä tyhmät sanat sumenna pääkoppaa. Kirjoittamalla olen päässyt eroon viimeisistäkin pakkoajatuksista.

3. Uusia näkökulmia: Kun henkinen roska ei paina päätä, on helpompi olla avoin uudelle. Nautin elämästä enemmän! :)

4. Luovuus ja spontaanius: Enää en ole yhtä ehdoton kuin ennen. Aiemmin suoritin enkä halunnut poiketa totutusta. Olen oppinut joustamaan. Osaan muuttaa lennosta suunnitelmia ilman, että ärsyynnyn.

5. Ongelmanratkaisukyky paranee: Kun kirjoitan ylös mieltä vaivaavat asiat ja revin sivut, kiukutus vähenee. Parhaillaan keksin kirjoittaessa ratkaisuja ongelmiin.

6. Keskittyminen ja läsnäolo: Kärsivällisyys, keskittyminen saati hetkessä elämisen taito eivät ole olleet vahvuuksiani. Nykyisin onnistun niissä paremmin. Pystyn keskittymään jopa nukkumiseen.

7. Itsetuntemuskeino: Olen oppinut tämän kesän aikana tuntemaan itseni paremmin.

8. Itseapua parhaimmillaan: Olen aiemmissa postauksissani puhunut self helpistä. Aamusivuja kirjoittaessa toimin itse itseni terapeuttina. Olen saanut paljon liikkelle henkistä kuonaa, käsitellyt ikäviä muistoja ja oivaltanut, miksi olen sellainen kuin olen. Tärkeä oivallus, jonka olen tehnyt, on tässä: Elämän ei tarvitse olla pelkkää iloa ja riemua. Vaikka miten suunnittelisi ja järjestäisi, tunteita ei voi ennustaa. Kun antaa luvan vastenmielisille ajatuksille ja käsittelee ne pois, voi aidosti olla onnellinen.

Summa summarum: Aamusivut on kaikin puolin tervetullut lisä elämääni. Uusi, puhdistava ja erittäin toimiva aamurutiini, jonka avulla päivä lähtee erilailla käyntiin.

REISSUT

Oon ollut poissa kotona heinäkuun 3. päivästä asti, jolloin lähdin Onnibussilla Tampereelle. Alunperin mun ei ollut tarkoitus olla näin kauan. Olisin ehkä palannut Ouluun viimeistään 21.7. Koska serkkuni järjestää nelikymppiset 1.8, tiesin uuden reissun koittavan pian. Sillä mietin, onko minun viisasta välissä käydä Oulussa, jos kuitenkin reilun viikon päästä saavun Manseen uudelleen. Eipä ollut. Toisekeen, ehdin sopia kaikenlaista, joka on pidellyt minua täällä etelässä näihin päiviin asti.

Kuten joka kesä, paljon on taas nähty ja koettu. Olen tänä kesänä käynyt ensimmäistä kertaa kahdessa P:llä alkavassa merenrantakaupungissa:Pietarsaaressa ja Porvoossa. Pietarsaaressa olin edellisen kerran juhannuksena, Porvoossa kävin 16.-18.7. Yhteistä näille kaupungeille on myös se, että J.L. Runeberg on vaikuttanut molemmissa – ja se näkyy. Jeppiksessa (Pietarsaaren lyhenne) on Runebergin tupa ja synnyinkoti, kun taas Porvoossa Runebergin puisto patsaineen sekä Fredrika Runebergin puutarha. Kauniita kaupunkeja molemmat, erityisesti Porvoon vanha kaupunki. Tällaisia aluevaltauksia on Tuulia tehnyt. :) Viime viikonloppuna olin toistamiseen Pekan kanssa Pietarsaaressa. Pe-su olimme Luodossa mökillä, jossa vietimme juhannuksen. Aa että mä nautin. Mökkeily on todella terapeuttista. ♥ Meressä tuli uitua ja mustikoita poimittua. Se Luodon meri-saarinäkymä on yksi maailman kauneimmista maisemista.

Heinäkuussa oon toki eri puolilla Tamperetta vaikuttanut: serkun luona Linnainmaalla, kaverin luona Hervannassa, Hallilassakin poikkesin, yhesti Tesomalla, parilla kaverilla Kalkussa, pari yötä Pekalla Haukiluomassa ja muuten porukoilla täällä Kalkussa. 6.-8.7. kävin junalla ystäväni luona Vammalassa, siitä postasinkin taannoin. Niin, ja Porvoosta lähdin Helsinkiin, jossa näin muutaman tunnin vanhaa ystävääni, minkä jälkeen kahdeksi yöksi Keravalle. Yövyin tuttavaperheelläni ja käväisin ystäväni luona lettukesteillä.

Voitta oikeasti kuvitella, kuinka uupunut olo mulla on kaikesta tästä menemisestä ja tekemisestä. Pelkästä repun kantamisesta selekä kipiä. ”Ite valitsin nää reissumiehen saappaat”, laulaa Cheek kappaleessa Anna mä meen. Toisaalta, tällainen elämäntyyli sopii mulle. Näin Tuitsun kesät on menneet aina ja iankaiken. Mikäs siinä, kun töitä ei oo ollu, niin pääsee vapaasti Suomea kiertämään.

Anyways, nyt oon porukoilla ja yhtään enempää en jaksa mennä. Tänään kaveri tulee hakeen mut, mennään Vihnukselle uimaan ja jään Nokialle hälle yöksi. Huomenna näen Jesseä Virontörmässä pitkästä aikaa. Nämä on ainoa sovitut menot. Onneksi eivät asu kovin kaukana. Perjantaina tahi viimeistään lauantaina lähden Linnainmaalle Miran 40-vuotisjuhliin. Sunnuntaina sieltä rautatieasemalle ja kotia kohti Ouluun. Mulla jatkuu 3.8. työt, joten siksi kotiin. Ja muutenkin. Borta bra men hemma bäst.

Mymmeli jää vielä reiluksi viikoksi porukoille, syystä että tuun 8.8. Powerparkiin. Mennään Pekan ja Janinan kanssa. Sieltä iltajunalla Tampereelle, jossa seuraavana päivänä kummitytön rippijuhlat. Sitten ma 10.8. junalla kissan kanssa Ouluun. (Anoin sen palkattomaksi ja sain.) Eiköhän sitten ois tältä kesältä reissut reissattu. Pirkan pyöräilyyn en mee tänäkään vuonna, koska a) mihinä iasuksen välissä oisin päässy harjoottelemaan, b) money money money. Jeps. Kyllä nämä oli tässä.

KAVERIT

Haluan tässä ja nyt yhteisesti ystävilleni sanoa, että on ollut todella ihana tavata teistä jokaista. ♥ Ollaan kaikki rantauduttu niin eri puolille Suomea, että säännöllinen tapaaminen ois mahdotonta. Joskus menee vuosi, joskus viisikin, että tavataan. Teitä on paljon. Teitä ystäviä ja maanteitä. :D Mä todella sydämestäni toivon, että yksikään teistä ei loukkaantunut siitä, etten erikseen ehdottanut tapaamista. Avataanpa asiaa seuraavassa kappaleessa:

Mitä tulee kaverien näkemiseen täällä Tampereella, mulla on oikeasti kiintiö täynnä. Kesäisin koen sosiaalisen yliannostuksen, kun näen ihmisiä harva se päivä. Mä tarvitsen välissä päiviä, jolloin en tee mitään enkä näe ketään. Nollauspäiviä. Sellainen mulla oli eilen. Voin kertoa, että tuli tarpeeseen. Ystävien seura on kakspiippunen juttu: se antaa paljon, mutta liikaa nautittuna uuvuttaa. Kaikki se asian ja kuulumisten vaihdon paljous, käveleminen, asioiden jakaminen, everything.

Niin paljon kuin mä haluaisinkin nähdä mahdollisimman montaa hyvää ystävää, mulla ei voimavarat riitä. Vaikka aikaa olisi, en vain jaksa. Toisekseen, välillä tulee kausia, kun käytän aikani mieluummin yksinoloon. Olen täällä porukoilla vielä pari päivää, jonka aikana haluan siivota yläkertahuonettani. Se on sellainen ikuisuusprojekti, että jatkuva kaupungilla huitelu vain häiritsisi päämäärien saavuttamita. Mulla on valtava halu parantaa maailmaa ja haluan aloittaa sen kotiympäristöstä. Turhaa tavataa hyväntekeväisyyteen, minimalismiperiaate, siisti koti, henkinen puhdistus, parempi mieli, you know. Välillä muunlaista maailmanparannusta kuin kahvilassa istuskelu kaverin kanssa naamat vastatusten.

Tämän jälkeen toivon joka iikan ymmärtävän, että vika ei ole teissä, vaan minussa. Olen kyllä lähtökohtaisesti ekstrovetti, mutta omien ajausten paljous tekee minusta introvertin. Tarvitsen yksinoloa. En näe järkeä tavata, jos oma keho käy kierroksilla tai mieli on kaaoksen vallassa. En vain pysty silloin antamaan parastani.

Mä sydämestäni toivon, että tekin tuutta vastavuoroisesti Ouluun moikkaamaan mua. En tunne ketään samanlaista Reissu-Lassea kuin meikäläinen, jolla on Oulun täydeltä ystäviä ja minä yksi heistä, jonka luona käydään joka kesä. Oonkohan mä ainoa laatuani… :D

RAHA

Se mitä taannoin kirjoitin, on täysin totta. Palvelualojen työttömyyskassa ei ole vieläkään maksanut minulle ansiosidonnaista päivärahaa. Viimeisin raha, jonka olen saanut, on lomaraha 15.6. Oon ehtinyt laittaa jo toisen hakemuksen. Soitin 15.7. PAM:iin ihan vain saadakseni mielenrauhan. Mulle sanottiin, että silloin oli käsittelyssä 25.5. saapuneet hakemukset. Mie laittoin sen 29.6. Mie toivon, että ne käsittelee mun hakemuksen tällä viikolla. Tännään kahtoin ja sama tilanne, luki vain että saapunut. Voi kiasus. Koronan takiakko rahat viivästyy? Tässä käy pian niin, että veronpalautukset ehtii tulla ennemmin kö päivärahat. No, onneksi palautuksii tuloo sen verran, että saa sentään elokuun vuokran maksettua. Kesän alennusmyynnit on sattuneesta syystä jääneet välliin. Harmi. Elämä ei oo aina reilua.

MIELIALA & TUNTEET

Oon ollu tosi äkäinen viime aikoina. Joo, hormonit. Sanon varmaan viidennen kerran, että nainen voi laittaa kaiken menkkojen tai ovulaation piikkiin. Välillä ooon extraäkäinen niiden aikana. Ja aamusivut: ne saa henkisen kuonan liikkeelle. Tajuaa, mikä elämässä oikeasti ketuttaa. Ja ku en oo kotona. Saan paljon soveltaa ja improvisoida. Ja kun en oo ollu tutulla salilla ja joogatunneilla. Tehny vaan mitä tuolta Fressi-TV:stä sattuu tulemaan. Ja ku oon luonnostani touhukas ihminen, joka suuttuu itselleen, jos ei saa aikaiseksi tai on liian hidas. Eiköhän tämä tasoitu kun kotiin Ouluun pääsee. Niin tai näin, olen sitä mieltä, että vihaenergia tulee kanavoida rakentavasti ja järkeviin kohteisiin, esim. raju treeni, siivoaminen, kirjoittaminen ja mitä-näitä-hallintakeinoja-nyt-on.

Yes. Minäpä alan lopetella tämänpäiväistä vuodatustani. Jenna tulee kohta hakemaan mua, niin laitan repun siihen mennessä kuntoon. Taaskin ihan tajunnanvirtana kirijootin. No, tiiättepä nyt kautta rantain, mitä mulle kuuluu. Jatketaanpa taas, vaikka sitten junassa sunnuntaiehtoolla.

Tällaista heinänpuintia näin heinäkuussa.

P.S. Miun kolmekymppisiin on tasan 4 kk. :)

Moikka!