Vuoden viimeinen postaus

Hei! Tässä vuoden 2016 viimeinen raportti.

Aloittelen tätä tekstiä -uskokaa tai älkää- työpaikalla, sillä koko siivoustyöni historiassa mulla on ensimmäistä kertaa tylsää töissä. Eihän tämä työ aina mitään hauskaa riemusta hyppimistä ole, mutta nyt mulla on vain oikeasti sellainen hetki, ettei ole mitään tekemistä. Olen kaiken jo siivonnut, vain yksi hoitohuone puuttuu. Miksen ole päässyt sinne, johtuu siitä, että siellä on vielä hoitajia ja asiakas - varmaan rupeankin kesken kaiken roskapusseja vaihteleen ja liinoja heilutteleen ku immeisen purukalusto on tukittuna mitä erilaisimmista instrumenteista joita lekurit koittavat vakaalla kädellä kunnian ja omantuntonsa kautta pidellä. Ei auta ku odotella.

En lupaa ennättää kirjoittaa tänään mitään vuosiraporttia kuvien kera, mutta voin kertoa mitä minulle kuuluu nyt ja missä mennään.

Homman nimi on se, että muutan vajaan viikon päästä. Vaihdan asuntoa kaupungin sisällä, muutan Oulun pohjoispuolelle, jonne alunperin halusinkin. Tuleva asuntoni sijaitsee Koskelassa/Niittyarossa, kumpaa lieneekin. Niittyaron urheilualue on puolen kilometrin päässä. Tuokin on luhtitalo, jota Sivakka mainosti yksiönä mutta jonka itse ehkä mieltäisin kaksiona sillä makuutilan saa erotettua liukuovella. Neliöitä 37,5, vuokra 415€ (mutta nousee 424€:oon maaliskuun alusta), vastaremontoitu, parvekkeellinen, 2. kerros.

*Tässä välissä siivosi viimeisen huoneen, tuli töistä kotiin, kävi saunassa, söi ja nyt istuu bussissa.* Juu, mulla tosiaan oli tämä päivä töitä. Tein päivystyssiivouksen, josta olisin selvinnyt alle parissa tunnissa, mutta liki kolme tuntia meni työaikaa kun siitä liki kolmannes meni odotteluun. Muuan hammaslääkäri kertoi, että harvoin heillä päivystyksessä niin pitkään menee, joten tämä päivä oli heillekin poikkeus. No, pääsin kuitenkin kauppakassien kanssa bussiin ja kotiin, ja bussissa taas ollaan. Tämä on tupaten täynnä.

En ole ainoa joka on menossa torinrantaan katsomaan ilotulitusta. Muuten en aio juhlia uutta vuotta millään tavalla. Ei jouda kun muutto teettää tarpeeksi työtä kotona. Eikä mua edes huvita, enkä jaksa. Kotona olen varmaan 21 jälkeen, jolloin ajattelin vähän syöppästä ja juoppasta jotain ja mennä nukkumaan. Ei houkuta valvoa, eikä mun muutenkaan auta nyt yhtään sekoittaa unirytmiäni, sillä haluan olla skarppina muutossa. Huominen on ainoa kokonainen päivä ennen muuttoa, jolloin mun ei tarvitse lähteä minnekään, ei edes töihin. Olen sen verran sikeäuninen että tuskin herään vaikka kymmenen paukkupataa räjähtäisi suoraan parvekkeeni alapuolella. Tai, ehkä kääntäisin kylkeä, tuumasin että kerrankos sitä uudenvuoden kunniaks, ja nukahtaisin hetimmiten uudelleen.

Pauketta näkyy ja kuuluu joka puolella. Justiinsa Raksilan markettien takana jysähti. Jeps, torstai-iltana tai viimeistään perjantaina Tero tulee muuttoavukseni. Hän auttoi minua viime muutossakin, joka oli elämäni suurin. Käämit meinasivat palaa molemmilla, kun tavaraa oli niin paljon että äidin oli tultava hakemaan osa ja vietävä kotitalomme varastoihin. Uskon, että tämä muutto sujuu jo paljon stressittömämmin ja kivuttomammin, kun muuttomatka on puoli kaupunkia eikä puoli Suomea. Toivotaan parasta että näiden päivien aikana saan tavarat siististi pakattua jätesäkkeihin ja pahvilaatikoihin, ja että pääsen mahdollisuuksien mukaan jo etukäteen viemään osan kamppeista Oulussa asuvien autollisten kavereideni kyydillä. Saan avaimet uuteen kämppään 2.1. ja 9.1. luovutan nykyiset. Siirtymäaikaa on siis viikko.

Jeps seuraavalla pysäkillä jään pois, katsotaan jos jotakin vielä tuotan samaan julkaisuun. Uuden vuoden toivotus ainakin jollei muuta. Dodii, palataan! :)

Jeps. Tässä kuvia torilta. Oikein komiata ja kaunista uutta vuotta 2017!

Uusintakierros aikaa ja rahaa

Moikka. Kerrottakoon alkuun, että minulla on tänään syntymäpäivä. Täytän uudestaan kakskytviis. :P Eikös siihen ikään ole naisen hyvä jäädä?
Sain onnentoivotuksia ja muutamia lahjoja, mutta rahallisesti eniten minua muisti Suomen valtio: Tuntuva summa veronpalautuksia. :) En muista, että ne olisivat milloinkaan tulleet näin aikaisin. Yleensähän ne maksetaan 4. joulukuuta, mutta tänä vuonna kun tuo päivä osuu viikonlopulle, tulivat ne jostain kumman syystä jo tänään. Eipä siinä, synttärilahja Verohallinnolta. :)

Päivä on mennyt nopeasti, huh miten aika juoksee. On käyty kehonkoostumusmittauksessa ja saatu hyvät tulokset, syöty kakkua, kuunneltu Sigiä (Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain), tehty töitä, tavattu kaveria ja oltu lahjotuin onnellisin mielin.

Kirjoittaisin ja jakaisin kuvia enemmänkin, mutta mulle klo 22.22 on jo liian myöhä. Ei vanha jaksa. :'D

Tuommoisem juustokakunpalan kävin syömässä Oulun keskustassa sijaitsevassa Kakkukahvila Mira Poppinsissa. :P

Kiitos niille jotka muistivat onnitella! Ootte rakkaita!
Terveisin Tuulia Katariina, jo vuodesta 1990

Koti, Oulu ja Pohjanmaa

ltaa! Hetken mietin otsikkoa ja tällaiseen päädyin. Koti, uskonto ja isänmaa ovat aivan liian aatteellinen ilmaus tähän päivään, sillä en tullut puhumaan uskonnosta tai politiikasta vaan ihan tästä päivästä, johon nuo minulle rakkaat asiat kuuluvat.

Istun Ylivieskan asemarakennuksessa ja odotan junaa. Vaihtoaika on pitkä, sillä Oulusta lähtenyt IC oli perillä 18.42 ja kiskobussi lähtee 20.22. No, nopeasti reilu puolitoista tuntia kuuluu, kun keksii mielekästä tekemistä. Tuossa soittelin kaverille ja nyt puhelimen aakkosia tuotan ruudulle kirjain kirjaimelta, välillä tosin automaattien tekstinsyöttö hoitaa sanoituksen. Määränpääni on Haapajärvi. Aiemmin olen jäänyt Nivalassa pois, kun olen Teron luo mennyt, mutta nyt hän on iltavuorossa. Päätettiin anopin kanssa, että hän tai miesystävänsä hakee minut Haapikkaan asemalta, siinä lähellä kun asuvat. Hassua että tapaan ensin Teron äitiä ja sitten vasta Teroa, vaikka pääasiallinen syyni näille matkoille tiedetäänkin. Tarkoitus olisi olla kaksi yötä anoppilassa ja vasta lauantaina jatkaa ajanviettoa Teron kanssa. Perjantaina tosin pidämme anoppilassa illanistujaiset, jonne Teroseni saattaa tulla jos töitään jaksaa. Talossa on kaksi siipeä, joista toisessa iltaa viettävät miehet ja toisessa naiset. Sitten jossakin vaiheessa yhdistymme. Vähän syötävää juotavaa, kotikaraokee ja sillee. Viimeisestä onkin aikaa yli puoli vuotta.

Ei ole kauaa kun olin reissussa. Viime viikon keskiviikkona lähdin kaverin luokse Jyväskylään, josta palasin maanantaina. Voin kertoa, että ihan hirveästi ei ole ollut aikaa kotona palautua, sillä viikko on kulunut haipakkaa useiden menojen ja tekemisten äärellä. Olen toiminut Oulun osaston SPR:n nuorisojutuissa vastuutehtävissä enemmän tai vähemmän viimeiset kolme päivää (kyllä, mulla on sellainenkin harrastus). Lisäksi omat liikuntaharrastukset, kotityöt, kaverin kanssa kommunikointi ja hömppäsarjojen vahtaaminen Katsomosta niin johan siinä on. Olisi ollut mukava jäädä kotiin ja harmitti kun tuli kiire lähteä, vaikka asian tiedostinkin. Heijastin jäi toisen takin vetoketjun kun otin tänään toppatakin käyttöön, hieman outoa olla ilman, mutta on mulla onneksi muita heijastavia asusteita mukana, ja taatusti saan lainaksi. Tänään kun olin kahvilassa hoitanut yhden haastattelun (enkä ole mikään vapaa toimittaja jos joku luulee), väsähdin aivan kunnolla. Tili niin kaikkensa antanut olo, se tyhjyys kun viikon velvollisuudet ovat ohi eikä mitään ole enää sinänsä pakko tehdä. Mulla oli kaksi tuntia luppoaikaa, tavarat matkassa ja kotiin en olisi ehtinyt, joten päätin jäädä kaupungille.

Pienen oleilun ja kiertelyn jälkeen päädyin ensimmäistä kertaa Puistokahvila Makiaan. Ajattelin, että kerrankin mulla on aikaa ja mahdollisuus. Paikka täytti ja suorastaan ylitti odotukset aivan täysin. Tunnelmallinen pirtti lumosi illan sinisenä hetkenä. Heti tiskille asteltuani ystävällinen myyjätär tervehti ja suositteli crepeksiä, joista en ollut ennen kuullutkaan. Hieman ohukaisen tapaisia syötäviä, saa suolaisen ja makiana. Ajattelin ensin että Café mocca riittää, mutta uteliaisuus vei voiton ja päädyin testaamaan kulinaarista herkkua. Siinä mulla oli reilu parikytä minuuttia aikaa nautiskella ja ihastella. Myös harmi kotiin unohtuneesta lempiheijastimesta kaikkosi tipotiehen. Hyvä ruoka ja juoma vie useimmiten ikävät pikkuasiat mennessään. Lähtiessä kiitin myyjää ja vannotin tulevani toistekin. Kyllä mulle on tärkeää tulla juttuun myyjän kanssa, sillä hyvä asiakaspalvelu piristää päivää uskomattoman paljon. :)

Talsin tavaroineni asemalle, jossa juna odotti valmiina. Aina kun mahdollista, valitsen lippua ostaessa vaunun 2 ja paikan 21. Se on Teron ja minun ensitapaamispäivä. :) Junassa kaikki oli tuttuakin tutumpaa mutta aina yhtä mukavaa. Istumapaikka, kyseinen junavuoro, maisemat, omat laukut, villasukat, päiväunet, jopa vessa joka toimi. :D Se tuttu, ihana ja turvallinen asetelma. Ainakin siihen nähden, että olen kokenut kotimaanmatkaaja. Maanantaina yli neljä tuntia Onnibussissa tuntui puututtavalta, joten siihen nähden reipas tunti junassa oli piece of cake.

Nyt istun jo kiskobussissa, joka lähtee näillä minuuteilla. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin js pääsen perille - eiköhän. ;) Ensilumi satoi Ouluun jo viikko sitten, ja valakea ompi maa täällä toistasataa kilometriä etelämmässäkin.

Elän ihan perjantaissa, joten tuntuu oudolta että tänään on torstai. No, jos pyhäinpäivä tuntuu sunnuntailta niin sitä se melkeinpä onkin. Olkoon sitten vaikka tuplasunnuntai. Niin tai näin, mulla alkoi viikonloppu nyt. Teille joilla huominen päivä ja kenties lauantai ja sunnuntaikin on arkista puurtamista, toivotan tsemppiä. Oli mitä oli, mukavaa alkanutta marraskuuta kaikille!

Päivä, jona toteutin haaveeni

Taas mä muistelen, Tällä kertaa en vuosikymmentä enkä edes vuosia, vain yhtä kulunutta sellaista. 23.10.2015 Tuulialla oli muuttopäivä. Silloin Tero piti töistä varta vasten vapaapäivän ja ajoi Nivalasta, yli 350 km päästä, mun kotipihaani Tampereen Mustanlahdenkadulle työkaverinsa pakun. johon minä, hän sekä minun entinen työkaverini aloimme lastata koko sitä tavararepertuaaria, jota olin lähes kuuden vuoden ajan pitänyt solukaksioni keittiössä, molemmissa huoneissa (omani lisäksi siinä toisessakin ne oli käyneet silloin kun asuin siinä), vessassa, eteisessä ja ullakkokomerossa.

Voi sitä päivää! Se oli todella rankka, mutta kaiken sen vaivan arvoonen. Ilman sitä en olisi tässä, Oulun Maikkulan 40 m2 kaksiossa, jossa parhaillaan näpytän läppärilleni tekstiä. On neljä kotimaista biisiä, jotka kuvas mun senhetkistä fiilistä. 

Suurlähettiläät - Kun tänään lähden: Oven kiinni laitan ja katson eteiseen, naulakko sinne yksin jää.  Niin jäi myös kämppis, jota halasin eteisessä hyvästiksi. Hän sain onneksi pian uuden asuinkaverin.

Mikko Pohjola - Paikkani tiedän: Itseni löytävän kaukaa sieltä... Olen niin fiiliksessä, että lennän, heitän jo ilmaa tieltä ja muutan suuntaa kauemmas pois, pois. Anna mun mennä, mä paikkani tiedän, se ei ole täällä... vaan Oulussa.

Chisu - Mun koti ei oo täällä: Nyt luovuttaisin avaimen... Keittiössä jäähyvääisteetä nauttiessani irrotin avaimenperät ja jätin nyklat pöydälle.  Anna mun mennä, en tänne kuulukaan, mun koti ei oo täällä. On ehkä joskus ollut, muttei ole enää.

Samuli Edelmann - Mahdollisuus: Viimein päivä koittaa kun hyvästellään, vaikka nähdään vastakin. ...Vanha huoneesi on jäänyt ennalleen ovensuusta katonreunukseen. ...Lähdetkö kauas, meetkö niin pitkälle kuin kotoas vain voit? Lähdin, enkä palaa kuin kerran pari kesässä käymään. Sitten katoan taas pohjoiseen.

...Ja vaikka joskus vaarallinen, on matka silti ihmeellinen mahdollisuus. Vuosi Oulua on ollut hieno ja unohtumaton kokemus. Yhteenkään todelliseen vaaraan en ole joutunut, mutta elämän aloittaminen uudessa kotikaupungissa on ollut uskomattoman hieno mahdollisuus. Vaikka paljon on vielä opittavaa, en vaihtaisi päivääkään Oulua pois.

Viimein, kun paku oli tupaten täynnä, ajoimme Linnaimaalle serkkuni pihaan. Yövyimme siellä, ja seuraavana päivänä suuntasimme Teron luo Nivalaan. Vasta sitä seuraavana, joka oli sunnuntai, haaveeni konkretisoitui, kun minä, Tero, paku ja tavarani saapuivat määränpäähän. Muutto tehtiin pitkän kaavan kautta, mutta mitä muuta olisi voinut, kun matkan pituus oli puoli Suomea. 

Vuoden takainen muuttopäivä oli haaveeni toteutumisen kannalta vuoden 2015 ratkaisevin. Päivääkään en ole katunut. Oulussa olen ja pysyn niin kauan kunnes toisin sanotaan. :)

Lisää aiheesta voitte lukea blogistani kohdasta Lokakuu 2015, jolloin muuttoni oli uunituore juttu.

Onko siitä jo kymmenen vuotta?

Halusin välttämättä samalle päivälle tuoda esille erään tosiasian: Tasan kymmenen vuotta sitten aloin ensimmäistä kertaa elämässäni seurustella.

Se suhde kesti tasan puoli vuotta, minkä jälkeen olimme pitkään kavereita. Myöhemmin hän laittoi välit poikki, emmekä tätä nykyä ole missään tekemisissä. Tiedän kuitenkin, että hänellä menee hyvin ja että hän on päässyt elämässään eteenpäin. Se siitä ensimmäisestä poikaystävästä.

20.10.2006 olin 15-vuotias ja hädin tuskin tiesin vakavasta seurustelusta mitään. Se oli sitä nuoruuden huumaa ja kokeilunhalua.

Leikilläni mietin, olisiko pitänyt jäädä vain sinkuksi? Kuinka monelta murheelta ja sydänsurulta olisi välttynyt? Pääsisi tavallaan paljon helpommalla. No men, no worries. Toisaalta, ainakin olen montaa kokemusta rikkaaampi kuin jos olisin -hertsileijjaa- 25-vuotias joka on jättänyt kaikki miehet väliin. :D

Tätä nykyä seurustelen paremmassa parisuhteessa kuin yksikään aikaisempi (siltä osin kun niitä suhteiksi saattoi edes kutsua), joten ehkä kymmenen vuotta on opettanut jotakin. On se, jos nykyinen suhteeni on kestänyt yli puolitoista vuotta.

Eipä siinä kummempia, tuli vain näin iltapuhteina mieleen.

Ykstoista kuukautta Oulua

Varoitus: Sisältää lähiösijoittelua

Moikka ja hyvää sunnuntai-iltaa!

Sunnuntait on yleisesti ottaen mulle niitä viikon lepopäiviä, jolloin olen koko päivän kotona. Sitä kun arkena ramppaa kaiket päivät kaupungilla, haluaa pitää viikossa edes yhden päivän jolloin ei lähde minnekään. Tänäänkään en astunut kotiovesta ulos muuta kuin kävin roskat viemässä ja saatoin serkkuni ja hänen kaksi miesseuralaistaan autolle tuohon Salen parkkipaikalle. Muuten olen vaan parvekkeella ja keittiössä hengannut ja vähän olohuoneessa venytellyt. Mulla kävi tosiaan serkku kylässä, sen kerran kun Ouluun pääsi. Nämä miesseuralaaset Juhis ja Tapio ovat alunperin serkkuni aviomiehen ystäviä, mutta kyllä Anne heidän kanssaan toimehen tuloo iliman Mikkoakin, miksipä ei. Tunti sitten tämä kolmikko lähti takaisin Haapikkaalle. Hyvä että ehtivät valosalla, pimeys kun laskeutuu tätä nykyä jo ennen iltakahdeksaa. Syksyn tuloa ei voi estää, yhyy.

Minäpä sitten päätin tässä aikani kuluksi blogata, sillä en ole kirjootellut mithän pitkhän aikhan. (Kylläpäs tuloo eri murteita mutta mitäs sen vällii.)

Miksi juuri tämä sunnuntai on niin erityinen? Siksi, että tänään tulee tasan 11 kuukautta siitä, kun saavuin muuttokuormani kanssa Ouluun ja avasin tämän kodin oven ensimmäistä kertaa. Sekin päivä oli sunnuntai. Tero oli silloin mukanani ja apunani, kantoi tavaroita, asensi lamppuja, ja jaksoi vielä lähteä iltapimeässä ajamaan Nivalaan ja seuraavana aamuna kuuteen töihin. Kiitos ja hatunnosto siitä.

Aika on juossut nopiaa. Kuukauden päästä voin sanoa asuneeni vuoden Oulussa. Olen nyt jo vajaan vuoden elänyt sitä unelmaa, josta vuosikausia haaveilin. Oulua en vaihtaisi, mutta: seuraava siirtoni on uuden asunnon metsästys. Asuntooni tullaan tekemään Koti kuntoon -remontti ensi vuoden keväällä, joten sitä suuremmalla syyllä mun on muutettava pois. Saisin kait halutessani tulla remontin jälkeen takaisin, mutta kyllä mä haluan vaihtaa kämppää ihan kokonaan. Haavenani on muuttaa Oulun pohjoispuolelle.

Kun muutin Ouluun, en ollut edes kuullut sennimisestä lähiöstä kuin Maikkula. Sitten selvisi, että se sijaitsee Oulun eteläpuolella ja keskustaan on matkaa kuutisen kilometriä. Ajattelin, että kai sitä nyt hetken asuu missä päin kaupunkia tahansa, sillä mulle oltiin väitetty, että remontti tehtäisiin jo vuonna 2016. Asunnon etsinnän suhteen ei siis ollutkaan niin kiire kuin luulin. Ei tässä itse kämpässä mitään vikaa ole eikä mulla alueena ole mitään Maikkulaa vastaan, mutta sijainti vain on väärällä puolella Oulua. Asioin nimittän harva se päivä Tuirassa kylmäuimassa sekä Lidlissä, hyvä ystäväni asuu Puolivälinkankaalla, ja jopa tämänhetkinen työkohteeni sattuu olemaan Oulun yliopisto. Näin ollen kaupungin pohjoinen puoli palvelee mua paremmin kuin eteläinen. Vaikka pyörätiet on hyvät ja bussit kulkee aikataulussa, jo pelkkään matkustamiseen menee päivässä turhan paljon aikaa. Tässäpä sitä on vielä jokunen kuukausi aikaa hankkia kämppä ennen kevättalven tuloa.

Laitan ainakin Oulun Sivakalle sisäisen hakemuksen, sillä mulla on jo vuosi sitten maksamani 250€:n takuuvuokra kiinni. Katselen myös muilta vuokrayhtiöiltä sekä yksityisiltä jahka löytyisi suht edullinen. Mulle käy yksiö taikka kaksio, aivan sama, vaikka kaksio olisi kätevämpi. Kaijonharju on kuulemma hyvää asuinaluetta paljoine lenkkipolkuineen sekä palveluineen. Alakerran naapuri kehui saaneensa asunnon juuri sieltä, sillä yhtälailla hänelläkin on muutto edessä remontin takia. Työkaveri puolestaan kertoi asuvansa Kaijonrannassa Sivakan rivarissa ja tykkää. Tuira on hyvä mutta liian ruuhkainen (ja Itä-Tuiralla huono maine), joten tahdon hiukan kauemmas. Toppila no way, Rajakylä too far (Toppila ja Rajakylä ovat pohjoispuolen pahamaineisimmat lähiöt, näin kerrotaan). Pateniemi liian kaukana sekin. Välivainio ehkä, Alppila kyllä jos ei tarvitse muuttaa niihin korkeisiin betonilaatikoihin. (Matala luhtitalo on ihana asumismuoto, asun sellaisessa Maikkulassa.) Puolivälinkangas vois olla kiva, Kaijonharju erittäin todennäköinen. Muita pohjoisen lähiöitä en nimeltä muistakaan, tai no, Kuivasranta tai mikä Kuivasjärvi liekään, mutten tiedä siitä mitään. Summa summarum: Välivainio, Alppila, Puokkari ja Kaijonharju ovat niitä lähiöitä, joista ainakin aion katsella asuntoa.

Aloitin tämän tekstin kirjoittamisen jo ennen iltakuutta, ja nyt kello on 21.20. Katselin välissä Ummikot ulkomailla -uusinnan, jossa oli yksi tuttuni. Sitten kone alkoi itsekseen asentaa päivityksiä, kylläpä se ajankohdan valitsi. Onneksi tekstini oli automaattisesti tallentunut luonnoksiin, niin ei tarvinnut uudestaan alkaa tuottaa koko helahoitoa. En olisi jaksanutkaan.

Mulla oli viime viikolla siivoustöitä to ja pe yliopistolla sekä vielä on ensi viikko ma-pe. Jatkosta en tässä vaiheessa tiedä. Musta on tuntunut jo pitkään, että mä en haluu olla enää mikään siivooja! Onhan tuota tullut tehtyä jo useita vuosia. Alan kaivata sivistyksen pariin, joten aion ensi vuonna pyrkiä opiskelemaan koulunkäyntiavustajaksi. Tämä on ollut mielen päällä jo pitkään, nyt vain uskalsin sen sanoa. :) Varmasti puhun jatkossa aiheesta lisää, mutta nyt alan lopetella tältä illalta.


Hyviä syyskuun viimeisiä päiviä ja heido!

P.S. Älköömme masennu pimeydestä vaan vetäytykäämme aikaisemmin vällyjen alle, poltelkaamme kynttilöitä tai kirkasvalolamppua kuten minä teen ja syökäämme inkivääriä ja valkosipulia lenssujen ennaltaehkääsemiseksi. Siinä tuli jokunen terveysvinkki. No niin, hyvää yötä.

P.P.S. Tänään poikia ja Annea autolle saattaessani tulin maininneeksi Tapiolle, että olen asunut Oulussa tasan 11 kk. Siteerasin näin: "Mä häviäjille pokkuroin ja ykstoista kuukautta pahoin voin... ja kohta mä lähden himaan!" Tapio: "Ai säkin oot kuunnellu Klamydiaa?" Tuulia: "Voi kuule, nuorempana olin kovakin fani."

Viimeiset yksitoista kuukautta olen kyllä voinut kaikkea muuta kuin pahoin. Kiitos Oulu 25.10.2015 alkaen. Ja matka jatkuu. ♥

Elokuun viimeinen postaus

Moikka! Ajattelin tässä varttitunnin kirjoitella ennen kuin Salkkarit alkaa. Ajatuksena oli, että kopioisin yhden tekstin suoraan päiväkirjastani, mutta näpyttämiseen olisi mennyt liikaa aikaa. Julkaisen toisella kertaa sitten sen tekstin, jonka rustasin Onnibussissa matkalla Tampereelta Ouluun ja jossa lähinnä kerron miten kuukausi Mansesterissa sujui.

Olen vihdoin palannut Ouluun! =) Maanantai-iltana saavuin Teron luota Nivalasta, jossa viivyin hiukan vajaat kaksi viikkoa. Kesä on mennyt todella nopeasti. En halua sanoa että meni, sillä en tykkää alkaa puhua syksystä näin aikaisessa vaiheessa. Ja onko se niin kalenterilleen justiinsa, että huomisesta alkaa syksy, koska vain sattuu olemaan syyskuun eka? Sovitaanko että vielä on kesää jäljellä, edes pieni hetki, hä?

Olen ollut kesällä paljon poissa. Kesäkuun tein vielä Oulussa töitä, mutta pidinhän mä siinä reilun viikon lomaa, jolloin olin Tampereella. Juhannus meni Teron kanssa tuttavapariskunnan luona Pihtiputtaalla, ja seuraavan viikon perjantaina, kun kuukausi vaihtui, lähdin Nivalaan puoleksitoista viikoksi. 1.-12.7. kului siellä. Kävimme ekana viikonloppuna Kalajoella ja seuraavana juhlimme Siljarnon häitä Haapajärvellä. Oulussa sain olla kotona rauhassa pari päivää, kunnes 15. päivän aamuna lähdin kuukaudeksi pois. Ensin Jämsä, josta seuraavana päivänä sukukokouksen päätyttyä Tampereelle. Olin tasan kuukauden poissa, sillä vasta 15.8. palasin pohjoiseen. Heti 17. päivä lähdin junalla Ylivieskaan, josta Tero haki mut Nivalaan. Meillä meni koko se viikonloppu 19.-21.8. Annemikon häissä Pieksämäellä, jonne jaksoin ajaa ruhtinaalliset 220 km. Tero oli kuskina sitten paluumatkalla. Todella kauniit ja hyvin onnistuneet aviojuhlat olivat nämä, kuten myös Siljarnon. Sitten mä vietin Terolla koko sitä seuraavan viikon, siis viime viikon, ja toissapäivänä vihdosta viimein saavuin kotiin.

Kyllä alkoi jo koti-ikävä painaa! Voin kertoa, etten ole Oulusta minnekään aivan hetkeen lähdössä. Turha kuvitella että reissaisin kauas, varsinkaan etelään. Haluan rauhoittua omassa kodissani nyt ainakin seuraavat kaksi viikkoa. Ens viikon perjantaina yksi kaverini Tampereelta tulee näillä näkymin tänne, mutta muuten haluan olla aivan yksin enkä kaipaa luokseni ketään. Päätökseni saapua Tampereelle vasta vappuna pitää yhä, ja tarvisi todella sattua jotain, jotta mieleni muuttuisi sen suhteen.

Toissapäivänä automatkalla Ylivieskaan Tero sanoi, että "jos me joskus muutetaan yhteen niin meillä on sitten oltava omat televisiot". Tarkoittaa käytännössä sitä, että minä saan vahdata mun iki-ihania "Salarakkaita" ja Tero Gordon Ramsayta ja kaiken maailman kalastusohjelmiaan ILMAN, että tuloo riitaa kaukosäätimestä. Lausahduksen alusta voinee myös päätellä, että tuskin Tero mua aivan mahdottomana asuinkumppanina pitää jos kerran pieni mahdollisuus yhteiselosta on. :P Älkää kuitenkaan kuvitelko älkääkä kyselkö yhtään mitään. Tässä vaiheessa olen vain todella onnellinen, että mulla on se omakin koti. ♥ En ole saunavuoroanikaan käyttänyt lähes kolmeen kuukauteen, kun kaikki kesäperjantait olen ollut muualla, ja siinä samalla on lauantain lenkkisaunatkin menneet sivu suun. Loppuviikko kuluu kotona ja ehdottomasti oman taloyhtiön löylyissä!

Aloitin Maikkulan kirjastossa noin klo 19.15 tämän tekstin, jonka Salkkareiden loputtua klo 20-20.48 täydentelin ja viimeistelin.

Tähän päättyy elokuu ja syyskuussa jatketaan Tuitsun Tuokioita. Kerrottakoon vielä, että aina näihin aikoihin tulee mieleen Freemanin kappale: "Tämä päivä kuuluu aurinkoineen kesän viimeisiin / pesin matot vielä laiturilla...". Tuiran uimarannassa, jossa viimeksi tänään kävin, on nimittäin mattolaituri. :)

Moimoi!

Tuitsun kesäkuulumisia

Moi! Jo se on korkea aika kertoa mitä kuuluu, missä meen ja mitä teen.

Kerrottakoon aivan ensiksi, että olen nyt Tampereella. Lähdin 15.7. Oulusta Onnibussilla Jämsään, josta ajoimme äidin kanssa Koskenpäälle sukukokoukseen. Yksi yö meni mökissä ja seuraavana päivänä tilaisuuden päätyttyä pääsin enojeni kyydillä Tampereelle. Tämän kolmeviikkoisen, jonka olen täällä viettänyt, olen majoittunut pääasiassa porukoilla, vaikkakin välissä olen ollut kaksi yötä muualla. Alunperin mun oli tarkoitus tulla tänne määrittelemättömäksi ajaksi, kuitenkin niin, että elokuun 15. päivän tietämillä lähden takaisin Ouluun. Ostin kolme päivää sitten paluulipun Onnibussiin, juurikin viidennelletoista päivälle, joka on maanantai. Lauantaina 20. elokuuta on serkkuni häät, joita varten mun on käytävä Oulussa hakemassa juhlakampetta. 17. päivä lähden Terolle, jonne mulla on junalippu valmiina. Me nimittäin ajamme hääpaikalle Pieksämäelle jo hyvissä ajoin perjantaina Teron työpäivän jälkeen. Juu-u, äskettäin oli Siljan ja Jarnon (tai kotoisammin Siljarnon) häät ja nyt on vuorossa Anne ja Mikko. Tero oli ja tulee olemaan bestman molemmissa häissä. Aivan kuten Siljarnon, myös Annemikon aviojuhlassa meillä menee koko viikonloppu.

No, mitäs mää tulin tänne Tampereelle tekeen kun niin kauan olen viipynyt, ja vielä puolitoista viikkoa jäljellä? Sukukokouksen vuoksi ajattelin, että mun on hyvä tulla kätevästi Jämsästä Manseen, ettei tule turhaa edes-takas-matkustamista. Olisin joka tapauksessa saapunut tänne viimeistään 25,-28.7. huitteilla, sillä 30. päivä oli ennalta sovittu meno, nimittäin serkun polttarit. Muuten ei ole ollut mitään tarkkaan määriteltyä ohjelmaa millekään tietylle päivälle. Viimekertainen reissuni jäi niin lyhyeksi (vietin Trella reilun viikon ennen juhannusta), että katsoin parhaaksi ottaa kunnolla aikaa.

Yksi tärkeimmistä syistäni, joskaan ei pääsyy, on kuitenkin työt. Hieman ennen Ouluun muuttoani tein rappusiivoojan hommia eräällä tamperelaisella henkilöstövuokrafirmalla. Tuumasin, että nyt kun olen tulossa hieman pidemmäksi aikaa tänne ex-kotikaupunkiini, voisin samalla kysyä, onko tarvetta lyhytaikaiselle työntekijälle. Vanhat tunnukseni kävivät vielä Extranettiin, eli eivät näemmä olleet poistaneet tietojani. Sitten tein keikkatyösopimuksen ja pääsin kaksi viikkoa sitten tiistaina aloittamaan työt, jotka painottuvat tällä kertaa remonttien loppusiivouksiin. Toissa viikolla olin neljänä päivänä ja viime viikolla kahtena päivänä, aamuvuoroja kaikki. Oulussahan mää vallan siivosin arki-iltaisin hammaslääkäriasemaa. Olisin saanut jatkaa siellä vielä heinäkuun, mutta halusin pitää lomaa ja kysyä töitä muualta. Tämänhetkinen työni eroaa ylläpitosiivouksesta siten, että siellä kökitään tikkailla katonrajassa ja imuroidaan katossa olevat seinät, putket, kehikot sun muut, minkä jälkeen pyyhitään kostealla, Hikihän siinä tuloo kun on ylös kohottautuneena, No, mä oon kyllä käynyt joka ikinen päivä uimassa, kun töitten jälkeen pääsee kätevästi Mältinrantaan. Nuo työt on siitä hyviä, että niitä saa valita melko vapaasti ja yleensä päivää ennen kysytään että pääsetkö huomenna. Kiire on kaukana, sillä meitä on mukava nuorekas porukka, parhaillaan toistakymmentä työntekijää kerralla. Olenpa muutamaan vanhaan tuttuun tai tutun tuttuunkin törmännyt. :) Yhteishenki on hyvä, pomo rento ja juttu luistaa. Tälle viikolle mua ei ole kysytty, mutta ensi viikon mä vielä tuolla olen ja sitten palaan pohjoiseen. Ehkä vuoden päästä taas tulen tilapäisiin hommiin Tampereelle, kuka tietää. Eletään kesä kerrallaan. ;)

Mitäs ne muut syyt olivatkaan Tampereelle tulooni? No, viikonloppuna oli serkun polttarit, se ainoa ennalta sovittu meno josta mainitsin. Maanantaina nappasin luokkakaverini kyytiin ja ajoimme yhteisen luokkakaverimme luo Sastamalaan,josta palasimme tiistaina. Olen käynyt täällä ollessani joka tiistai puistojoogassa. Mikäs sen mukavampaa kuin taipua asanoihin ja hengittää syvään raittiissa ulkoilmassa luonnonkauniilla Pyynikillä, sen vanhan kauniin tammen alla. Toissapäivänä tosin alkoi sataa ja tunti jouduttiin loppupuolella keskeyttämään, mutta no, Suomen sää on tällaista. Oon käynyt myös paljon uimassa, siis joka ikinen päivä (henkireikäni, lempipuuhani, harrastukseni vuoden ympäri), Ainoa päivä jolta uiminen jäi väliin, oli juurikin tiistai, kun alkoi ukkostaa. Vesisade mua ei pidättele, ainoastaan ukonilma. Kalkussa kun olen, käyn monesti aamuisin Saarenkärjessä, keskustassa pyöriessäni Mältsyssä ja milloin missäkin, mistä lähin ranta löytyy. Rauhaniemessä, josta talviuintiharrastukseni aikanaan aloitin, en ole tämän reissun aikana vielä käynyt, joten tarvii sielläkin edes yhdesti poiketa. Kesällä ei juurikaan tarvitse saunaa, niin siksi se ei ole ollutkaan päällimmäisenä mielessä. Yritän myös päästä kerran käymään joogassa ihan Om Yoga -koululla, niin mukavaa kun se puistossa onkin. Tuttuja ohjaajia samalla moikkaamaan. :) Nässyn salillakin oon pyrkinyt reenaamaan vähintään yhesti viikossa.

Mitäs mitäs vielä... Tuskin olisin porukoideni luona vanhassa kotitalossani muuten näin kauan aikaa viettänyt, mutta mulla on täällä paljon siivottavaa. Kaikki Mustanlahdenkadun kämpän tavarat eivät millään mahtuneet syksyllä Oulun muuttokuormaan, joten osa laatikoista ja jätesäkeistä oli jätettävä tänne. Aloin eilen järjestellä tavaroitani, lähinnä kenkiä, vuodevaatteita ja kosmetiikkatuotteita. Tärkeintä on, että saan omat kamppeeni hoidettua siisteihin pinkkoihin, jotta ne voi sitten joskus vaikka autolla hakea. (Onnibussiin niitä ei voi millään roudata. :´D) Huoneessani on nääs paljon sellaisia "ei kenenkään tavaroita", joita on vain kertynyt vuosien varrella sinne tänne sikin sokin. Tarkoitus olisi kyllä saada koko huone sellaiseen kuntoon, että siinä viihtyy. Tämä talo on niin täynnä tavaraa että huh! Ja yli puolet sellaista, jota yksikään ihminen ei tule elämänsä aikana kuuna päivänä tarvitsemaan. Oon sanonu äitille ja iskälle että koittakaa ny tehä tälle jotain ettei meille jälkeläisille jää hirveetä savottaa sitten kun ette syystä tai toisesta voi täällä enää asua. Mun veli muuttaa täältä vajaa kuukauden päästä pois, joten sittenhän nuo jäävät tänne kahellaan asustamaan. Minä otan vastuun kaikesta siitä mikä on mun, päätän mitä hävitän ja mitä säilytän, ja siihen vedän rajan. Mulla on oma elämä eikä mulla ole mitään velvollisuutta setviä kotitaloni sotkuja jotka eivät ole itseni aiheuttamia. Eikä kukaan multa sitä vaadi. :)

Kavereitakin tässä kaupungissa piisaa vaikka muille jakaa. Mukavaa että heitä on, ja kyllä he viisaina ihmisinä ymmärtävät jos en ehdi nähdä heistä jokaista, ja kärsivällisinä ihmisinä jaksavat odottaa. Olen jo nähnyt ystäviäni aika paljon, eilen Millaa, tänään Katia ja huomenna Tiinaa. Vielä on muutamia joita haluan ehdottomasti nähdä, mutta montaa en voi, sillä puolitoista viikkoa on lyhyt aika (jos lisäksi aion ehtiä harrastaa, siivota ja käydä välillä töissä). Oon mä onneksi levätäkin saanut, sellaiset 10 h yöunet ovat aivan tavallista, sillä tarviin paljon unta (tää tyhmä väsymysvaiva :/). Ouluun mua saa tulla tapaamaan, asun tuossa Maikkulan kämpässä vielä jonkin aikaa, mutta viimeistään helmikuussa mun on muutettava pois kun tulee remontti. Syksy on aikalailla vielä auki, luultavasti töiden parissa se menee.


Jollei mitään ilmaannu, tuun Tampereelle seuraavan kerran vasta vappuna 2017 kaverini 30-vuotisjuhliin. Mun rakas kotikaupunkini on Oulu ja siellä mä ensisijaisesti olen ja pysyn, Tampereella olen vain ohikulkumatkalla, hetken tätä sietää mutta asumaan ei viitsi jäädä.

Pyrin kuitenkin nauttimaan näistä viimeisistä ohikiitävistä päivistä täällä. Ajan saa tällä kaveri-, työ- ja harrastusmäärällä taatusti kulumaan. :)

Moro ja hyvää loppukesää!      

Juupa juu

Moi, hyvää heinäkuuta ja sunnuntaipäivää.

Väsyttää. Minä ja Tero oltiin eilen Teron veljen häissä. Huhhuh että osaa olla olo. Tulihan tuota tanssittua ja valvottua. Niinku niin piti blogata ja taaskaan saa mitään ihmeellistä tuotettua.

No, jos mulla jotain järkevää asiaa on, niin kerron tiedoksi, että olen tulossa viikon kuluttua Tampereelle. Tällä kertaa mun olisi tarkoitus viipyä monta viikkoa.

Ei pysty tuottamaan enempää, nälkä.
Nyt prioriteetteja tyydyttämään, sitten joristaan lisää.

🌻Lomalla viimeinkin🌻

Moro ja terveisiä Tampereelta!

Tänne mä saavuin perjantai-iltana, junalla pyöräni ja tavaroitteni kanssa. Viikonloppu meni serkun luona Linnainmaalla ja su oli pyöräilyt, jotka meni tosi hyvin. Maanantaina menin Kalkkuun porukoille, sitä ennen kahvittelin serkkujeni kanssa. Eilen pääsin Pyynikille puistojoogaan, mikä oli juurikin niin mukavaa ja rentouttavaa kuin muistin. Käväsin vielä uimassa. Siinä Pyynikin harjua pitkin annoin hissukseen jalkojen viedä bussipysäkille ja takasin Kalkkuun.

Nopsaa vaan kuluu tämä aika, varsinkin näin lomalla. Tampereella on tosi hieno ilma, melkein helle. Tässä istun nyssessä matkalla hierojalle. Sitten näen kaverini Miskan ja menemme ensin Pispalan Pulteriin syämään ja siitä Rajaportin löylyihin. Pulterissa en oo ikinä käynyt, Rajaportissa kahdesti aiemmin.

Huomenna sitten treffaan pitkästä aikaa kaikki kaverit, jotka kynnelle kykenevät sovittuun raflaan luvattuun aikaan. Perjantaina Nixua, jonka kanssa sovimme tapaamisen aikaa sitten, ja ehtoolla Rauhaniemi, joka oli Tampereella asuinaikanani rakkain harrastukseni.

Lauantaina polkaisen Hervantaan perhetuttavilleni, joita en ole nähnyt vuosiin, ja sunnuntaina juna lähtee kolmelta ja vie takaisin kottiin Ouluun. Mää tiiän tää viikko on tosi lyhyt aika, ja juuri siksi en halunnut erikseen sopia jokaisen tuttavani kanssa tapaamista. Eikös se jo riitä, että näkee toistakytä kaveria huomenehtoolla saman pöydän ympärillä? :D

Älkääkä ystävät rakkaat murehtiko: kyllä mä vielä myöhemmin kesällä Tampereelle saavun, viimeistään heinäkuun lopulla. Mua saa myös tulla Ouluun moikkaan, en kiellä sitä. :) Toivotaan että loppulomani täällä sujuu kaikin puolin hyvin. Yhtään lisää ohjelmaa en ole haalimassa, tässä mitä luettelin on juuri ja juuri sopivasti niin että lomafiilis säilyy.

Terveisiä nyssestä!



Mukavaa kesää kaikille, kyä me keretään viä nähä! B-)

Hyvissä ajoin reissumielellä

Moi ja hyvää toukokuun kymmenettä päivää!

SEURAA ILMOITUSLUONTOINEN ASIA:
Arvoisat ystäväni ja tuttavani! Tasan kuukauden päästä eli pe 10.6.2016 MINÄ SAAVUN TAMPEREELLE. Tuona iltana juna tuo minut ja pyöräni Tampereen asemalle, josta suuntaan serkkuni luo viikonlopuksi. Sunnuntaina 12.6. poljetaan Pirkan pyöräily, johon osallistun jo toistamiseen. Olen ottanut viikon palkatonta vapaata, joten tarkoitus olisi viipyä vähintään pe 17.6. saakka, ellei pitempäänkin, riippuen miten töitä on tarjolla.

Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli sinä Tampereen suunnalla asuva ystäväni haluat ehdottomasti tavata minut jo kesäkuussa, ole hyvä ja ehdota päivää. La 11.6 päiväsaika sekä ma 13. - pe 17.6. sopivat takuuvarmasti. Kovin montaa ihmistä en ennätä tavata, sikälimikäli aion viipyä vain reilun viikon. (Paluulippua en ole vielä ostanut.) Tällä hetkellä niitä ihmisiä, joita haluan nähdä ja jotka haluavat nähdä minua, on toistakymmentä, joten hurjan montaa enempää en millään ehdi treffata. Tulen kyllä myöhemmin kesällä Nääsvilleen, viimeistään heinäkuun loppupuolella, joten sillekin jaksolle saa jo ehdottaa tapaamista.

En olekaan vanhassa kotikaupungissani käynyt muuttoni jälkeen. En sinänsä ole ikävöinyt, sillä itsehän minä aikanaan halusin sieltä lujaa pois. Päätin vannoutuneesti, että tätini pakollisten synttärien jälkeen (marraskuun alku) en jalallani mansenmaalle astu ennen kesää. En ole muutenkaan tänä vuonna matkustellut muualle kuin Teron luo Nivalaan. Olen ollut arki-illat töissä, joten senkään puolesta ei ole järkeä lähteä yhden viikonlopun takia kauas. En matkusta vain siksi, että joku yksittäinen ihminen haluaa tavata minut, vaan lasken asian kokonaisuutena: onko varaa, mitä asioita kannattaa yhdistää, millä tavoin voin hyötyä matkasta, keitä hyviä ihmisiä kaipaan ja ennen kaikkea, onko mulla todellista mielenkiintoa lähteä. Tampereen matkaan yhdistyvät niin urheilullinen ulkoilutapahtuma, hyvät ystävät ja sukulaiset, mielekkäät harrastukset kuin Suomen kaunis kesäkin, joten intoni lähtöön on sataprosenttinen.


Täältä tullaan kesä ja Tampere - kuukausi vielä! :-)

Huhtikuun hulvaton huipennus

Moi! Tarviihan mun tältä kuulta edes yksi postaus tuottaa, ja tänään siihen on viimeinen mahdollisuus.

Se olis vapunaatto. Tero on täällä Oulun Maikkulassa mun kaa, tällä hetkellä nukkuu päikkäreitä tässä mun vieressä. Minä makoilen ja näpytän kännykällä tekstiä.

Hyvin ollaan syöty ja leivottiin aivan ihania makoisia sämpylöitä, joihin isäntä keksi lisätä valkosipulia ja tilliä. Tero testasi uunituoreiden ruissämpylöitten päälle muskottipähkinäjauhetta ja totesi, että passaa! Mietti myös, miltä maistuisi chilisämpylät. Se on semmoinen kulinaristi ja tulisen ruuan ystävä tuo minun isäntä.

Kohta kun Tero herrää, saatamme polkaista keskustaa kohti, todennäköisesti Tähtitornikahvilaan. En olekaan tavannut kirjailijakaveriani Jarmo Stooria vuosiin. Jo olisi aika käydä ja ostaa samalla uusi kirja. Niitä on Jarmo tuottanut 2012 jälleen tasaiseen tahtiin yhden per vuosi. Motelli tai Sielunhäkki saattaa olla se johon päädyn.

Mä haluun myös munkkia ja simaa koska on vappu! :P Eilen jo kävin niitä hitusen nautiskelemassa, kun Staffpointin toimistolla tarjottiin työntekijöille. Tarkoitus olis Teron kanssa etsiä Oulusta Pyynikin näkötornikahvilan veroinen munkkipaikka, vaikken usko että yksikään kahavila vetää vertoja nuille Tampereen kulttuurimaiseman sokerisille leivoksille. Kesällä pääsee taas sinne. Tero tykkää tosi paljon. Silloin kun asuin Tampereella, hän halusi joka kerta lähteä munkkikahville.

Juu, mitäs mulle muuta, töitä riittää edelleen hammashoitolassa arki-iltaisin ja tässä kuussa olen viettänyt Teron kanssa jo kolmatta viikonloppua, joista kaksi viimeistä hänen luonaan, viimeksi viikko takaperin. Ei tullut turhan pitkä väli jälleennäkemiseen. :) Olen myös laittanut työhakemuksia menemään, enimmäkseen Lidleihin. Hain Haukiputaan myymälään ja pääsin jopa haastatteluun, mutta muutama päivä sitten sain tietää, että mua ei valittu. Myös keskustan ja Haapalehdon myymälään etsitään työntekijää, joten sinne meni lomake myös. Eikä siinä kaikki - maanantaina haku päättyy Kempeleen Lidliin. Laitan vielä haun vetämään sinne. Sitten oli joku extraajat.com, joka tarjoaa myyjän keikkoja. Sinnekin haku päättyy ylihuomenna. Marjamyyjäksi Berry Centerille olen myös hakenut, eli kyllä tässä aktiivisia on oltu. Mukavaahan hammaslääkäriasemalla tähän asti on ollut, mutta alan kaivata jo muuta (lue: mielekkäämpää työtä, enemmän tunteja ja parempaa palkkaa).

"Mitäs kirjottelet?", kuului äsken hyvin levätyllä äänellä. "Voihan lokki." Hetken päästä: "Kylläpä meni jäseniin tuo ruoka."

Niinhän se tahtoo mennä, kun on emäntä joka osaa laittaa. :P


Eipä siinä, klaara vappen bara vatten vai miten se meni? ;D Sama suomeksi ja ouluksi: Mukavata työväen juhulaa!

Vappua ja sämpylöitä. Sitä kuuluu tänään tänne Maikkulaan.

Jälleen lauantaita kotona

Hei kaikille ja mukavata lauantai-iltaa taas vaihteeksi.

Hyvin on päivä jälleen sujunut, aivan kuten viikko sitten. Vietän viikonloppua yksin, mutta mikäpä siinä. Ei me Teron kanssa nähty, toisin kuin mielessäni osittain suunnittelin, mutta eipä se aina. Kumpikaan ei tapaamista ehdottanut eikä ottanut asiaa puheeksi. Tai no, kyllä mä torstai-iltana Terolle mainitsin, ettei mullakaan ole mitään sovittuna, ja että tänne saa halutessaan ajella, mutta itse saa hän päättää, minä en kiellä enkä käske. En itsekään sitten tullut ostaneeksi junalippuja, sillä vaikkeivät tuhottoman kalliita ole, hinta nousee mitä nopeammin lähtöpäivä koittaa, ja mieluusti sitä hankkii liput hyvissä ajoin etukäteen, ettei jahkailu tule kalliiksi. (Tämän jokainen VR:llä asioinut tietää. ;)) Kai mä osittain rahansäästösyistä päätin jäähä Ouluun, ja kotielämä veti tällä kertaa puoleensa enemmän. Harkitsevana ihmisenä harvoin keksin extemporee, että "lähdempäs tältä istumalta toiseen kaupunkiin". Olisin tiennyt sen viimeistään alkuviikosta, mikäli olisin oikeasti lähtenyt.

Ehkä me ollaan tällaisia, puoliksi erakkoja ja puoliksi laumasieluja, ja siksi niin hyvin yhteen sovitaan. Kun kummallakaan ei ole pakottavaa tarvetta päästä joka ikinen viikonloppu toisen kylykeen kyhnyttämään, vapaapäivistä voi nauttia myös itsekseen tai omien kavereidensa seurassa, miten kulloinkin. Nyt vain ei ollut sellainen fiilis, että olisi jaksanut ajella (/minä autottomana ihmisenä junailla) toisen luokse. Terokin oli ollut eilen veljellänsä lattianvaluhommissa ja saunomassa. Kumma ettei siltä ole tänään tullut vielä ensimmäistäkään viestiä. No, kaippase lähti mummollensa niitä sälekaihtimia asentaan, mistä se aiemmin puheli, eikä ole töiltänsä joutanut puhelimeen tarttumaan. Enpä minä huolestu, kyllä minä tältä osin rakkaani tunnen. ;) (Huom! tältä osin, oman filosofiani mukaan yksikään ihminen ei voi koskaan tuntea ketään aivan täysin, ei edes itseään.)

Siispä, kello on 19.40 ja istun tässä makuuhuoneessa kannettavani ääressä kuulumisiani naputtamassa. Haluatko miljonääriksi alkaa pian, joten sitä odotellessa... Se on mun lauantai-illan kohokohta. Tykkäsin kyseisestä visasta jo silloin, kun se ekan kerran alkoi Suomessa, noin kymmenvuotiaana. Lasse Lehtisen muistan aina, sitten tuli tilalle vähäksi aikaa Ville Klinga, sitten sarja loppuikin lähes vuosikymmeneksi, kunnes jälleen nykypäivänä saa kotiyleisössä arvuutella vastauksia ja seurata supliikkimies Jaajo Linnonmaan taidokasta juontoa. Tero ei tykkää Haluatko miljonääriksi -ohjelmasta. Sen sijaan se kattoo tähän aikaan maikkarilta Pop ´n Rollia, josta taas minä en erityisemmin innostu. Onhan se ihan katsottava ja siedettävä, mutta vain siksi, että biisejä on hauska arvuutella. Se liika show´maisuus, julkkisten yliampuvat sooloilut ja naurunrämäkät (joita suoltavat niin juontaja-Jenni, vakkarit Jaska ja Mikko kuin jotkut vieraatkin) ärsyttävät! Biisikärpänen oli mun mielestä paljon parempi, harmi kun sitä ei enää tule, Siinä sai tavalliset ihmiset kisailla, eikä Vexi tehnyt itsestään numeroa huutelemalla mitä sylki suuhun tuo. Oho, kylläpäs mä innostuin ruotimaan ja kommentoimaan kaupallisten tv-kanavien sarjoja. :D

Jatketaanpas, vaikkapa Irwinin biisiteemalla, Veikko Salmi kun on osannut hyvin sanoittaa. Kerron hieman päiväni kulusta. Tänään mä menin viideltä saunaan ja kuudelta...ihan vaan näin oululaisen tylsästi: kottiin. Heräsin aamulla jo vähän ennen seitsemää, kun ei enää nukuttanut. Siinä kymmeneen mennessä olin jo hoitanut kotityöt, laittanut itseni valmiiksi ja pakannut reppuni niin hyvään kuntoon, että mun ei tarttenut enää kuin syödä ja kävellä pysäkille ennen kuin matka uimahallille alkoi,
taas kerran.

Jaahas, kello on tasan 20. Nyt meen kattoon Jaajoa. Adios!


-to be continued-


***Voi ie, eikö oululainen Markus Hanski tiennyt, että tasapainoelin sijaitsee korvassa? :'D Ite oon tuon tienny lapsesta saakka eli varmaan viimeiset kaskytä vuotta. :D Muuten kyllä tämänhetkinen kisailija on sangen hauska persoona, oikein humoristinen oululainen, jota Tuulia nykyinen oululainenkin tykkää seurata. :D Dodii, kohta jatkuu... on se Jaajo meleko häjy ku pisti katkolle. Ikinä ennen nähäny että lähes joka iikka yleisöstä nousoo ylähä ku tuloo heleppo kysymys. Jeps, menkää ny mainokset... pääsee joskus jatkaan. Hohhoh... joko... Dodii.

***Katkolla jälleen. Kaverion kuudennen kysymyksen kohdalla käyttänyt kaikki oljenkorret. Taas laittoi Jaajo jämysti paussille kun visailija oli ehtinyt lukita vastauksen. En mäkään itse asiassa ole varma siitä, nimitettiinkö Sipilä Suomen pääministeriksi jo vuonna 2014 vai oliko se Stubbi sitä ennen. ...Se oli nopee katko, nyt selevijää.

***Viimeinen katko, Paljoa ei ehdi kommentoida, sillä tulin puolet ajasta olin vessassa (ehee, kaikkia kiinnostaa.) Dodii, jatkuu jo.


Se oli sen pituinen se. Hauskoja tapauksia nuo tämäniltaiset kisailijat, nuoria pohjoisen miehiä. Eipä ole sen mun pohjoisen mies vieläkään viestittänyt. Tässä voi käydä pian niin, että emäntä ehtii toivottaa hyvää yötä jo ennen kuin isäntä saa huomenia koodattua. Voishan tässä blogin äärellä höpötellä ja lörpötellä vaikka mitä, mutta mä ajattelin olla ihanan kotoisan tylsä ja mennä nukkumaan.
*Kato, juuri kun pääsin sanomasta että kohta kyselen ukkoni perään, tuli viesti. Siinä toivotettiin huomenia, päivää ja iltaa samalla kertaa. Todettiin, että viime yönä oli menty nukkumaan jälkeen kolmen, oli vahdattu ruudulta velipojan Supernatural-kausien jaksoja. Lisäksi kerrottiin,että oli haettu ja tehty puita, juuri saatu viimeisetkin pilkottua haloiksi. Kysyi myös, kävinkö uimassa. Ja loppuun hymiö :-*,kuinkas muuten.*
Yhä olen aikeissa käydä unten maille, toki sitä ennen vastaan Terolle. Tuli mieleen, että eikös tänään ole se Earth Hour? Mikäs aika se oli, jolloin valoja toivotaan sammutettavan? Kävin äsken huvikseni parvekkeelta ja ulko-ovelta katsomassa, että eipä muuallakaan Maikkulassa turhan montaa valoa pala, Enpä mä yleensä muutenkaan kiinnitä huomiota saati pidä lukua mitkä ikkunat on pimeinä ja mitkä ei, joten en osaa verrata millainen tämän lähiön lauantai-iltainen valotilanne on tavallisesti. Ja mulla senku palaa makkarissa kirkas kattovalo, iik! Olkkarissa tunnelmaa luo pieni suolakidelamppu ja keittiössä tiskipöydänlamppu. Google-setä kertoi, että maapallotunti on tänään klo 20.30-21.30. Osallistuisinko? Vartti olis jäljellä. Minä pidän oman sähköttömän tuntini kertaa kymmenen, sillä käyn pian levolle,yöllä ei tulisi mieleenkään pitää valoja tai sähkölaitteita päällä ja aamut ovat jo sen verran valoisia, että aurinko näyttäköön tieni vuoteesta vessaan, jääkaapille, ja minne nyt ensitöikseni hiiviskelenkin. Kello 9 aukeaa televisio, sillä silloin alkaa jokasunnuntainen vakioni, Aamusydämellä. Hilla Blomberg on hyvä haastattelija, ihmisten elämäntarinat avartavia ja mielenkiintoisia sekä itse ohjelma aivan ihanan inhimillinen.

Jeps,näihin tunnelmiin päätän tämänpäiväisen postauksen. Kello on 21.25 joten näill minuuteilla loppuu Earth Hour ja alkaa Tuulia´s Sleeping Hours. Oonhan mä tänään aikaisin herännyt, uinut ja saunonut, joten kyllä jo väsyttää. Valvokaa te jotka jaksatte, minä en näe siihen tarvetta. Ei oo liikaa rahaa joten laitetaan sitä pankkiin nukkumalla. Saa virkeän olon ja välttyy monelta vaivalta.

No niin, hyvää yötä maapallon asukit.

On ollut mukava lauantai

Hyvää iltaa! Ajattelin kertoa muutamalla lauseella kuluneesta päivästä sekä kuulumisistani yleensä.

Tämä on siitä erikoinen viikonloppu, että en ole sopinut yhtään mitään, kenenkään kanssa, mihinkään suuntaan. Olen vain itekseni ja kulutan aikaa omassa seurassani. Mua se ei haittaa yhtään, ettei ole menoa, päinvastoin, saan ajan kulumaan varsin hyvin yksinkin. Tänään katsoin uusintana koko viikon Salkkarit, minkä jälkeen lähdin uimaan. Viihdyin uimahallissa valehtelematta yli neljä tuntia. Kello oli noin kaksi kun saavuin altaille. Kuuden jälestä kävin vielä viimeisen kerran kylmäaltaassa, kunnes aloi tehdä lähtöä. Olisin mä uimahallissa kauemminkin viihtynyt, mutta muistin että tänään tulee Jaajon miljonäärishow, jota halusin päästä kotio kattomaan. En ole pitkään aikaan uimassa käynytkään, joten tänään polskin senkin edestäja otin kaiken ilon irti. Saatan tunninkin yhteen putkeen liukua isoa allasta päästä päähän ilman taukoa, omissa ajatuksissani, kaikessa rauhassa. Se on mulle kuin meditaatiota. Välissä käyn tietenkin kylmäaltaassa, jossa tänään tuli liottua kymmenkunta kertaa. Pari kertaa istuin saunan lauteilla, sielläkin vähintään varttitunnin. Lauantaisin kello 17 olis lenkkisauna naisilla, mutta koska viihdyin hallin löylyissä reilusti sen yli, tänään ei menty viideltä saunaan eikä kuudelta putkaan. Rotuaarin suunnalla tosin näin yhden polliisiauton sinivilkut päällä, mutta kello oli silloin lähempänä seitsemää. Tuskin ne mua oli tulossa hakeen. Olin tuolloin tarpomassa kipin kapin Ärrälle ennen bussin tuloa.  

Jos Irwinin kappaleesta jokin osuu yksiin, niin tämä on kyllä ollut työnaisen lauantai. Arki-illat kuluvat minulla hommissa, siinä samassa kohteessa jossa aloitin helmikuun 8. päivä. Sain jatkaa maaliskuun, ja torstaina pomoon törmätessäni kertoi hän, että huhtikuullekin voisi olla jatkoa luvassa. Olen vain mielissäni, sillä mulle on sama vaikka olisin tuolla vielä kesällä. Meillä on hyvä työyhteisö eikä alueeni ole mitenkään turhan hankala siivottava. Työ turvaa toimeentulon ja tuo sisältöä elämään, joten mieluummin nautin palkkaa ja soviteltua päivärahaa kuin istun kotona kokopäiväraha-anomuksia kerran kuussa Kelaan keikuttamassa. Siispä hyvin todennäköisesti puolet jäljellä olevaa kuukautta ja vähintään vielä seuraavakin kuluu iltaisin töitä tehdessä. Päivisin hoidan kotityöt ynnä muut arkiset askareet sekä harrastan liikuntaa sen minkä ehdin. Olen alkanut kulkea töihin pyörällä, mikä on osoittautunut hyväksi vaihtoehdoksi. Työpäivän päätteeksi on tympiää jos pittää juosten lähtä bussipysäkille. Pyörän selässä on vapaa liikkumaan ja riippumaton aikatauluista. Lisäksi saa liikuntaa ja raitista ilmaa, ja siitäkös minä nautin.

Huominen päivä kuluu kotioloissa, tosin saatan polkaista kauppareissulle. Hiirosen Lidl on sopivasti pyöräilymatkan päässä. Silloin tällöin sunnuntaisin ruukaan soitella kavereille ja puhua kunnon maratonit. Hyvä tapa sekin viettää aikaa ystävien kanssa, sillä muutettuani moni heistä jäi toiselle puolelle Suomea. Sitten varmaankin koneella katon Salkkareita (eheh, mun "paheeni" ja pakkomielteeni), ja itse asiassa sen verran ehdin sopia, että serkku soitti tänään ja pyysi lähettämään parin vuoden takaisia valokuvia hääkutsujaan varten. Sellaisia suunnitelmia siis huomiselle. Tähän asti on ollut leppoisa viikonloppu ja ihan rento ja mukava olo on nyt. Enpä mä lauantai- ja sunnuntaipäiviäni yleensäkään mitenkään tarkasti suunnittele. Viime viikon vaihteen vietin Teron kanssa asunnollani Maikkulassa (lauantaina käytiin Zeppelinissä Kempeleessä), sitä edellisenä tuli humoristinen eksäni Ouluun blogipakkaani iloisesti sekoittamaan ja vielä yksi siitä taaksepäin kului rakkaan luona Nivalassa vuosipäivää juhlistaen. Teroa olis mukava nähdä jälleen viikon päästä, joten harkitsen Nivalaa. Junalla on kiva kulkea etenkin nyt, kun VR on laskenut lippujen hintoja. Pääsiäiseksikään mulla ei ole mitään suunnitelmia. En edes tiedä mitä Tero tekee silloin. Sitä seuraavana olis tarkoitus viettää anopin kanssa naisteniltaa Haapajärvellä. Kai mä vihoviimeistään silloin Teroakin näjen, siinä sivussa. ;) Kyllä se ymmärtää että tytöt tahtoo pitää hauskaa.

Jeps, enpä ole tälle vuodelle laatinut minkään asian suhteen turhan tarkkoja aikatauluja. Toki on joitain suurpiirteisiä linjoja, mutta ei mitään sellaisia että "juuri tuona päivänä tuota kuuta haluan olla saavuttanut tuon". Muutamia yksittäisiä tapahtumia tiedän päivälleen, mutta omille haaveilleni en ole asettanut takarajaa, pääasia että tulee tämän vuoden aikana tehtyä. Tällä hetkellä tosin etsin asuntoa Oulun pohjoispuolelta. Lähetin Oulun Sivakalle hakemuksen viikko takaperin. Tämä nykyinenkin on kaupungin vuokrakämppä, ja Sivakalle kun on kerran takuuvuokran maksanut, muuton rahoituksen suhteen ei ole siltä osin huolta. Haluan myös kaksi kissaa sitten siihen kaksiooni, johon kunnolla asetun. Tarkoitus olis myös päivittää CV:tä jossakin vaiheessa ja hakea vaikkapa Lidliin töihin, myydä tori.fi:ssä tavaroita jotta sais vähän ylimääräistä massia ja olis helpompi muuttaa, ja ja... matkustella sitten taas kesällä ympäri Suomea ja viettää Teron kanssa aikaa aivan kuten tähänkin asti. Pidän siitä, että meillä on eri osoitteet. Tähän asti se on toiminut hyvin. Sellainen asetelma  on aina ollut ja sellaisena pysyy, kunnes toisin sanotaan. Omaa asetelmaani tässä olisi ensisijaisesti tarkoitus muuttaa (mm. asunto, työpaikka, lemmikit, oman elämän ja toimeentulon rakentaminen) ja keskittää resurssit vallan siihen. Mitään suuria, ratkaisevia tai dramaattisia siirtoja ei siis ole hetkeen luvassa. Näillä mennnän mitä on, ja ilmoitan sitten mitä tapahtuu ja miten tämä vuosi etenee. :)


Jeps, se olisi nukkumaanmenoaika. Mukava oli kirjoitella ja kertoa ajatuksia, vaikkakin "muutama lause" muuntui kolmeksi pitkäksi kappaleeksi. Haittaakos tuo, tärkeintä että sai sanottavansa sanottua. Hyvää yötä, palataan!

29.

Oiiiii,ihana.<3

https://www.google.fi/

Tämänpäiväinen Google -sivusto saa kaiken myötätuntoni. Pupuset on niin... awwww. :)


Eipä mulle kummepia tännään kuulu, ennen töitä olis tarkoitus polkaista Sivakan kiinteistöhuoltoon palauttamaan lämpöpistokkeen avain. Irtisanoin nimittäin autopaikkani maaliskuusta alkaen, sillä a) autopaikan vuokra nousee 1.3. alkaen 9 eurosta 14 euroon/kk, b) mulla ei ole autoa, c) täällä hyvin harvoin käy ketään autolla liikkuvaa henkilöä kylässä ja d) Maikkulan Salen pihassa on tyhjiä, maksuttomia ruutuja yllin kyllin. Töistä vielä mainitakseni, että saan jatkaa samassa kohteessa vielä maaliskuun. :)

Jeps, nyt jatkan ruuanlaittoa.

Juon juon minä tyttö juon...

...vihreää teetä.. ainakin se näyttää siltä.

Semimyöhäisiltaa bästa tittareet, paskakokkareet sekä muutkin elämänsä blogejani luuppailemalla pilanneet!

Minä pellot juon, minä metsät juon, minä lehmät juon ja minä eksänikin.... juon!

Tässä istun Café Kulumassa loppumattomalta tuntuvaa elämääni tuhlaillen sekä oman eksäni paskanjauhantaa kuunnellen. Jos nyt lähden tätä puolentoista viikon mittaista pommia purkamaan lanka kerrallaan, voisin vaikka aloittaa tästä hetki sitten tapahtuneesta häppeningistä:
Tilanneraportti: Menin naistenhuoneeseen laskemaan kaapeleitani johtuen gurmeeruuasta jonka olimme käyneet tunkemassa ahnaisiin turpiimme. Silkkaa hyvyyttäni sekä sympatisuuttani jätin puhelimen kassiini ja tämän kassini hyväntahtoisen, uskollisen eksäni vartioitavaksi. Sitten kävi seuraavanlaisesti: Nykyinen poikaystäväni omaa hyvyyttään sekä myötätuntoansa ilmaisten päätti lähestyä minua tekstiviestillä. No, tämä minun hyväntahtoinen ja uskollinen eksäni sitten kuuli tämän hälytysäänen puhelimestani ja koska puhelimessani ei ole lukkoa, hän sitten suurta kiusallista uteliaisuuttaan halusi ottaa vapauden lukea tämän viestin puolestani. Siellä minun rakas poikaystäväni päätti kysellä tämänpäiväisiä kuulumisiani samalla kertoen, miten hauskaa heillä on ollut pikku konnakoplassansa. No, eksäni otti vapauden myös vastata tähän viestiin puolestani ja tämän semisti harmaan lauantain agendaraportti eksäni perspektiivistä meni suurin piirtein näin:


Terve bästa tittareet ja paskakokkareet. Viestin perusteella kai siellä soi jo Spektin Juomalaulu, parempi sekin, ettei mene Pohjolan Pidoiksi. :-D Puistolassa hoidettiin ruokavaramme tunkien gourmeeta ahnaisiin turpiimme. Sitten tultiin Café Kulumaan istumaan iltaa, samalla jäykkiä alkoholijuomia tempaisten kitusiimme. Sit tästä kohta takas kämpille, parit Fizzit Jaajon miljonäärishown sekä Umk-finaalin parissa. Siinä kohtaa jo mennään koisiin, ettei tarvi surströmmingiä kaivella aamulla haudastaan. Eksällä katos lähtee tsuge takas Mansesteriin. Mutta oo sää kiltisti äläkä polta itteäs loppuun. :-*  


Tulin sitten takaisin tässä kohtaa hoitamasta henkilökohtaisia bisneksiäni, ja siinä viiden minuutin päästä tämä poikakaverini vastasi viestiini hiljaisesti kuitaten sen. Tässä kohtaa, kun huomasin mitä eksäni oli raapustellut poissa ollessani, katsoin häntä syvälle silmiin ja, kymmenen sekunnin hiljaisen breikin jälkeen, totesin tyynesti: "No ei hitsi. Noinhan määkin sen varmaan olisin vastannu." Että siinä sen illan se kiinnostavin osio raportistani. Enempää en rupea avautumaan siitä, joten käännän sivua ja alan muodostaa aiempien viikkojen tapahtumia sanoiksi.


Seuraavana päivänä, siis sunnuntaina 28.2:

Jäläkipuintia: Kaikille mielensä pahoittaneille tiedoksi, että ainoa mikä tuosta koko romaanista oli totta, oli asioimamme ravintolan ja kahvilan nimi. Todellisuudessa eksä saneli ja minä kirjoitin. Huvitti vain pelleillä. Saimme idean alkuillasta Kulumassa pienissä nousiaisissa. Tämä eksäni, tai pikemminkin ex-heilani, on hyvä kaverini ja sitäkin taitavampi tarinankertoja. Siitä se idea sitten lähti...  
Osa armaasta lukijakunnastani saattoi miettiä pienessä päässään, oliko Tuulia pienissä päissään. No saattoi se olla, mutta hyvin kyllä teksti luisti. Jopa niin hyvin, että eksän jutut alkoivat tuntua sangen julki tiedotettavilta. Siksi tuo eilinen, lähes täysin fiktiivinen selostus nettipäiväkirjaani päätyikin.
Joku saattoi kummastella, että mitä se Tuulia oikein haahuilee eksänsä kanssa ryyppäämässä ja päissäänkö lie selittää aivan ihmeellisiä juttuja joista ei ota erkkikään selevää. Ja mitä ihmettä se eksä menee omin lupineen Tuulian puhelinta peukaloimaan saati sen poikaystävälle jotain outoa kirjoittamaan. Tosiasiassa lähetin itse tuon viestin Terolle ja häntä se lähinnä huvitti. Viestissä kun ei ollut sitä perinteistä Tuuliaa vaan Tuulian kaveria, jonka kerrontatapa miellytti Tuuliaa siinä määrin, että hän päätti heittää omat aivonsa narikkaan ja lainata nokkelan kaverinsa senhetkistä verbaalikapasiteettia. Olin koko ajan vieressä ja tiesin mitä tuotan, niin rakkaani viestiin kuin tänne blogiinkin. Seison itse tämän kaiken takana siinä missä eksänikin.

Jepulis jep. Enempää tapauksesta tuskin tarvitsee sepustaa, sillä kaikille lienee käynyt selväksi,että TÄMÄ OLI TÄYS TSOUKKI! Ei minulta tuon tason tekstiä sais, joten eikö se ole vain virkistävää, että joku muukin saa olla vaikuttamassa blogini sisältöön värittäen sitä hämmästyttävällä omintakeisuudellaan. Vinkki: Viettäkää seurassani aikaa, saattakaa Tuulia tarpeeksi hulluun mielentilaan (aina siihen ei tarvita edes alkoholia) ja alakakaa raportoida. ;)

Tässä kaikki tältä erää. Hyvää huomista karkauspäivää! Voisin vaikka aikani kuluksi kosaista Teroa...ei, katsellaan neljän vuoden päästä... ehei, olen harkitsevainen ihminen, joten voi siihen mennä jopa kahdeksan. Mistä sitä tietää. Voihan sekin ehtiä ensin. Parempi ettei tiedä. Aika kaiken näyttää. Niin tai näin, mulla ja Terolla luottamus toimii niin hyvin, että emme puutu siihen kenen seurassa kumpikin käyttää omaa aikaansa. Kuten tämänviikonloppuinen osoitti, emme kavahda sitä, vaikka toinen viettäisi aikaa entisen heilansa kanssa. Kaikki osapuolet ovat keskenään sulassa sovussa ja tietävät toisensa, joten ollaan kaikki huoletta. No niin, hyvää yötä ja lukemisiin!

On vain yksi suunta...

...ja se on ylöspäin! Katsokaas missä kävin tänään. :-D

Toppilassa voi seinäkiipeillä.

AAARGH!

Terve. Oon väsyny ja kiukkuunen, kun piti herätä 7.45 soittamaan hammaslääkäriaikaa. Eilen soitin ekan kerran, mutta neuvoivat soittamaan heti aamusta joa haluaa saada samalle päivälle akuutin ajan. Vapaat ajat kuulemma ovat kortilla. Mulla se neljäs ja viimeinen viisaudenhammas on vihotellut, en mä täällä muuten istuisi odottamassa. Mikä ihaninta, olen asiakkaan roolissa omalla työmaallani. Ihan ku tätä paikkaa ei tarvis arkisin muutenkin katella... Eilen olin vähällä saada hepulin näitten töitten takia, ja nyt mä näen sen ympäristön jossa hermot meinaa toisinaan romahtaa... Välillä on sama fiilis ku yhdessä Sannin biisissä: "Mä en haluu mennä duuniin enää."

Kohta kutsutaan. Saa nähdä vedetäänkö visuri, lähtee loputkin järjen rippeet. :'D


***Myöhemmin tänään: Oon vaan niin väsynyt tähän kiireeseen ja menemiseen. Ei tämä jatkuvaa ja ainaista ole, mutta nämä arkiviikot kun kaikki pitää sovittaa töiden mukaan, ottaa välillä hermoille ja koettelee ajan- ja elämänhallintakykyä. Ei visuria tänään poistettu, sen sijaan sain lähetteen röntgeniin joka on maaliskuun lopulla. Eipä tämä muuten häiritse, kipukin on lähes olematon.

Eikö ollu mulla ihanan pessimistinen asenne? Voisinko vähän myönteisemmin suhtautua tähän päivään? Jos mä huudan ARGH v*tun työt!!!!!! niin sit se kaikki viha ja kielteisyys kaikkoaa mun sisältä ja olo helepottaa kun saa veetutuksen purkaa. AAAARRRRRRRGGGHHHHH saamari vielä kerran!!

Dodii, valitukset sikseen ja Tuulia hommiin!

Happy Valentine’s Day!

Winter day, just had tobogganed! @ Raksila, Oulu, Finland.

This post is dedicated to all my friends all over the world! Thanks that you exist! (¯‘v’¯)

Kotiinlähtö

Dodii, kotibussissa sitä istutaan. Viihde-elämä itsessään jäi lyhyeksi, sillä Annaan & Albertiin oli 10€ sisäänpääsy, mikä oli minusta ja Terosta aivan liian suolaanen, joten käännyimme ja kävimme Karaokeaitassa (tai Pataässä mikä lie) hetken ihmettelemässä ja itse join yhden pitkän, mutta koska siellä oli liikaa ihmisiä ja meteliä, lähdimme takaisin hotellille. Mikäs siinä, mukavampi istua iltaa hotellihuoneessa pussaillen kuin meluisassa baarissa jossa ei kuule omaa ääntään. Kiitos rakas tästä illasta, ensi viikolla jatketaan. :-*

Mietin oliko tämä maininnanarvoonen postaus ollenkaan, kunnes löysin syvemmän merkityksen: En mä muuten olis lähtenyt, mutta sen kerran kun saa ystävää, eritoten rakastaan nähdä, mä meen. Ei mulla täällä pohjoisessa turhan montaa kaveria ole, joten olen onnellinen siitä vähästä ja siksi tapaan ihmistä aina kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Olen kauan jo mielessäni ajatellut, että mikäs mua vapaata ihmistä estää, ei mikään. Tai no, varattu mä olen mutten kahlittu, siksi vapaa. 

Kaikki se vähä mitä juotu, on päästä haihtunut. ...Ja vain sinusta oon selvästi päihtynyt...

Kotona -> nukkumaan. Hyvää yötä.

Ystävänpäivänaatto

Mitä mainiointa lauantai-iltaa!

Tuulian on lähdössä viihteelle. :-) Kolmas kerta jo, kun lähden tämän päivän aikana kotoa keskustaan. Päivällä kävin kauppa-asioilla, jokunen tunti takaperin tapasin Teroa hotellihuoneella ja nyt, kun isäntä kokouksiltaan ehtii, tapaamme jälleen. Se on lähteny puuliittoporukan kanssa jonnekin, pittää pirautella kun keskustaan saavun että missä hyö ovat. Olis mulla ollut vaihtoehto kotiokin jäädä, mutta kerrankos sitä. En ole rakastani neljään viikkoon nähnyt joten kyllä tässä oli jo ikävä! Se viime viikonloppu meni Teron sairastumisen takia puihin joten nyt otetaan takas se mikä saahaan. Tosin ensi viikonloppuna aikaa paremmin on, kun vietämme vuosipäivää. Ajatella...  <3 Vuoden moon vaan sen seurassa viihtynyt enkä vaihtaisi hetkeäkään.

Aloittelin vadelmaliköörin lopulla alkuillasta, sitten pari siideriä. Sitä yhtä en ehtinyt juua, no, odottakoon jääkaapissa seuraavaa tilaisuutta. Se on tuo a:lla alkava litku mulle vain satunnainen fiiliksennostattaja, ei suinkaan elinehto. Aina oman voinnin ja rahatilanteen mukkaan. Joskus menee kuukausiakin etten koskekaan. Mutta... silloon tällöön. :-D

Noniin, bussi lähestyy Rotuaaria.

Illanjatkoja! ;-)

Mopinvartehen jälleen

Hei kaikille ja mitä parahinta alkanutta viikkoa. :-)

Jeps, niinku puhuin, se olis töihin tännään. Sitä ennen käyn kuitenkin taas pitkästä aikaa Tuirassa kylmäuinnilla. Ei Tero sitten päässyt tulemaan viikonloppuna, kun niin sitkeästi sairasti. Kertoi kuitenkin, että alakaa elämä voittaa ja tännään meni töihin. Meil on sama sykli tämän viikon, molemmat illassa, vaikka emäntä tekeekin puolet lyhkääsempää päivää. :-D Sen vain sanon, jotta en mä lopun ikääni ajatellut näin elää, että oon lähtökohtaasesti työtön ja sillon tällön, kun töitä satutaan tarjoamaan, käyn mopinvarressa pyörähtääs ja vessanpönttöjä kiillottaas. Raotan: Haluan sivutoimiseksi yrittäjäksi hierojana! Siinä on minun seuraava siirtoni. :-)

Jeps, Teroa näen lauantaina, siihen asti tämä viikko menöö melko lailla työn merkeissä ja mitä nyt milloinkin keksii. Liikuntaharrastuksia, juttelua kavereiden kanssa ja torstaina haen sen konneen. Tuo kylmäuinti on kyllä hyvästä, suosittelen sitä kaikille joilla vain suinkin terveys sallii. Itse oon puolisentoista vuotta harrastanut, aloitin Tampereella Rauhaniemessä. Pitää monet sairaudet loitolla eritoten näinä typerinä flunssakausina ja parantaa lukuisat vaivat. Itsellä se on ainoa tapa selättää tämä väsymys, jolle ei ole toistaiseksi syytä löydetty.

Jeps jäin jo aikaa sitten bussista ja tässä vaan Tuiran Salen nurkilla näpytän. Ei passaa kirjoittaa enempää, sillä akkua on säästettävä ihan tulevaa työpäivääkin ajatellen.

Moikka moi, palataan!

Kone maksettu

Hei! Kävin äsken maksamassa uuden kompuutterini, mutten saanutkaan sitä vielä matkaani. Se olikin niin, että vasta maksun jälkeen sitä ruvetaan asentamaan. No, eipä tässä hätiä mitiä, ei sovi ihmisellä olla hoppua valmiissa maailmassa. Menee tämä vielä hetken näinkin. Miten voi olla näin tylsää venata bussia... Lauantaisin niitä kulkee toki harvemmin. Oon Kallisensuoran pyssällä, 9 olis kohta tulossa... 3 minsaa vielä, yks hujaus. Noniin, jatketaan!

Olen yksin tämän perjantain

..vietän yksin tämän perjantain. Toisin kuin ehkä Epuilla, minulla perjantai ei ole tuntunut pitkältä. Olin päivällä nimittäin Raatin hallissa uimassa ja illan päälle kotona saunassa, vuoroni kun on näin perjantaisin. Siinä tuli kylvettyä kerrakseen. Ny on likkaa liotettu. :-)

Siitä on kolmisen päivää aikaa, kun viimeksi bloggasin. No hei, joskus on ollut kolme kuukautta joten tämä ei ole edes paha. Eihän teille vakilukijoille ehtinyt jo nälkä tulla? :-P Vitsi vitsi. Tai no, mistäs minä tiedän.

Niin, oli mulla ihan asiaakin. Syy miksi olen tänään yksin on se, että rakas Teroni on kuumeessa eikä siks päässyt ajamaan tänne. :-/ Voi halavatun pakana ja pakanan halavattu sanon minä. On se kurjaa, että mulle tärkeän ihmisen sairastuminen sattui mitä huonompaan saumaan - just silloin, kun meidän piti tavata. On todella harvinaista, että kumpikaan meistä sairastelee, siksi tuntuukin niin oudolle. Tännään sen tarvi olla saikulla, saa nähdä millainen vointinsa on huomenna, että pääseekö lähtemään tänne. Katsotaan ja eletään päivä kerrallaan. Ensi viikonloppuna rakkallani on asiaa Ouluun, ehkäpä silloin uusi yritys. Vihoviimeistään tapaamme kuitenkin 19. päivä, sillä 21.2. on tapaamisemme vuosipäivä. :-)

Tänä iltana ainoa seuralaiseni on tämä älypuhelin. Mutta, onneksi huomenna tämä qwertynäperrysleikki loppuu, sillä haen uuden tietsikan. Jee! Kävin tosiaan keskiviikkona Gigantissa. Sielläkin yrittivät ja yrittivät käynnistellä vanhaa konettani, mutta koska ei kuvaa näkynyt, irrottivat kiintolevyn ja totesivat että kone on entinen. Siinä jännitin puoliksi itku kurkussa, onnistutaanko tiedostot pelastamaan. Kone kun sisälsi kaikki rakkaat muistoni vuosien varrelta, enkä minä pösilö saanut koskaan hankituksi ulkoista kovalevyä - aina hinta tuli vastaan. Luojan kiitos kaikki kuva-, musiikki- ja videotiedostot sekä asiakirjat olivat tallessa. :-)

Seuraavaksi menin tietokonemyyjän juttusille ja tein kaupat. Tuleva kaverinikin on Acer Aspire -läppäri, muistia 4Gt ja pilvipalvelu johon saa tallennettua isokokoiset tiedostot. Otin koneen kaikilla herkuilla, on asennukset, takuut, virustorjunnat, päivitykset sun muut. Luonnollisesti sille siirretään myös vanhan koneen tiedostot, jotka sain olla itse valkkaamassa. Huomenna käyn uudelleen Limingantullissa hakemassa ja maksamassa koko lystin. Siinä mun kaikki päivärahani meneekin ja enemmän. Onneksi vanhemmat sponssasivat osan. Sovimme että siinä on mulle nimipäivälahja. Eihän nimppareihinikaan enää kauaa ole. Joka tapauksessa, huomisesta alkaen mulla on jälleen täydet mahdollisuudet tuottaa komeat määrät tekstiä kokoruudun täydeltä. :-)

Tänään mulle soitettiin Staffpointilta. Hyviä uutisia: saan töitä vähintään seuraavaksi kolmeksi viikoksi. :-) Neljän tunnin päiviä, iltavuoroja tuolla OYSin kupeella, ei siis pitkä matka Maikkulasta, joten kyllä sen jaksaa. Iltaharrastuksille ja reaaliajan Salatuille elämille saan sanoa hetkeksi heipat, mutta kyllä niitä ehtii toteuttaa ja vahdata päiväseltäänkin. Mulla kyllä kävi mielessä, että olisin lähtenyt Teron mukana Nivalaan, mutta sen kerran kun töitä tarjotaan, niitä on hyvä ottaa vastaan. Ehdin mä melkein kuukauden päivät olla vailla töitä. Sen verran raotan, että mulla ON henkilökohtaisia suunnitelmia työrintamalla, liittyen omaan ammattiini. Osa jo tietää ja nerokkaimmat saattavat arvata. Mutta, niistä kerron lisää kunnes olen saanut vähän enemmän kypsyteltyä ajatustani.

Kello on taas melkein kymmenen. Tässä tuli taas kaikki oleelliset kolmen päivän kuulumiset kerrottua. Toki mulla olisi asiaa enemmänkin -ainahan sitä on ku pienellä kylällä :-D- mutta säästetään osa tuleviin kertoihin. Hyvää Runeberginpäivän iltaa! Lippu liehui salossa mutta tortut jäivät väliin... Eipä tuo haittaa, riittää että puhelahjat on ku Runebergillä vai millai se meni? ;-)

Hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua kaikille!

P.S. Olen viettänyt niin monta perjantaita yksin, vähemmän tai enemmän omasta halustani, että eipä tämä mieltäni vaivaa. :-)

P.P.S. Terolle tervehtymisiä ja pikaista paranemista! <3

Iltamia jälleen

En ymmärrä miksi kun kirjoitan, teksti juoksee pystyasennossa ...kummaa...eihän tästä mitään tule, laitetaan pelkkä kuva. :D
Saapa huomenna onneksi vietyä konneen huoltoon.

Kuukauden eka selhvie

P.S. Jaahas, nyt taas juoksee teksti normaalisti tällä älypuhelimella. Ihan mukava päivä oli tännään, tuli vietettyä sosiaalista elämää Tyttöjen Talolla, taas sai porista paljon. Illalla tuttuun tapaan Salkkarit, sitten suihku, vähän What's Appia, syömistä ja kohta nukkumista. Eipä nämä arkipäivät ylleensä ruukaa sen jännempiä olla.

P.S. Musta on tullu ihan oulullainen. :D "Ruukaa", "pittää", "lähtä", " joua porisemmaan", "olla konneella", "yhesti", " kahesti",
...voipi olla että kolomesti
...ookkonä huomannu saman? ;)


I <3 Oulu.

Hehkeää helemikuuta! vol. 2

...vaan saa keskittyä myös muihin itselle tärkeisiin asioihin, kuten kirjoittamiseen ja bloggaamiseen. :) Enkä mää muutenkaan tykkää siitä että pittää aina lähtä jonnekin, sitä saa harva se päivä olla bussilla ramppaamassa muutenkin (kauppareissut, sillä lähikauppa liian kallis, keskustan harrastukset yms.). Mukavaa olla välillä ihan vaan kotona, kun täälläkin riittää mielekästä tekemistä kylliksi asti. Salista tulee mulle herkästi pakkopullaa, mikä ei tee hyvää fyysisille saati mielenterveydelle. Vielä kun haluaa huhkia koko rahan edestä (75€/kk ja jos 5x/vko käy, hinnaksi tulee n. 3,75€/kerta), niin joka kuukaudelle moinen olisi jo liikaa! Olkoon tämä helmikuu siten tällainen blogintäyteinen palautumiskuukausi. :)

Lupasin, ettei äskeinen tekstini ole kuukauden viimeinen - onnistuin sen jo täyttämään, hyvä minä. ;) On siihen ihan todellinen, äärimmäisen tekninen syy: Älypuhelimen kapasiteetilla tällainen määrä tekstiä yhteen kenttään ilman epämääräistä siansaksaa olisi sula mahdottomuus. No, tässä sitä taas on yhdelle illalle kerrakseen.

Tee juotu aikaa sitten, pellavansiemenlimaa nautin (eikö kuulostakin herkullisen houkuttelevalta ;P) ja hammaspesulle ajattelin suunnata. Kellokin lähenee kymmentä. No, nyt saitte perin arkisen katsauksen oululaisen Tuitsulin maailmasta, mutta välillä näinkin eiks je?

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä ja kirjoittelemisiin!

Hehkeää helemikuuta!

Iltaa taas ja mukavaa, tänä vuonna kaksikymmenyhdeksänpäiväistä vuoden toista kuukautta!

Tässä mä istun kotona keittiönpöydän ääressä teekuppi ja kerran haukattu kuppikakkumunakas nenän edessä syöttämässä toki itseäni, mutta myös kuukauden ensimmäistä tekstiäni. Lupaan ettei tämä jää kuun viimeiseksi. :-)

Päivä alkoi tavalliseen tapaan heräten, tiskaten (niin "ihanaa" kuin se aamuisin on), syöden ja itseni kuntoon laittaen. Lähdin hierojalle, tänään olivat vuorossa jalat. Sitten kaupan kautta kotiin. Ihmettelin miksei sitä bussia tullut, joka lähtee Toripakalta puoli kolme ja ajaa Iinattiin, mutta kärsivällisesti kun jaksoi Hellaakosken pysäkillä odottaa, saapui bussi joka vie aina Heikkilänkankaalle asti ja jolla pääsen inasen lähemmäs kotia. Täällä sitten ruokaa, nokoset, pari puhelua, minkä jälkeen juttelin Teron kanssa liki kaksi tuntia - ei oltu hetkeen kuultu toistemme ääntä joten jo oli aika. Terveisiä vaan rakas. :* Eipä siinä, sitten taas söin (kyllä, toteutan kyseistä elinehtoa viisi kertaa päivässä) ja aloin kattoa Salkkareita, ensin perjantain jakso Katsomosta, sitten tämänpäiväinen ihanasta, vielä toimivasta Thompson-kuvaputkestani. Oon melko poikki kuten hieronnan jälkeen aina, mutta halusin tehdä pienen aperitiivisen iltakävelyn, minkä jälkeen smoothie maistui Matti Röngän lukemien uutisten parissa ja vielä nuo tuosta joita tekstin alussa kerroin nauttineeni. *kaataa santsikupin teetä*

Menen kohta nukkumaan, mutta sitä ennen ajattelin kotvasen porista. Tarviihan se mielikin terapiaa siinä missä kroppa, ja mikä olisi oivallisempi tapa kuin jakaa mietteensä muutamakymmenpäiselle yleisölle (perustuu katsojatilastoihin, kiitos vain rakkaat lukijat ^^).

Mun on toistaiseksi tuotettava tekstini älypuhelimella, sillä tietokoneeni näyttö ei lähde päälle. On se pitkään muutenkin temppuillut, kuusi vuotta vanha kun on, mutta tuo näyttö alkoi silloin tällöin pimetä joitakin viikkoja takaperin eikä nyt suostu näyttämään kuvaa ollenkaan, vaikka hurina käy ja valot toimivat muuten. Tarvishan siitä kiintolevyäkin tyhjentää ja ties mitä päivityksiä tehdä (kone on muutenkin himputin hidas) mutta mä en ole mikään nörtti joka juuri tietäisi koneista. Niinä hetkinä kun koneeseen tulee häikkää, sitä toivoisi saavansa insinöörin aivot, edes sen pienen hetken ajan - pääsis niin paljon helpommalla; vähemmällä vaivalla ja rahalla. On mulla näitä ATK-monitaiturikavereita, mutta silti olen vakaasti päättänyt viedä Acerini huoltoon. Ylihuomenna kun mulla on hyvää aikaa, lähden tuon kanssa Limingantullin Giganttiin. Otan tietysti ensiksi selvää, paljonko huoltoremppa kokonaisuudessaan maksaa, onko kannattavaa vai saako samalla tai halvemmalla hinnalla kokonaan uuden koneen. Muuten tuo Acer ei merkkaa mulle, mutta kiintolevyn tiedostot haluaisin talteen - hyvät muistot monen vuoden varrelta. Nyt tiedän että jos joku enemmän tietsikoista tietävä lukee tätä just nyt, haluaisi varmasti antaa hyviä vinkkejä ja osaisi tältä istumalta sanoa mikä konettani vaivaa - itse veikkaan näyttöajurin/näytönohjaimen kulumista ja väsähtämistä. No mutta, mun on pitänyt jo kauan huollattaa tuo joten eiköhän se kerran kirpaase, makso mitä makso. (Psst, totuus: Mulla on kiire päästä bloggaamaan kokoruudun täydeltä! Kuten olen aiemmissa yhteyksissä todennut, pystyqwertyllä se on vähintäänkin hankalaa.)

Jeps jeps, kolmas kuppi hyvänyön teetä naamaan, hetki vielä tarvii venytellä, yläkroppa kaipaa sitä sillä eilen tuli annettua salilla kaikkensa - sykespinningin jälkeen vielä käsitreeni ja vähän jalkaliikkeitä. Itsekin hierojana tiedän, että 50 minuutissa ei ehdi kunnolla läpikäydä koko kroppaa, eikä mulla just nyt ole varaa heti perään ottaa uutta hieronta-aikaa. Kyllä ammattilainen keinot keksii. ;) Jepulis jep, voin kertoa että tekee se hyvää vaan saada kirjoittaa. Mul meni viime kuu vallan Fressillä, yhä on sama joustava jäsenyys josta uuden vuoden puheessani kerroin (piru vie sekin teksti on kesken, no, kaikki aikanaan). Sen sijaan tämän, ensi ja vielä seuraavankin kuukauden pidän taukoa ja vasta toukokuussa jatkan. Keksin sillä välin tälle ajalle muuta, kuten kuntonyrkkeilyä, jota olen kuullut Raksilassa järjestettävän. Sitten uimahallissa käyn silloin tällöin, siinä missä Tuirassa kylmäuinnillakin. Ja kun varaa on, ostan viimein kortin Jooga-aittaan. Muuten tyydyn kotona treenaamaan oman kehon painolla, ja tarkoitus olis ostaa myös 5 kg käsipainot. Ihan hyväkin vaan ettei oo mikään yksittäinen kuntosali viemässä mehuja kuukaudesta toiseen, ettei käy elämä pakonomaiseksi treenin suorittamiseksi...

Tuulian Uuden vuoden puhe

Hei kaikille ja hyvää uutta vuotta! Vuosi 2016 on polkaistu vauhdikkaasti käyntiin ja nyt eletään jo sen kahdettakymmenettäviidettä päivää. Kuten presidentti Sauli Niinistö, myös minä haluan pitää puheen alkavan vuoden kunniaksi.

Kansalaiset, medborgare, muistellaanpa hieman vuotta 2015. Koska tämä on yksittäisen ihmisen yksittäinen blogi, tarkastelen asioita subjektiivisesta näkökulmasta. Kuluneena vuonna tapahtui paljon hienoja asioita, joita ilman en olisi tässä, tällä hetkellä Maikkulan kirjastossa lap-top-tietokoneeni ääressä.

Alkuvuodesta liityin Fressille, jossa treenasin ensimmäiset puoli vuotta. Joustava jäsenyys oli hyvä valinta, sillä en halunnut sitoutua maksamaan summaa x joka ikinen kuukausi. Helmikuussa matkustin Pieksämäelle serkkuni poikaystävän 30-vuotisjuhliin, jossa tapasin Elvikseksi pukeutuneen Teron. Näimme uudelleen pääsiäisenä ja aloimme seurustella. En suunnitellut mitenkään Teroa elämääni, ja kohta meillä on jo vuosipäivä. Kaikki muut vanhat heilat ja suhdeviritykset jäivät sikseen ja niin alkoi parisuhde-elämä, 350 km:n välimatkasta huolimatta. Vuosi olikin yhtä maakuntamatkailua. Milloin tapasimme Keski-Suomessa, milloin Pirkkalassa, Oulussa, Kauhavalla, milloin kyläilin rakkaani luona Nivalassa, kunnes viimein pääsin asettumaan uuteen kotiini Ouluun.

Olin viisi vuotta haaveillut muutosta Ouluun. Olisin halunnut toteuttaa toiveeni jo edellisvuonna, mutta matkaan tuli mutkia. Olin vähällä luovuttaa, kunnes jälleen nousin jaloilleni ja tunsin olevani riittävän vahva menemään eteenpäin. Haave muutosta eli taustalla kaiken aikaa eikä jättänyt hetkeksikään rauhaan. Tiesin, että minua odottaa parempi elämä jossakin aivan muualla. Kesällä suunnitelma kypsyi siihen pisteeseen, että laitoin asuntohakemuksen Oulun Sivakalle. Hain töitä saadakseni rahaa muuttoa varten. Syyskuussa olin mennyt jo niin pitkälle, että halusin joka hetki tehdä vain sitä, mikä veisi minua lähemmäs unelmaani. Mikään muu ei kelvannut, halusin vain Ouluun. Asunto vapautui, tavarat menivät kaupaksi, töitä riitti, rahasaldo kasvoi ja muuttopäivä lyötiin lukkoon - ja niin se oli menoa. Perjantai 23. lokakuuta oli vuoden ratkaisevin päivä, sillä silloin koitti muutto. Päivä oli todella rankka, mutta ilman sitä en olisi tässä. Muuttoapunani olivat Tero sekä eräs työkaverini. Miehet hoitivat homman todella hienosti, mistä iso kiitos heille molemmille! Pakettiauto oli lastattu, ja viimein saimme Teron kanssa nauttia jäähyväisteet keittiössä. Katsoin tyhjää huonettani viimeisen kerran. Jätin avaimet keittiön pöydälle. Sanoin hei kämppikselleni. Ovi meni kiinni. Hyvästi Tampere.

Tänä päivänä huomaan asuneeni Oulussa tasan kolme kuukautta. Se oli juurikin 25.10.2015, kun kannoimme tavarani maikkulalaiseen luhtitalokaksioon. Elämä Oulussa alkoi hienosti. Mikään ei tuntunut niin hyvältä kuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Onnistuin saamaan heti kolmantena päivänä töitä, joita on ollut sopivasti – ei liikaa eikä liian vähän. En väitä, ettenkö varsinkaan alussa olisi kohdannut haasteita, mutta kaikesta on selvitty eikä mihinkään yksittäiseen vastoinkäymiseen ole juututtu, niin kuin ei pidäkään.  Vaikkei suhde Teron kanssa varsinaisesti muuttanut haavettani, uskon, että se osaltaan vauhditti muuttoni toteutumista. Hyvään suuntaan ollaan siis menty kaikilta osin. Olen aina ajatellut, että onni kun löysin miehen Pohjois-Pohjanmaalta, sillä tämä haaveideni kotikaupunki kuuluu samaan maakuntaan. Välimatkamme on lähes puolittunut nykyisestä 350:stä 162 kilometriin. En ole päivääkään katunut muuttoani Ouluun – enkä kyllä Teroon tutustumistakaan. Juuri siksi viime vuodella on ollut minulle suuri merkitys. 

*Jatkoa luvassa, halusin vain julkaista tämän alun, sillä tiedän että armas lukijakuntani malttamattomana odottaa uusia tuotoksiani.*