Sain jo kesällä ammattiliitoltani sähköpostiviestin, jossa kerrottiin elo-syyskuun vaihteen viikonlopusta sekä kaikesta mitä se pitää sisällään. Ensiksi ajattelin että äh, tuskinpa tuonne tulee lähdettyä, kun reissua on tiedossa kesälle jo ihan tarpeeksi. Sitten, loikoillessani kesäkuisena päivänä Edenissä hotellihuoneen sängyllä, selailin muodon vuoksi postejani ja päätin vielä kysäistä, mahtuuko mukaan. Ei kysyminen mitään maksa. Vielä oli tilaa, joten kävin täyttämässä ilmoittautumislomakkeen.
Odotin koko kesän tulevaa tapahtumaa kuin kuuta nousevaa. Se merkitsi mulle niin paljon, että aloin harjoitella juoksua hakemalla tuntumaa lähipururadalta. Kaikkiaan treenasin kolme viikkoa ja juoksin vähintään kaksi kertaa viikossa. Muuten kävin salilla saman verran eli kahdesti viikossa, tein kotona aerobista alulämmittelyä ja pilatesta sekä pyöräilin kaikki matkat. Palauduin venyttelemällä, joogaamalla ja tietysti uimalla joka ikinen päivä. Liikunta on mulle niin tärkeä juttu, että vaikka kyse olisi leikkimielisestä yhteisötapahtumasta, haluan olla parhaassa mahdollisessa iskussa. En ole kilpailuhenkinen enkä näe tarpeen kisata edes itseäni vastaan. Kyse on ainoastaan siitä, että haluan haastaa itseni ja samalla saada liikunnasta hyvää mieltä ja onnistumisen elämyksiä.
Pelkkä täysillä painamisen riemu ei kuitenkaan ollut syyni lähteä. Hotelliviikonloppu kylpylöineen, hyvine ruokineen sekä uusine tuttavuuksineen olivat vastustamaton lisä tähän kaikkeen. Liitto maksoi kaiken: matkat, majoituksen, ruuat sekä tietysti itse juoksutapahtuman. Ainoa, mihin mulla meni rahaa, oli nelostien taukopaikoilta ostetut eväät sekä pari hassua juomalasillista. (Onko punaviini ja kelkka jotenkin hassuja?) Jos tämän kaiken olisi tehnyt omakustanteisesti, en edes haluaisi tietää kuinka paljon rahaa olisi palanut.
Sitten päästään itse asiaan:
31.8. Perjantai-iltapäivänä oli lähtö Oulusta. Olin valmistautunut nousemaan perus isoon linja-autoon, mutta asemalla meitä odottikin pikkubussi, jonka kyydissä oli matkustajia noin tusina. Osa oli tullut jo Rovaniemeltä. Istahdin puoliympyränmuotoiselle takapenkille ja aloin tapani mukaan heti jutella kanssamatkustajien kanssa. Meistä Pohjois-Suomen aluenuorista oli lähtenyt mukaan pelkkiä naisia, ja se yksi ainoa mies oli kuulemma mennyt omalla kyydillä. Mutta, mikäs meidän akkojen siinä turistessa. Välistä tietysti nukuttiin päiväunia. Ensimmäinen pysähdys oli Pyhäjärven ABC, jossa muistan käyneeni viimeksi silloin, kun vielä Teron kanssa seurustelin. (Tero kävi siellä monestikin tankilla.) Mun oli saatava täyttää pullo pääovien vieressä sijaitsevalla vesipisteellä, sillä Pyhäsalmessa on mielestäni Suomen paras vesijohtovesi. Toinen hieman pikaisempi stoppi oli jollakin huoltoasemalla, jonka nimeä en edes tiedä. Taisi olla Neste. Muistan vain se, että vastapäätä tietä oli upea järvimaisema.
Bussi lähestyi Laukaata ja perillä kylpylähotellilla olimme noin 19.30. Minä ja huonekaverini emme olleet kauaa ehtineet huoneessa olla, kun huoneemme oveen koputettiin. Hetken päästä sisään astui nuori mies tavaroineen. Hän kertoi saaneensa kortin samaan huoneeseen. Numero oli sama ja vieläpä kortti toimiva! Mua ja kämppistäni lähinnä huvitti. Huonekaverini siinä heitti huumorilla, että "kummankos vieressä ajattelit nukkua?" Ite olin just vessasta tulossa, sentään vaatteet päällä. Hotellihenkilökunnalla oli ilmeisesti käynyt jokin erehdys, eikä siinä, kyllähän näitä sattuu. Mietittiin vaan, että me naiset oltais voitu olla ilkialasti ja joku mies vaan yhtäkkiä paukkaa sisään!!! :'''''D Oli kyllä komea nuorimies, ei voi muuta sanoa. En tiedä jos oisin ollut yksin kahden hengen huoneessa, että olisinko hennonnut ajaa häntä takaisin respaan pyytämään toista huonetta. ;) No, loppu hyvin kaikki hyvin ja mies sai vissiin oman yösijan kun ei loppuillasta enää luoksemme eksynyt. Meitä oli tullut paikalle kaikkiaan kolmesta eri aluejärjestöstä. Kokoonnuimme koko Pohjois-Suomen, Helsinki-Uusimaan sekä Keski-Suomen aluejärjestön porukka ravintolaan iltapalalle. Siellä oli kinkkukiusausta, tosin minä söin sitä kasvisversiota.
Hyvä tavaton että maisemat oli upeat! Ihailin järvimaisemaa, joka näkyi ravintolan isoista ikkunoista. Kävin huonekaverini kanssa illalla vielä pienellä kävelyllä ennen nukkumaanmenoa. Uimarannan aluetta oli teipattu merkiksi siitä, että juoksureitti tullaan osittain kulkemaan sen kautta. Tiedossa kyllä oli vesiesteitä ja vaikka mitä.
1.9. Aamupalan jälkeen päätin käydä uimassa. Olin varmasti huvittava näky, kun vaelsin ulkona hotellin kylpytakki päällä ja pyyhe harteilla kohti rantaa. En mennyt kylpylän kylmäaltaaseen kuten varmasti moni muu olisi tehnyt, vaan halusin nauttia aamukasteen luonnonvedessä. Käynhän minä talvipakkasellakin Oulujoessa, jonka rinnalla syyskuun alun Peurunkajärvi on melkeinpä linnumaitoa.
Kokoonnuimme meille PAMilaisille varattuun tilaan, jossa puimme kisa-asusteet yllemme ja saimme pientä treenitankkausta. Huoneeseemme edellisepäivänä eksynyt mies heitti: "No, saitteko nukuttua vaikken huoneeseenne tullutkaan?" Hän oli komea mies tyllihame päällään. Jonkin ajan kuluttua yhtenäinen, erottuva joukkomme lähti kulkemaan tapahtuma-alueelle, jossa oli valokuvausta, juontaja Jaajo Linnonmaan puhetta, narikka, Hilarius Hiiren talon vessa sekä kunnon alkulämppä ennen starttia. Me pamilaiset saimme Jaajolta huomiota, koska olimme ylivoimaisesti suurin yhtenäinen porukka. Meillä oli kisa-asun teemana hyvä, tärkeä sanoma: Ei seksuaaliselle häirinnälle. Paitoja oli jopa neljällä erilaisella tekstillä: EMME OLE RUOKALISTALLA, WE ARE NOT ON THE MENU, #metoo sekä #ollaan ihmisiksi.
Yksi kierros oli pituudeltaan 5,82 kilometriä. Ensimmäinen kiekka meni osin hölkäten ja osin kävellen siksi, että lähdössä on aina eniten ruuhkaa eikä joka välissä viitsi ohitella. Toisekseen, halusin kulkea huonekaverini kanssa. Olisi ollut ikävä mennä ypöyksin. Esteitä oli jos jonkinlaisia: sähkönauhat (joista sain pienen tällin vasta toisella kierroksella), autonrenkaita, kiipeilytelineitä, kivilohkareita, jyrkkiä nousuja ja laskuja, autojen ylittämistä, vaahtoa, ryömittäviä putkia, pätkä uimista sekä aivan loppupäässä rantavedessä juoksemista. Maaliin päästyäni jäin hetkeksi fiilistelemään ja kuvailemaan huonekaverini kanssa ennen toiselle kierrokselle lähtöä. Olin pättänyt juosta radan kahdesti.
JATKUU KUVINEEN JA TEKSTEINEEN MYÖHEMMIN.
