NOMPARELLIÖRKKI  |
| Aloin leipoa mokkapaloja ja tällainen pellillinen siitä muodostui. Käytin loput nomparellit, ne jotka oli olleet samassa kulhossa noin kolme vuotta. Yhteen kohtaan meni aika paljon, mutta taiteilin siitä iloiset kasvot. :) Siitä tuli nomparelliörkki. |
sunnuntai 19. elokuuta 2018
No miehän leivoin!
perjantai 17. elokuuta 2018
Mmm... viikonloppu
Hei vain. Just mietin leipoisinko viikonloppuna mokkapaloja. Niitäkään ei oo tullu aikoihin tehtyä. Sais samalla jauhoja, sokereita, kahvipussin jämät sekä sen yli 6 vuotta vanhan Pirkka-kaakaojauheen pois kaapista. Tuota muuttoakin ajatellen...
Ajattelin tehdä ihan tällä reseptillä:
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/888/Mokkapalat/
Aika paljon mää katson kotikokki.netistä kun haluan kokata tai leipoa jotakin. Vanha köksänvihko ajaa asian myös.
Muuten tämä viikonloppu menee rennosti oleillen, joogaten, uiden, vaihteeksi saunoen sekä C-More -sarjoja ja leffoja katsellen.
Hyvää viikonloppua siis! :)
Ajattelin tehdä ihan tällä reseptillä:
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/888/Mokkapalat/
Aika paljon mää katson kotikokki.netistä kun haluan kokata tai leipoa jotakin. Vanha köksänvihko ajaa asian myös.
Muuten tämä viikonloppu menee rennosti oleillen, joogaten, uiden, vaihteeksi saunoen sekä C-More -sarjoja ja leffoja katsellen.
Hyvää viikonloppua siis! :)
lauantai 11. elokuuta 2018
Elokuun 11.
Moikka ja lauantai-iltaa!
Kerron vähän kuulumisiani ja bloggaan sen mitän jaksan sillä olen aivan superväsynyt.
Soittelin tiistaina sille koululle, jonne olen hakenut. Selvisi, että he eivät olleet vieläkään tehneet päätöstä siitä, valitaanko minua vai ei. Olisivat kuulemma olleet yhteydessä minuun joka tapauksessa, sillä he tarvitsevat arvion siltä koululta, jossa olin työkokeilussa. Siis arvion siitä, miten minulla meni heidän mielestä. He tarvitsevat sen siksi, koska kerroin omassa arviossa rehellisesti väsymyksestäni. Pyysivät mua olemaan yhteydessä sille koululle. (Jatkettu 12.8.) Minä sitten soitin torstaina koulun apulaisjohtajalle. Kuulemma oppilailla oli just sinä päivänä koulu alkanut ja oli kaikenlaista hässäkkää. Apulaisjohtaja sanoi, ettei ainakaan suorilta voi alkaa väsätä mitään raporttia mustaa valkoisella, vaikka arvio saakin olla vapaamuotoinen. Halusi, että Luovilta ollaan häneen suoraan yhteydessä. Mä sitten soitin seuraavana päivänä Luoville ja kerroin apulaisjohtajan toiveen. He ymmärsivät. Homma menee siis niin, että he jäävät keskenään sopimaan asioista, jolloin minun ei suotta tarvitse olla välikätenä. Luovilla kuulemma istuvat ja palaveeraavat ei ens mutta seuraavalla viikolla, joten ainakaan vielä elokuussa mulla ei ole mikään koulu alkamassa. Saan rauhassa keskittyä muuttamiseen. (Vielä ei siis oo kämppää mutta tavarat ym, you know.)
Joo piti tosissaan eilen kirjoittaa enemmänkin mutta kone meni jumiin niin en sitten voinut. Olin eilen ja toissapäivänä pitkästä aikaa töissä, molempina päivinä aamuvuorossa kaupassa hyllyttämässä. Nämä ovat näitä Staffpointin yksittäisiä keikkoja. Kaiken lisäksi Mymme oli päässyt livahtamaan ovesta, kun pidin läpivetoa ja käänsin hetkeksi selkäni. Kyllä se onneksi tuli yöksi kotiin. Se ei ollut koskaan aikaisemmin Oulussa ollut ulkona vapaana, mutta luotin siihen että se palaa muutaman tunnin päästä, sillä niin se aina teki myös Tampereella porukoiden luona. Tosin omakotitalo ja luhtitalo on hieman eri juttu, mutta onneksi minun taloyhtiöni on rauhallinen. Mymme oli ilman valjaita, enkä me ees oo hankkinut sille sirua. Joo ehkä kannattaisi. Oma moka sinänsä että se pääsi vapaaksi mutta toisaalta, saipahan kissaneiti vaihtelua. Se oli juuri vähän ennen kymmentä, kun kuulin oven raavintaa. Mymme tuli sisälle! Mikä onni! o:) Ja kyllä se söi, ja antaumuksella söikin! Rauha maassa. Sain nukkua yöni levollisin mielin.
Enää ei oo Suurlähettiläiden Elokuun 11. vaan ollaan jo siirrytty 12. päivän puolelle. Täällä Toppilassa kavereiden kanssa grillataan.
Jatketaan taas! Moido!
Kerron vähän kuulumisiani ja bloggaan sen mitän jaksan sillä olen aivan superväsynyt.
Soittelin tiistaina sille koululle, jonne olen hakenut. Selvisi, että he eivät olleet vieläkään tehneet päätöstä siitä, valitaanko minua vai ei. Olisivat kuulemma olleet yhteydessä minuun joka tapauksessa, sillä he tarvitsevat arvion siltä koululta, jossa olin työkokeilussa. Siis arvion siitä, miten minulla meni heidän mielestä. He tarvitsevat sen siksi, koska kerroin omassa arviossa rehellisesti väsymyksestäni. Pyysivät mua olemaan yhteydessä sille koululle. (Jatkettu 12.8.) Minä sitten soitin torstaina koulun apulaisjohtajalle. Kuulemma oppilailla oli just sinä päivänä koulu alkanut ja oli kaikenlaista hässäkkää. Apulaisjohtaja sanoi, ettei ainakaan suorilta voi alkaa väsätä mitään raporttia mustaa valkoisella, vaikka arvio saakin olla vapaamuotoinen. Halusi, että Luovilta ollaan häneen suoraan yhteydessä. Mä sitten soitin seuraavana päivänä Luoville ja kerroin apulaisjohtajan toiveen. He ymmärsivät. Homma menee siis niin, että he jäävät keskenään sopimaan asioista, jolloin minun ei suotta tarvitse olla välikätenä. Luovilla kuulemma istuvat ja palaveeraavat ei ens mutta seuraavalla viikolla, joten ainakaan vielä elokuussa mulla ei ole mikään koulu alkamassa. Saan rauhassa keskittyä muuttamiseen. (Vielä ei siis oo kämppää mutta tavarat ym, you know.)
Joo piti tosissaan eilen kirjoittaa enemmänkin mutta kone meni jumiin niin en sitten voinut. Olin eilen ja toissapäivänä pitkästä aikaa töissä, molempina päivinä aamuvuorossa kaupassa hyllyttämässä. Nämä ovat näitä Staffpointin yksittäisiä keikkoja. Kaiken lisäksi Mymme oli päässyt livahtamaan ovesta, kun pidin läpivetoa ja käänsin hetkeksi selkäni. Kyllä se onneksi tuli yöksi kotiin. Se ei ollut koskaan aikaisemmin Oulussa ollut ulkona vapaana, mutta luotin siihen että se palaa muutaman tunnin päästä, sillä niin se aina teki myös Tampereella porukoiden luona. Tosin omakotitalo ja luhtitalo on hieman eri juttu, mutta onneksi minun taloyhtiöni on rauhallinen. Mymme oli ilman valjaita, enkä me ees oo hankkinut sille sirua. Joo ehkä kannattaisi. Oma moka sinänsä että se pääsi vapaaksi mutta toisaalta, saipahan kissaneiti vaihtelua. Se oli juuri vähän ennen kymmentä, kun kuulin oven raavintaa. Mymme tuli sisälle! Mikä onni! o:) Ja kyllä se söi, ja antaumuksella söikin! Rauha maassa. Sain nukkua yöni levollisin mielin.
Enää ei oo Suurlähettiläiden Elokuun 11. vaan ollaan jo siirrytty 12. päivän puolelle. Täällä Toppilassa kavereiden kanssa grillataan.
Jatketaan taas! Moido!
maanantai 6. elokuuta 2018
Paluu ruotuun vol. 2
Minulla on tällä hetkellä käytössä vain puhelin, minkä vuoksi joudun kirjoittamaan osissa. Tietokone on vuositarkistuksessa Gigantissa, josta tosin haen sen huomenna.
Mitä mulle sitten konkreettisesti merkitsee olla ruodussa? Ennen kaikkea tavoitteellisuutta ja päämäärätietoisuutta, mutta miten tuo moodi saavutetaan? Tärkeintä on säännöllinen rytmi. Hyvät yöunet on mulle onnistuneen päivän ehdottomin lähtökohta. Oon todennut, että mitä aikaisemmin maltan mennä maate, sitä virkeämpi ja aikaansaavempi olen seuraavana päivänä. Ja kyllä, olen joutunut aikanaan töiden takia kääntämään rytmini niin, että parhaillaan oon mennyt jo 18.30 nukkumaan - ja aina saanut unta hetimmiten. Jos lorvin sängyssä puoleen päivään, päivä ei lähde kunnolla käyntiin. Aamuisin mulla on selkeät rutiinit: juon sitruunavettä ja nautin aloe vera -juomaa. Sen jälkeen peseydyn, puen, harjaan hampaat ja alan meditoida. Teen myös aurinkotervehdyksen ja muutaman asanan, minkä jälkeen alan laittaa aamupalaa. Nautin teestä ja smoothiesta (tai munakkaasta) usein hyvän sarjan tai aikakauslehden kera. Sitten nousen pöydästä, petaan sängyn (yleensä Mymme pujahtaa siinä vaiheessa minun asettelemani peiton alle), pakkaan tavarat ja lähden uimaan. Uinti on se jota mun on saatava tehdä joka päivä - se on pakkomielle ja elämäntapa. Ilman uimista olen kiukkuinen ja mulla on hirveä tuskahiki koko päivän.
Entäs kun aamutoimet on toteutettu? Miten päivä jatkuu? Saatan hoitaa asioita, mm. käydä kaupassa, järjestellä kotia, laittaa ruokaa, tiskata jne. Jos en ole sopinut menoja, harrastan liikuntaa. Se jos jokin on henkireikäni ja auttaa pysymään ruodussa. Tänään aloitin taas salielämän kuukauden tauon jälkeen - enhän minä Tampereella ois menoiltani millään ehtinyt enkä jaksanut. Myös pilates on mulle tärkeä. Tekisin sen saman ohjelman vaikka joka päivä jos aika ja innostus riittäisi. Mun tarvii saada treenata erityisesti keskivartalon lihaksia, sillä haluan olla myös kehollisesti ruodussa ja ojennuksessa. Kun jaksaa nähdä vaivaa itsensä eteen, asiat sujuvat paremmin muussakin elämässä. Venyttely on äärimmäisen tärkeä osa palautumista (siihenkin mulla on ohjelma) ja rauhoittaa myös mieltä. Lisäksi jooga sekä kaikenlainen mindfulness on todella merkityksellistä. Onhan sisäinen rauha tavoittelemisen arvoinen asia. Tasapaino ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, ne on ne sanat joihin voi tiivistää ruodussa pysymisen hyvät vaikutukset.
Tietenkään elämä ei saa pyöriä pelkkien terveellisten elintapojen ja niiden toteuttamisen ympärillä - eikä myöskään pidä tuntua suorittamiselta. Liikunta on vain yksi osa elämää, joskin hyvin tärkeä sellainen. Tietty tämä muuttoprojekti tuo mukanaan lisää työtä ja vastuuta, esim. kaappien tyhjennys ja siivous, enkä silloin mieti, että voi kun mun pitäis olla salilla tai tehdä jo viikon viides pilates. Pittää se välillä osata nollatakin js irrottautua. Niin tai näin, jos ja kun haluan pitää tähtäimen korkealla, näitä aisoita mun on vältettävä: sokeri, alkoholi, aiheista eksyminen (esim. "piti siivota mutta jäinkin tuijottamaan Salkkareita") ja liian myöhäinen nukkumaanmeno.
Siispä: mitä muuttoon tulee, keskityn täysillä siihen mitä haluan ja jätän pois kaiken ylimääräisen. Se lienee helpommin sanottu kuin tehty, mutta tärkeintä kaikessa on, että yrittää parhaansa.
Tiettekö mikä on kummaa: se, etten vieläkään tiedä, onko mua valittu kouluun. Netissä luki että koulunkäynninohjaajalinja alkaisi 6.8. ja sehän on tänään! Oon koko kesän odottanut ja odottanut postia, vaan mitään ei ole näkynyt eikä kuulunut. Koko viime viikonkin vain vartosin ja aina vain oli tyhjänä postilaatikkoosi. Tänään sitten soitin ja muhun luvattiin olla yhteydessä. Eivät tänään enää soittaneet, joten vissiin menee huomiseen. Tämä nainen jonka kanssa juttelin, ei kuulemma nähnyt koneeltaan sitä, onko mua valittu. Kyllä niiden ois pitäny ilmoittaa jo aikaa sitten, pääsin tai en. Kiva ku oon koko kesän ollut ihan fifty-sixty että alkaako se koulu vai ei. Totta puhuen mä vähän jo tässä vaiheessa epäilen että ei. Ja tiettekö mitä? Ei se haittaa! Mulla on nyt tärkeimpänä päämääränä tämä muutto ja aion käyttää paukkuni siihen. En mä silti ammattihaaveestani luovu - haen uudestaan ja uudestaan niin kauan kunnes pääsen!
Nyt on se aika, jolloin viimeistään on otettava "Periksi ei anneta" -asenne! Pysytään vain ruodussa niin eiköhän kaikki ajan saatossa selviä. ;)
Mitä mulle sitten konkreettisesti merkitsee olla ruodussa? Ennen kaikkea tavoitteellisuutta ja päämäärätietoisuutta, mutta miten tuo moodi saavutetaan? Tärkeintä on säännöllinen rytmi. Hyvät yöunet on mulle onnistuneen päivän ehdottomin lähtökohta. Oon todennut, että mitä aikaisemmin maltan mennä maate, sitä virkeämpi ja aikaansaavempi olen seuraavana päivänä. Ja kyllä, olen joutunut aikanaan töiden takia kääntämään rytmini niin, että parhaillaan oon mennyt jo 18.30 nukkumaan - ja aina saanut unta hetimmiten. Jos lorvin sängyssä puoleen päivään, päivä ei lähde kunnolla käyntiin. Aamuisin mulla on selkeät rutiinit: juon sitruunavettä ja nautin aloe vera -juomaa. Sen jälkeen peseydyn, puen, harjaan hampaat ja alan meditoida. Teen myös aurinkotervehdyksen ja muutaman asanan, minkä jälkeen alan laittaa aamupalaa. Nautin teestä ja smoothiesta (tai munakkaasta) usein hyvän sarjan tai aikakauslehden kera. Sitten nousen pöydästä, petaan sängyn (yleensä Mymme pujahtaa siinä vaiheessa minun asettelemani peiton alle), pakkaan tavarat ja lähden uimaan. Uinti on se jota mun on saatava tehdä joka päivä - se on pakkomielle ja elämäntapa. Ilman uimista olen kiukkuinen ja mulla on hirveä tuskahiki koko päivän.
Entäs kun aamutoimet on toteutettu? Miten päivä jatkuu? Saatan hoitaa asioita, mm. käydä kaupassa, järjestellä kotia, laittaa ruokaa, tiskata jne. Jos en ole sopinut menoja, harrastan liikuntaa. Se jos jokin on henkireikäni ja auttaa pysymään ruodussa. Tänään aloitin taas salielämän kuukauden tauon jälkeen - enhän minä Tampereella ois menoiltani millään ehtinyt enkä jaksanut. Myös pilates on mulle tärkeä. Tekisin sen saman ohjelman vaikka joka päivä jos aika ja innostus riittäisi. Mun tarvii saada treenata erityisesti keskivartalon lihaksia, sillä haluan olla myös kehollisesti ruodussa ja ojennuksessa. Kun jaksaa nähdä vaivaa itsensä eteen, asiat sujuvat paremmin muussakin elämässä. Venyttely on äärimmäisen tärkeä osa palautumista (siihenkin mulla on ohjelma) ja rauhoittaa myös mieltä. Lisäksi jooga sekä kaikenlainen mindfulness on todella merkityksellistä. Onhan sisäinen rauha tavoittelemisen arvoinen asia. Tasapaino ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, ne on ne sanat joihin voi tiivistää ruodussa pysymisen hyvät vaikutukset.
Tietenkään elämä ei saa pyöriä pelkkien terveellisten elintapojen ja niiden toteuttamisen ympärillä - eikä myöskään pidä tuntua suorittamiselta. Liikunta on vain yksi osa elämää, joskin hyvin tärkeä sellainen. Tietty tämä muuttoprojekti tuo mukanaan lisää työtä ja vastuuta, esim. kaappien tyhjennys ja siivous, enkä silloin mieti, että voi kun mun pitäis olla salilla tai tehdä jo viikon viides pilates. Pittää se välillä osata nollatakin js irrottautua. Niin tai näin, jos ja kun haluan pitää tähtäimen korkealla, näitä aisoita mun on vältettävä: sokeri, alkoholi, aiheista eksyminen (esim. "piti siivota mutta jäinkin tuijottamaan Salkkareita") ja liian myöhäinen nukkumaanmeno.
Siispä: mitä muuttoon tulee, keskityn täysillä siihen mitä haluan ja jätän pois kaiken ylimääräisen. Se lienee helpommin sanottu kuin tehty, mutta tärkeintä kaikessa on, että yrittää parhaansa.
Tiettekö mikä on kummaa: se, etten vieläkään tiedä, onko mua valittu kouluun. Netissä luki että koulunkäynninohjaajalinja alkaisi 6.8. ja sehän on tänään! Oon koko kesän odottanut ja odottanut postia, vaan mitään ei ole näkynyt eikä kuulunut. Koko viime viikonkin vain vartosin ja aina vain oli tyhjänä postilaatikkoosi. Tänään sitten soitin ja muhun luvattiin olla yhteydessä. Eivät tänään enää soittaneet, joten vissiin menee huomiseen. Tämä nainen jonka kanssa juttelin, ei kuulemma nähnyt koneeltaan sitä, onko mua valittu. Kyllä niiden ois pitäny ilmoittaa jo aikaa sitten, pääsin tai en. Kiva ku oon koko kesän ollut ihan fifty-sixty että alkaako se koulu vai ei. Totta puhuen mä vähän jo tässä vaiheessa epäilen että ei. Ja tiettekö mitä? Ei se haittaa! Mulla on nyt tärkeimpänä päämääränä tämä muutto ja aion käyttää paukkuni siihen. En mä silti ammattihaaveestani luovu - haen uudestaan ja uudestaan niin kauan kunnes pääsen!
Nyt on se aika, jolloin viimeistään on otettava "Periksi ei anneta" -asenne! Pysytään vain ruodussa niin eiköhän kaikki ajan saatossa selviä. ;)
Paluu ruotuun
Heippa kaikille ja hyvää alkuiltaa! Kello on seitsemän ja minulle ilta on jo suhteellisen pitkällä.
Matkustelut on matkusteltu, Miska lähti jo keskiviikkona ja lauantaina tosiaan olin Meri-Oulun kesäteatterissa katsomassa Reinikaista. Elokuulle ei sentään ole yhtä tiivistä aikataulua kuin heinäkuulle.
Olen ollut aika monta viikkoa väsynyt, mikä johtuu mm. helteestä, menemisestä, hormoniheilahteluista, heikoista yöunista sekä ennen kaikkea epätietoisuudesta. Nyt päätin, että tälle on tultava loppu. Väsyneenä en saa mitään erityisen järkevää aikaan ja elän jossain unen ja valveen rajamailla. Toki välillä on mukavaa olla rappiolla ja niin eespäin, mutta ei jatkuva haahuilukaan anna elämälle merkitystä.
Tänään lähdin takaisin ruotuun. Se on oltava iskussa, jos haluaa päästä päämäärää kohti. Oma tämänhetkinen päämääräni on muuttaminen. Oon katsellut harva se päivä kämppiä, lähinnä tori.fi:stä mutta jonkin verran myös vuokraovi.comista. HALUAN MUUTTAA TUIRAAN! Teen sen heti, kun sopiva asunto löytyy. Toki muuttamiseen liittyy paljon, mm. tavarasaneerausta, pakkaamista ja vanhasta luopumista. Jokainen muutto on pieni inventaario. Pyrin siihen, että mulla olisi uusi kämppä ennen kuin ensilumi sataa maahan. Kävin torstaina kattomassa yhtä kämppää joka oli tosi hyvä, mutta valitettavasti en saanut sitä. Vuokraemäntä tosin sanoi, että olen miellyttävän oloinen persoona ja lupasi ottaa yhteyttä, mikäli häneltä vapautuu muita kohteita - vissiin omistaa osakkeita enemmänkin. No, harvoin se ekalla natsaa. Olen lisäksi laittanut Sivakalle ja Lumo-vuokrakodeille hakemusta menemään. Haluaisin muuttaa 1.9. alkaen, mutta vaikka halu päästä nykyisestä pois on kova, fyysiseltä työltä ei voi välttyä.
Siinä ei auta kuin olla selkeä ja tavoitteellinen, jos haluaa esimerkiksi elokuun loppuun mennessä saada nykyisen kämpän tavarat pakattua muuttokuntoon - loppusiivousta unohtamatta. Sillä mää oonkin aiemmin puhunut, että paperin hävittäminen on yksi tämänhetkisistä projekteistani. Sitten ois ah niin ihanat astiat. Mun on pitänyt kauan aikaa jo laittaa Muumi-mukeja nettiin myyntiin, lahjoittaa vanhoja vaatteita Pelastusarmeijalle, pestä ikkunat myös ulkoa päin, antaa pois vanha telkkari jne jne. Tähän kaikkeen mun on laadittava suunnitelma, sillä tämä on mun oma juttuni, josta vain minä voin ottaa vetovastuun.
Jatkuu seuraavassa tekstissä.
Matkustelut on matkusteltu, Miska lähti jo keskiviikkona ja lauantaina tosiaan olin Meri-Oulun kesäteatterissa katsomassa Reinikaista. Elokuulle ei sentään ole yhtä tiivistä aikataulua kuin heinäkuulle.
Olen ollut aika monta viikkoa väsynyt, mikä johtuu mm. helteestä, menemisestä, hormoniheilahteluista, heikoista yöunista sekä ennen kaikkea epätietoisuudesta. Nyt päätin, että tälle on tultava loppu. Väsyneenä en saa mitään erityisen järkevää aikaan ja elän jossain unen ja valveen rajamailla. Toki välillä on mukavaa olla rappiolla ja niin eespäin, mutta ei jatkuva haahuilukaan anna elämälle merkitystä.
Tänään lähdin takaisin ruotuun. Se on oltava iskussa, jos haluaa päästä päämäärää kohti. Oma tämänhetkinen päämääräni on muuttaminen. Oon katsellut harva se päivä kämppiä, lähinnä tori.fi:stä mutta jonkin verran myös vuokraovi.comista. HALUAN MUUTTAA TUIRAAN! Teen sen heti, kun sopiva asunto löytyy. Toki muuttamiseen liittyy paljon, mm. tavarasaneerausta, pakkaamista ja vanhasta luopumista. Jokainen muutto on pieni inventaario. Pyrin siihen, että mulla olisi uusi kämppä ennen kuin ensilumi sataa maahan. Kävin torstaina kattomassa yhtä kämppää joka oli tosi hyvä, mutta valitettavasti en saanut sitä. Vuokraemäntä tosin sanoi, että olen miellyttävän oloinen persoona ja lupasi ottaa yhteyttä, mikäli häneltä vapautuu muita kohteita - vissiin omistaa osakkeita enemmänkin. No, harvoin se ekalla natsaa. Olen lisäksi laittanut Sivakalle ja Lumo-vuokrakodeille hakemusta menemään. Haluaisin muuttaa 1.9. alkaen, mutta vaikka halu päästä nykyisestä pois on kova, fyysiseltä työltä ei voi välttyä.
Siinä ei auta kuin olla selkeä ja tavoitteellinen, jos haluaa esimerkiksi elokuun loppuun mennessä saada nykyisen kämpän tavarat pakattua muuttokuntoon - loppusiivousta unohtamatta. Sillä mää oonkin aiemmin puhunut, että paperin hävittäminen on yksi tämänhetkisistä projekteistani. Sitten ois ah niin ihanat astiat. Mun on pitänyt kauan aikaa jo laittaa Muumi-mukeja nettiin myyntiin, lahjoittaa vanhoja vaatteita Pelastusarmeijalle, pestä ikkunat myös ulkoa päin, antaa pois vanha telkkari jne jne. Tähän kaikkeen mun on laadittava suunnitelma, sillä tämä on mun oma juttuni, josta vain minä voin ottaa vetovastuun.
Jatkuu seuraavassa tekstissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)