Elokuun 11.

Moikka ja lauantai-iltaa!

Kerron vähän kuulumisiani ja bloggaan sen mitän jaksan sillä olen aivan superväsynyt.

Soittelin tiistaina sille koululle, jonne olen hakenut. Selvisi, että he eivät olleet vieläkään tehneet päätöstä siitä, valitaanko minua vai ei. Olisivat kuulemma olleet yhteydessä minuun joka tapauksessa, sillä he tarvitsevat arvion siltä koululta, jossa olin työkokeilussa. Siis arvion siitä, miten minulla meni heidän mielestä. He tarvitsevat sen siksi, koska kerroin omassa arviossa rehellisesti väsymyksestäni. Pyysivät mua olemaan yhteydessä sille koululle. (Jatkettu 12.8.) Minä sitten soitin torstaina koulun apulaisjohtajalle. Kuulemma oppilailla oli just sinä päivänä koulu alkanut ja oli kaikenlaista hässäkkää. Apulaisjohtaja sanoi, ettei ainakaan suorilta voi alkaa väsätä mitään raporttia mustaa valkoisella, vaikka arvio saakin olla vapaamuotoinen. Halusi, että Luovilta ollaan häneen suoraan yhteydessä. Mä sitten soitin seuraavana päivänä Luoville ja kerroin apulaisjohtajan toiveen. He ymmärsivät. Homma menee siis niin, että he jäävät keskenään sopimaan asioista, jolloin minun ei suotta tarvitse olla välikätenä. Luovilla kuulemma istuvat ja palaveeraavat ei ens mutta seuraavalla viikolla, joten ainakaan vielä elokuussa mulla ei ole mikään koulu alkamassa. Saan rauhassa keskittyä muuttamiseen. (Vielä ei siis oo kämppää mutta tavarat ym, you know.)

Joo piti tosissaan eilen kirjoittaa enemmänkin mutta kone meni jumiin niin en sitten voinut. Olin eilen ja toissapäivänä pitkästä aikaa töissä, molempina päivinä aamuvuorossa kaupassa hyllyttämässä. Nämä ovat näitä Staffpointin yksittäisiä keikkoja. Kaiken lisäksi Mymme oli päässyt livahtamaan ovesta, kun pidin läpivetoa ja käänsin hetkeksi selkäni. Kyllä se onneksi tuli yöksi kotiin. Se ei ollut koskaan aikaisemmin Oulussa ollut ulkona vapaana, mutta luotin siihen että se palaa muutaman tunnin päästä, sillä niin se aina teki myös Tampereella porukoiden luona. Tosin omakotitalo ja luhtitalo on hieman eri juttu, mutta onneksi minun taloyhtiöni on rauhallinen. Mymme oli ilman valjaita, enkä me ees oo hankkinut sille sirua. Joo ehkä kannattaisi. Oma moka sinänsä että se pääsi vapaaksi mutta toisaalta, saipahan kissaneiti vaihtelua. Se oli juuri vähän ennen kymmentä, kun kuulin oven raavintaa. Mymme tuli sisälle! Mikä onni! o:) Ja kyllä se söi, ja antaumuksella söikin! Rauha maassa. Sain nukkua yöni levollisin mielin.

Enää ei oo Suurlähettiläiden Elokuun 11. vaan ollaan jo siirrytty 12. päivän puolelle. Täällä Toppilassa kavereiden kanssa grillataan.


Jatketaan taas! Moido!