Minulla on tällä hetkellä käytössä vain puhelin, minkä vuoksi joudun kirjoittamaan osissa. Tietokone on vuositarkistuksessa Gigantissa, josta tosin haen sen huomenna.
Mitä mulle sitten konkreettisesti merkitsee olla ruodussa? Ennen kaikkea tavoitteellisuutta ja päämäärätietoisuutta, mutta miten tuo moodi saavutetaan? Tärkeintä on säännöllinen rytmi. Hyvät yöunet on mulle onnistuneen päivän ehdottomin lähtökohta. Oon todennut, että mitä aikaisemmin maltan mennä maate, sitä virkeämpi ja aikaansaavempi olen seuraavana päivänä. Ja kyllä, olen joutunut aikanaan töiden takia kääntämään rytmini niin, että parhaillaan oon mennyt jo 18.30 nukkumaan - ja aina saanut unta hetimmiten. Jos lorvin sängyssä puoleen päivään, päivä ei lähde kunnolla käyntiin. Aamuisin mulla on selkeät rutiinit: juon sitruunavettä ja nautin aloe vera -juomaa. Sen jälkeen peseydyn, puen, harjaan hampaat ja alan meditoida. Teen myös aurinkotervehdyksen ja muutaman asanan, minkä jälkeen alan laittaa aamupalaa. Nautin teestä ja smoothiesta (tai munakkaasta) usein hyvän sarjan tai aikakauslehden kera. Sitten nousen pöydästä, petaan sängyn (yleensä Mymme pujahtaa siinä vaiheessa minun asettelemani peiton alle), pakkaan tavarat ja lähden uimaan. Uinti on se jota mun on saatava tehdä joka päivä - se on pakkomielle ja elämäntapa. Ilman uimista olen kiukkuinen ja mulla on hirveä tuskahiki koko päivän.
Entäs kun aamutoimet on toteutettu? Miten päivä jatkuu? Saatan hoitaa asioita, mm. käydä kaupassa, järjestellä kotia, laittaa ruokaa, tiskata jne. Jos en ole sopinut menoja, harrastan liikuntaa. Se jos jokin on henkireikäni ja auttaa pysymään ruodussa. Tänään aloitin taas salielämän kuukauden tauon jälkeen - enhän minä Tampereella ois menoiltani millään ehtinyt enkä jaksanut. Myös pilates on mulle tärkeä. Tekisin sen saman ohjelman vaikka joka päivä jos aika ja innostus riittäisi. Mun tarvii saada treenata erityisesti keskivartalon lihaksia, sillä haluan olla myös kehollisesti ruodussa ja ojennuksessa. Kun jaksaa nähdä vaivaa itsensä eteen, asiat sujuvat paremmin muussakin elämässä. Venyttely on äärimmäisen tärkeä osa palautumista (siihenkin mulla on ohjelma) ja rauhoittaa myös mieltä. Lisäksi jooga sekä kaikenlainen mindfulness on todella merkityksellistä. Onhan sisäinen rauha tavoittelemisen arvoinen asia. Tasapaino ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, ne on ne sanat joihin voi tiivistää ruodussa pysymisen hyvät vaikutukset.
Tietenkään elämä ei saa pyöriä pelkkien terveellisten elintapojen ja niiden toteuttamisen ympärillä - eikä myöskään pidä tuntua suorittamiselta. Liikunta on vain yksi osa elämää, joskin hyvin tärkeä sellainen. Tietty tämä muuttoprojekti tuo mukanaan lisää työtä ja vastuuta, esim. kaappien tyhjennys ja siivous, enkä silloin mieti, että voi kun mun pitäis olla salilla tai tehdä jo viikon viides pilates. Pittää se välillä osata nollatakin js irrottautua. Niin tai näin, jos ja kun haluan pitää tähtäimen korkealla, näitä aisoita mun on vältettävä: sokeri, alkoholi, aiheista eksyminen (esim. "piti siivota mutta jäinkin tuijottamaan Salkkareita") ja liian myöhäinen nukkumaanmeno.
Siispä: mitä muuttoon tulee, keskityn täysillä siihen mitä haluan ja jätän pois kaiken ylimääräisen. Se lienee helpommin sanottu kuin tehty, mutta tärkeintä kaikessa on, että yrittää parhaansa.
Tiettekö mikä on kummaa: se, etten vieläkään tiedä, onko mua valittu kouluun. Netissä luki että koulunkäynninohjaajalinja alkaisi 6.8. ja sehän on tänään! Oon koko kesän odottanut ja odottanut postia, vaan mitään ei ole näkynyt eikä kuulunut. Koko viime viikonkin vain vartosin ja aina vain oli tyhjänä postilaatikkoosi. Tänään sitten soitin ja muhun luvattiin olla yhteydessä. Eivät tänään enää soittaneet, joten vissiin menee huomiseen. Tämä nainen jonka kanssa juttelin, ei kuulemma nähnyt koneeltaan sitä, onko mua valittu. Kyllä niiden ois pitäny ilmoittaa jo aikaa sitten, pääsin tai en. Kiva ku oon koko kesän ollut ihan fifty-sixty että alkaako se koulu vai ei. Totta puhuen mä vähän jo tässä vaiheessa epäilen että ei. Ja tiettekö mitä? Ei se haittaa! Mulla on nyt tärkeimpänä päämääränä tämä muutto ja aion käyttää paukkuni siihen. En mä silti ammattihaaveestani luovu - haen uudestaan ja uudestaan niin kauan kunnes pääsen!
Nyt on se aika, jolloin viimeistään on otettava "Periksi ei anneta" -asenne! Pysytään vain ruodussa niin eiköhän kaikki ajan saatossa selviä. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti