ltaa! Hetken mietin otsikkoa ja tällaiseen päädyin. Koti, uskonto ja isänmaa ovat aivan liian aatteellinen ilmaus tähän päivään, sillä en tullut puhumaan uskonnosta tai politiikasta vaan ihan tästä päivästä, johon nuo minulle rakkaat asiat kuuluvat.
Istun Ylivieskan asemarakennuksessa ja odotan junaa. Vaihtoaika on pitkä, sillä Oulusta lähtenyt IC oli perillä 18.42 ja kiskobussi lähtee 20.22. No, nopeasti reilu puolitoista tuntia kuuluu, kun keksii mielekästä tekemistä. Tuossa soittelin kaverille ja nyt puhelimen aakkosia tuotan ruudulle kirjain kirjaimelta, välillä tosin automaattien tekstinsyöttö hoitaa sanoituksen. Määränpääni on Haapajärvi. Aiemmin olen jäänyt Nivalassa pois, kun olen Teron luo mennyt, mutta nyt hän on iltavuorossa. Päätettiin anopin kanssa, että hän tai miesystävänsä hakee minut Haapikkaan asemalta, siinä lähellä kun asuvat. Hassua että tapaan ensin Teron äitiä ja sitten vasta Teroa, vaikka pääasiallinen syyni näille matkoille tiedetäänkin. Tarkoitus olisi olla kaksi yötä anoppilassa ja vasta lauantaina jatkaa ajanviettoa Teron kanssa. Perjantaina tosin pidämme anoppilassa illanistujaiset, jonne Teroseni saattaa tulla jos töitään jaksaa. Talossa on kaksi siipeä, joista toisessa iltaa viettävät miehet ja toisessa naiset. Sitten jossakin vaiheessa yhdistymme. Vähän syötävää juotavaa, kotikaraokee ja sillee. Viimeisestä onkin aikaa yli puoli vuotta.
Ei ole kauaa kun olin reissussa. Viime viikon keskiviikkona lähdin kaverin luokse Jyväskylään, josta palasin maanantaina. Voin kertoa, että ihan hirveästi ei ole ollut aikaa kotona palautua, sillä viikko on kulunut haipakkaa useiden menojen ja tekemisten äärellä. Olen toiminut Oulun osaston SPR:n nuorisojutuissa vastuutehtävissä enemmän tai vähemmän viimeiset kolme päivää (kyllä, mulla on sellainenkin harrastus). Lisäksi omat liikuntaharrastukset, kotityöt, kaverin kanssa kommunikointi ja hömppäsarjojen vahtaaminen Katsomosta niin johan siinä on. Olisi ollut mukava jäädä kotiin ja harmitti kun tuli kiire lähteä, vaikka asian tiedostinkin. Heijastin jäi toisen takin vetoketjun kun otin tänään toppatakin käyttöön, hieman outoa olla ilman, mutta on mulla onneksi muita heijastavia asusteita mukana, ja taatusti saan lainaksi. Tänään kun olin kahvilassa hoitanut yhden haastattelun (enkä ole mikään vapaa toimittaja jos joku luulee), väsähdin aivan kunnolla. Tili niin kaikkensa antanut olo, se tyhjyys kun viikon velvollisuudet ovat ohi eikä mitään ole enää sinänsä pakko tehdä. Mulla oli kaksi tuntia luppoaikaa, tavarat matkassa ja kotiin en olisi ehtinyt, joten päätin jäädä kaupungille.
Pienen oleilun ja kiertelyn jälkeen päädyin ensimmäistä kertaa Puistokahvila Makiaan. Ajattelin, että kerrankin mulla on aikaa ja mahdollisuus. Paikka täytti ja suorastaan ylitti odotukset aivan täysin. Tunnelmallinen pirtti lumosi illan sinisenä hetkenä. Heti tiskille asteltuani ystävällinen myyjätär tervehti ja suositteli crepeksiä, joista en ollut ennen kuullutkaan. Hieman ohukaisen tapaisia syötäviä, saa suolaisen ja makiana. Ajattelin ensin että Café mocca riittää, mutta uteliaisuus vei voiton ja päädyin testaamaan kulinaarista herkkua. Siinä mulla oli reilu parikytä minuuttia aikaa nautiskella ja ihastella. Myös harmi kotiin unohtuneesta lempiheijastimesta kaikkosi tipotiehen. Hyvä ruoka ja juoma vie useimmiten ikävät pikkuasiat mennessään. Lähtiessä kiitin myyjää ja vannotin tulevani toistekin. Kyllä mulle on tärkeää tulla juttuun myyjän kanssa, sillä hyvä asiakaspalvelu piristää päivää uskomattoman paljon. :)
Talsin tavaroineni asemalle, jossa juna odotti valmiina. Aina kun mahdollista, valitsen lippua ostaessa vaunun 2 ja paikan 21. Se on Teron ja minun ensitapaamispäivä. :) Junassa kaikki oli tuttuakin tutumpaa mutta aina yhtä mukavaa. Istumapaikka, kyseinen junavuoro, maisemat, omat laukut, villasukat, päiväunet, jopa vessa joka toimi. :D Se tuttu, ihana ja turvallinen asetelma. Ainakin siihen nähden, että olen kokenut kotimaanmatkaaja. Maanantaina yli neljä tuntia Onnibussissa tuntui puututtavalta, joten siihen nähden reipas tunti junassa oli piece of cake.
Nyt istun jo kiskobussissa, joka lähtee näillä minuuteilla. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin js pääsen perille - eiköhän. ;) Ensilumi satoi Ouluun jo viikko sitten, ja valakea ompi maa täällä toistasataa kilometriä etelämmässäkin.
Elän ihan perjantaissa, joten tuntuu oudolta että tänään on torstai. No, jos pyhäinpäivä tuntuu sunnuntailta niin sitä se melkeinpä onkin. Olkoon sitten vaikka tuplasunnuntai. Niin tai näin, mulla alkoi viikonloppu nyt. Teille joilla huominen päivä ja kenties lauantai ja sunnuntaikin on arkista puurtamista, toivotan tsemppiä. Oli mitä oli, mukavaa alkanutta marraskuuta kaikille!
