Heippa hei! Kerrankin otan kunnolla kantaa elämän kiistellyihin aiheisiin. Valitsin seitsemän eri aihetta. Lukekaa ja ihmetelkää, kuinka Tuitsu antaa mielipiteiden paukkua!
Tässä kooste:
Kiroilu: syntiä
Porno: syntiä
Avoliitto: ok
Avioliitto: ok, pakkoavioliitto ei
Musiikki: ok, mutta liiallinen maallinen musiikki ei
Seksi: ok, kunhan tiedostaa riskit
Alkoholi: kohtuukäyttönä ok
Kiroilu
Mielestäni kiroileminen ja rumien sanojen viljeleminen on erittäin ruman kuuloista. Itse en kiroile oikeastaan ollenkaan, sillä tunnen syyllisyyttä jokaisesta lausumastani kirosanasta. Asiaan vaikuttanee ratkaisevasti se, etten ole koskaan kuullut äitini kiroavan tai edes käyttävän kirosanan kaltaisia sanoja. Edesmennyt isäni sen sijaan noitui senkin edestä. Opin jo lapsena, että ihminen on vihainen silloin kun hän kiroilee. Jokainen kirosana satuttaa minua henkilökohtaisesti. Siksi en hyväksy kiroilua etenkään parisuhteessa.
Kirosanoiksi lasken v***u, s*****a, p*****e ja j*******a. Rumia sanoja ovat paska, kusi, helvetti, perse sekä erilaiset nimitykset sukuelimistä. Ruma sanakin tosin voi olla kirosana, etenkin, jos sitä käyttää huudahduksena, esim. "voi helvetti!".
Sanan paska käytön hyväksyn juuri ja juuri silloin, kun sillä tarkoitetaan sitä itseään. Silloinkin tosin olisi suotavampaa puhua vaikkapa kakasta tai ulosteesta. "Voi paska" on mielestäni täyttä kiroilua. Sitä en myöskään ymmärrä, miksi, jos jokin asia on huono tai rikkinäinen, sen täytyy olla paska, esim. "paska paikka" tai "paska vehje". Luulisi muitakin sanoja löytyvän kuvastamaan epämiellyttäviä asioita.
Sanan helvetti hyväksyn vain raamatullisissa yhteyksissä, kun puhutaan siitä paikasta, toisin sanoen tuonelasta. Tässäkin tapauksessa "voi helvetti" on täyttä kiroilua. En myöskään ymmärrä, miksi joillekin asioille täytyy antaa sellaisia attribuutteja, kuten "mulla menee helvetin hyvin" tai "nukuin ihan helvetin huonosti". Vastaavasti hyväksyn sanat saatana ja perkele vain sielunvihollisesta puhuttaessa.
Erilaiset ilmaisut eritteille (kuten virtsalle kusi) tai sukuelimille ovat todella rumia ja halventavia. Tuitsu The Kukkahattutäti ei ymmärrä, miksi pitää erikseen eritellä, millä eritteellä käy. Sen ilmaiseminen, että käy paskalla tai kusella, on todella epäasiallista. Miksei voi vain todeta, että käy vessassa?
Sitten tulee se kirosanoista katalin, v-sana. Sitä nykynuoriso viljelee liiaksi asti. Jopa lasten suusta saattaa kuulua v-sana. Tekisi mieli sanoa noille kiroileville ihmisille, että "tiedättekö te, mitä te hoette? Te hoette sitä, mistä te olette tähän maailmaan tulleet." Näin todellakin tekisi mieli huudahtaa, vaan siitäpä saattaisi seurata kielen tai kansainvälisen käsimerkin näyttämistä tai pahimmassa tapauksessa lisää v-sanoja. Voi tätä nykyajan nuorisoa.
Lievät kirosanat, kuten hemmetti, perhana tai saamari hyväksyn vielä jotenkin, mutta jumankauta on jo ruman kuuloinen, suorastaan jumalanpilkkaa.
Summa summarum: Sen lisäksi, että kiroilu on erittäin itsekästä ja epäkunnioittavaa, kertoo se myös mielikuvituksen puutteesta. Turhautumisen kun voi ilmaista muutenkin kuin manaamalla. Luovat nerot keksivät omia voimasanoja eivätkä turvaudu kirosanoihin. Esimerkiksi "voi video" tai "voi vattu" kuulostavat huomattavasti kauniimmalta kuin halventava nimitys naisen elimestä. Kauan sitten tulleessa Ylen ohjelmassa Paavo ja Raili, Raili totesi Paavolle tämän noituessa, että "kiroilu on heikon ihmisen merkki". Eräs ystäväni sanoi, että kiroilu on mätää puhetta.
Kyllä vain, rakkaat ihmiset, asiat voi ilmaista muullakin tavalla kuin kiroilemalla. Kiinnittäkäämme huomiota sanalliseen ulosantiimme ja keksikäämme muunlaisia tapoja ilmaista kiukku, tuska ja turhautuminen.
Porno
Suhtaudun pornoon jyrkän kielteisesti. En ole koskaan katsonut pornoa, koska minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Poikkeuksena on eksäni Teinipornoo-dvd, jota katselin vähän aikaa vuonna 2009 todetakseni, ettei siinä ole mitään hauskaa tai kiinnostavaa. Se oli pelkkää jyystöä vailla tunteita. Muutoin porno on jäänyt minulta kokonaan väliin. Tiedän kyllä mitä se on ja miksi sitä on olemassa. Vaan eipä sitä tarvitsisi olla. Pornoa ei olisi tarvinnut koskaan keksiäkään. Väitän, että maailma olisi paljon parempi paikka ilman pornoa.
En ymmärrä ylipäätään, että miksi jotkut kiihottuvat katsomalla vieraiden ihmisten kuvia ja videoita. Ihannetilanne olisi, että jokaisella, joka haluaa pariutua, olisi oma kumppani, josta kiihottua. Mitä pornolla oikeasti tekee ja mihin sitä tarvitaan?
Porno ei ole millään lailla aitoa, vaan se on näyteltyä. Porno ei anna todellista kuvaa siitä, mitä kahden ihmisen yhtyminen voi puhtaimmillaan ja kauneimmillaan olla. Silti porno on bisnestä ja sillä tehdään valtavia rahoja. Mitä sillä lopulta voittaa, että myy alastonta kehoa koko maailman nähtäville? Kysynpä vaan. Liha on niin heikkoa, ihmiset ovat niin heikkoja, että he maksavat siitä, että saavat katsoa sitä. Niin pornoteollisuus pysyy loistossa ja raha virtaa – raha, jolle olisi parempaakin käyttöä.
En tarkalleen ottaen tiedä enkä edes halua tietää, millaista pornoa on olemassa. Teinipornon toki tiedän sattuneesta syystä ja onhan sitä kaiken maailman homo- ja lesbopornoa. Sellaisestakin pornosta olen kuullut, jossa ihmiset erittävät toistensa päälle. Eritteillä leikkimistä en hyväksy ollenkaan ja mielestäni on suorastaan sairasta, että jotkut kiihottuvat siitä. On eräs kaikkein raadollisin ja epäinhimillisin pornon muoto, lapsiporno. Sitä en hyväksy lainkaan. Se pitäisi lailla kieltää kaikkialla.
Muuten en halua tietää pornon alalajeista tuon taivaallista.
Voi niitä, jotka ovat myyneet sielunsa pornografialle, niin tekijöinä kuin katsojina. En näe siinä mitään hienoa. Ketä oikeasti palvelee kuva epärealistisesta seksuaalisesta yhteydestä, joka on alunperin tarkoitettu kahdelle ihmiselle yksityisesti? Yksityisyydellä tarkoitan sitä, ettei ole järkeä levitellä alastonta kroppaa koko kansan tietoisuuteen. Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi käskyn lisääntyä ja täyttää maa, ei hakea huomiota keholla saati haluta rahaa siitä.
Itse en tuomitse homo- tai biseksuaaleja, mutta ryhmäseksiä en ymmärrä, toisin sanoen seksiä, jossa on mukana enemmän kuin kaksi. En tiedä enkä halua tietää, onko ryhmäpornoa olemassa, jos onkin, ei voi muuta todeta kuin että voi taivas mihin tämä maailma on mennyt.
Summa summarum: Porno ei oikeasti palvele ketään eikä mitään. Sen saisi kokonaan hävittää maailmasta. Vaalikaamme mieluummin aitoa rakkautta, jota voi toteuttaa vähin äänin, yksityisesti ja vailla mitään tiettyä kaavaa.
Avoliitto
Vaikka edellisiin asioihin suhtaudunkin hyvin nihkeästi, avoliittoa en pidä pahana asiana. Asunhan itsekin avoliitossa.
Olen saanut etenkin uskovaisilta ihmisiltä kuulla siitä, kuinka avoliitto on syntiä ja kuinka pitäisi olla naimisissa ennen kuin voi asua saman katon alla. Minä ja Pekka olemme kuulemma susipari. Olen jopa saanut kuulla olevani Pekan huora. Mielestäni sellainen puhe on todella loukkaavaa ja halventavaa. "Jumala ei siunaa avoliittoja", näin kerran erään kirjoittavan Facebookin seinälle, yleisellä tasolla, mutta kuitenkin.
Itse en ymmärrä, miksi pitäisi olla vihitty ennen kuin voi asua yhdessä kumppanin kanssa. Mikä pakko on mennä naimisiin? Tuntuu suorastaan pakkoavioliitolta sellainen. Kai sitä nyt hyvänen aika mieluummin jakaa kodin pitkäaikaisen kumppanin kanssa kuin punkkaa päivä- tai viikkotolkulla yökylässä toisen luona? Ei siihen sormuksia tai yhteistä sukunimeä tarvita, että voi asua yhdessä.
Tiedän, ettei Raamatussa puhuta mitään avoliitosta, mutta ei sitä myöskään kielletä (ainakaan minun tietääkseni). Kyllä kaksi ihmistä voi yhdessä asua ja saman vuoteen jakaa, jos niin haluavat, ilman, että vihitty tarvitsee olla.
Avioliitto
Tästä päästään sopivasti seuraavaan aiheeseen.
Mielestäni avioliitto on niille, jotka sitä haluavat. Se ei saa olla mikään edellytys tai pakko. Siispä vastustan pakkoavioliittoja.
Edesmennyt isäni sanoi, että avioliitto on Jumalan edessä Amen. Ymmärrän, että kaikille se ei ole sitä, mutta minulle se on. Olen sen verran vanhanaikainen (huom! vanhanaikainen, en vanhoillinen), että ajattelen niin. En koe olevani vielä siinä pisteessä, että haluaisin sinetöidä suhteeni vihkivalalla. Edes kihloihin en ole valmis, sillä se on lupaus avioliitosta. En ole varma, haluanko naimisiin lainkaan.
Olen sitä mieltä, että avioliittoa ei pidä solmia tuosta vain, kevein perustein. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Se pätee myös avioliittoon. On tiedettävä, mitä tekee ja kenen kanssa.
Jostain syystä olen pitänyt avioeroa syntinä. Avoerokaan ei ole niin paha kuin avioero. Kuudes käskykin sen sanoo: Älä tee aviorikosta. Vaikka sillä tarkoitetaan lähinnä uskottomuutta omaa kumppania kohtaan, ajattelen myös avioeron aviorikokseksi. Nämä ovat tietysti vain minun ajatuksiani, joita varmasti voin elämäni aikana haastaa ja työstää.
Myönnän, etten ole lukenut kunnolla Raamattua, mutta muistan siinä puhuttavan sellaisesta, että avioeron jälkeen varsinkaan nainen ei saisi ottaa uutta kumppania. Siksikin kannattaa harkita, kenen kanssa haluaa elää elämänsä – ehkä loppuelämänsä.
Musiikki
En ole vuosiin välittänyt kuunnella musiikkia samalla lailla kuin nuorempana. Se johtuu siitä, että olen liian herkkä kappaleiden sanoituksille, etenkin kotimaisten kappaleiden. Moni saattaa muistaa, kuinka ennen siteerasin tämän tästä jotakin biisiä.
Olen oikeasti sellainen, että alan märehtiä kappaleiden lyriikoita ja elää liian vahvasti niissä. Tarpeeksi usein kun jonkun kappaleen kuuntelee, sen muistaa ulkoa ja alkaa miettiä, miten tämä ja tämä biisi kuvastaa minun elämääni. Toisinaan saatoin miettiä jopa, että minkä kappaleen lyriikat sopivat mihinkin tilanteeseen. Elin vuosikaudet biisihuurussa, kunnes Toni Wirtanen sen sanoi Apulannan hittikappalessa Valot pimeyksien reunoilla:
Älä usko lauluihin / ne tekee susta haaveilijan / ne voi saada sut kaivelemaan asioita / joilta mielesi koittaa sua suojella / niil on taipumus sotkee kaikki ajatukset ja johtaa kaaokseen.
Jos minulta kysytään, asia on juuriki näin. Liiallinen sanoituksiin keskittyminen voi saada mielen aivan sekaisin. Sitä en enää halua. Siksi olen vähentänyt roimasti etenkin suomalaisen musiikin kuuntelua. Se on ollut hyvä ratkaisu. Elämä on paljon rauhallisempaa, kun päässä ei jatkuvasti soi jokin biisi.
Jos jotakin kotimaista musiikkia kuuntelen, niin mielellään lastenlauluja tai hengellistä musiikkia. Lastenlauluja siksi, että ne eivät kerro erosta tai onnettomasta rakkaudesta. Myös tyttäreni takia kuuntelen lastenlauluja. Hengellisiä lauluja kuuntelen siksi, että niissä on sanoma. Olo on paljon eheämpi, kun kuuntelee totuuden sanaa versus joitain surullisia erobiisejä.
En suinkaan väitä, että kaikki maallinen musiikki olisi syntiä. Hyvääkin maallista musiikkia on. Tässä muutamia mainitakseni: Toto: Africa, Arttu Wiskari: Mökkitie, Samuli Putro: Olet puolisoni nyt, Eero Raittinen: Vanha holvikirkko sekä Jari-Pekka Salon esittämä kappale: Yö valaistaan (musiikkia elokuvasta Lumiukko ja lumikoira). Silti koen, että liiallinen, jatkuva maallisen musiikin kuuntelu eksyttää totuudesta eli Jumalan sanasta.
Paras vaihtoehto olisi tietenkin kuunnella musiikkia, jossa ei ole sanoja. Silloin jää tilaa ainoastaan melodian analysoinnille ja tulkinnalle lyriikoiden sijaan. Hyvä esimerkki sanattomasta musiikista on Yiruma. Hänellä on kauniita pianokappaleita, etenkin River Flows In You. Sitä jaksaa kuunnella useita tunteja putkeen.
En ymmärrä kaikkea nykyajan musiikkia, joka on armotonta teknojumputusta. En käy baareissa, koska niissä musiikki soi liian kovalla ja dj:t ne vain jumputtavat musiikkia, josta meinaa oksennus lentää. Myöskään örinäheviä en ymmärrä.
Tuitsu The Kukkahattutädin mielestä kaikkein katalimpia kappaleita ovat sellaiset, joissa kiroillaan. Esimerkiksi kymmenisen vuotta sitten julkaistu Sannin kappale Että mitähän v****a on todella ala-arvoinen – jo pelkkänä nimenä. Sitten ihmetellään ihmisten kielenkäyttöä. Niin, mistäköhän nykylapset ja -nuoret saavat vaikutteita? No tietenkin musiikista.
Enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi tästä lähin alkaa kuunnella vain virsiä. Gospelia on monenlaista, jopa gospelräppiä. Eivätkä kaikki edes usko hengen sanomaan ja sekin tule ymmärtää. Saatanallista musiikkia en silti ymmärrä enkä hyväksy. Neutraalein vaihtoehto on sanaton musiikki.
Siispä: Jos haluan saada musiikista voimaa ja hyvää mieltä, kuuntelen hengellistä tai sanatonta musiikkia.
Seksi
Raamattu opettaa, että seksi kuuluu avioliittoon ja että esiaviollinen seksi on syntiä. Vaikka muuten Raamattuun paljon vetoankin, tässä asiassa olen eri mieltä.
Seksi kuuluu niille, jotka sitä tosissaan haluavat ja jotka ovat siihen valmiita. Se on täysin ok, kun kaksi toisistaan välittävää ihmistä haluaa olla lähekkäin. (Totesin jo aiemmin, että ryhmäseksiä en ymmärrä.) Seksi on kahden ihmisen keino osoittaa syvää rakkautta toisiaan kohtaan. Mitä väärää siinä on, että kaksi ihmistä haluaa olla lähekkäin? Ei siihen liittoja ja sormuksia tarvita.
On toki hyvä, että seksiin liittyy ohjeita, kehoituksia ja rajoituksia – niin sen kuuluu ollakin. Seksivalistus on todella hyödyllistä ja aiheellista. Kondomin käytöllä ehkäistään niin ei-toivottu raskaus kuin sukupuolitaudit. Jollei kondomia voi tai halua käyttää ja molemmat osapuolet ovat varmoja siitä, etteivät kanna tauteja, on muunlaisen ehkäisyn oltava kunnossa – poikkeuksena samaa sukupuolta olevien välinen seksi. Heteroyhdynnässä raskaaksi tulemisen vaara on aina olemassa, sanoo kokemuksen rintaäänellä Tuitsu The Kukkahattutäti, joka aikoinaan tuli raskaaksi vahingossa ja piti lapsen.
Mielestäni alaikäinenkin voi harrastaa seksiä, kunhan tekee sen selvinpäin ja tiedostaa riskit. En tiedä, miksi alle 16-vuotiasta pidetään "sakkolihana". Kuka seksistä rankaisee? Kuka rankaisee kahden ihmisen välisestä rakkaudesta?
En varsinaisesti kannusta ketään pidättäytymään seksistä, jollei sitten vakaumuksen vuoksi sitä itse halua. Muita poikkeuksia ovat hoitamaton seksitauti, päihteiden vaikutuksen alaisena oleminen, alistaminen, painostaminen tai kumppanin pettäminen. Näissä tilanteissa seksin harrastaminen on ehdoton ei. Seksi ei koskaan saa olla mikään pakko eikä sen tarvitse noudattaa mitään tiettyä kaavaa.
Tuitsu The Kukkahattutäti ymmärtää seksin, muttei seksillä mässäilemistä. Seksiä on mediassa (kuten televisiomainoksissa) ja joka puolella ihan liikaa. Seksi myy, minkä muun muassa Onlyfans osoittaa. Mielestäni seksi on niin intiimi ja yksityinen asia, ettei siinä pitäisi rahan puhua lainkaan. Jälleen kerran vetoan musiikkiin, mutta niin se vain on, että radiokanavat soittavat seksimyönteisiä kappaleita, kuten Raptorin Oi beibi, E-Roticin Sex On The Phone sekä sanoituksiltaan hurjimpana esimerkkinä Petri Nygårdin Märkää.
Sitten on olemassa se seksin turvallisin muoto, sooloseksi. Sen hyväksyn täysin. Itsetyydytys on terve ja harmiton keino tutustua itseen, kunhan sitä ei tee pornoa katsellen. (Mainitsin aiemmin, että tuomitsen pornon.) Sooloseksistä ei voi tulla raskaaksi tai saada tauteja. Siksi jokaisen olisi hyvä aloittaa siitä ennen kaksin toteutettavaa seksiä.
Vaikken esiaviollista seksiä tuomitsekaan, kehotan silti jokaista suhtautumaan seksiin harkinnanvaraisuudella ja tietyllä vakavuudella. En todellakaan kannusta joka ikistä olemaan kenen tahansa kanssa. Itsekin olisn voinut jättää muutaman kumppanin väliin. Kaikessa on hyvät ja huonot puolet ja holtittomalla seksillä on seurauksensa.
Alkoholi
En välitä juoda alkoholia nykypäivänä oikeastaan ollenkaan. Minulle ei kerta kaikkiaan kyseinen myrkky maistu. Nuorempana join jonkin verran, kuitenkin suhteellisen pieniä määriä, sillä minulla on aina ollut huono viinapää ja liiasta juomisesta tulee huono olo. Tuntuu, että nykyään kehossani ei ole tilaa alkoholille. Silloin tällöin pystyn pari Hard Seltzeriä nauttimaan, mutta siihen se jää.
Kunpa kaikilla olisi yhtä terve suhtautuminen alkoholiin kuin minulla – vaan niin ei ikävä kyllä ole. Tiedän valitettavan paljon ihmisiä, eläviä ja kuolleita, joille alkoholi on tai oli ongelma.
Olen saanut lapsesta saakka kärsiä siitä, kuinka lähipiirini ottaa ilolientä enemmän kuin laki sallii. Silloin päätin, etten koskaan itse ala samanlaiseksi. Millainen vanhempi minäkin olisin, jos vetäisin kännit oman lapseni aikana? Niinpä, kaikkea muuta kuin esimerkillinen.
Alkoholiriippuvuus on vakava sairaus – ei ehkä niin vakava kuin huumeriippuvuus, mutta päihde se on alkoholikin. Ei käy yhtään kateeksi ihmisiä, jotka ovat antaneet pikkusormensa kuningas alkoholille, joka onkin vienyt koko käden ja pahimmillaan koko elämän. Alkoholin kohtuukäyttö on ok (toisin sanoen silloin tällöin pieniä annoksia), mutta liika on liikaa. Tuitsu The Kukkahattutäti ei ymmärrä viinalla läträämistä. Miten moni hieno tilaisuus (kuten juhlat) onkaan mennyt sen takia pilalle, että joku päättää ryypätä.
Toistuva humalanhakuinen juominen on mielestäni syntiä. Sanoohan Jeesuskin Raamatussa: "Älkää täyttykö viinillä, vaan täyttykää Pyhällä Hengellä." Ihannetilanne olisi, että ihminen saisi tyydytyksen jostakin muusta kuin alkoholista (tai ylipäätään päihteistä). Hyviä nautinnon lähteitä ovat muun muassa liikunta, musiikki ja käsityöt – eli mikä tahansa mikä tuottaa hyvää oloa vahingoittamatta kehoa. Kuten sanonta kuuluu, selvinpäinkin voi pitää hauskaa. Pieni määrä alkoholia satunnaisena rentoutuksen tuojana tuskin loukkaa ketään, mutta jatkuva pulloon tarttuminen menee jo sairauden puolelle. Onneksi nykyisin on ammattiapua tarjolla. Sitä alkoholiriippuvainen todella tarvitsee.
Alkoholin suurkulutuksella ihminen ei tee hallaa vain itselleen vaan myös muille. Valitettavan usein humalassa käytös muuttuu välinpitämättömäksi, sillä silloin ihminen on estottomampi. Olen sitä mieltä, että alkoholi aiheuttaa niin paljon riitaa ja pahaa mieltä, niin perheissä kuin parisuhteissa, että jos sen kanssa ei osata olla ihmisiksi, niin sitten ei oteta ollenkaan!
Alkoholi ei ole mikään halpa aine. Siihen menee äkkiä rahat ja terveys. On surullista, että yhä useammat ihmiset ovat humalassa, joko kaduilla, baareissa tai kotibileissä. Alkoholimyrkytyksen saanut lapsi tai nuori se vasta onkin karu näky. Siksi alkoholi- ja päihdevalistus on enemmän kuin tarpeen. On hyvä, että alkoholilla on ikäraja.
Vetoan jälleen kerran musiikkiin, mutta itseä oikein harmittaa, miten paljon musiikissa on alkoholimyönteisyyttä. Miettikääpä vaikka seuraavia kappaleita: Irwin Goodman: Ei tippa tapa, Aste: Normipäivä, Popeda: Ukkometso, Petri Nygård: Hyvästi selvä päivä tai JVG: Rehellisesti. Rehellisesti: Tuntuu niin väärältä, että musiikin sanoituksilla annetaan kuva, että humalanhakuinen juominen on ok.
En sano, etteikö alkoholia nauttia saisi, mutta oma raja on osattava tiedostaa, ettei tule ylilyöntejä. Tyhmintä mitä ihminen voi humalassa tehdä, on tarttua ajoneuvon ohjaimiin, oli kyseessä auton ratti tai polkupyörän sarvet. Siksi sitä ei turhaan varoiteta, että "jos otat, et aja, jos ajat, et ota."
Jokainen on varmasti joskus erehtynyt ottamaan liikaa, mutta siitä on hyvä ottaa opikseen. Siispä: Kohtuus kaikessa.
Loppukaneettina tähän kaikkeen: Kenenkään ei tarvitse olla samaa mieltä kanssani ja elää kuten Tuitsu The Kukkahattutäti tai ottaa oppia hänen ideologiastaan. Halusin tällä kaikella vain kertoa oman näkökantani asioihin ja antaa ajattelemisen aihetta. Jokainen päättäköön itse miten elämänsä elää ja kantakoon seuraukset.
