Jooga on yksi niistä asioista joita harrastan säännöllisesti. Mulla se toimii. Sanni laulaa Supernova-biisissään "joogatkoon ne joit se auttaa / mä suutelen taksitolppaa". Jälkimmäinen on minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta mua oikeasti jooga auttaa. Hyvä että olin eilen, sillä en olisi ehkä muuten pystynyt suhtautumaan tarpeeksi rauhallisesti tämänpäiväisiin haasteisiin.
Selvisin päivästä hyvin, ehdin ajaa autolla uimarannalle, käydä uimassa ja ajaa takaisin porukoille. Uiminen auttaa aina, sillä se viilentää kehoa ja mieltä sekä samanaikaisesti virkistää ja rauhoittaa. Ehdin jopa pakata kaikki tavarani niin, että olin valmiina noin 20 minuuttia ennen lähtöä. Mutta mulla oli melkoinen haaste:
Mymme oli vapaana ulkona vielä silloin, kun lähtöön oli noin 10 minuuttia aikaa. Siinä istuin ja arvuuttelin että tuleeko se kissa sisälle vai ei. Se on porukoilla ollessa käyny itsekseen ulkona ja tullu sisälle noin tunnin parin välein. Se saapui kyllä joskus aamupäivästä ja mää sanoin porikolle, että ovet täytyy laittaa kiinni, jotta se sitten h-hetkellä on sisällä eikä jossain omilla teillään kun sitä pitäisi alkaa kantokoppaan laittaa. Ovet oli kyllä kiinni, mutta keittiön ikkuna oli jäänyt raolleen ja kas kummaa Mymmeli pääsi livahtamaan sitä kautta ulos. Tämä tapahtui noin paria tuntia ennen kun mun oli tarkoitus lähteä. Äiti ajatteli, että kyllä se sieltä saapuu itsekseen, mutta itse haluan pelata varman päälle ja siksi epäilin. Oli luojan lykky että Mymme tulla tassutteli sisälle vähän ennen yhtä. Tämän kerran kaikki päättyi hyvin, mutta jatkossa en laskisi sen varaan, että kissa ymmärtää tulla sisälle silloin kun on aika lähteä. Eläin kun ei tunne kelloa, tai vaikka tuntisikin, tuskin ymmärtää käsitettä "valtion aika" saati haluaa noudattaa sitä.
No, loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka kyllä mua ressas! Siinä piti syödä, käydä vessassa, etsiä loppuja tavaroita ja pakata ja kissa ties missä. Vieläpä kun talossa olevat äiti ja isä ressasivat hekin. Ei se ollut kenellekään helppoa. Oonkohan mää perinny tän ressiherkkyyden kun tuntuu että porukat kilahtaa välillä aivan pienistäkin asioista. Varsinkin jos joku rupeaa yhtäkkiä huutamaan, stressireaktio on taattu. Itse en tykkää mesota ja meuhkata vaan ennemmin oon sitten vaikka passiivis-aggressiivinen ja tuskailen lähinnä vain omassa mielessäni.
Myöskin ympäristö vaikuttaa paljolti stressitasooni. Kaupungin kuuma ydinkeskusta liikenteineen ja yleisine hektisyyksineen puhelin kädessä googlemapsin kanssa bussiyhteyttä etsiessä ja painava reppu selässä -vieläpä jos tietää olevansa jostakin myöhässä- on pahin mahdollinen yhtälö! Sen sijaan vehreä metsä, tyyni lampi, poutapilvinen sinitaivas ja täydellinen luonnonrauha on omiaan tyynnyttämään ruumiin ja sielun. Toisinaan rakastan sitä, että missään ei ole mitään - esimerkiksi aakea laakea Pohjanmaa. Liika virikkeellisyys ei tee mulle hyvää. Monesti se on mulla just niin päin, että mitä enemmän ärsykkeitä, tekemistä, miettimistä ja menoa, sitä ahdistuneempi olo. Oonkin opetellut päästämään irti kaikesta ahneudesta, jopa mielen sisäisestä, mikä tarkoittaa etten haali liikaa aivokuormaa sen enempää kuin materiaakaan. Parempi niin päin, että jotakin on liian vähän, jolloin sen hankkiminen ja/tai lisääminen on tarkoituksenmukaista, kuin että vain hankkisi ja hankkisi vaikka vanhakin jo painaa taustalla - esimerkkinä vaikkapa riesa nimeltä väsymys.
Yhdessä vaiheessa aloin olla jo kuolema väsynyt, mutta kummasti se alkoi taas lyyti kirjoittaa kun välillä söi eväitä. Mutta kyllä mää taas oon paasannu. :'D Paitsi jooga ja uinti, myös kirjoittaminen laskee stressiä kummasti - vai oliko sitä edes ollenkaan? Suottako mä vain murehdin? Joka tapauksessa, välillä pitää saada kunnolla oksentaa kaikki ulos, tässä tapauksessa pukea kurja olo sanoiksi. Hyvää se tekee, kunhan ymmärtää myös joskus lopettaa.
Aa että onneks pääsen hierojalle tiistaina. Hurjat jumit on ja sekin osittain saa ärtyneeksi. Hieronta on myös yksi tapa helpottaa oloaan - kuten sanoin kyllä näitä keinoja riittää. Mymme on koko matkan maannu penkin alla, välillä en edes muista että se on mulla mukana.
Jaahas nyt saavutaan Ouluun. Lepoa vain niin hyvä tulee. Moi vain! :)
perjantai 27. heinäkuuta 2018
Älytön ressi...vai onko?
Moi!
Oon junassa, joka pysähtyi juuri Ylivieskaan. Viimein pääsee kotiin! Reissu oli aivan ihana vaikka välillä olikin rankkaa. Niinhän se vanha ruotsinkielinen sanonta menee, että borta bra men hemma bäst!
Matkan pääasiallinen tarkoitus toteutui paremmin kuin hyvin, sillä kavereita minä todellakin näin, jopa niitä, joiden tapaamisesta on useampi vuosi aikaa. Mut nurja puoli on tää aikataulu! Välillä tää mansessa matkailu vaatii huolellista organisointia, ja kun jotakin oon sopinut, yleensä pyrin myös pitämään sen. Yhdistelin esim. etelän reissun niin, että ehdin nähdä kaikki maisemissa olevat kaverit. Viimeisinä päivinä kävin tiistaina ja keskiviikkona Hervannassa neljän kaverin ja torstaina Hallilassa kahden kaverin luona. Välimatkat taittuvat kävellen, sillä halusin säästää bussimatkoissa. Väsy painaa tietysti sillä tahti on melko hurja ja kavereiden määrä suhteessa siihen paljonko heidän kanssaan haluasi viettää aikaa, on rajallinen. Siihen kun lisätään tukala kuumuus, niin johan se rupeaa vähitellen syömään.
Kaiken lisäksi mä oon oikeasti kova stressaamaan. En pidä sanasta stressi ja inhoan sitä ilmiönä aivan suunnattomasti, mutta valitettavasti olen siihen taipuvainen. Just varsinkin reissujen aikana kiusallisimpia tilanteita on pakkaaminen, aikataulussa pysyminen ja kaikkeen mahdolliseen sopeutuminen (vaikka yleensä kyllä oon tosi sopeutuvainen). Herkimmilläni oon silloin, kun olen väsynyt. Stressi onkin mulla monesti väsymyksen johdannaista. Varsinkin kuumalla ku hikoilee öisin paljon ja nukkuu vieraissa paikoissa, ei ehdi kunnolla palautua, vaikka ajallisesti nukkuisikin riittävän pitkät yöunet. Mutta se unen laatu... joskus kestää saada unen päästä kiinni. Sitten se puolikoomainen olo vain seuraa päivästä toiseen ja sitä koittaa vaan selviytyä. Hankalaksi tilanteen tekee se, että haluan tehdä sovitut asiat vaikka olisin kuinka väsynyt. Oma olo harvoin menee sen ilon edelle, joka on, kun saa nähdä ystäviä. Toisaalta hyvä että on tunnollinen ja täsmällinen, mutta joskus pitäis vaan osata sanoa ei ja perua menoja jos oikeasti ei jaksa. Eihän siitä silloin edes nauti jos puoliväkisin raahautuu jonnekin. Kaikki kun on vapaaehtoista. Oon vaan tosi miellyttämisenhaluinen. Ja kai mää ajattelen, että sen kerran ku Tampereella käydään, tehdään kaikki mitä on luvattu ja vietetään yhteistä aikaa täysillä, kun seuraavaan kertaan voi mennä pitkä aika.
Joo... väsymys lisää stressiä ja silloin alan tosissani murehtia välillä aivan turhasta. Mulla on jatkuva pelko ja huoli siitä, että myöhästyn tai unohdan tavaroita. Nuorempana mulla oli taipumusta molempiin, ja nykyisin hävettää tosi paljon etenkin, jos en ole ajoissa - vaikkei kyse olisikaan mistään supertärkeästä kuten työhaastattelusta. Tunnen häpeää myös silloin, jos oon omasta mielestäni liian hidas. Kaikki väsymys, hitaus ja myöhästyminen saa mut tuntemaan itseni heikoksi, vaikka taustalla oleva syy on inhimillinen. Kun väsymys on riittävän kova, ei luonnostaan jaksaisi tehdä yhtään mitään. Siinä sitä ollaan melkoisella törmäyskurssilla, kun uhmataan omaa todellista olotilaa.
Tää elämä on oppia ikä kaikki ja kyllä mulla onneksi keinot on stressin selätykseen.
Jatkuu seuraavassa tekstissä...
Oon junassa, joka pysähtyi juuri Ylivieskaan. Viimein pääsee kotiin! Reissu oli aivan ihana vaikka välillä olikin rankkaa. Niinhän se vanha ruotsinkielinen sanonta menee, että borta bra men hemma bäst!
Matkan pääasiallinen tarkoitus toteutui paremmin kuin hyvin, sillä kavereita minä todellakin näin, jopa niitä, joiden tapaamisesta on useampi vuosi aikaa. Mut nurja puoli on tää aikataulu! Välillä tää mansessa matkailu vaatii huolellista organisointia, ja kun jotakin oon sopinut, yleensä pyrin myös pitämään sen. Yhdistelin esim. etelän reissun niin, että ehdin nähdä kaikki maisemissa olevat kaverit. Viimeisinä päivinä kävin tiistaina ja keskiviikkona Hervannassa neljän kaverin ja torstaina Hallilassa kahden kaverin luona. Välimatkat taittuvat kävellen, sillä halusin säästää bussimatkoissa. Väsy painaa tietysti sillä tahti on melko hurja ja kavereiden määrä suhteessa siihen paljonko heidän kanssaan haluasi viettää aikaa, on rajallinen. Siihen kun lisätään tukala kuumuus, niin johan se rupeaa vähitellen syömään.
Kaiken lisäksi mä oon oikeasti kova stressaamaan. En pidä sanasta stressi ja inhoan sitä ilmiönä aivan suunnattomasti, mutta valitettavasti olen siihen taipuvainen. Just varsinkin reissujen aikana kiusallisimpia tilanteita on pakkaaminen, aikataulussa pysyminen ja kaikkeen mahdolliseen sopeutuminen (vaikka yleensä kyllä oon tosi sopeutuvainen). Herkimmilläni oon silloin, kun olen väsynyt. Stressi onkin mulla monesti väsymyksen johdannaista. Varsinkin kuumalla ku hikoilee öisin paljon ja nukkuu vieraissa paikoissa, ei ehdi kunnolla palautua, vaikka ajallisesti nukkuisikin riittävän pitkät yöunet. Mutta se unen laatu... joskus kestää saada unen päästä kiinni. Sitten se puolikoomainen olo vain seuraa päivästä toiseen ja sitä koittaa vaan selviytyä. Hankalaksi tilanteen tekee se, että haluan tehdä sovitut asiat vaikka olisin kuinka väsynyt. Oma olo harvoin menee sen ilon edelle, joka on, kun saa nähdä ystäviä. Toisaalta hyvä että on tunnollinen ja täsmällinen, mutta joskus pitäis vaan osata sanoa ei ja perua menoja jos oikeasti ei jaksa. Eihän siitä silloin edes nauti jos puoliväkisin raahautuu jonnekin. Kaikki kun on vapaaehtoista. Oon vaan tosi miellyttämisenhaluinen. Ja kai mää ajattelen, että sen kerran ku Tampereella käydään, tehdään kaikki mitä on luvattu ja vietetään yhteistä aikaa täysillä, kun seuraavaan kertaan voi mennä pitkä aika.
Joo... väsymys lisää stressiä ja silloin alan tosissani murehtia välillä aivan turhasta. Mulla on jatkuva pelko ja huoli siitä, että myöhästyn tai unohdan tavaroita. Nuorempana mulla oli taipumusta molempiin, ja nykyisin hävettää tosi paljon etenkin, jos en ole ajoissa - vaikkei kyse olisikaan mistään supertärkeästä kuten työhaastattelusta. Tunnen häpeää myös silloin, jos oon omasta mielestäni liian hidas. Kaikki väsymys, hitaus ja myöhästyminen saa mut tuntemaan itseni heikoksi, vaikka taustalla oleva syy on inhimillinen. Kun väsymys on riittävän kova, ei luonnostaan jaksaisi tehdä yhtään mitään. Siinä sitä ollaan melkoisella törmäyskurssilla, kun uhmataan omaa todellista olotilaa.
Tää elämä on oppia ikä kaikki ja kyllä mulla onneksi keinot on stressin selätykseen.
Jatkuu seuraavassa tekstissä...
perjantai 20. heinäkuuta 2018
Reissukuulumisia
Morjesta! Vihdoin mulla on sopiva väli päivittää vähän kuulumisiani. Istun Tammelan puistossa. Otin tuossa odotellessa pikku päikkärit. Pian olis tarkoitus mennä Miskan kanssa kasvisruokaa syömään. Odotellessa vähän kirjoittelen
Helle on verottanut enkä sen vuoksi oo oikein jaksanut blogatam Helsingin reissu meni hyvin ja näin paljon kavereita. Olin siis ke-pe Lahdessa, pe-la Järvenpäässä ja la-ma stadissa. Kaikkiaan näin seitsemää eri kaveria. Sama jatkuu Tampereella. Täällä aika on mennyt perinteiseen tapaan joogaten ja ystäviä ja sukulaisia tavaten. Kuumuus on ollut toisaalta mahtavaa, ottaen huomioon millaisia pari viimeistä kesää on ollut. Mutta on se myös väsyttänyt ja saanut pään aivan sekaisin. Varsinkin joku bussissa istuminen ja pelkkä kadulla käveleminenkin on todella tuskaista, etenkin jos on painavia tavaroita mukana. Päätin että Hesan reissulle pakkaan mahdollisimman vähän ja onnistuinkin siinä suht hyvin. Yhtään enempää tavaraa ei ois jaksanut kantaa, kun tuntuu että niissä vähäisissäkin oli liikaa. Oon aina ollut sitä mieltä, että paras tapa sietää tukalaa kuumuutta on uiminen! En oo tänä kesänä varmaan päivääkään jättänyt välistä. Mun on vaan pakko päästä. Sillä se lähtee päivä käyntiin.
Olen vielä viikon Tampereella ja sitten palaan Ouluun pysyvästi. Tämä päivä menee syödessä, joogatessa ja kortteja ostaessa ja kalkkuunu palatessa. Viikonloppu onkin yhtä juhlaa, kun huomenna on min lapsuudenystävän häät ja sunnuntaina serkun pojan rippijuhlat. Maanantaina mun ja Miskan ptii mennä kissakahvilaan, mutta se ei olekaan silloin auki. Mennään ehkä tiistaina, mutta se on todellakin ehkä. Maanantaina tehdään jotain muuta, sillä tänään hoidetaan tuo kasvisruokailu, jottei tarvis ravata joka päivä keskustassa. On se yllättävän rankkaa hommaa aina tulla tänne Kalkusta puoli tuntia bussilla, ja se stressaa ku joutuu pakkaamaan tavaroita ja kattomaan millä bussilla menee, sopimaan kaikesta yms yms. Onneksi tämä on väliaikaista Kesällä tätä parhaiten jaksaa eikä tänään enää edes ole niin kuuma.
Tarvii alkaa soitella sen yhden perään että tuleeko syömään vai menenkö jo edeltä. Vähän olis nälkä ku oon vasta aamupalan syönyt. Olin eilen Jessen kaa karaokebaarissa, jossa lauloimme kumpikin neljä kipaletta. Olin tuossa keskustassa kaverilla yötä ja mentiin joskus 3 aikaan nukkumaan, sillä oonkin vähän väsynyt. Heräsin aikaisin kun näin yhtä kaveria ja käytiin uimassa. Sitten näin rautatieaseman pysäkillä sattumalta yhden kaverini. Mulla näitä kavereita riittää. Ei hyvä tavaton enää en edes jaksa laskea montako heitä on tai muuten mulla pää räjähtäis. :'D
Jeps kai minä alan pikku hiljaa mennä tästä ja katsoa mikä on päivän tilanne. Lisäilen kuvia myöhemmin, kun tosiaan yritin ladata kuvaa, jossa istun Starbucks-kahvimukin kanssa, mutta jostain syystä puhelin ei suostu sitä tänne blogiin lataamaan. Tarvii koneen kautta lisätä se. Dodii, palataan! Ja nähään, ystävät! :)
Helle on verottanut enkä sen vuoksi oo oikein jaksanut blogatam Helsingin reissu meni hyvin ja näin paljon kavereita. Olin siis ke-pe Lahdessa, pe-la Järvenpäässä ja la-ma stadissa. Kaikkiaan näin seitsemää eri kaveria. Sama jatkuu Tampereella. Täällä aika on mennyt perinteiseen tapaan joogaten ja ystäviä ja sukulaisia tavaten. Kuumuus on ollut toisaalta mahtavaa, ottaen huomioon millaisia pari viimeistä kesää on ollut. Mutta on se myös väsyttänyt ja saanut pään aivan sekaisin. Varsinkin joku bussissa istuminen ja pelkkä kadulla käveleminenkin on todella tuskaista, etenkin jos on painavia tavaroita mukana. Päätin että Hesan reissulle pakkaan mahdollisimman vähän ja onnistuinkin siinä suht hyvin. Yhtään enempää tavaraa ei ois jaksanut kantaa, kun tuntuu että niissä vähäisissäkin oli liikaa. Oon aina ollut sitä mieltä, että paras tapa sietää tukalaa kuumuutta on uiminen! En oo tänä kesänä varmaan päivääkään jättänyt välistä. Mun on vaan pakko päästä. Sillä se lähtee päivä käyntiin.
Olen vielä viikon Tampereella ja sitten palaan Ouluun pysyvästi. Tämä päivä menee syödessä, joogatessa ja kortteja ostaessa ja kalkkuunu palatessa. Viikonloppu onkin yhtä juhlaa, kun huomenna on min lapsuudenystävän häät ja sunnuntaina serkun pojan rippijuhlat. Maanantaina mun ja Miskan ptii mennä kissakahvilaan, mutta se ei olekaan silloin auki. Mennään ehkä tiistaina, mutta se on todellakin ehkä. Maanantaina tehdään jotain muuta, sillä tänään hoidetaan tuo kasvisruokailu, jottei tarvis ravata joka päivä keskustassa. On se yllättävän rankkaa hommaa aina tulla tänne Kalkusta puoli tuntia bussilla, ja se stressaa ku joutuu pakkaamaan tavaroita ja kattomaan millä bussilla menee, sopimaan kaikesta yms yms. Onneksi tämä on väliaikaista Kesällä tätä parhaiten jaksaa eikä tänään enää edes ole niin kuuma.
Tarvii alkaa soitella sen yhden perään että tuleeko syömään vai menenkö jo edeltä. Vähän olis nälkä ku oon vasta aamupalan syönyt. Olin eilen Jessen kaa karaokebaarissa, jossa lauloimme kumpikin neljä kipaletta. Olin tuossa keskustassa kaverilla yötä ja mentiin joskus 3 aikaan nukkumaan, sillä oonkin vähän väsynyt. Heräsin aikaisin kun näin yhtä kaveria ja käytiin uimassa. Sitten näin rautatieaseman pysäkillä sattumalta yhden kaverini. Mulla näitä kavereita riittää. Ei hyvä tavaton enää en edes jaksa laskea montako heitä on tai muuten mulla pää räjähtäis. :'D
Jeps kai minä alan pikku hiljaa mennä tästä ja katsoa mikä on päivän tilanne. Lisäilen kuvia myöhemmin, kun tosiaan yritin ladata kuvaa, jossa istun Starbucks-kahvimukin kanssa, mutta jostain syystä puhelin ei suostu sitä tänne blogiin lataamaan. Tarvii koneen kautta lisätä se. Dodii, palataan! Ja nähään, ystävät! :)
lauantai 14. heinäkuuta 2018
Kun lähden stadii dallaamaan......
Huh. Kyl on stadis kuuma. Ootan kaveria asemalla. Mennään Hietsuun. Hyvä vaa koska mää läkähdyn. Kävin tänään ekaa kertaa Starbucks-kahvilassa.
Jei! B)
 |
| ...on mulla kahvii kuppi tulvillaan :P |
Jei! B)
perjantai 13. heinäkuuta 2018
Terveiset Etelä-Suomesta!
Lahdessa meni vajaat kolme päivää oikein hyvin. Kävin paljon uimassa ja vietin aikaa ystäväni luona. Lämmintä ja helteistä säätä on ollut. Mikäs sen mukavampaa kuin matkustelu kuumassa Suvi-Suomessa.
Kaveri asuu ihan lähellä Salpausselän hyppyrimäkiä.
 |
| Kävin lenkillä vähän kuvaamassa. |
Jaahas nyt saavutaan Riksuun, jatkan kohta.
Dodii. Junassa taas. Niin, mäistä korkein näkyy kaverin ikkunasta. Tein eilen kävelylenkin sillä välin kun kaveri oli töissä ja otin muutaman valokuvan.
 |
| Tuollahan ne taustalla näkyvät. |
 |
| Lahdessa on paljon vanhoja rautateitä. |
 |
| Tässä lammessa, Mytäjärvi nimeltään, kävin monta kertaa uimassa. Kesän tähän mennessä paras uimaranta! ...jos ei Tuiraa lasketa :) |
Kohta perillä! Täältä tullaan Järvenpää! :)
maanantai 9. heinäkuuta 2018
Kesäinen päivä ft. JVG - Tarkenee
Huomentapäivää!
Kerrankin olen varhain liikkeellä bloggaamisen suhteen. Olen herännyt tänään 5.30, mikä johtuu siitä, että totuttelen huomiseen aamuherätykseen, joka on viimeistään 3.30. Mulla lähtee bussi Tampereelle kello 6. En sitten yhtän aikaisempaa lähtöä valinnut? No, tuo oli halavin.
Oon koko aamun pessyt pyykkiä, kuudes koneellinen pyörimässä ja sitten ois valmista. Käyn pian taas tuttuun tapaan Tuirassa uimassa ja ajattelin iltapäivällä salillekin eksyä. Sillä välin pyykki saa kuivua rauhassa. Loppupäivä menee vaatteita ja tavaroita pakatessa.
No, onko suunnitelmat tähän mennessä pitäneet? Kyllä mä olen saanut tehtyä kaiken mitä olen ohjelmaani kirjoittanut, joskin joku juttu on saattanut siirtyä päivällä. Viime viikolla olin kaverillani kaksi yötä, mutta kävin kyllä torstaina hathajoogassa sekä uimassa. :D Piti jäädä toiseksi yöksi, sillä grillattavia jäi sen verran paljon jäljelle, ettei niitä poiskaan raaskinut heittää. Perjantaina kanafileet, kalkkunanakit, paprikat, maissit ja sipulit maittoivat aamupalaksi oikein hyvin.
Keskiviikkoiltana sen sijaan tuli nautittua kansalaisluottamusta niin, että ihme ettei enempää mennyt pönttö sekaisin. Tässä tunnelmia.
Jeps. Viimeinenkin koneellinen pyykkiä pesty. Mää leivoin muuten lauantaina unelmatorttua. Jos leipomukseni näyttää hieman hupaisalta, antakee anteeksi. En ole tätä ennen tehnyt kääretorttua varmaan kymmeneen vuoteen.
Juu. Nyt uimaan ja jatkamaan päivää! Ties mistä päin Suomea seuraavan postaukseni lähetän. Sepä jää nähtäväksi.
Kerrankin olen varhain liikkeellä bloggaamisen suhteen. Olen herännyt tänään 5.30, mikä johtuu siitä, että totuttelen huomiseen aamuherätykseen, joka on viimeistään 3.30. Mulla lähtee bussi Tampereelle kello 6. En sitten yhtän aikaisempaa lähtöä valinnut? No, tuo oli halavin.
Oon koko aamun pessyt pyykkiä, kuudes koneellinen pyörimässä ja sitten ois valmista. Käyn pian taas tuttuun tapaan Tuirassa uimassa ja ajattelin iltapäivällä salillekin eksyä. Sillä välin pyykki saa kuivua rauhassa. Loppupäivä menee vaatteita ja tavaroita pakatessa.
No, onko suunnitelmat tähän mennessä pitäneet? Kyllä mä olen saanut tehtyä kaiken mitä olen ohjelmaani kirjoittanut, joskin joku juttu on saattanut siirtyä päivällä. Viime viikolla olin kaverillani kaksi yötä, mutta kävin kyllä torstaina hathajoogassa sekä uimassa. :D Piti jäädä toiseksi yöksi, sillä grillattavia jäi sen verran paljon jäljelle, ettei niitä poiskaan raaskinut heittää. Perjantaina kanafileet, kalkkunanakit, paprikat, maissit ja sipulit maittoivat aamupalaksi oikein hyvin.
Keskiviikkoiltana sen sijaan tuli nautittua kansalaisluottamusta niin, että ihme ettei enempää mennyt pönttö sekaisin. Tässä tunnelmia.
Tuulia tässä pikkuisen hassuttelee.
Tanssivideolla viittaan tähän:
Jälkimmäinen on pian kolmen vuoden takainen väriestejuoksu Tampereella. Sama biisi sujuu tanssien ja laulaen. xD
Jeps. Viimeinenkin koneellinen pyykkiä pesty. Mää leivoin muuten lauantaina unelmatorttua. Jos leipomukseni näyttää hieman hupaisalta, antakee anteeksi. En ole tätä ennen tehnyt kääretorttua varmaan kymmeneen vuoteen.
 |
| Ihan hyvää siitä kuitenkin tuli. Maku se on pääasia. :) Pittääpä viedä porukoillekin maistiaiset. |
P.S. Oulu +24 ºC! TARKENEE! B)
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Tuulian heinäkuu
Hei hei heinäkuuta
vain! Minä kun olen aina niin suunnitelmallinen, niin päätin
julkaista tämän kuun aikatauluni kaikkien nähtäville. Tämä
helpottanee varmasti etenkin teitä Tampereella asuvia ystäviä,
jotta tiedätte milloin en ole ja milloin taas olen käytettävissänne.
;)
3.7. kotona Oulussa
4.7. Metsokankaalle
kaverin tykö grillaamaan ja yöksi
5.7. kaverilta Jooga-aitan joogapyörään + uinti ja illaksi kotiin
6.7. kotona unelmatortun leipomista
7.7. lauantai kotona
+ illalla sauna
8.7. ystävän
kanssa Nallikari
9.7. pakkaamista +
ajoissa nukkumaan
10.7. Tampere + Om Yoga -koulun pilatestunti
11.7. Lahti, kaverin
tykö pariksi yöksi
12.7. Lahti, näen
kaveria
13.7. Järvenpää,
kaverin tykö
14.7. Helsinki, näen
kavereita
15.7. Helsinki, näen
kavereita
16.7. näillä
näkymin palaan Tampereelle
17.7. vissiin jonkun
kaverin kanssa
18.7. serkun kanssa
kirppari
19.7. Jessen kanssa
Tiikerihai
20.7. varmaan näen
jotain kaveria
21.7. ystävän häät
22.7. serkun pojan
rippijuhlat
23.7. Miskan kanssa
kasvisravintola & Kissakahvila
24.7. Hervanta,
kavereita, Tiinalle yöksi
25.7. kavereita ja
perhetuttuja, illaksi Hallilaan
26.7. perhetuttuja,
kaveri
27.7. paluu Mymmen
kanssa Ouluun
28.7.
Insinööriliiton Q-Stock -brunssille kaverin aveciksi
29.7. Miska tulee
yöksi
30.7.-3.8. Miskan
kanssa viikko
4.8. Reinikainen
Meri-Oulun kesäteatterissa
Oho, siinä mentiin
pikkuisen jo elokuun puolelle mutta mikäs siinä. :P
Entä mitäpä tässä kuussa on jo tapahtunut? Sunnuntaista kerroin jo edellisessä postauksessani - ja jos tarkkoja olette, lisäsin yhden valokuvan. Eilen toteutin jälleen yhden pitkäaikaisista haaveistani: Lähdin Nallikariin! B) Siellä se päivä meni mukavasti ystävän kanssa pyyhkeellä istuen, jutellen, uimassa käyden, musiikkia kuunnellen, vähän puhelimessa puhuen ja eväitä syöden. Tulin vasta illalla yhdeksän jälkeen kotiin. Sitä ennen kahtoin taas parit Salkkarit, kävin Tuirassa aamupäiväuinnilla, täytin kotona netissä liiton päivärahahakemuksen (normijuttuja) ja tilasin uudet kuoret puhelimeen, sellaiset söpöt pöllökuoret. ^^ Mutta päivän paras oli ehdottomasti Nallikari! Olin niiiiiin kaivannut!
 |
| I ♥ Nallikari |
Tänään oon varannut Tampereelle pilatestunnin (tuon joka aikataulussakin lukee), käynyt salilla, kahtonut Salkkareita, pyöräillyt Tuiraan uimaan ja poikennut samalla Lidlissä ostoksilla, nähnyt taas sattumalta samaa entistä työkaveria jonka näin sunnuntaina sekä heittänyt paperiroskaa menemään (jälkimmäisestä olen todella ylpeä!). Tässä viimeisiä bloggailen ja kohta alan venytellä, kattella uutiset, syödä iltapalan ja mennä nukkumaan.
Näin alkoi heinäkuuni - senpä näkee sitten kuun lopulla, menikö kaikki yhtä hienosti kuin miltä "paperilla näyttää". Ainahan suunnitelmiin vähän tulee muutoksia, ja se pitää hyväksyä. Toivotaan kuitenkin, että loppukuu menisi yhtä mukavasti kuin on alkanut tähänkin asti. ;)
sunnuntai 1. heinäkuuta 2018
1.7.
Iltaa! Kello on jo yli puoli kymmenen mutta haluan tovin postailla ennen kuin käyn nukkumaan.
Hyvää uutta puolta vuotta! Se on kuulkaa niin, että puolet vuodesta on takana päin ja tänään alkoi vuoden 2018 loppupuolisko. Jos haluais ja jaksais, sais syyn juhlia uutta puolta vuotta. Itseä ei moinen nappaa (kuten ei aina kokonaisenkaan uuden vuoden juhlinta), mutta aina voin tehdä uuden puolen vuoden lupauksen. Se on: bloggaa entistä ahkerammin. Sen vuoksi päätin vielä näin iltapuhteiksi näpytellä tekstiä.
Mulla on ollut yllättävän leppoisa sunnuntai. Kävin aamupäivällä Tuiran rannassa uimassa ja vähän istuskelemassa, tulin kotiin laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä, kahtoin neljä jaksoa vanhoja Salkkareita ja venyttelin kipeitä lihaksia. Lisäksi tein vihdoin sen, mitä mun oli pitänyt tehdä jo vuosikausia: kirjoitin vanhalle kaverille kirjeen. En ole kuullut hänestä mitään kohta kolmeen vuoteen. En edes tiedä, tietääkö hän minun asuvan nykyään Oulussa. Minä olen tällainen vanhanaikainen ja nautin siitä, että saan kirjoittaa kortteja ja kirjeitä käsin.
Lähdin pari tuntia sitten viemään kirjettä lähimpään laatikkoon. Matkalla tapasin vanhan työkaverin, jonka kanssa jäin yli tunniksi suustani kiinni. Hän asuu tuossa naapurikadulla mutta emme olleet kuukausiin tavanneet. Niin se voi yksi hyvä teko (tässä tapauksessa kirjeen vieminen) johtaa moneen muuhun hyvään asiaan. :)
Toinen mitä voisin luvata, on, että tee niitä asioita joita sinun on pitänyt jo kauan tehdä. Älä jää odottamaan "parempaa hetkeä" vaan tartu toimeen heti!
Alkakoon tästä aikaansaavuuden, luovuuden ja haaveiden toteuttamisen aikakausi!
Hyvää vuoden uutta puolta! Uusi puoli - uusi mahdollisuus.
Hyvää uutta puolta vuotta! Se on kuulkaa niin, että puolet vuodesta on takana päin ja tänään alkoi vuoden 2018 loppupuolisko. Jos haluais ja jaksais, sais syyn juhlia uutta puolta vuotta. Itseä ei moinen nappaa (kuten ei aina kokonaisenkaan uuden vuoden juhlinta), mutta aina voin tehdä uuden puolen vuoden lupauksen. Se on: bloggaa entistä ahkerammin. Sen vuoksi päätin vielä näin iltapuhteiksi näpytellä tekstiä.
Mulla on ollut yllättävän leppoisa sunnuntai. Kävin aamupäivällä Tuiran rannassa uimassa ja vähän istuskelemassa, tulin kotiin laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä, kahtoin neljä jaksoa vanhoja Salkkareita ja venyttelin kipeitä lihaksia. Lisäksi tein vihdoin sen, mitä mun oli pitänyt tehdä jo vuosikausia: kirjoitin vanhalle kaverille kirjeen. En ole kuullut hänestä mitään kohta kolmeen vuoteen. En edes tiedä, tietääkö hän minun asuvan nykyään Oulussa. Minä olen tällainen vanhanaikainen ja nautin siitä, että saan kirjoittaa kortteja ja kirjeitä käsin.
 |
| Terveisiä Tuiranrannasta, jossa kävin uimassa ja istuskelemassa hiekalla. |
Lähdin pari tuntia sitten viemään kirjettä lähimpään laatikkoon. Matkalla tapasin vanhan työkaverin, jonka kanssa jäin yli tunniksi suustani kiinni. Hän asuu tuossa naapurikadulla mutta emme olleet kuukausiin tavanneet. Niin se voi yksi hyvä teko (tässä tapauksessa kirjeen vieminen) johtaa moneen muuhun hyvään asiaan. :)
Toinen mitä voisin luvata, on, että tee niitä asioita joita sinun on pitänyt jo kauan tehdä. Älä jää odottamaan "parempaa hetkeä" vaan tartu toimeen heti!
Alkakoon tästä aikaansaavuuden, luovuuden ja haaveiden toteuttamisen aikakausi!
Hyvää vuoden uutta puolta! Uusi puoli - uusi mahdollisuus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)