Jooga on yksi niistä asioista joita harrastan säännöllisesti. Mulla se toimii. Sanni laulaa Supernova-biisissään "joogatkoon ne joit se auttaa / mä suutelen taksitolppaa". Jälkimmäinen on minusta ihan yhtä tyhjän kanssa, mutta mua oikeasti jooga auttaa. Hyvä että olin eilen, sillä en olisi ehkä muuten pystynyt suhtautumaan tarpeeksi rauhallisesti tämänpäiväisiin haasteisiin.
Selvisin päivästä hyvin, ehdin ajaa autolla uimarannalle, käydä uimassa ja ajaa takaisin porukoille. Uiminen auttaa aina, sillä se viilentää kehoa ja mieltä sekä samanaikaisesti virkistää ja rauhoittaa. Ehdin jopa pakata kaikki tavarani niin, että olin valmiina noin 20 minuuttia ennen lähtöä. Mutta mulla oli melkoinen haaste:
Mymme oli vapaana ulkona vielä silloin, kun lähtöön oli noin 10 minuuttia aikaa. Siinä istuin ja arvuuttelin että tuleeko se kissa sisälle vai ei. Se on porukoilla ollessa käyny itsekseen ulkona ja tullu sisälle noin tunnin parin välein. Se saapui kyllä joskus aamupäivästä ja mää sanoin porikolle, että ovet täytyy laittaa kiinni, jotta se sitten h-hetkellä on sisällä eikä jossain omilla teillään kun sitä pitäisi alkaa kantokoppaan laittaa. Ovet oli kyllä kiinni, mutta keittiön ikkuna oli jäänyt raolleen ja kas kummaa Mymmeli pääsi livahtamaan sitä kautta ulos. Tämä tapahtui noin paria tuntia ennen kun mun oli tarkoitus lähteä. Äiti ajatteli, että kyllä se sieltä saapuu itsekseen, mutta itse haluan pelata varman päälle ja siksi epäilin. Oli luojan lykky että Mymme tulla tassutteli sisälle vähän ennen yhtä. Tämän kerran kaikki päättyi hyvin, mutta jatkossa en laskisi sen varaan, että kissa ymmärtää tulla sisälle silloin kun on aika lähteä. Eläin kun ei tunne kelloa, tai vaikka tuntisikin, tuskin ymmärtää käsitettä "valtion aika" saati haluaa noudattaa sitä.
No, loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka kyllä mua ressas! Siinä piti syödä, käydä vessassa, etsiä loppuja tavaroita ja pakata ja kissa ties missä. Vieläpä kun talossa olevat äiti ja isä ressasivat hekin. Ei se ollut kenellekään helppoa. Oonkohan mää perinny tän ressiherkkyyden kun tuntuu että porukat kilahtaa välillä aivan pienistäkin asioista. Varsinkin jos joku rupeaa yhtäkkiä huutamaan, stressireaktio on taattu. Itse en tykkää mesota ja meuhkata vaan ennemmin oon sitten vaikka passiivis-aggressiivinen ja tuskailen lähinnä vain omassa mielessäni.
Myöskin ympäristö vaikuttaa paljolti stressitasooni. Kaupungin kuuma ydinkeskusta liikenteineen ja yleisine hektisyyksineen puhelin kädessä googlemapsin kanssa bussiyhteyttä etsiessä ja painava reppu selässä -vieläpä jos tietää olevansa jostakin myöhässä- on pahin mahdollinen yhtälö! Sen sijaan vehreä metsä, tyyni lampi, poutapilvinen sinitaivas ja täydellinen luonnonrauha on omiaan tyynnyttämään ruumiin ja sielun. Toisinaan rakastan sitä, että missään ei ole mitään - esimerkiksi aakea laakea Pohjanmaa. Liika virikkeellisyys ei tee mulle hyvää. Monesti se on mulla just niin päin, että mitä enemmän ärsykkeitä, tekemistä, miettimistä ja menoa, sitä ahdistuneempi olo. Oonkin opetellut päästämään irti kaikesta ahneudesta, jopa mielen sisäisestä, mikä tarkoittaa etten haali liikaa aivokuormaa sen enempää kuin materiaakaan. Parempi niin päin, että jotakin on liian vähän, jolloin sen hankkiminen ja/tai lisääminen on tarkoituksenmukaista, kuin että vain hankkisi ja hankkisi vaikka vanhakin jo painaa taustalla - esimerkkinä vaikkapa riesa nimeltä väsymys.
Yhdessä vaiheessa aloin olla jo kuolema väsynyt, mutta kummasti se alkoi taas lyyti kirjoittaa kun välillä söi eväitä. Mutta kyllä mää taas oon paasannu. :'D Paitsi jooga ja uinti, myös kirjoittaminen laskee stressiä kummasti - vai oliko sitä edes ollenkaan? Suottako mä vain murehdin? Joka tapauksessa, välillä pitää saada kunnolla oksentaa kaikki ulos, tässä tapauksessa pukea kurja olo sanoiksi. Hyvää se tekee, kunhan ymmärtää myös joskus lopettaa.
Aa että onneks pääsen hierojalle tiistaina. Hurjat jumit on ja sekin osittain saa ärtyneeksi. Hieronta on myös yksi tapa helpottaa oloaan - kuten sanoin kyllä näitä keinoja riittää. Mymme on koko matkan maannu penkin alla, välillä en edes muista että se on mulla mukana.
Jaahas nyt saavutaan Ouluun. Lepoa vain niin hyvä tulee. Moi vain! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti