perjantai 31. heinäkuuta 2020

Heinäkuun loppulöpinä

Moikka. Se on heinäkuun viimeinen päivä. Puhuin viime postauksessani heinänteosta. En oo koskaan päässy moista kokeilemmaan, kaupunkilaistyttö kun oon. Jos joku opettais mulle alusta alkaen miten homma toimii, niin mielelläni kyllä yritän. Ainoa mielikuva joka mulla tuloo, on isolla haravalla seipäisiin nostettu heinä. (Pohjanmaa-elokuva vuodelta 1988.) Seipäät tosin on harventuneet, sillä tätä nykyä heinää suurimmaksi osaksi paalataan.

Tänään mulla on ollut vaihteeksi oikein touhukas päivä. Heinäntekoon verrattava savotta. Oon siivonnu yläkertahuonetta, sillä huomenna lähden pois Kalkusta. Perattiin äitin kanssa pahvilaatikoita ja vaatekasoja. Tuossa ois ainakin kolome kassillista vaatetta hyväntekeväisyteen. Mietin kävisinkö nakkaamassa ne tuohon UFF:n laatikkoon, joka on Kalakun K-Markettia vastapäätä.

Huomenna on Miran synttärit 80-luvun teemalla. Näkisittepä millaisen asun oon hankkinu. :P Tilasin Naamiaismaailmasta. No, ehkä laitan kuvvaa. Pitäs vielä kortti kirijoottaa, lahja paketoida ja kasariaiheinen tietovisa puhtaaksi muotoolla. Huomenna aikaisin iltapäivällä lähären. Oho ku tuli pohjanmaata, ylläri.

Ja taas mun puhelin laulaa... mua kaivataan. Käyn vähän syömässä, vien ne vaatteet ja illalla teen Fressi-TV:n yin joogan. Se on ihan parasta. ♥ Auta Anttia olen myös kuunnellut. 

Tämä elämä on jokaisella omanlaisensa, savottoineen ja sanontoineen päivineen. Mua huvittaa sana savotta. Työmaa, iliman savoa. Entä jos ei ollakkaan ihan Savotta? Jos ollaan umpikieroja vientäjiä ja kientäjiä. 

Suattaapi olla että tulloo tai suottaapi olla että ei tuu ...savottaa. ;)

Hei hei heinäkuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti